Harvinainen vieras meidän keittiössä, lehtikaali nimittäin. Suhtaudun siihen vähän kuin tofuun (jonka mukaan nimesimme myös yrityksemme – No Tofu Publishing) en ihan tiedä mikä se on miehiään ja mitä se meinaa. Annoin sille kuitenkin mahiksen, Pipsa Hurmerinnan lehtikaalisipsit on tosi hyviä, miksei siitä muutakin maistuvaa voisi saada aikaiseksi. Kunhan sitä nyt ei hieromaan tarvitsisi alkaa. No kyllä sitä vähän hierottiin suolan kanssa, mutta korkeintaan minuutti ja mies hoiti tuon osan, minähän en ala kaalia hieromaan, muutakin tekemistä tässä.
Lopputulos oli niin maukas, että mehän kiskaistiin miehen kanssa lopputulos kahteen pekkaan, neljän hengen annos se oli. Ja nimettiin salde uudestaan, siitä tuli himosalaatti. Piru vie, pitääkö tässä vielä takkinsa kääntää tämän raaka-aineen suhteen.
Reseptin jaan kanssanne ensi viikon maanantaina, ohje löytyy sivulta 63 Jonna Vormalan Jäävuoren huippu – Salaattikirjasta.
Pistetään pystyyn arvonta, arvon kolme uutukaista Jäävuoren huippu – Salaattikirjaa tähän postaukseen 25.5. klo 12.00 mennessä kommentoineiden kesken.
Kerro minulle mikä raaka-aine hämmentää sinua ja olet mukana arvonnassa.
Arvonta on suoritettu, voittajat on ilmoitettu postauksessa joka ilmestyi 25.5.
Ps. Voisin lisätä tähän omaan listaani vielä tofun lisäksi hillosipulit. Ja ne purkissa uivat cocktail-kirsikat. Ja sukaatin. Ja rusinat porkkanaraasteessa. Ja maksalaatikossa.
Uudemmat
Vietnamilainen lehtikaali-nuudelisalaatti ja Stockmann Herkun BBQ RUB BAR
Vanhemmat
Paras parsapasta
224 kommenttia
-
Yksi herkullinen mutta raaka-aineena minut jäätymään saava raaka-aine on latva-artisokka. Kaunis on, mutta haastavan oloinen käytettävä.
-
Ilmakuivattu tomaatti! Ja hillosipuleista en tykkää. Tosin keskimmäistä odottaessani söin koko raskauden ajan hillosipuleita, mutta siitä päivästä kun tulin kotiin laitokselta en enää pystynytkään 😉 Toivottavasti onni suosii, olisi mukavaa saada tuo kirja 🙂
-
Selleri. Varsiselleri. En kykene ymmärtämään, että ihmiset vapaaehtoisesti sitä syövät. En käsitä. Maistuu metallilta mun suussa ja se ei ole hyvä maku ollenkaan. Keitossa menee, kun sen on kunnolla keittänyt mausteiden kanssa, mutta että raakana. Huuh! Melkein imeskelisin mieluummin työkalupakista löytyviä muttereita.
-
Hämmentää raakana dipattava selleri.
-
Mustekala kaikissa muodoissaan.
-
Kapris hämmentää minua 😀 Saatan käyttää mausteena, mutta syödessä jäävät kuitenkin lautasen reunalle
-
Lehtikaali, tämä salaatin näköinen juttu onkin kaali? Näyttää niin epäilyttävälle, että kaupassa jää aina ostamatta.
Toinen on rusinat maksalaatikossa! -
Munakoiso. Se on munakoiso. Niin sairaan hyvää, kun joku muu sitä valmistaa. Yritäppä itse tehä pikaversio moussakasta, muuten hyvää, mutta munakoisot maistuu ihan kauhealta! Vaatii vissiin lisää harjoitusta.
-
Ananas-Porkkanaraaste, molemmat ihania yksinään, mutta yhdessä turhan epäilyttäviä..
-
Minua hämmentää maa-artisokka: moni kehuu sen makua, mutta itse olen saanut kokea sen vain säilöttynä versiona (joka tuskin vastaa tuoretta). Lukuisia pirkkaniksejäkin lukeneena en uskalla ostaa kotiin tuota kaveria, koska en tiedä miten sitä käsittelisi ja saattaisi syömäkuntoon 😀
-
Katkaravut! Ihan vain siksi hämmentää, koska ennen raskautta rakastin niitä ja nyt raskauden jälkeen maistuvat AINA vanhoilta. Salaateissa, keitoissa, rörissä yms. sama pelottava eltaantunut maku, vaikka 100-varmasti tehty tuoreista ja muut syövät hyvällä ruokahalulla…
-
Pomelo. -miksi ei vaan syödä greippiä ja appelsiiniä?
-
Jaan sinun kanssasi täysin samat hämmennyksen kohteet keittiössä, Erityisesti nuo rusinat – miksi niitä pitää laittaa mitä oudoimpiin paikkoihin?
Tällä hetkellä hämmentää endiivit, kahdesta syystä. Miksi ne maistuvat taivaalliselta jonkun muun valmistamana ja miksi niitä on niin hankala löytää Suomessa?
-
Ehdottomasti rusinat. Paitsi yksinään tai makeissa leivonnaisissa. Jo rusinaleipä hämmentää…
-
Munakoiso – en onnistu saamaan siitä maukasta millään.
-
Mustat oliivit. Vihreät oliivit (vaikkapa tuorejuustotäytteellä) menettelevät vielä, mutta mustat…eih.
-
Soijarouhe!
-
Tofupa juuri! Olin muutaman vuoden kasvissyöjänä ja vaahtoaminen tästä lihankorvikkeesta alkoi. Kamalan makuista, ja jos olisin halunnut syödä jotain lihan kaltaista, olisin mieluummin syönyt lihaa. Hyrr!
Toinen on lipeäkala. Ei sen hajuinen voi olla syötävää. -
Palsternakka, ostan säännöllisesti ja yhtä säännölliseti täytän sillä kompostia. Miten se onkaan niin hankala saada lautaselle asti.
-
Muikut ja muut pikkukalat, varsinkin kokonaisina keitoissa, hrrrrrr..
