Sesongissa nyt: lapaset

Sesongissa nyt: lapaset
6.11.2016 Hanna
Kategoriat: yleinen

Käsi pystyyn jos olet joskus kohotellut kulmiasi jollekin, jonka olet kuullut käyneen hankkimassa rintaimplantit tai fiksanneen ulkonäköään veitsen avulla. Oma käteni nousee nyt.

Muutama vuosi sitten mielipiteeni oli erittäin kielteinen, en kyennyt ymmärtämään miksi kukaan muokkaisi itseään muualla kuin salilla ja jääkaapilla. Syövän takia menetetyt rinnat olivat omassa kategoriassaan, mutta turhanpäiväinen kauneuskirurgia oli mielestäni ihan pinnallista soopaa.
Paljonpa tiesin, ehdoton kun olin. Elämä on hionut tuosta mielipiteestä terävät reunat pois.

IMG_6636
Puhutaanpa tisseistä. Munkeista, hinkeistä, bosista, tötteröistä, rinnoista, kannuista ja ryntäistä. Rakkailla tisseillä on monta nimeä. Omani ovat aina olleet pienet. Teininähän se tietysti hävetti, olla semmoinen lauta. Kukaan ei halua olla lempinimeltään kakkosnelonen.
Joku keskenkasvuinen, testosteronilla ladattu poika sanoi joskus, että tissien pitää olla saman kokoiset kuin perseposkien. Huteralla teini-identiteetillä varustettuna siihen sitten pyrittiin toppausten avulla. Voi hyvänen aika, olisipa käyttänyt senkin ajan vaikka lukemiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuli aikuisuus, tuli aivot. Minun tissit on pienet ja sievät! Juuri sopivat juuri minulle, itse asiassa ihan mittatilauksena tähän varteen tehdyt. Naiseus on minulla jossain aivan muualla kuin tissiliiveissä, se on korvien välissä; itseluottamuksessa ja ryhdissä.

Tuli ensimmäinen raskaus, imetys ja palautuminen tismalleen samoihin kuppeihin. Sehän oli helppoa!

Toinen raskaus ja mahassa tällä kertaa kaksoset ja kehossa kymmenen vuotta vanhemmat kollageenit. Liekö niistä enää mihinkään? Tässä vaiheessa alkoi laukata ajatukset päässä. Mitä jos minun pienistä kauniista tisseistä tulee tyhjät, pitkät ja kuivat lapaset imetyksen jälkeen? Mitä jos joudun rullaamaan ne liiveihin tai nostamaan ne olalle kun peseydyn? Yltääkö ne napaan asti? Paistetut munat? Perkele.

img_5396
Ja mikä tärkeintä, vaikuttaisiko se fiilikseeni itsestäni? Ei kai. Vai vaikuttaisiko sittenkin? Vastasin mielessäni tähän pelkoon. Kuules nainen, jos niistä tulee patalaput ja ne sinun elämääsi hitokseen paljon häiritsevät, niin täytä ne. Valmistauduin soittamaan Rolfille ja valkkaamaan sopivat munkit, eli tismalleen sellaiset kuin olivat ennen raskautta.

Puhuin Joonaksen kanssa raskausaikana jatkuvasti tisseistä, nauroimme niille mitä suuremmiksi ne kävivät. ”Apua, nää ei mahdu enää autoon!” Kaipasin omiani, en tuntenut oloani hyväksi enkä omaksi uusissa dimensioissa. Ja silloin se kriisi iski todella, kaipuu omiin, edellisiin mittoihin. Yritin pitää ajatukset aisoissa, tissithän kasvoivat kahta pientä vauvaa varten ja pitivät heidät sittemmin kylläisinä ensimmäiset kolme kuukautta. Tekivät sen, mihin ne on luotu. Kroppa, olet sinä ihmeellinen temppeli!

