Parsa se on täällä taas, jokapäiväinen leipäni tässä viikon pari. En sille tee paljoakaan, saatan innostua kuorimaan ohuesti ja napsin puisen kannan irti. Keitän harvoin minuuttia kauempaa, pannulle voita ja mausteita, parsat makaamaan voikylpyyn ja valmista on. Tällä kertaa kiedoin ne pekoniin, päälle joku parmesaaninjämä raastettuna (kermajuusto toimii sekin). Maustan suolalla ja mustapippurilla. Kuumaan uuniin, kymmenen minuuttia. Ehkä vähän balsamicoa valmiiden parsojen päälle.
Kuikkaan aina kaupassa parsan varsia ennen ostopäätöstä, parsa kun ei ikääntyessään muutu miksikään muuksi kuin huonommaksi. Mitä tuoreempi, sitä parempi. Ainoa asia mikä yhdistää jauhelihaa ja tankoparsaa. Siinäpä ontuva aasinsilta, joka ei siis johda mihinkään.
Fredan lihakaupassa on hyvä meininki, en paljasta enempää, menkää visiitille. Kerron kuitenkin sen verran että kilo entrecotea maksaa 14,90, jauheliha on tuoretta ja sitä saa niin kauan kuin sitä on. Sen jälkeen kauppias myy jotain muuta jauhamaansa tai leikkaamaansa. Arvostan.
Nyt mietitte että mistä lie kauppias lihansa raijaa, eikö? Kotimaista, lähituotettua. Syksyllä luvataan riistaa Janakkalan metsistä. Siinä syy odotella jo syksyn tuloa.
Lihaksi valikoitui karitsan kyljyksiä, pyörittelin ne suolalla maustetussa vehnäjauhoissa ja paistoin pannulla tuokion. Rosmariinia heitin voi-öljyseokseen ennen kuin karitsa pääsi pannulle. Olipa ihanaa.
Blogin otsikkoa olen käyttänyt edellisessä blogissani, se muistuttaa mua kamustani Stellasta ja siitä että pitäisi istua kanssaan useammin alas. Terkut raksalle, ihana raksamuija!
Comment (1)
-
Kiitos Hanna blogista. Teidän kolmen (sinun, Stellan ja Eevan) jutut ovat meikäläisen lemppareita nykyisin. Tykkään hurjasti. Tykkään myös tästä parsaideasta. Menee testiin.
