Toivoa kirjallisuudesta -kiertueen haastattelu

Toivoa kirjallisuudesta -kiertueen haastattelu
19.2.2017 Hanna
Kategoriat: yleinen

Olimme muutama viikko sitten Suomen Mielenterveysseuran 120 -vuotisjuhlavuoden tiimoilta Töölön kirjastossa Toivoa kirjallisuudesta -tapahtumassa puhumassa Joonaksen kanssa meille tärkeistä kirjoista ja niiden merkityksestä omaan elämäämme. Kiitos vielä kaikille meitä kuuntelemaan tulleille, oli liikuttava ja hieno tunti, jonka saimme kanssanne viettää.

Iina Soininen kirjoitti aiheesta jutun, sain luvan julkaista sen täälläkin. Kuvituksena meidän kihlajaiskuvia, jotka otti aikoinaan Dorit Salutskij.

_04A0080

Toivoa kirjallisuudesta: Hanna Gullichsenin ja Joonas Laurilan kirjasuositukset

Tässä sarjassa tunnetut ihmiset kertovat, mistä kirjasta he ovat saaneet toivoa, voimaa tai iloa omaan elämäänsä.

·         Hanna Gullichsen, ruokakirjailija ja kustantaja, ja Joonas Laurila, juoksuvalmentaja ja kustantaja
·         Hanna Gullichsenin tuotanto: Safkaa – parempaa arkiruokaa (2012), Safkaa maanantaista sunnuntaihin (2014), Safkaa ja vinkkua (2014), Safkaa skideille – lapsuuden rakkaimmat reseptit (2015), 400 g – parhaat jauhelihareseptit (2015)
·         Ajankohtaista: Syyskuussa 2017 ilmestyy Joonaksen uusi kirja, osittain omaelämäkerrallinen elämäntaito-opas
·         Suhteeni kirjastoon:
Hanna: ”Olen elänyt lapsena kainuulaisessa pikku kylässä. Potkukelkkailimme mummon kanssa kirjastoon. Se oli minulle toivon lähde – luin kaiken, mitä käsiini sain. Kirjastolla on ollut iso vaikutus siihen, että nyt tykkään kirjoittaa ja teen töitä kirjojen parissa. Rakastan kirjastoja ja rakastan vesisadetta, koska se on lupa lukea -sää. Tykkäämme jutella Joonaksen kanssa kirjoista, joita olemme lukeneet ja siitä, olemmeko kokeneet tärkeät kohdat samalla tavalla. ”
Joonas: ”Asuin lapsena Oulunkylässä, ja kirjasto oli koulumatkani varrella. Jäin sinne useasti oleilemaan sen jälkeen, kun olin tehnyt läksyt. Luin jo nuorena paljon aikuisten hyllystä, ja koko luokkamme luki paljon. Kirjastossa luin myös pääsykokeisiin, kun hain yliopistoon lukemaan poliittista historiaa. Vietin silloin tuntikausia aikaa Eduskunnan kirjastossa. Kirjastoissa vetoaa rauhallisuus ja myös monien kauniiden rakennusten, kuten Kansalliskirjaston, arkkitehtuuri.”

_04A0207Hanna Gullichsenin valinta: Tove Jansson: Kesäkirja

”Luin Kesäkirjan ensimmäisen kerran ruotsiksi vuosia sitten, vaikka ruotsi ei ole äidinkieleni. Suomeksi se on aivan eri kirja. Siinä on niin rikas ja upea käännös, että minun täytyy lukiessani kääntää sivuja takaisin ja ihmetellä hienoja kielikuvia uudestaan. Ikä tuo eri lukukerroilla kirjaan erilaisen näkökulman. Alun perin luin Kesäkirjan lapsen silmien kautta, nyt ajattelen asioita äidin ja omien lasten isovanhempien silmin, ja ehkä joskus, jos saamme lapsenlapsia, näkökulma muuttuu vielä kerran. Kirja kertoo Sofia-tytön ja hänen isoäitinsä kesistä saaressa. Olen itse asunut lapsena muutamia vuosia oman isoäitini luona ja pidän sitä nykyään suurena etuoikeutena.