-
Täytyy myöntää, että harvassa on ruoka-aineet jotka hämmentää tai eivät maistuisi. Piti oikein kaivella, mutta löytyi, nimittäin vihannessosekeitot. Sileä mössö käy usein ällöttämään.
-
Nyhtökaura! En oo koittanut,mutta kovasti ihmetyttää ja hämmästyttää 😉
-
Rusinat ihan missä vaan ja tofu, mitä se edes on? Enkä kyllä keksi mitään käyttöä mainitsemisillesi kirsikoillekaan.
-Minna -
Purkkihernekeitto on kyllä ainoa innokki!! Syön enemmän kuin mielelläni herneitä ja tuorehernekeittoa ja vaikka pakasteherneistä tehtyä keittoa mutta purkki tai se pötköhernari..sehän näyttää ihan koiranruualta!
-
Minua hämmentää päärynäomena.. En käsitä miksi !
-
Oliivit. Viha-rakkaus-suhde. Ihan käsittämättömän hirveitä, mutta joskus taas iskee himo!?! Oon ollut kyllä sun kirjalle mitä mainioin mainostaja! Itselläni on jo se ja sitä myötä äitini ja siskoni osti kirjat ja eilisen mehustukseni jälkeen ystäväni haluaa myös kirjan. Se olisi hyvä lahja jollekin 🙂
-
Todella liityn seuraasi hillosipuleiden ja rusinoiden kanssa (rusinat ei kuulu edes pullaan!) Myös selleri aiheuttaa vilunväreitä (ehkä myös siksi että teininä kuuli sen olevan the laihdutusruoka ja tuli vedettyä sitä kaikissa mahdollisissa muodoissa naama vinossa…)
-
Kokonaiset oliivit- en käsitä! Renkaina tai pilkottuna taivaallista missä tahansa, mutta että kokonainen möllykkä kerralla esim. salaatissa?? Whaat 🙂 Ja halloum juusto! Onko se edes juustoa vai kumia!
-
Pääasiassa kasvissyöjänä tuo tofu on jo tullut aika tutuksi ainesosaksi, mutta sen sijaan kokoliha ja sen valmistus ovat minulle erittäin hämmentäviä asioita. Kasvikunnasta hämmentää kyssäkaali, ihmeellinen outo vihreä nykäre.
-
Varsiselleri ja tofu.
-
Fenkoli. En kerta kaikkiaan ole saanut sitä itse (tai muuallakaan) maistumaan kaiken hehkutuksen arvoiselle. Tuntuu, että ainakin omassa keittiössä siihen jää aina kovia kohtia ja lopputulos on kuin sitkas ja kuiva uunissakäynyt aniskarkki.
Fenkoli on jo onneksi vähän ”last season” aallonharjalta, kuten myös granaattiomenan siemenet. Niiden yltiöpäistä tunkemista joka paikkaan en tajua, kun seurauksena on useimmiten lohjennut hammas, irronnut paikka tai vähintäänkin tiukka hammaslankaussessio.
Myös munakoiso on hankala saada _nopeasti_ hyvänmakuiseksi salaattiin. Kyllähän sen siis itkettäen, uunissa paahtaen ja marinoiden saa, mutta harvoin on 10h aikaa valmistella yhtä ainetta salaattia varten. -
Superfood, haluisin tietää siitä enemmän ja tuntuu, että moni on niin erimieltä onko se niin terveellistä kuin perus kotiruoka.
-
Ei ole kovin montaa asiaa mitä en suuhuni laita mutta cocktail-kirsikat! Ja sukaatit! Englantilainen . Tuoreista raaka-ainesta selleri on sellainen jonka haju saa karvat nousemaan. Pitkään haudutettuna (=hajonneena) menee mutta tuoretta en halua keittiööni. En käsitä miten joku voi syödä sitä maapähkinävoin kanssa.
-
Kommentti lipsahti liian aikaisin liikenteeseen 🙂 Piti siis sanomani etten ole koskaan tavannut ketään joka tykkäisi englantilaisesta hedelmäkakusta. Kaikkiin myyjäisiin niitä leivotaan kuitenkin älyttömiä määriä.
-
Selleri. Pyöräyttelen mehukoneella jos jonkinlaisia tuoremehuja, selleriäkin olen yrittänyt muiden mehustajien innoittamana, mutta hyh, toista kertaa en sillä mehuani pilaa.
-
Talkkuna tuli heti mieleen, äiti keitti siitä puuroa lapsuudessa, ei mennyt alas mitenkään.
-
Vaikka rakastan papuja ja kikherneiä, kuivatut versiot ja niiden esivalmistelu hämmentää minua. Helppoahan se olisi vaikkakin aikaa vievää, mutta päädyn aina ostamaan tölkkikamaa…
-
Yhdyn moniin edellisiin, rusinat kaikkialla. Yksistään ok, yhdistettynä yhtään mihinkään, ei toimi. On ikävimpiä fiiliksiä nauttia jostain ihanasta leivästä/PULLASTA/salaatista ja tajuta, että seuraavassa haukkauksessa ja/tai suussasi on jo, tämä epämiellyttävä vierailija. Tuntuu, että missä tahansa rusina on yhdistettynä, se muuttuu limaiseksi. Simassa valmiuden näyttäjänä, sen jälkeen pakkosiivilöintiin.
Jos tossa salaattikirjassa on yksikään ohje johon kuuluu rusinoita, uskoni ihmisyyteen saa jälleen kolauksen. -
Kanamuna. En oikein tiedä mitä siitä ajatella, erityisesti paistettuna. Välillä sitä tekee mieli ja välillä jopa paistetun kanamunan haju ällöttää. Keitetyn kanssa vähän sama juttu. Ja sitten myös nuo rusinat sekä maksalaatikossa, pullassa, leivässä ja porkkanaraasteessa. Miksi??
-
Käytännössä kaikki etikka- yms mausteliemiin säilötyt. Paitsi suolakurkut on ihan ok. Mm. Kurpitsat, hillosipulit jne jne.
-
Säilykepersikat! Nuo pirteänväriset, mutta suutuntumaltaan vastenmieliset lutjakkeet esim. salaatissa.
-
Suolakurkku, en vaan ymmärrä miten sitä käytetään leivän päällä, ja esim hampurilaisten välissä. Tuore kurkku parempi.
