Kaamos ja kuntoutuskaaos

Kaamos ja kuntoutuskaaos
17.1.2018 Joonas Laurila
Kategoriat: Joonas Laurila, juoksu, yleinen

Lähes jokainen ihminen joutuu jossain välissä elämäänsä tilanteeseen, jossa keho vaatii kuntoutusta. Syitä kuntoutukseen hakeutumiseen voi olla yhtä monta kuin on tapauksia, mutta montaa tapausta yhdistää yksi asia. Varsinaisen kuntoutuksen aika, oli se sitten viikkoja tai kuukausia ei riitäkään ja vaivoista muodostuu usein pidempiaikaisia.

IMG_8141Olen itsekin syyllistynyt tähän viimeksi kolme vuotta sitten, kun jalkaani korjattiin edellisen kerran. Jaksoin kyllä kuntouttaa jalkaa ja kroppaa monta kertaa päivässä siihen asti kun pääsin juoksemaan, mutta kun juoksu alkoi taas tuntua hyvältä, unohdin lähes tyystin kuntoutuksen jatkon. Mieli veti vain juoksemaan. Olen aina pyrkinyt ennen leikkausta pääsemään mahdollisimman hyvään kuntoon, jotta kuntoutus ja paluu juoksuun pariin sujuisi mahdollisimman helposti. Valitettavasti se myös altistaa tällaista mieltä unohtamaan kuntoutuksen pian juoksun alettua ja luvassa on ongelmia.

Kolmen kuukauden kuntoutus venyi lopulta yli vuoden mittaiseksi. Ravasin lukemattomia kertoja hierojalla ja osteopaatilla, kun samalla kun juoksin kivun sallimissa rajoissa. Nilkan ennestään huono liikkuvuus oli täysin osteopaatin vastuulla. Venyttelin ja tein jonkin verran liikkuvuutta, mutta siitä puuttui täysin suunnitelmallisuus. Kun jalka vihdoin saatiin kuntoon ryhdistäytymisen jälkeen oli aikaa leikkauksesta kulunut 14 kuukautta. Vannoin, että jatkossa hoidan asiat toisella tavalla. Tämä on aivan liian pitkä tie päästä kuntoon niin henkisesti kuin fyysisesti ja kustannuksiltaankin aivan liian kallista.

Kai tää nyt hitto jotenkin muuten pitäisi onnistua?

JJ pyörä output 2048px 003Tällä kertaa tilanne tulisi olemaan toisenlainen. Leikkausta edeltävät kuukaudet kuluivat rasvavarantoa kasvattaessa. Treenaaminen ei tullut kyseeseen, koska muuten koko leikkausprojekti olisi venynyt kuukausilla. Jo ennestään laskusuuntainen kunto jatkoi syöksyään ennen leikkausta. Ei ihan ideaalitilanne aloittaa kuntoutusta leikkauksen jälkeen.

Miten kuntoutus olisi mahdollista hoitaa mahdollisimman hyvin ja nopeasti ilman, että tarvitsee maksaa itseään kipeäksi?

IMG_8140Ratkaisu syntyi vähän vahingossa, kun juttelin Helsingin urheiluhieronnan Tuukka Häkkisen kanssa. Hän ehdotti, että rakennetaan kuntoutukseen tiimi, joka koostuisi jalkaterapeutista ja fysioterapeutista sekä osteopaateista. Aluksi ajattelin, että tämä ei tulisi yhtään sen halvemmaksi, mutta hetken aikaa asiaa yhdessä pohdittuamme ymmärsimme, että keskiössä on kuntoutuksen kohteen eli meikämandoliinon oma halu ja kyky tehdä asioita itse hoitokertojen ulkopuolella. Myös sen jälkeen, kun pystyn taas juoksemaan. Minun oli itse löydettävä avaimet omaan kehittymiseen. Minun on itse haluttava tätä ja päätettävä, että kuntoutus vaati paljon omaa duunia onnistuakseen.

IMG_2236Samalla tämä olisi paljon taloudellisempaa, koska minulla olisi koko tiimin tieto taito käytössä, vaikka kävisin hoidoissa mahdollisimman vähän. He voisivat yhdessä pohtia hoitokertojen tarvetta ja sisältöä etukäteen. Tiimi eli Tuukka, Mirella, Anssi ja Simo totesivat melkein yhteen äänen, että tätä on pakko testata, koska tämä voisi mullistaa myös julkiselta puolelta tulevien lähetteiden sisällön. Protokollat ovat erittäin tärkeitä, mutta tosiasia on, että resepteihin luottaminen ilman yksilöllisistä arviointia ei ole aina paras tie. Liikaa muuttujia. Asiat voi tehdä myös toisin ja sitä nyt lähdetään testaamaan.