Kirjassa on parasta arjen tavallisuus. Parhaat muistot omasta lapsuudestani ovat todella tavallisia asioita: hiihdimme isoäidin kanssa mökille, keitimme siellä pannukahvit ja hiihdimme takaisin. Muistijälkiä jää pienistä arkisista asioista, ja tylsistyminen on elämän hienoimpia asioita! Itse kiidän ja suoritan suurimman osan päivää, mutta yritän opetella pysähtymään. Kirja antaa armoa kaikille meille vanhemmille, jotka emme jaksa viedä lapsia kuutta kertaa viikossa harrastuksiin vaan mieluummin paistamme sadepäivänä kotona piirakkaa. Olen hyvä näin, ja se riittää.”

_04A0273

Joonas Laurilan valinta: Matt Long: The Long Run

”Matt Long on palomies, joka vuonna 2005 jäi pyörällä ajaessaan bussin alle ja hädin tuskin selviytyi hengissä. Kolme vuotta myöhemmin hän juoksi New Yorkin maratonin. Sain kirjan työskennellessäni yhtiössä, jonka amerikkalaisen tytäryhtiön porukat olivat löytäneet kirjan ja sanoivat, että minun on pakko lukea se. Kirja odotteli hyllyssä aika pitkän aikaa, mutta kun tartuin siihen, luin sen puolessatoista päivässä.

En olisi voinut valita Toivo-kirjaksi mitään muuta kirjaa. Kirjassa on paljon kiinnekohtia omaan elämääni ja toipumisen vaiheisiin. Sairastuin syöpään 18-vuotiaana ja sain lääkäreiltä vaihtoehdoiksi jalan amputoimisen polvesta alaspäin tai vaikeiden leikkausten sarjan. Valitsin leikkaukset, ja jouduin opettelemaan juoksemisen alusta uudelleen. Olen lukenut kirjan kahteen kertaan. Kirja on rankkaa luettavaa ja peilaa omia kokemuksiani. Long kuvailee toivoa mutta myös kuntoutumiseen liittyvää realismia. Toipumisessa tuli vuosien ajan takaiskuja ja tulee edelleen. Kirjan opetus hidastamisesta on tärkeää, sillä toipuminen alkaa vasta, kun hyväksyy, ettei ole kiire.

Seuraan nykyään tiiviisti Longin yhteistyökuvioita ja hyväntekeväisyysjärjestön toimintaa. Alan ehkä olla myös itse valmis puhumaan muille siitä, miten vaikeita asioita jäsennetään. Syksyllä ilmestyvässä kirjassani jaan omia kokemuksiani: kerron, mistä juoksu- ja elämänfilosofiani kumpuavat ja miten tavoitteellisuuden rinnalle ovat tulleet toisenlaiset arvot kuten elämänlaadun parantaminen. Elämme suorituskeskeistä aikaa. Ihmiset palavat loppuun jopa harrastuksissaan.”

_04A0101

11 kommenttia

  1. Alice 3 vuotta ago

    Saatteko te rahaa näistä postauksista?

    • Joonas Laurila 3 vuotta ago

      Moikka Alice,

      Tästä saimme tosi paljon hyvää mieltä, ei muuta. Kaupalliset postaukset ovat merkitty erikseen tunnisteella kaupallinen yhteistyö.

      Tosi kivaa viikonalkua!

      Joonas

  2. sofia 3 vuotta ago

    kiitos tästä. tarpeellinen teksti. täytyy laittaa muistiin nuo teokset, oon kaivannut merkittävää luettavaa 🙂 ootte ihania.

    mulle tärkeimmät kirjat on ehdottomasti
    – Albert Espinosa: Keltainen maailma
    – Hanna Parviainen (toim.) : Ei kenenkään äiti
    – Maaret Kallio: Lujasti lempeä
    Plus sitten Jonas Gardellin kolmiosainen sarja: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

    Voin ehdottomasti koko sydämelläni ja pinnalle nousseiden ajatusten perusteella suositella yllämainittuja kirjoja.