-
Kokonaiset pippurit keitossa. Inhottavia syödä, ärsyttäviä katsella ja sörkkiä soppalautasen reunaan. Olen kinastellut asiasta myös tuntemattoman ihmisen kanssa, joka sattui kuulemaan inhoni, eikä ymmärtänyt vastaväitettäni rouhia pippuri sekaan.
-
Etanat! Soosi niille on yleensä jumalainen, mutta se rakenne; ei vaan pysty! Jotenkin en pysty ajatella muuta, kuin vain niitä väpättäviä tuntosarvia…..
-
Mua hämmentää kanssa tofu! Oon yrittänyt monta kertaa tehdä tuttavuutta mutta en vaan ymmärrä miten siitä saisi hyvää :/ ja yhdyn tuohon rusina-hämmennykseen myös, varsinkin porkkanaraasteessa ja pullissa! Miksi oi miksi?
-
Aurinkokuivatut tomaatit. Sekä öljyssä että ilman. Ovat tekstuuriltaan epäilyttävän nahkeaa jankkia, jäävät hampaisiin pyörimään enkä saa niitä nielaistua. Maku puskee läpi kaikesta ruoasta. Tomskut tuoreina, runsaslihaisina ja mehevinä sanon minä!
-
Voi mystinen maksa.
Joka kerta kun maksapihvejä on tarjolla, maistan niitä (tästä on tullut jo ihan pakkomielle) ja totean että ei vaan uppoa.
Voisiko joku joskus kokata minulle syötävästi?Ja joo, hillosipulit ja coctail-kirsikat pitäisi kieltää.
Ihan oma kummallinen ruokaryhmänsä. -
Oikeastaan kaikki merenelävät -limaisuus!
-
Oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit, niistä en saa mitään irti. 🙂
-
Herne-maissi-paprika, jolla lapsena maustettiin kaikki ”risotot”, siis kuivat riisin ja jonkin lihan yhdistelmät. Risotosta, oikeasta sellaisesta, tykkään nykyään kovasti, mutta he-ma-paa en ole oppinut syömään. Enkä aio opetellakaan 🙂
-
Säilykekurpitsa. En vaan voi ymmärtää.
-
Onhan noita mutta yhden mainitakseni niin se on graavikala.
Raaka, hyytelömäinenkuitenkinkiinteämpikunhyytelö, pyörinyt suussa niin monesti että enää en sitä edes suuhun laita. Ei halua puraista mokomaa……peeäss: lehtikaali on ihan parasta kaikessa. hih!
-
Fenkoli! Tuoksuu taivaalliselta ja siitä tekis kovasti mieli tykätä, mutta kaikki mitä oon siitä tehny on vaan ollu vähän plääh.. Ehkä ei oo vaan oikeeta reseptiä tullu vielä vastaan?
-
Superfoodit hämmentää ja ärsyttää. Ylipäänsä jo se, että miksi pitää käyttää tuollaista nimitystä ja miksi niiden pitää olla jostain kaukaa Himalajalta kuskattuja siemeniä tai marjoja, kun paljon parempia saa ihan kotimaisinakin (esim. mustikat). En jotenkin kiusallanikaan osta mitään superfoodeja.
-
Kyllä se on se tofu minullakin. En pääse siitä perille.
-
Itselläni tuli ensimmäisenä mieleen retiisi. Ala-asteella oli äidinkielenkirjassa kuva voileipäkakusta jossa oli retiisejä aseteltu nätisti päälle ja kuvan viereen kirjoitettu ”Moni kakku päältä kaunis”. En tietenkään ymmärtänyt vertauskuvaa silloin ja aina edelleenkin miellän ne muuksi kuin ovat. Ja eihän ne edes millekkään maistu kun kerran niitä uskaltauduin aikuisiällä maistamaan…
-
Sisäelimet, kielet, hännät! En ole muutenkaan suuri lihan ystävä, mutta esimerkiksi maksan haju ja maku on aina tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. On tosi hyvä että lihaa syödessä kaikki mahdolliset ruhon osat käytetään, mutta itse en vaan kykene.
-
Varsiselleri raakana hämmentää tofun lisäksi. Kommenttien perusteella varsiselleri on muutamalle muullekin aika no-no.
-
Varsiselleri! Järjettömän kamalaa, missä vaan, minkälaisena vaan ja kenen tekemänä vaan! En vaan ymmärrä, suurin oma inhokki ikinä. Myöskin fenkoli on käsittämätöntä. Maku ei vaan sovi mun suuhun. Hyi että. 😀
-
Ehdottomasti hillosipuli! En ole sipulien ystävä muutenkaan mutta hillosipuli on erityisen epäilyttävä monestakin syystä: jo nimi kuulostaa kauhealta; hillon ja sipulin yhdistelmästä tulee luotaantyöntäviä mielleyhtymiä, ja ulkonäön perusteella pelkään että suutuntuma on samanlainen kuin jos pureskelisi silmämunaa 😀
Mm. yllämainittujen perustelujen vuoksi en uskalla edes maistaa (aika noloa ja lapsellisen ennakkoluuloista mutta ei vaan pysty)…
-
Hillosipuli ja kaprikset. En vasn käsitä niitä.
-
Hillosipuli ja kaprikset. En vaan käsitä niitä.
-
Hillosipulit, mandariinisipulisalaatti on hyvin hämmentävä yhdistelmä myös ja syötävät orvokit tms. kukkaset. Hyvin, hyvin hämmentävää! 😀
-
Sienet. Ällöttävän kumimainen koostumus ja ankean näköinen. Pelkkä ajatus sienenpalasesta hampaiden välissä saa ällötyksen kyyneleet silmiini.
-
Endiivi sen täytyy olla, ehdottomasti. Niin kitkerän makuinen kaveri, että huhhuh. Kerran maistoin kuitenkin maukasta yksilöä asuessani Belgiassa ja kokkikin oli belgialainen isonperheen äiti. Paikallisen laittamana maistui ihanalta kastikkeineen kaikkineen. Hänen laittamaansa söisin vielä uudelleen, mutta en usko, että omassa kotikeittiössäni tuota endiivikaveria tullaan näkemään.
-
Varsiselleri. Ei nappaa oikein missään muodossa.
