kuin ensimmäistä päivää

kuin ensimmäistä päivää
6.1.2015 Hanna
Kategoriat: yleinen

hanna gullichsen Kuten tuossa pari postausta sitten jo mainitsin, vuosi 2014 oli melkoinen ihmiskuivausrumpu. 365 päivän aikana eteeni heitettiin koko tunteiden ja elämän kirjo epätoivosta rakkauteen, itkusta uusiin alkuihin ja vaikeisiin päätöksiin. Oppituntihan se oli, nyt kun uskaltaa taakseen katsoa. Pääaineena taisi olla: Usko itseesi. Minä osaan, minä pystyn. Ihan mihin vaan, kaikkeen mitä kuvitella saattaa.
Ottaahan se kulkijaltaan jalat alta ja herättelee elämään. Tässä ollaan nyt eikä nuoremmaksi muututa, alahan tyttö elää. Tuo trombi vei mukanaan paljon, heitäkin jotka olisin toivonut voivani elämässäni pitää. Sekin on vaan hyväksyttävä, vaikka toisinaan tekisi mieli kiljua maailmankaikkeudelle elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Kymmeneen kun laskee, tietää ettei olisi tehnyt mitään toisin, voi taas rauhoittua. Ja olla onnellinen niistä rakkaista, jotka ovat säilyneet elämässä.

Tässä sitä eletään, kuin ensimmäistä päivää.

Suosittelen imuroimaan niiden mattojen alta vaikka hankalalta tuntuisikin, lopputulos palkitsee.
Tämän vuoden elämänkoulun pääaineena on elämästä nauttiminen, itsensä toteuttaminen. Heittäydyn kahteen omaan kirjaprojektiin, erään viisaan naisen kirjan toivon saavani kustantaa ja nautin täysillä perheestä, hyvästä ruoasta ja liikunnasta. Kirjoitan blogia, juon kahvia, rakastan, tulen rakastetuksi. Haaveena tulla gramman verran viisaammaksi. Siinä on touhua yhdeksi vuodeksi.
hanna gullichsenKiitos kun olet siellä, mukana menossa.

 

8 kommenttia

  1. anja 5 vuotta ago

    Terppa taas pitkästä aikaa, matalalentoa on ollut minunkin vuoteni, mutta hitaasti noustaan… ”Ottaahan se kulkijaltaan jalat alta ja herättelee elämään. Tässä ollaan nyt eikä nuoremmaksi muututa, alahan tyttö elää. Tuo trombi vei mukanaan paljon”, kirjaimellisesti mun kohdalla, eli trombi, eli veritulppa ja just vei jalan alta joksikin aikaa.

    Nyt sitä istutaan terveyskeskuksen labrajonossa parin viikon välein, keski-ikä siinä jonossa on n. 82 vee, mut mukavia juttutuokioita sielläkin on syntynyt. Ensin tietysti joka viikko samojen ihmisten taholta kysellään, että mitä noin nuori ihminen (53 vee) täältä hakee ja minä kärsivällisesti vastaan, että Marevan-lääkityksen veriarvojahan täällä… 🙂

    Klisee, mut tsemppiä ja valoa ja lämpöä ja uskallusta Sulle!!! anja

    • hanna 5 vuotta ago

      Anja, ihana kuulla sinusta! Uutisesi ovat ikäviä, olen pahoillani puolestasi. Toivotan onnea ja kaikkea ihanaa alkaneeseen vuoteen, tästä tulee mieletön – aavistelen niin.
      Halauksia.

  2. Eeva 5 vuotta ago

    <3 tästä tulee upee. 5 päivän otannalla se on sitä jo!

    • hanna 5 vuotta ago

      Niin tulee, ottakaamme kaikki upeus vastaan! <3

  3. s 5 vuotta ago

    kiitos. pelokkaana imuroimaan niiden mattojen alta ja kohtaamaan sen, että asioita tarvitsee vain välillä menettääkin. tämä oli juuri tähän sopiva.

    • hanna 5 vuotta ago

      Onnea matkaan suursiivoukseen, kaikki järjestyy parhain päin.

  4. mikko 5 vuotta ago

    XXX

    • hanna 5 vuotta ago

      Suik*

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*