Pelkkä leikkaus ei riitä, kuntoutuakseen kunnolla kuntoutumisen painotus on aivan yhtä tärkeä kun leikkaus. Kustannuksia tulee, mutta jos leikkaus maksaa 3000€, sen hyöty vähenee merkittävästi mikäli kuntoutus laiminlyödään.

Näinhän sen on. En tiedä vielä mitä koko hoito tulee maksamaan kokonaisuudessaan, mutta sitä lähdetään nyt tutkimaan. Uskomme kaikki, että tämä voi mullistaa niin urheilijoiden kuin muidenkin yksilöllisen kuntoutuksen. Mutta mihin hintaan selviää vasta, kun olen kunnossa. Omasta mielestäni käy järkeen se että panostaa muutaman kuukauden enemmän pelimerkkejä tulee halvemmaksi kuin roikkuminen osteopaattien ja fyssareiden käsissä vuosia. Terveeksi tässä halutaan tulla. Kaipaan niin paljon juoksua. Onneksi ensi viikolla pääsen viettämään taas aikaa fillarin selässä.

JJ pyörä output 2048px 001Kuntoutusteemalla jatketaan myös tällä viikolla Kermaperse ja Komposti -podcastissa, jossa on luvassa turinaa liikunnasta ja pikemminkin sen puutteesta flunssakauden ollessa päällä. Suoraan vaatehuoneen lattialta käsin äänitettynä, höystettynä isolla määrällä mutua ja ennakko-oletuksia kestävyysurheilijoista.

Voit kuunnella sen tästä.

IMG_2483Tästä tuli nyt vähän erilainen ja ehkä vähän vakavahenkinen postaus, mutta musta tässä ollaan nyt yhteiskunnallisestikin isojen asioiden äärellä. Terveempi yhteiskunta voi henkisesti ja fyysisesti paremmin, työkyky on parempi ja kaikki ovat vaan yleisesti paremmalla tuulella. Niin se vain on.

Mitä mieltä te olette? Löytyykö historiaa kuntoutuksen parissa ja voisiko tämä toimia paremmin kuin se miten sinua hoidettiin? Olisi kiva kuulla kommentteja.

3 kommenttia

  1. Julia 11 kuukautta ago

    Hallelujaa!!

    Olipas kiva saada teidät takaisin eetteriin!:) Ei enää viikon taukoja, please.

    Hanna – voi, kun oli ihanaa kuulla, että sinäkin olet ajottain ongelmissa sokerin kanssa. Kivaa siis sen takia, että se tekee sinusta vain inhimillisemmän. Olin aina kuvitellut, että teidän huushollissa syödään aina terveellisesti ja liikutaan aktiivisesti sen takia, kun olette molemmat niin timmissä kunnossa, aina.

  2. Hanna 11 kuukautta ago

    Hei, ihanaa kun kaipasit! Just parhaillaan yritän psyykata itseäni seuraavalla mantralla: et tarvitse suklaata, et tarvitse suklaata, et tarvitse suklaata. Sellaisella menestyksellä, että lähetin Joonaksen kauppaan ostamaan suklaata. Ja ihan vähän karkkia. Ai kauheeta, ei oo helppoa!

  3. Suvi 11 kuukautta ago

    Hei, ei yhtään liian vakavahenkinen juttu! Tosi tärkeää asiaa! Olen ainakin toistaiseksi välttynyt isommilta vammoilta, mutta yliliikkuvien nivelten takia rasitusta ja pieniä vammoja pukkaa vähän joka paikkaan. Ja niiden paraneminen on i k u i s t a ( tai noh). Lekurilta saa kyllä lähetteen burana reseptin kanssa fyssarille viideksi kerraksi. Siellä yritetään auttaa parhaan mukaan mutta yksi kerta on jo alkuarviota ja yksi kerta loppuarviota. Kolmella kerralla sitten korjataan virheasentoja ja niistä syntyneitä vammoja. Ei se riitä! Tuntuu, että terveyspuolella on parempi hoitaa samoja vaivoja vuosikausia tehottomasti kun kerralla satsata vähän enemmän ja saada asia kuntoon. Tää koskee valitettavasti kaikkea muutakin…..ja tossa jutussa oli myös se tosi tärkeä pointti, että vaikka saisit kaiken maailman avun ja ohjauksen niin ite täytyy tehdä töitä ja olla myös malttia parantua! Tiedän ei ole mullekaan helppoa! Tuhannesti tsemppiä ja odotan innolla millaisiin tuloksiin pääsette tällä yhteystyökuviolla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*