-
Sinihomejuustoon en vain pysty :(. Kaikki muut tykkää, mutta mä en!
-
Erinäiset tärkkelykset ja muut suurustimet. Lopputuotokset ovat usein ektoplasmamaisia.
-
Halva, en ole koskaan tehnyt siitä mitään. Mitä se oikein on?
-
Lehtiselleri…. Mihin sitä muka voi käyttää? Ilmankin oon pärjänny 😀
-
Korianteri. Harmittaa oikein etten tykkää, maistuu saippualta.
-
Näitähän riittää, kun alkaa oikein miettimään. Yhdyn moniin aiempiin kommentoijiin. Omalta listalta löytyy ainakin: rusinat, selleri (etenkin varsiselleri raakana), maksa ja muut sisäelimet, etanat, mustekala, simpukat, tuore korianteri, sinihomejuusto sekä vuohenjuusto. Sen sijaan kommenteissa monesti mainitut hillosipulit, sienet, tofu ja kaprikset maistuvat kyllä. 😀
-
No se avokado. Ei voi tietää onko ne kypsiä, niin jättää kokonaan ostamatta.
-
Granaattiomena. Varmaan tosi terveellistä joo, mutta hampaat eivät tykkää niistä siemenistä.
-
Mustekala! En ole vielä uskaltanut maistaa koska koostumus on aivan varmaan limainen ja kumimainen – vaikka muuta väitetäänkin 🙂
-
Selleri, varsinkin kun ihmiset syövät sitä raakana. En vaan itse osaa ja omaan suuhun se maku ei jotenkin sovi. Hillosipuli on myös yksi inhokeistani.
-
Keksit, joissa näyttää olevan suklaahippuja, mutta totuus valkenee pian – rusinoita.
Ja perunasose(valmis)laatikot. Miksi, oi miksi? Ja miten niin monelle erilaiselle laatikolle voi edes olla kysyntää?
-
Kapris, ruusukaali ja munakoiso, en joko osaa laittaa tai muuten meillä vaan ei synkkaa. Voisin kyllä opetella, jos löytyis takuuvarma resepti:)
-
Löllöt rusinat, siis esim. Maksalaatikossa ja itse maksalaatikko. Cocktailkirsikat YÄK ! Ja kaikki ns kuivahedelmä kakut.
-
Osterit – maistuu suolavedelle, tuntuu limaiselle klöntille. Ja syödään elävänä. Miksi on olevinaan suurinta herkkua??
Lopettakaa jo rusinoiden parjaus 🙂 Porkkanaraasteessa, maksalaatikossa, kanasalaatissa, pullassa, leivässä, myslissä – oui, merci!
-
No se tofu. Muutama vuosi sitten yritin antaa sille mahdollisuuden ja päätin kokkailla – lopputuloksena ruokamyrkytys. Varmaan arvaa, että nykyään en tod. koske.
Seitania en ole kokeillut. Se on vielä potenssiin jotain epäilyttävää… -
Mua hämmentää fenkoli ja varsiselleri, niiden makuun en ole päässyt .
-
Säilötyt ja makeutetut kirsikat.
-
Kvinoaan olen yrittänyt lämmitellä intohimoista suhdetta, mutta suhteemme on siitä huolimatta jäänyt varsin kylmäksi ja etäiseksi. Miten siitä saa makuhermoille herkkua kysyn minä. Toisaalta nuoruusaikojeni inhokista tuoreesta korianterista on sen sijaan tullut armoton suosikkini.
-
Hämmästyttää, kummastuttaa…… Nyhtökaura! Ei kokemusta asiasta!
-
Varsisellerihän on ihanaa! En tajua, miksi niin monet sitä parjaavat. Mulle taas äyriäiset, etenkin osterit on jotenkin outoja ja inhoja, vaikka olen antanut niille mahdollisuuden.
-
Hillosipulit ja se, miksi yliopiston ruokalassa niitä löytää currysta!
-
Cocktailkirsikat, hillosipulit, tofu, säilykemandariinit – siinä epäilyttävimmät ruoka-aineet.
-
Etanat niitä en vaan saa syötyä 🙂
-
Osterit, ovat aika oudon makuisia.
-
Latva-artisokka. Upean näköinen ja myös makuinen – ravintolassa syötynä. Itse ei kuitenkaan minkäänlaista hajua, miten sitä pitäisi käsitellä.
-
Raaka sipuli. Kaikki sipulilajit,myös purjosipuli ja ruohosipuli. Mutta ei valkosipuli.
-
Kurpitsa,siis sellainen Halloween versio,hämmentää ja siitä valmistettavat pikkelssit ja piiraat.Ei kiitos!Toinen hämmentävä ovat isot ja jauhoiset pavut ja kolmas mustekala,jota en syö muuta kuin renkaina.Sitkeys tökkii.
-
Sulanutta juustoa en saa millään alas. Niinpä tilaan aina pizzan ilman juustoa käyttäen tekosyynä lapsiamme ja muutamaan otteeseen on kylässä ollut hieman haastavaa, kun tarjolla on ollut fondueta tai raclettea…
-
KORIANTERI. En voi ymmärtää, sehän maistuu saippualta!
-
Seitan. Mistä pahuksesta on kysymys?
-
Säilykekananmunat. Näitä näkyy ainakin Saksassa. Lilluvat kuorittuina liemessä – kerrassaan ei-houkuttelevan näköistä.
-
Neliökala eli pakastesei ja hävettää myöntää: kurpitsat , ihan missä muodossa tahansa…
-
Vuohenputki ja homejuusto
-
Latva-artisokka kiinnostaa, mutta miten / mihin sitä käytetään??
-
hedelmäpitoiset (kuivatut) leivät. leipä leipänä. hedelmät hedelminä. ja tuoreina sellaisina.
-
Kovinkin on vaikeuksia munakoison kanssa. Haastetta oli pitkään fenkolin kanssa, mutta nyt ollaan jo melkein sinuja.
-
Tofu hämmentää myös täällä! Muutamaa herkullista tofu-annosta kohden olen maistanut monen monta mautonta valkeita kuutiota sisältävää annosta… En vieläkään oikein tiedä, mitä mieltä olen kyseisestä raaka-aineesta.
