Sitä parasta arkea

Sitä parasta arkea
18.10.2016 Joonas Laurila
Kategoriat: Joonas Laurila

Jostain se kirjoittaminen täytyy aloittaa, joten miksei siis itselleni siitä kaikkein tärkeimmästä eli arjesta. Arki ja arjen rutiinit ovat olleet minulle jo vuosia se moottori, jolla ruokin elämääni niin, että pysyn koko ajan riittävän kylläisenä. Ennen tätä vuotta arkeni on seuraillut paljolti samaa kaavaa. Treenaa, tee töitä, lepää ja älä unohda vapaa-aikaa. Suunnitelmallisuus ja ohjelmallisuus ohjenuorana olen elänyt varsin tyytyväistä elämää. Tai niin ainakin luulin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä vuosi on kuitenkin tuonut mukanaan suuria muutoksia arkeemme. Hannan raskausaikana pääsin tutustumaan ensi kerran uuteen ja ihmeelliseen arkeen. Suurempi vastuu niin töissä kuin kotona alkoi jo valmistelemaan minua siihen, mitä elokuussa olisi tulossa. Ainakin osittain.

Bensa, jolla jaksan touhuta jokainen päivä on juoksu. Ja hyvä ruoka kyytipoikana olut tai viini aina silloin tällöin. Mutta juoksu on se, joka pitää minut liikkeessä myös muuten. Olen taistellut kropan kunnon kanssa jo useamman vuoden ajan, mutta viime vuoden lopussa kroppa alkoi vihdoinkin osoittaa merkkejä siitä, että voisin alkaa taas juoksemaan kunnolla. Lähes joka päivä.

Tiesin, että raskausaika ja ennen kaikkea aika lasten syntymän jälkeen tulisi muuttamaan juoksurutiineja jonkin verran ja tähän olisi sopeuduttava. Päätin kuitenkin, että tavoitteita pitää olla myös juoksun suhteen. Kisaaminen ei tänä vuonna ollut ajankohtaista, mutta asetin itselleni kuitenkin tavoitteen juosta sen verran, että vuoden lopussa päiväkeskiarvoni olisi 10km. Pidin sitä loukkaantumisten sävyttämien vuosien jälkeen suhteellisen kovana, koska jalkani ovat siinä kunnossa, että jotain on aina pikkaisen romuna. Urheilija ei tervettä päivää näe. Kaikesta huolimatta juoksu on kulkenut ja olen saanut rytmitettyä sitä niin, että olen enää 55km päässä tavoitteesta, mikä tarkoittaa sitä, että tulenkin juoksemaan tavoitteena olleen 3650 kilometrin sijaan tänä vuonna yli 4000 kilometriä. Se saa hymyn huulille suorituksen lisäksi myös siksi, että se kertoo, että olen onnistunut muokkaamaan arkeani niin, että en ole joutunut luopumaan rakastamistani asioista. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen, milloin treenit alkavat todenteolla.

2016-09-12-10-37-38-2

Juoksusta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon ja tulenkin myöhemmin avaamaan hieman ajatuksia siitä, miten leijonaveljesten saapuminen tähän maailmaan on muuttanut ajatusmaailmaani sekä harjoitteluani juoksun suhteen. Tässä kohti tyydyn toteamaan, että se uskomaton onni, kun Anton ja Emil saapuivat elämäämme on antanut energiaa kaikkeen arjen tekemiseen, vaikka päivät ovatkin nyt täydempiä kuin aiemmin. Tulen avaamaan myös arjen rutiineja myöhemmin tarkemmin, mutta pakko sanoa jo tässä, että on ollut ihan mahtavaa huomata minusta on huomaamatta kuoriutunut varsin pätevä kodin arjen ylläpitäjä. Koen, että se rooli kuuluikin minulle, koska Hanna kuitenkin ottaa suuremman kopin Antonista ja Emilistä (koska olen niin usein juoksemassa). Ja mikäs siinä, rakastan laittaa ruokaa ja nykyään myös siivota ja pestä pyykkiä. Liekö paremmat kodinkoneet auttaneet asiaa. Mikä arjessa on sitten hienointa? Esimerkki vastaa kysymykseen ehkä parhaiten.