Imetys loppui viime viikolla, tisseillä edelleen sama suunta kuin emännällään: eteen ja ylös. Mun täydelliset tytöt! Ei siis tarvetta soittaa Rolfille. 

img_8901

Mitä opin? Opin oikeastaan ihan hemmetin paljon. En arvostele mielessäni muiden naisten valintoja kroppansa muokkaamisen suhteen, koska en voi kävellä jatkossakaan kenenkään muun saappaissa kuin omissani. 

En pysty sanomaan mikä kauneuskirurgia on turhanpäiväistä ja mikä ei. Se kun ei ole minun asiani päättää.

Hitusen viisaampana ja suvaitsevaisempana uuteen viikkoon.

Ps. Juoksuharrastuksen puolesta on muuten onni, ettei etumuksena ole tarvinnut kantaa perseen kokoisia tissejä. Hirvee homma, sanoisi eräs kamuni.

 

18 kommenttia

  1. Riikka 3 vuotta ago

    Täyttä asiaa! 🙂 Mukavaa lumista viikonloppua teille.

    • Author
      hanna 3 vuotta ago

      Kiitos Riikka, samoin sinulle! 🙂

  2. Ulla H. 3 vuotta ago

    Itse kärsin pitkään isoista tisseistä…ne ne vasta hankalat ovat …onneksi pääsin pienennysleikkaukseen ja kuppikoko pieneni E-pieniB..olis pitänyt mennä jo aiemmin.Mutta parempi näinkin!!!

    • Author
      hanna 3 vuotta ago

      Uskon sua, mulle riitti se taival minkä ehdin noiden (itselleni) suurten kanssa taivaltaa – kauheen raskasta ja juokseminen (ne muutamat askeleet joita otin) oli tuskaa. Näillä mennään ja hyvin mennäänkin! 🙂

  3. Riina 3 vuotta ago

    Hanna – eihän tälle kirjoitukselle voi kun nauraa. Kiitos, sulla on todella sana hallussa. Ihailen rohkeuttasi ja ronskia huumoria, joita näissä teksteissä viljelet. Seuraavaa postausta jo odotellessa;)

    • Author
      hanna 3 vuotta ago

      Heh, kiitos kaunis Riina! Lisää luvassa, just meinasin temperoida liian kylmän punkun mikrossa kun ei olisi kärsivällisyyttä odottaa. 🙂 Ihanaa päivää sulle!

  4. Leena 3 vuotta ago

    Ihana kirjoitus Hanna!

    • Author
      hanna 3 vuotta ago

      Kiitos Leena!

  5. Laura 3 vuotta ago

    Hyvä aihe! Ja uskon että monet naiset kärsivät turhaan lapsensaannin jälkeisestä huonontuneesta vartalonkuvasta vain siksi etteivät ”kehtaa” korjata asiaa kirurgisesti. Toki on hyvä itse nähdä vaivaa mutta aina se ei riitä. Toisaalta taas kehtaaminen ja häpeä liittyy laajempaan keskusteluun; kaikilla ei ole varaa tissikirurgiaan. Monisyinen asia ja hyvä nostaa pöydälle!

    • Author
      hanna 3 vuotta ago

      Hyvä pointti tuo kustannuskysymys – en itse päässyt sinne asti, että olisin alkanut kartoittaa hintaa moiselle operaatiolle.

  6. Riina 3 vuotta ago

    Ei nyt liity mitenkään tämän postauksen aiheeseen, mutta voisitko tehdä postauksen poikien syntymästä. Ymmärrän, jos aihe on liian henkilökohtainen, etkä halua sitä täällä blogissasi jakaa.

    • Author
      hanna 3 vuotta ago

      Kiitos viestistäsi, olen miettinyt aihetta, mutta nähtäväksi jää josko saan sen puettua sanoiksi. Kiitos joka tapauksessa, mietin asiaa! Ihanaa viikonloppua!