-
Selleri, kaprikset ja tofu hämmentää. Korianteria en voi sietää. Ja tuo kyseinen lehtikaalikin on hämmentävä, en vaan jotenkii oo osannu käyttää sitä. Salaattikirja olis upeeta saada, salaatit on mun lempparieväitä duuniin kesällä!
-
Myskikurpitsa. Monesti olen kaupassa ihaillut ja päättänyt että tuosta vielä teen jotain. Mutta mitä? Lisäksi en pidä säilykekurpitsaraasteesta, ja pelkään että myskikurpitsa maistuisi samalta…
-
Bambulastut, vai mitänenytovatkaan… kiinalaisen ravintolan nauta-annoksen puiseva, mitäänsanomaton jatke. Bambu kuuluu bandoille ja sukkien raaka-aineeksi, ei minun keittiööni.
-
Etanat, simpukat, mustekala. Ikinä en ole pystynyt maistamaan, ajatuskin kauhistuttaa.
– Irmeli -
Selleri, meillä oli koulussa usein piilotettu selleriä vihersalaattiin ja usein niitä sellerin paloja sitten noukittiin syrjään sieltä seasta. Näiden kokemusten jälkeen en ole uskaltanut kokeilemaan selleriä omassa ruuanlaitossa.
-
Rössy eli veripalttu. Veristä perinneruokaa. Kaikkein hämmentävin muoto on rössy valmiina eineksenä.
-
Kyllä se on rusinat. Sekä maksalaatikossa että pullassa, nononono..
Tiina -
Osterit, hillosipulit ja tofu! Rakastan erilaisia mereneläviä, mutta osterit… Ajatuskin saa vapisuttamaan!
-
Munuaiset ja sydän, ylipäätään sisäelimet lukuunottamatta maksaa, josta pidän. Mutta nuo muut… En ymmärrä.
-
Parmesaani. Epämääräinen kova köntti, joka mun mielestä maistuu niin pahalle että pilaa esimerkiksi pastaruoat. En tiedä, olisiko niitä erivahvuisia tai muuten erilaisia vaihtoehtoja. Reseptistä jätän aina parmesaanin käyttämättä ja ruoka jää vaille jotakin. Ehkä tarvitsee vielä muutaman kerran kokata kera parmesaanin, voi alkaa maistua jopa hyvälle 🙂
-
Joo varsiselleri, en ymmärrä? Haluan ymmärtää mutta olen jotenkin aivan eri aaltopituudella sen kanssa!
-
Säilykemandariinit, hillosipulit ja määpähkinävoi. Tykkään maapähkinöistä, mutta maapähkinävoita en voi sietää missään muodossa.
-
Pakastevihannekset. Eihän ne maistu miltään. Vetisiäkin ovat.
-
Mäti. En vaan pysty edes maistamaan
-
Maksa ja munuaiset eivät yrityksistä huolimatta maistu.
-
Liivatelehdet! Sisäelimet, kielet ym.
-
Varsiselleri ja munakoiso on no no… ja kieli, munuaiset….
-
Voisin sanoa ”kädettömänä kokkina”, että kaikki hämmentää. Tykkään ruuanlaitosta, mutta en osaa soveltaa vaan tarvitsen aina reseptin, lukuunottamatta perus arkiruokaa. Siinä mielessä kirja tulisi tarpeeseen 🙂
-
Lähes kaikista muista aiemmin oudoksumistani raaka-aineista olen vuosien varrella oppinut pitämään tai ainakin siedän niitä, mutta varsiselleri on edelleen puistattavaa.
-
Aurajuusto jakaa meidän perheessä mielipiteet. Itse rakastan, mies vihaa. Muistan itsekin aluksi nirsoilleeni, mutta pikku hiljaa maistellessa makuun tottui ja lopulta siitä on tullut herkkua. Ruualle pitää antaa mahdollisuus. 😉
-
En voi käsittää selleriä missään olomuodossa yhtään missään ruoassa tai juomassa.
-
Artisokka! Kasvisruuan ystävä olen yrittänyt ymmärtää sitä, mutta en ole vielä onnistunut. Ja samaa mieltä myös hillosipuleista! Tofua taas aloin ymmärtää savutofun löydettyäni.
-
Hei Hanna. Hauska arvonta – olenki tuota salaattikirjaa salaa toivonut hyllyyni 🙂 Minua hämmentaa äyriäiset, etenkin rapujen/isojen katkarapujen laitto. Kun pitäisi se suolikin poistaa.. yöh. Samoin olen epävarma sinpukoiden ja etanoiden laittaja. Mieluummin syön ne hyvässä ravintolassa. Ihanaa kesän alkua sinne <3
-
Hämmentää kumkvatti.
-
Nokkonen hämmentää. Onko oikeesti hyvää?
-
Kaprikset, varsiselleri ja tomaattimehu. Kahdesta viimeisestä voi päätellä, että eräs drinksu ei ole mieleeni. Ja kaprikset, niiden maku on vaan todella outo.
-
Hillosipuli tälläkin. Säilykemandariinit. Säilykekirsikat. Maksa. Nötkött.
-
Siskonmakkarat
-
Kesäkurpitsa. Miten niin mietoon ja mitäänsanomattomaan kasvikseen saa luonnetta? Pliisu kaikin tavoin. Säillykepersikat ovat samaa genreä, miltä ne ylipäätään maistuvat? Sokeriliemeltä? Eivät ainakaan persikalta.
-
Suolasäilötty kapris – miten sitä pitäisi käyttää? Huuhtoako suola ja kenties maku vai käyttääkö sellaisenaan jolloin tulee roimasti lisäsuolaa..
Toinen on goji-marja, sehän maistui ihan heinältä kun ekan ja viimeisen kerran sitä maistoin. -
Varsiselleri! Mitä ihmettä sillä tehdään ja miksi kukaan sitä haluaa syödä! Naama menee ruttuun kun ajattelenkin asiaa! Tai sitten persilja! Miksi sitä pitää työntää kaikkiin keittoihin sotkemaan?! Plus sitten pinaattiletut! Letut lettuina ja pinaatti keitossa!