    • Joonas Laurila 3 vuotta ago

      Moikka Sofia,

      Täytyy tutustua näihin, Maaretin kanssa olemme olleet tekemisissä ja hän on ainakin huipputyyppi!

      Mahtavaa viikonalkua!

      J & H

  3. Suhve 3 vuotta ago

    Ei ole yhtä kirjaa, olen varmaan aika pinnallinen lukija, koska luen paljon dekkareita. Mutta niistäkin löytyy helmiä, esim. Fred Vargasin kirjoissa on ihmeellisiä hahmoja, mystiikkaa murhien ratkonnan yhteydessä. Ja islantilaiset osaavat kirjoittaa oman hienon maansa tunnelmia kirjoihin, tummaa sadetta ja silmien eteen maalautuvia maisemia. Kirja on mun unilääke ja pako tästä tavallisesta tallauksesta. Lukeminen on hienoa!!! T. Suhve

    • Joonas Laurila 3 vuotta ago

      Moikka Suhve!

      Lukeminen on todellakin hienoa ja minusta ei voi sanoa, että lukeminen on pinnallista, jos lukee vain dekkareita. Itselle dekkarit toimivat omalla tavalla rentoutumisen keinona, koska niissä voi antaa oman mielikuvituksensa laukata vapaasti ja elävoittää näin tarinaa entisestään. Ja monet dekkarit kuvaavat myös hyvin aikansa yhteiskuntaa usein monestakin näkökulmasta. Se mitä lukee ei ole minusta tärkeää, vaan miksi. Lukeminen antaa jokaiselle jotain omaa ja siksi kaikki eivät saa samoista kirjoista irti yhtä paljon.

      Kivaa tulevaa viikkoa!

      Joonas

  4. Anne 3 vuotta ago

    Viiniä keittiössä – Anna Gavalda painui mieleeni

    • Joonas Laurila 3 vuotta ago

      Moikka,

      Täytyy tsekata tämä teos, vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ranskalainen kirjallisuus kiinnostaa.

      Joonas

  5. Riikka 3 vuotta ago

    Hitsi olisin halunnut tulla kuuntelemaan teitä, mutta en päässyt..

    • Joonas Laurila 3 vuotta ago

      No voi harmi Riikka,

      Täytyy toivoa, että vastaavanlaisia tilaisuuksia tulisi useamminkin, koska nautimme tästä todella paljon. Vaikka oma teos olikin itsestäänselvyys, pisti kuitenkin taas ajattelemaan omaa historiaa ihan uudella tavalla. Se oli hyvä muistutus siitä, että joskus kirja kannattaa lukea useamman kerran.

      Kivaa alkavaa viikkoa!

      Joonas

  6. Sanni 3 vuotta ago

    Hei ja kiitokset kauniista kuvista ja teksteistä. Ja itse olen suurimman osan elämästäni lukenut, ja kirjoittamalla olen leipäni tienannut, ja rrrrakastan kirjastoja. Uusilla paikkakunnilla käydessä miehen työkeikkojen myötä olen mahdollisuuksien mukaan etsiytynyt kirjastoon (Rovaniemellä sellainen aivan upea!). Ja Hanna: itse tykkään lukea Tove Janssonin kesäkirjan lähes joka kesä! Sen kielimaailma ja kerronta on aivan ihana, samoin Janssonin muutkin teokset. Tytär oli pieni, kun luettiin Muumeja, ja hän otti sen ihanasti vastaan, tykkää tarinoista edelleen, vaikka on jo kaksvitonen ja asuu omillaan. Kirjallisuudella on mahtava voima. Kaunista kevään odotusta teille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*