  7. SK 3 vuotta ago

    Raskaus tuo muutoksia naisen kehoon, jotkut palautuu, jotkut ei. Ne jotka ei palaudu entiselleen, se voi olla tosi kova pala ja vaikuttaa itsetuntoon. Varsinkin jos ympärillä pyörii litteä vatsaisia ilman ainuttakaan arpea saanutta äitiä puhumattakaan niistä rinnoista. Itselläni useampi lapsi, ensimmäisen jälkeen olin jo menetetty tapaus arpien ja rintojen osalta, pikkusen kolhaisi nuorta äitiä, enempikin ehkä vatsaan tulleet raskausarvet kuin rinnat mutta nekin kyllä. Kyllähän sitä kirurgin veitsen alle pääsisi mutta millä hinnalla. Isoja operaatioita puhumattakaan taloudesta. Rahalla saa ja hevosella pääsee..

  8. kirsi 3 vuotta ago

    Itse olen myös mielessäni ja ystävien kanssa tuhahdellut turhanpäiväisille kauneuskirurgisille toimenpiteille. Mutta ikä on tuonut sallivuutta ja hyväksymistä omaan ajatteluuni. Ja eihän minun maailmani muutu mitenkään, vaikka joku käykin kirurginpöydällä.
    Itselläni on isot rinnat, on aina ollut. Liivejä on turha haaveilla ostavansa muualta kuin erikoisliikkeestä (75G). Neljän lapsen ja neljän imetyksen jälkeen näitä ei edelleenkään rullata liiveihin, mutta olalle voi melkein heittää 😀 . Kauniisti istuvia vaatteita saa todella etsiä. Seuraavassa elämässä haluan terhakat ja erittäin pienet rinnat. Nytkin saattaisin pienennysleikkaukseen mennä, mutta se raha… Onneksi kaksostyttöni näyttävät perineen isänsä ”muodot”, eli isojen rintojen ”kirous” ei siirtynyt äidiltä tyttärille 😀 .

  9. Vipellys 3 vuotta ago

    Mietin pitkään, että missä ne lapaset on?! Tisseistä vaan puhutaan.
    ”Ai _lapaset_!!!” 😀 😀 😀

  10. Satu 3 vuotta ago

    Loistava kirjotus ja hienosti sanottu! Onnea Hanna kaikesta ihanasta sun elämässä, tuo kaikki hyvä olo, itsevarmuus ja onni huokuu sun teksteistä ja kuvista ja on ihanaa että jaat sitä eteenpäin!

    • Author
      hanna 3 vuotta ago

      Kiitos paljon Satu! Olen kyllä hiton onnekas, vaalin tätä kovasti. Ja kivahan se on hyvää jakaa, sitä toista kun on riittävästi tässä maailmassa. Parasta joulun odotusta sinulle!

  11. Hannamaaria 3 vuotta ago

    Hauska kirjoitus! Ja hyvää pohdintaa. Itse olen aina ollut pienirintainen ja todella onnellinen siitä. Kuten totesit, esimerkiksi juokseminen on kovin vaivatonta, kun rintavarustus ei vaadi megalomaanisia toppauksia. Imetys aikoinaan ei niiden ulkonäköä varsinaisesti kohentanut, mutta en välitä siitä tippaakaan. Rintaliiveillä rinnoista saa kuitenkin useimmiten oikein kauniit, jos niikseen tulee.

    Itse olen aina harmitellut sitä, jos nuori nainen haluaa leikkauksella massiiviset posat, siis isot tyrkkytissit. Se on enemminkin noloa kuin ihannoitavaa. Toki ymmärrän sen, jos rinnat kuihtuvat aivan olemattomiin laihtumisen/imetyksen myötä, ja niihin haluaa lisää täytettä, koska asia on jäänyt vaivaamaan, eikä itseä tunne itseksi, jos ei ole ”rintoja”. Monisyisiä asioita. Toivoisin kuitenkin, että jokainen näkisi itsensä täydellisenä juuri sellaisena kuin on, muiden arvioista tai katseista välittämättä. Uskon, että naiseuteen vaikuttaa todella paljon se, miten oma isä on tytärtään katsonut ja huomioinut. Silloin sitä huomioita ei tarvitse hakemalla hakea (esimerkiksi yli-isoilla tisseillä) aikuisuudessa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*