-
Goji-marjat – mustikoita metsästä niiden tilalle
-
Rusinat. Varsinkin maksalaatikossa, porkkanaraasteessa ja siinä kiisselissä. Yksinään maistuvat ihanalta, mutta yllä mainittujen seassa. Yöh.
-
Rusinat, ehdottomasti! Kamalia! Lötköjä!
Hyvin hämmentävää miksi niitä tukitaan muuten toimiviin ruokiin 🙂 -
Ehkä varsiselleri on se, mitä en osaa oikein syödä. Haluaisin oppia tykkäämään. Ei se vissiin auta, kun kiikuttaa sitä kotiin ja pistää poskeen. Korianteri ei maistunut aluksi, nyt aivan ihanaa <3 Toinen hämmentävä on kyllä ne neonväriset tölkkikirsikat, ja rössy.
-
Purkkiparsa… ei vaan ymmärrä.
-
Seitan 🙂 En vaan ymmärrä sitä tai tofua tai quornia. Mielummin syön kasviksia ja jätän sekä lihan että sen ”korvikkeet” pois kokonaan.
-
Munakoiso! Oon yrittäny kaikkia hyvältä kuulostavia reseptejä, mutta en oo ikinä rakastunu.
-
Ryynäri! Ei vaan pysty… :/
-
Maniokki. Kerran kokeiltu perunan korvikkeena ja sain siitä niin kuivaa ja mautonta.
-
Parsa, siitä en oikein osaa valmistaa mitään.
-
Itseäni hämmentää kovasti juurikin sukaatit sekä kurpitsapikkelssi.
-
Artisokat ja fenkoli
-
Selleri ja hillosipulit!
-
Varsiselleri!
-
Latva-artisokka. Koskaan en oo uskaltanut kokeilla. Epämääräisen oloinen tuote. Paksoi on toinen.
-
Voisin yhtyä inhokkien suhteen monen muunkin vastaajan kommentteihin, kuten säilykekurpitsa, säilykekirsikka, tofu. Vastaavasti monen raaka-aineen kanssa olen kädetön, kuten munakoiso ja lehtikaali. Muut kyllä tekevät näistä ihania ruokia. Mulla ei vaan suju. Mukava on ollut lueskella, etten ole yksin. Mutta eniten minua hämmentää kvinoa…..siis mitä ihmettä, mautonta kuin mikä ja annos näyttää aina pieniä matoja kuhisevalla kasalta. Miksei voi vain syödä pastaa?
-
Kukkakaali. Se haisee pahalta keitettynä ja tuoreena ja maistuu vähintään yhtä epäilyttävältä. Mutta mitäs jos sitä raastaisikin pitsapohjaan? En ole vielä uskaltanut, koska: kukkakaali haisee pahalta ja maistuu vähintään yhtä epäilyttävältä.
Kun uskallan, kokeilen.
-
Anjovis! Hyi yök! Olen kyllä lähes kaikkiruokainen, mutta tuo ruokalaji iljettää aivan suunnattomasti!
-
Curry. En vaan osaa käyttää!
-
Punakaali. Se on kaali eli vihannes eli sen pitäisi olla vihreä eikä punainen! Niin epäilyttävä on ulkomuoto, etten siihen kyllä tartu!
-
Rössypottu uutena ruokalajina hämmästytti suuresti uudessa koulussa pohjois- Suomessa kun sinne muutin etelä- Suomesta. Kirkasta keittoa jossa perunoita ja veripaltun palasia. Nyt kyllä haluaisin maistaa vuosien jälkeen uudestaan veripalttua/rössyä, että iskisiköhän makuhermoon paremmin.
-
Olen avoimin mielin yrittänyt tutustua monta kertaa, mutta aina se tapahtuu – vilunväristykset varsiselleristä!
-
Retiisi, rusinat, hillosipulit ja etikka ihmetyttävät aina, eivätkä mielestäni paranna ruuan makua mitenkään.
-
Minua hämmentää monikin asia kun en ole kokkiainesta, mutta yritän silti aina! Rusinat missä tahansa on hämmentäviä minustakin. Nyt pitäisi maistaa sitä nyhtökauraa, jos joskus saa käsiin. Saapa nähdä kuinka se hämmentää.
-
Siskonmakkara. En käsitä sitä ollenkaan. Raakamakkaroita rakastan suuresti ja olen jopa käynyt kurssin jolla niitä valmistettiin. Mutta siskonmakkara. Miksi siitä on jätetty kaikki mausteet pois. Se ei maistu miltään. Tai no, muistini mukaan se maistui vaan pahalle. Ja haisi myös. En ole siskonmakkarasoppaa suostunut syömään sitten ala-asteen ja olen täysin tyytyväinen tähän päätökseen. Täällä moni antoi pisteitä varsisellerille – minulle ne maistuu kyllä. Oikein hyvää vaikka leivän päälle silputtuna tai salaatissa tai ihan vaikka sellaisenaa nakerrettuna.
-
Minua hämmentää polenta, jäänyt ihan vieraaksi! Mieheltä kun kysyin, vastasi kuskus ja leivinjauhe 😀
-
Siskonmakkara on outo laji. Syön kyllä siskonmakkarakeittoa, mutta mieluiten heivaan ne pallerot hiiteen (=miehen lautaselle). Tykkään kyllä kaikesta muusta makkarasta.
Niin ja kaikki säilykehedelmät sokeriliemessä, en tajua.Kirja olisi kiva, saisi uusia ideoita keittiöön!
-
Ei näy minun keittiössä: tofu.
-
Herneet. Vekkulin näköisiä mutta maku outo, jauhomainen jotenkin. Lienee selvää että hernekeitto kuuluu inhokkiruokiini.
-
Selleri. Ei toimi, ei missään muodossa eikä ruoassa. Pelkkä liemikuutio sellerillä on aivan liikaa. Yksi harvoista ruoka-aineista, jotka myös ongin annoksesta pois, mikäli niitä sinne on laitettu. Ei vain pysty.
Toinen hämmentävä on kurpitsa. Olen jopa syönyt hyvänmakuista kurpitsaa, mutta jotenkin vierastan itse sen kokkaamista. Tästä voisi ehkä päästä yli, ainakin toivoisin niin.
-
Munakoiso on sellainen, josta en oikein ole oppinut tekemään mitään järkevää ja maistuvaa ruokaa!
