Mites ne sun raskauskilot?

Mites ne sun raskauskilot?
24.9.2016 Hanna
Kategoriat: kaksoset, ruoka

Olin eräässä tapahtumassa tässä taannoin ja nimeltä mainitsemattoman naistenlehden toimittaja kävi kyselemässä kuulumisia. Kerroin, että hienosti menee vauvojen kanssa ja työrintamalla ei juurikaan uutta. Naisen jututettua minua tovin, hän kiemurteli viimeiseen kysymykseen. ”Tämä voi olla vähän kiusallista, mutta MITES NE RASKAUSKILOT?”

Voi saatana mä sanon. Kuinka monelta mieheltä kysellään toimittajien puolesta vaikkapa kesän jälkeen, että melkoinen keissi kertynyt tuohon keskivartalolle, mitenkäs nyt noin?
Esikoisen kanssa lopetin imettämisen, koska laihduin liikaa, en halunnut olla luinen ja väsynyt äiti, pistin oman hyvinvoinnin etusijalle, lopetin imettämisen ja vaihdoin korvikkeeseen. Hyvä ja ainoa mahdollinen tapa toimia tuossa tilanteessa.

img_6234

Vastaus toimittajan kysymykseen: raskauden aikana kerätyistä kiloista on kymmenen jäljellä, toivon mukaan pysyvät vielä jonkin aikaa, jotta jaksan imettää kahta vauvaa jatkossakin.
Ja toteamus noin yleensä, pitäkää siskot kilonne jos siltä tuntuu. Median luoma paine tunkea juuri synnyttänyt vartalo skinny jeanseihin on aivan sairas ja luo ihan turhaa stressiä. Ei se ole sattumaa, että se lantio levenee ja hanurissa on muutakin kuin luut. Se on se moottori joka pitää ainakin tämän naisen liikkeessä myös silloin öiden pimeinä tunteina kun vauvoilla on nälkä. Osa naisista jättää laitokselle kaikki keräämänsä kilot, osa ei. Kaikki ollaan yhtä kauniita ja arvokkaita niiden meille tärkeimpiemme silmissä, muiden mielipiteillä ei pitäisi olla minkään valtakunnan merkitystä.

Me naiset ollaan keskenämme erilaisia ja olkaamme jukoliste ylpeitä siitä. Ja jätetään ne raskauskilokyselyt pois, jos ei ole muuta kysyttävää niin ollaan vaikka ihan hiljaa.

Rakkautta ja suvaitsevaisuutta viikonloppuunne!

 

20 kommenttia

  1. Hyvin ja osuvasti kirjoitettu! Tuo naisen kropan koon vahtaaminen alkaa jo raskausaikana. Tuntuu, että on ihan ok kommentoida naisen raskausvatsan kokoa ja kysellä, onko tullut paljon kiloja. Itse sain saman päivän aikana kuulla, miten suuri vatsani on ja kuinka pikkuruinen se on. Molemmat kommentoijat olivat naispuolisia työkavereitani. Varsinkin tuo valtava-kommentti harmitti, koska tosiasiassa kohtuni kasvoi alakäyrillä. Kyllähän sen vatsan kuuluukin kasvaa, kun siellä sisällä kasvaa pieni ihminen! Argh!

  2. Katjuska 3 vuotta ago

    Aamen! Ei mitään lisättävää! T.Kymmenen lapsen onnellinen äiti

  3. Merja 3 vuotta ago

    Kiitos, että joku uskaltaa vielä nykypäivänä olla julkisesti tätäkin mieltä! Itse myös syömishäiriön nuoruudessa läpikäyneenä olen ollut synnytyksen jälkeen todella herkillä tämän asian kanssa, koska myös minun painoni lähti imetyksestä johtuen rajuun laskuun. Korostan, että en missään nimessä halua palata liian laihaan ulkomuotoon, mutta on ollut järkyttävää huomata miten ihmisillä tuntuu olevan oikeus arvostella vartaloasi raskauden jälkeen. Niilläkin, jotka tietävät historiani. Voi kumpa me naiset emme näin ruokkisi vihaa omaa vartaloamme kohtaan. Kaikkein oudointa on mielestäni se, että toisilla on tarve arvostella, kun itse rakastan kehoani enemmän kuin koskaan!

  4. Katja 3 vuotta ago

    <3

  5. Sopuli 3 vuotta ago

    Juuri näin! Raskaus, synnytys, imetys paketti on jokaisen oma asia.

    Joka tapauksessa joku kokee asiakseen kommentoida siihen liittyviä seikkoja oli se miten tahansa. Itseäni melkein hävettää myöntää että synnytyksestä on nyt melkein kaksi viikkoa ja joka ikinen raskauskilo (9kg) oli poissa jo viikko synnytyksen jälkeen, tekemättä mitään asian eteen.

    Tai mitään ja mitään… imettämällä vuorokauden ympäri meidän neljän kilon jässikkää. Sen sijaan maidon riittävyyden kanssa tuntuu olevan haastetta ja lisämaitoon on ollut pakko välillä turvautua jottei pikku kaveri joudu nälässä olemaan.

    Tämäkin on tietysti huono asia koska täydellinen äitihän täysimettää lastaan kevyesti juuri suositusten mukaisesti ja äiti varmasti on jollain tavalla itsekäs (ja mitenköhän?) jos tarjoaa lapselleen sitä paholaisen juomaa eli äidinmaidon korviketta!! :O

    Antakaa äitien olla rauhassa juuri omanlaisiaan!