Kun herään aamulla, syötän lapset ja itseni ennen aamulenkkiä. Lenkin jälkeen ennen kehonhuolto teen aamupalan Hannalle ja Erikille. Sitten puuhaillaan aamupäivä lasten kanssa samalla toisella kädellä juoksevia asioita ja kotitöitä hoitaen. Lounas pitää aina suunnitella huolella, koska hyvä ruoka jaksaa kantaa pitkälle iltaan. Iltapäivä on usein pyhitetty levolle, usein huomaamme nukkuneemme lasten kanssa tuplapäikkärit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illalla juoksen toisen kerran ja teen jonkun toisen treenin/huollon ennen dinneriä. Kotona pöydän ääressä syöty illallinen on pyhä asia ja pyrimme pitämään siitä kiinni joka arkipäivä. On niin siistiä laittaa koko perheen voimin ruokaa ja katsoa samalla, kun Anton ja Emil seuraavat hämmästyneinä, kun Hanna ja minä kokataan ja Erik tanssii Manu Chaon tahtiin heille. Illallisen jälkeen on ohjelmassa usein chillailua ja poikien kanssa peuhaamista, kunnes Hanna, Erik ja pojat menevät nukkumaan. Sen verran aktiivisia ovat, että kohta voi olla vaikeuksia pitää kundeja paikoillaan. Otan useimpina päivinä vastuun ensimmäisistä syötöistä, koska en mene nukkumaan useimpina päivänä ennen puolta yötä. Tämä aika on minulle kullanarvoista, kun saan nauttia rauhassa hyvän oluen ja fiilistellä kulunutta päivää sekä suunnitella tulevaa. Päivä on ollut täysi, mutta antoisa. Siinä se arjen suola. Se, sekä muutaman viikon välein järkättävät treffi-illat, jolloin saamme muutaman arvokkaan tunnin Hannan kanssa kahdestaan.

joonas ja hanna

On ollut mahtavaa huomata, että isän rooli voi olla juuri sellainen, millaiseksi sen haluaa tehdä. Meille oli alusta lähtien selvää, että yhdessä hoidetaan tämäkin asia. Kuten kaikki muutkin asiat.

– Joonas 

38 kommenttia

  1. Riikka 6 vuotta ago

    Hieno kirjoitus ja mahtavaa kun kirjoitat Joonas!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiitos Riikka!

  2. Elisa 6 vuotta ago

    Kuulostaa kyllä ihanan soljuvalta arjelta. Mahtavaa että saamme lukea asioista myös Joonaksen näkökulmasta! Tsemppiä Joonaksen bloggaus uralle 🙂

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiva kuulla, mukava kirjoittaa välillä postauksia muustakin kuin vain juoksusta! Sitä on tullut tehtyä jo ihan tarpeeksi.

  3. Minnea 6 vuotta ago

    Elämänmakuinen kirjoitus! Arkenne kuulostaa hyvältä ja onnelliselta!
    Mukavaa vauvavuotta ja syksyä!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiitos! Sitä se onkin! Kivaa syksyä sinnekin!

  4. mummu 6 vuotta ago

    Kun on tarpeeksi tahtoa, sisua, organisointikykyä ja ennen kaikkea Rakkautta niin kaiken saa toimimaan! Upea isä olet!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Samaa mieltä! Kiitos!

  5. Minna 6 vuotta ago

    Ihana kirjoitus! Ja juoksemisesta lukisin kaiken muun kivan lisäksi oikein mielelläni. Miksi se on niin kovin vaikeaa lähteä juoksulenkille?
    Kaikkea hyvää teille!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      No siltä ei voi välttyä. Kulma vaan on ehkä hieman erilainen kuin mistä olen aiemmin kirjoittanut. Toiveita saa toki aina esittää.

  6. Mari 6 vuotta ago

    Joonas olet upea isä! Hienoa kun sinäkin alat kirjoittamaan tänne, tätä blogia on niin kiva lukea kun te molemmat olette niin positiivisia ja oikein hehkutte onnea!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiitos Mari!

  7. Anni 6 vuotta ago

    Mukava kirjoitus! Saan teidän molempien elämänasenteesta paljon inspiraatiota ja hyvää mieltä myös omiin päiviini. Kaikkea hyvää teidän koko perheelle!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiitos! Samoin sinulle Anni!