-
Hillosipuleita olen inhonnut lapsesta asti. Lisäksi itseäni hämmentää avokado, joka ei maistu juuri miltään.
-
Hämmentävää on rusinat ruuan seassa, mielestäni ne eivät oikein sovi mihinkään ateriaan 😀
-
Nam, tuota täytyy kokeilla, vaikuttaa herkulliselta olin hieman skeptinen lehtikaalin suhteen aluksi, mutta nopeastipa löysi tien jos ei nyt ihan sydämeen, niin lautasen vakiovieraaksi ainakin Eniten minua on aina hämmentänyt rusinat väärissä paikoissa – pullassa, leivässä, maksalaatikossa – miten niin monessa paikassa oikea, ihana ja sopiva – voi toisaalla olla vaan niin väärin…:O Japanissa asuessani anko-punapaputahna, joka oli yleinen vieras jälkiruokamaisissa makeissa pullissa oli hyvin vaikea sulattaa…mutta niin vain, nyt näitä erinäisiä papujälkiruokaherkkuja on välillä ihan ikäväkin…!
-
Oijoi, vahva EI aurinkokuivatulle tomaatille. Sitä tungetaan sitäpaitsi yllättävän moneen ravintola-annokseen.
Ei myöskin mämmille, maksalle ja etikkaisille punajuurille! -
Kapris! Saattaa olla omaa saamattomuutta, että olen kapriksen kanssa kädetön – pitänee siis ottaa tutkintalistalle 🙂
-
Sienet 😀
-
kinkku? 😀
-
Rusinat, kaikkialla ja miten vaan valmistettuna. Minen ymmärrä
-
Siis mitä! Todella moni on maininnut kommenteissaan sellerin ja hillosipulit inhokeiksi – kumpikin maistuu allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin!
Itseäni hämmentää kuivatut hedelmät ja säilykemandariinit.
Sekä nämä uutuudet esim. rahkariini ja leivän päälle tarkoitettu raejuusto. WTF? -
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt rusinoita porkkanasalaatissa, enkä tölkissä lilluvia kirsikoita, myös selleri ihmetyttää! Mielestäni se on rikkaruoho, mitä ei ole tarkoitettu ihmisen ravinnoksi 😉
-
Olen melko kaikkiruokainen ja hyvällä ruokahalulla myös varustettu. Lapsuuden inhokit sinihomejuusto, sipuli, paprika nämä kaikki perusjutut maistuvat näin vanhemmiten erittäin hyvin. Hämmennystä aiheuttaa edelleen aikuisiällä selleri ja kookoshiutaleet, niistä en nauti edelleenkään. Noin yleisesti ruokarintamalla ihmetyttää kovasti paljon kaikille uusavuttomille tarkoitetut valmiiksi pilkotut jutut..mitä ihmettä? Meillä on kädet ja toivon mukaan hyvä leikkuulauta + veitsi, sillä pitäisi ihan aikuisten oikeesti pärjätä keittiössä….
-
Rusinat eivät kuulu minnekään muiden asioiden sekaan, oli kyse sitten salaatista, pullasta, maksalaatikosta tai kiisselistä. Syödä rusinat pullasta tarkoittaa minusta sitä, että ne rusinat revitään pullasta irti ja heitetään roskiin.
Lisäksi aniksen hajun ja maun vihaajana (ja huonona suomalaisena, joka inhoaa salmiakkia) en ymmärrä myöskään fenkolia tai mitään muitakaan anis-, lakritsi- tai salmiakkiasioita.
-
Selleri. Karmeeta miten sillä saadaan pilattua salaatti kuin salaatti. Ja miksi sitä täytyy tunkea niin moneen ruokaan, en ymmärrä hiukkaakaan…
-
suolasienet. mit vit… ainoo ongelma suolasienissä on se että ne on aina niin jumalattoman suolasia 😀 mä en vaan tajuu, en ollenkaan. ja mä tykkään kaikesta suolasesta!
-
Kaikki makea, mitä muka voi käyttää ruoissa eli rusinat, melonit, hunaja jne. Ja hapanimeläkastike. Ei voi ymmärtää. Suolaista voi sekoittaa makeaan, mutta makean sekoittaminen suolaiseen on hämmentävää ja epäilyttävää.
-
Siis hillosipulit!! kyllä myös. mitä hittoa? TAI simpukat tölkissä?? huhhu, ei toimi.
-
Tofu, soijarouhe, nyhtökaura… Miksei ruoka voi olla ruokaa? Sellaista, mitä isoäitinikin teki?
-
Herkkusienet, varsinkin purkista! Limaisia, niljakkaita ja mauttomia. En ymmärrä.
-
Tofu on tosiaan hämmentävän niljakas ja epämääräinen ruoka-aine. Anjovista en ymmärrä myöskään.
Kirja vaikuttaa täydelliseltä!
-
Salaattisikuri. Ammattilaisen valmistamana ihanaa, itse olen tehnyt sitä kahdesti – ja kahdesti heittänyt pois maistamisen jälkeen. Kokkailuhistoriani ainoat tällaiset ruoat.
-
Avokado! En osaa etsiä kaupasta täydellistä yksilöä saati sitten kypsytellä raakoja. Ja jos joskus onnistun löytämään jonkun edes sinnepäin, en saa sitä maistumaan millekään. Olisi hienoa ymmärtää miksi kaikki ovat niin hullaantuneet siihen!
-
kookosnektari!
-
Maapähkinävoita en ymmärrä…kuinka siitä pystyy kukaan nauttimaan.
-
Varsiselleri ja munakoiso. Miten ne saa maistumaan hyvälle?
-
Minusta munakoiso on hämmentävä vihannes. En osaa loihtia siitä ruokaa ja makukin on suuhuni liian mitäänsanomaton. Munakoiso on kuitenkin satokaudessa parhaillaan, joren ehkä siitä olisi nyt syytä ottaa lisää oppia. Onnea arvontaan minulle!
-
Rakuuna, hillosipuli ja marsipaani on kolmikko, joitten makuun en ole vielä päässyt. Jospa vielä käännän takkini ja opin tykkäämään näistäkin. Oliivi on viimeisin, josta olen oppinut tykkämään, vaikka aiemmin se oli ehdoton no no.