    Kaunista syksyä kaikille!

  6. Kati/Villa Valko 3 vuotta ago

    Oujee! Mahtavaa tekstiä! Iso peukku!

  7. Karoliina 3 vuotta ago

    Ihana teksti Hanna!

  8. Kohta äiti itsekin 3 vuotta ago

    Hei,

    Ensimmäinen kommenttini ikinä mihinkään blogiin, mutta nyt oli niin painavaa asiaa.
    Suuren suuri kiitos sinulle tästä kirjoituksesta! Odotan itse esikoistani ja tuntuu hullulta, että raskauskiloista/arvista jne. tuntuu olevan niin paljon kyseltävää ja kommentoitavaa muiden naisten osalta. Itselleni nousi ahdistus. Pitääkö minunkin olla laitokselta palattuani normaalimitoissa, ilman ylimääräisiä kiloja, arpia, kroppa samassa muotissa kuin ennen raskautta? No ei pidä! Sinun kirjoituksesi myötä sain vahvistusta itselleni ja sille ajatukselle, että kehoni on kohta 42 viikkoa kantanut uutta elämää sisällään ja kuinka kiitollinen saankaan olla sen kestävyydestä! Ihana, oma, rakas ja ennen kaikkea ainoa kehoni. Tämän kirjoituksen myötä aloitan uudenlaisen kehoni vaalimisen ja jätän muiden kommentit ja ahdistukset omaan arvoonsa.
    En voi muuta kuin sydämeni pohjasta kiittää sinua tuesta, joka kirjoituksestasi välittyi! Kaikkea kaunista syksyysi!

  9. Laura 3 vuotta ago

    Hyvä kirjoitus.

    Toivottavasti se toimittaja lukee sen myös – ja nämä kommentit.

  10. Tanja 3 vuotta ago

    Hyvä Hanna! Kyllä vauvoja hoitaessa on hyvä olla hyvässä lihassa, ainakin mun kokemuksen mukaan. Ja sulla vielä kaksoset, hävetköön se joka kehtaa kommentoida kiloja! Minulle jäi raskauden ja imetyksen jälkeen sopivasti äitiysmuotoja, jotka ovat olleet hyvin tervetulleita ennen luuviulumaiseen olemukseeni. Ei tällaisena 35+ äitinä enää tarvitse näyttää parikymppiseltä. Skinny jeanseja vihasin ennen ja vihaan nyt. On paskin idea ikinä puristaa naisen koko alavartalo tiukkaan makkarankuoreen, ihan sama kuinka hyvältä näyttää.

  11. Kaisa 3 vuotta ago

    En ihan ymmärtänyt, mikä raskauskiloista kysymisessä oli niin loukkaavaa. Ehkä ymmärsin väärin, mutta mielestäni toimittajan kysymys kuulosti neutraalilta, eikä siihen sisältynyt arvostelua siitä, ettei raskauskiloja saisi jäädä. Ymmärsin sen vain puhtaana kysymyksenä siitä, että mikä on tilanne, ilman arvolatausta.

  12. T 3 vuotta ago

    Bravo ja iso peukku!

  13. Leena 3 vuotta ago

    Täysin samaa mieltä kanssasi ja toimittaja saa hävetä. Kaikkea hyvää perheellesi!

  14. Riikka 3 vuotta ago

    Kiitos tästä postauksesta t. lähes 30kg raskauskiloja kerännyt ja synnytyksestä sama aika kuin sinulla (oltiin yhtä aikaa naikkarilla). Nyt yli puolet tippuneet itsestään, mutta ne loput tietenkin näkyy vielä ja moni huomauttelee niistä.

  15. Maaje 3 vuotta ago

    Ihan mahtavaa. Ja kuva varsinkin.. 10+ Hyvä Hanna.

  16. Salla 3 vuotta ago

    Ihana teksti. Ja olisikohan juuri naistenlehden toimittajan olennaisinta pyrkiä tekemään elämästä iloista ja naisena olemisesta arvokasta eikä korostaa ankeaa, nihkeää ja halpamaista tirkistelyä sekä negatiivista suhtautumista omaan kehoon ja äitiyteen?
    Jk. Oon ihaillut kaikkia viime viikkojen kuviasi, säteilet!

  17. Maria 3 vuotta ago

    Ihanaa että pystyt imettämään kahta vauvaa!
    Kyllä maailma on kummallinen, kun kaikkialla hehkutetaan sitä, jos tuore äiti on ’omissa’ mitoissaan heti synnäriltä palatessaan. Mitä väliä.

  18. Mar 3 vuotta ago

    Kaisan kommenttiin vastaan, että kyllä se kysymys on varsin latautunut, jos itse toimittaja pitää sitä kiusallisena.

  19. Minttu 3 vuotta ago

    Voitaisiinko me äitiysvapaalta töihin palanneet kommentoida työkavereiden kiloja, joita ovat poissaollessamme kerryttäneet?! Että onko ruoka maistunut vai mites se nyt noin?

    Syötävän ihania nuo vauvat! ♡ Minullakin oli sellaiset jokin aika sitten 🙂

  20. Anni 3 vuotta ago

    Hyvä kirjoitus! Saako kysyä, tehtiinkö sulle sektio?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*