  8. Satu 6 vuotta ago

    Upea kirjoitus! Sai tällaiselta intohimoiselta juoksijalta ja kuuden lapsen äidiltä kyyneleet silmiin. Perhe on paras ja juoksu, hyvä ruoka ja viini seuraavat tiiviisti perässä.

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Näin on, pyhä neliö pitää elämänasenteella kunnossa!

  9. Päivi 6 vuotta ago

    Kiva kuulla myös sinun ajatuksia täällä blogissa.
    Näkee,että olet oivaltanut uuden elämän tuomista lahjoista niin paljon.

  10. Jonsbe 6 vuotta ago

    Tollaisesta arjestahan voisi itsekkin kuvitella haaveilevan. Tunnutte olevan loistava tiimi koko perhe, iloa lukea ajatuksiasi! 🙂

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiitos Jonsbe!

  11. Heli 6 vuotta ago

    Ihana kirjoitus! Pisti hymyn suupieliin! Meillä jokseenkin samanlaista. Olemme tyttäremme syntymästä asti (01/14) pitäneet kiinni yhteisistä dinnerin tekohetkistä, leffailloista, viinin maisteluista ja myöskin treffeistä. Käymme kerran parissa kuussa ulkona esim. syömässä ja keikoilla. Tyttö oli kummeillaan ekan kerran yökylässä 3 kk ikäisenä.

    Meillä myös käy paljon ystäviä syömässä ja viettämässä aikaa. Dinneripöydässä (jos ei muita lapsia satu olemaan illan vietossa) viihtyvyyden pelastaa silloin tällöin ipad ja juutuub :).

    Teemme paljon perheenä asioita: metsäretkiä, retkiä kotona viltin alle kaakaomuki mukana, keskustassa pörräämistä, urheilua (treenit vedetään välillä kotona ja tyttö tekee mukana), ruoan laittoa. Kaikkea. Elämästä saa tehtyä ihmeellisen ja mahtavan, kun vaan raottaa silmät ja antaa mennä hyvällä fiiliksellä.

    Terkkuja kotiin!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kuulostaa tosi hyvältä elämältä Heli! Kaikkea hyvää sinnekin!

  12. MUMMO 6 vuotta ago

    Mahtavaa …mummon silmä kostuu kun luen kirjoitusta .elämä makuinen meininki . Arki tekee päivistä elämisen arvoinen ….mutta ei saa unhotaa juuri sitä toista puolta eli elämä on myös juhlaa ja irtiottoja arjesta .

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Näinhän se on! Ja voihan arkikin olla juhlaa!

  13. Juuli 6 vuotta ago

    Hei oisi mahtavaa Hanna kuulla miten teille valikoitui tai saatte vaunut kaukalot kantoreput sitterit, isommat hankinnat. Mitä mieltä olet suositteletko muiden hankkivan niitä ja mielipiteitä yleensä hinta laatu suhde kannattaako panostaa, onko sen arvoista? Käytännöllisyys kahden lapsen kiireisestä arjesta? Ja kaikkea mitä ikinä tuleekin mieleen! Oisi ihana saada tietää valinnoista kiitos, jos toteutat postauksen❤️

    • hanna 6 vuotta ago

      Kiitos, pistän postauksen tekoon, tämä on kiinnostava aihe varmasti monelle.

  14. Anna 6 vuotta ago

    Hienoa kun kirjoitat! Minua kiinnostaisi arki kaksosten vanhempina, siis ihan käytännön levelillä, esim yhden kokonaisen päivän (+yön syöttöjen) tarina, siitä miten käytännössä saatte arjen soljumaan noin ihanasti kolmen lapsen kanssa. Miten kaksoset sopeutuvat muun perheen ja harrastusten aikatauluihin? Nukkuvatko ja syövätkö kaksoset aina samaan aikaan vai meneekö heidän aikataulut ristiin, ovatko he temperamentiltaan samanlaisia jne. Olisi tosi mielenkiintoista lukea teidän molempien versio sellaisesta tavallisesta arkipäivästä (ehkä jopa samasta päivästä? Molempien versio) . Itsellä ”vain yksittäisiä” lapsia niin tuo kaksosperheen elämä on ihan mysteeri. Kuvissa näyttäisi pojilla olevan samat rytmit, mutta kuvaan osuu aina vain se hetken osuus päivästä…
    Ihana lukea teidän kirjoituksia, niissä on aina niin lämmin ja rakastava ote.