-
Minä taasen en ole ystävystynyt fenkolin kanssa. Sen lakritsaisuus hämmentää vaikka salmiakin ystävä olenkin. Olisi itseasiassa hauska oppia käyttämään tätä, en voi sanoa ihokkia, mutta hämmentäjää. Se se on. Tosiaan.
-
Vuohenjuusto, salaperäinen ja totuttelua vaativa raaka-aine!
-
Hämmennystä aiheuttaa mustajuuri. Hupsun ja kummallisen näköinen, mutta hurjan hyvää! Kuoriminen on operaatio, mutta siitäkin selvitään kärsivällisyydellä.
-
Joo kyllä se on se hillosipuli, ei aukene mulle miksi niitä pitäisi syödä.
-
säilötyt mandariinit, tai ylipäätänsä säilötyt hedelmät…ja etenkin niistä tehdyt hedelmäsalaatit..miksi?!!
-
Anjovis. Siskoni teki vuosia sitten pitsaa, johon tuli anjovista, ja oli kyllä sen luokan makuelämys, etten ole sen jälkeen koskenut anjovikseen. Ehkä sitä vielä joskus uskaltaa maistaa uudelleen.
-
Laakerinlehti. Tuo ihana patojen maustaja, mutta joku siinä on mikä tökkii. Maustepippurin kanssa vähän sama juttu.
-
Munakoiso. Vaikka sitä kuinka ennen valmistusta itkettää, syödessä itkettää… 🙂
-
Simpukat!
-
Minua hämmentää raakana dipattava selleri. Illanistujaisissa ystäväpariskunnan suurinta herkkua, meiän pikkuperheen inhokkilistalla.
-
Seitan & Tofu
-
Soijasuikaleet! miten niistä voi saada mitään edes etäisesti ruokaa muistuttavaa?
ja toinen on simpukat… sellaisen aivoliman näköisen klöntin syöminen ei ole vielä juurikaan nostattanut ruokahalua. -
Kyllä sen täytyy olla tofu. En vain ymmärrä! Koostumus, maku…
-
Vesimeloni. Syön melkein mitä vaan mutta vesimelonia en vapaaehtoisesti syö 🙂
-
Hillotun kurpitsan palaset salaatissa eivät aukene!
-
Hillosipuli. Ne on vaan jotenkin niin outoja eikä maistu millekään, mutta ei siis hyvällekään!
-
Kyllä se on tofu. Ihan hyvää se on, kun syön sitä jossain, mutten osaa valita sitä omaan keittiööni. Silti usein mielessä, että pitäisi osata ostaa sitä ja valmistaa sitä. Pitäisi. Miksi pitäisi?
-
Säilötty kurpitsa, ehdottomasti. Pilasi slaatit lapsena ja vieläkin jää ottamatta salaatti lounasruokalassa jos siellä jotain pientä keltaista.
-
Etikka, tai mikä tahansa kastike missä lukee vinagre pistää aina silmiin ja ottamaan takapakkia, vaikka välillä oikeasti tosi hyvääkin seosta oon maistanut ja tehnyt.
-
Kiinankaali!!! Siinä ei oo mitään järkeä!
-
Liha! Oon useamman kerran elämässäni joutunut tilanteeseen, jossa mulle on lätkäisty lihapötkäle tai jauhelihalaatikko käteen sen kummempia ohjeistamatta. Itse kasvispainotteisena sekasyöjänä oon ihan pihalla lihan valmistuksesta, vaikka kokemusteni mukaan sen oletetaan kuuluvan kansalaistaitoihin.
-
Täälläkin jo pariin otteeseen mainittu hillosipuli kuuluu myös itselleni niihin harvoihin asioihin joita välttelen viimeiseen asti. Yksinkertaisesti liian outoja!
-
Minua hämmentävät säilykehedelmät – erityisesti säilykemandariinit. Miten niin tuore, kirpeä ja raikas hedelmä voi kärsiä sellaista vääryyttä?!
-
Voi, nyt pistit pahan, hetken joutui miettimään mikä mikä mikä mutta, löytyihän se joka ei ole maistunut milloinkaan hyvälle eikä löydy kaapista ei kiitos ei ja se on ehdottomasti Tofu, se on se joka saa ihmettelemään ja kummastelemaan mikä siinä muka on niin eriskummallisen herkullista.
Vastaus siis näin lyhyesti Tofu. -
Varsiselleri, tofu, merenelävät, rucola ja korianteri ainakin..
-
Keltainen kurpitsa salaatissa! Voi niitä peruskoulussa koettuja hetkellisiä riemunkiljahduksia, kun luulit keittiöhenkilökunnan kerrankin lisänneen salaattiin persikkaa, ja lappaat salaattia oikein roiman annoksen lautaselle, vielä vähän niitä keltaisia erityisesti noukkien. Niitä pettymyksiä, kun makuhermot selvittävät sekunnissa eksotiikan olevankin ihan sitä perinteistä itseään.. Vihannes valepuvussa!
-
Siskonmakkarat ja lehtikaali, jotenkin en osaa kuvitella että niistä saisi mitään hyvää…
-
Fenkoli. Kauan meni, että uskalsin sitä ostaa, mutta toissa päivänä, kun kasviswokkia siitä valmistin päätin, että tämä saa jäädä kalustoon. Vieno aniksen maku taustalla hieroi makuhermoja ja toi lapsuuden mummolamuistot mieleen. Hämmennyin!
-
Joo! Need this in my life!
-
Ehdottomasti säilykepaprika! En ymmärrä miksi paprika on pitänyt tunkea purkkiin ja pilata etikkaliemellä.
-
Lähes kaikkiruokaisena itseänikin ihmetyttää, miksi en vuohenjuustoa siedä ollenkaan. Oikeastaan kaikki muut juustot, roquefortit yms, ovat tippuneet, mutta vuohenjuusto kummastuttaa edelleen.
-
valmiiksimarinoidut lihat/ lihanomaiset tuotteet, paraatin kärjessä hunajamarinoidut kanat.
En yksinkertaisesti keksi tilannetta, missä niitä käyttää. -
Rusinat hämmentää mahdottomasti ja varsiselleri. Ei vaan pysty käyttämään, ei…