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Tästä muistakin kaksosarkeen liittyvistä asioista on luvassa juttua myöhemmin ja juurikin niin, että kerromme asiat molempien näkökulmasta.

    • hanna 6 vuotta ago

      Kiitos, kiva juttuidea!

  15. Maarit 6 vuotta ago

    Kiitos, että jaat osan arjestasi lukijoiden kanssa. Teillä on todella hyvä tiimi. Ihanaa luettavaa.

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiitos! Mahtavaa kuulla, että jutut kiinnostaa!

  16. Niina 6 vuotta ago

    Oli ilo lukea ensimmäistä kirjoitustasi. Seuraavia odotellessa! Jotenkin ihana nähdä ja kuulla miten läsnä olet isänä, ehdottomasti upea esimerkki muille. Mukavaa syksyä!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiitos Niina! Tosi kiva kuulla, että jutut kiinnostaa. Mukavaa syksyä sinnekin!!

  17. Lillan 6 vuotta ago

    Mahtavaa että kirjoitat, pitääkin vinkata tästä myös miehelle! Vanhemmuus on ihan parasta ja vielä parempaa hoitaa sitä yhdessä. Me olemme omassa perheessä myös pyrkineet hoitamaan perhejuttuja yhdessa niissä rajoissa mitä pystytään, nyt toki kun olen äitiysvapaalla ja miehellä on normityö niin työnjako on sen mukainen, mutta kunhan palaan töihin niin mies jää 1,5kk isyysvapaalla – saman hän teki esikoisen (nyt 3v) kanssa ja oli äärimmäisen arvokasta aikaa kaikille 🙂 Kaikkea hyvää jatkoon – olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla kaksosten elämästä (aikatauluista, temperamenttieroista, luonteista), monesti kun on vauvan kanssa tullut huokailtua että ”onneksi näitä on vain yksi” 😀

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Sinulla on hyvä mies ja elämä Lillan, kaikkea hyvää teillekin!!

  18. Anne 6 vuotta ago

    Meillä on jo nykyisin 21-vuotiaat kaksoset. Olet juuri niin osallistuva ja upea isä kuin oma mieheni oli. Kova juoksemaan, ja osti juoksukärryt lapsille. Tuli lenkiltä aina posket punaisina ja intoa hehkuen sanoi: ”Et kuule arvaa miten usein naiset pysäytti minut ja kyseli muksuista.” Riemua riitti siis juokulenkeillä 🙂 Itse ajattelin, että juokse rakas niin usein ja niin pitkälle kuin jaksat, ja anna naisten pysäytellä. Sillä aikaa itse otin tirsat. Tästä hyötyy kaikki 😀 Onnea teidän elämään!!!

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Kiitos Anne ja kaikkea hyvää teillekin!

  19. Riina 6 vuotta ago

    Kiitos kirjoituksesta Joonas – on mukava kuulla sinustakin täällä Hannan blogissa. Olisi todella kiinnostavaa kuulla juoksemisesta enemmänkin, mutta en malta odottaa seuraavaan postaukseesi niin kysyn: mihin aikaan heräät aamulla juoksemaan? Kuinka pitkä on aamulenkkisi? Juoksetko aina samaa reittiä? Ja se tärkein kysymys, miten motivoit itsesi ylös, ulos ja liikkeelle niinä päivinä, kun ei vaan HUVITTAISI?:)

    • Author
      Joonas Laurila 6 vuotta ago

      Moikka Riina! Juoksusta on tulossa kyllä juttua ja olenkin siitä jo aiemmin kirjoittanut paljon. Nyt tulen kuitenkin kirjoittamaan hieman eri kulmasta isänä ja tietenkin kirjoitan myös teidän lukijoiden toiveista. Ehkä teen nyt kuitenkin niin, että kirjoitan huomenna postauksen siitä, miten treenipäiväni rakentuu niin saat vastaukset kysymyksiisi. Motivaatiosta on luvassa useita postauksia tulevaisuudessa!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*