Tervetuloa jumppaan! Laita soimaan Bomfunk MC’s Freestyler, levitä lattialle matto ja sitten lähtee! 
Etsi sopiva käsipaino, mulle valikoitui tänään Anton, piirun vajaa kymmenen kiloa pelkkää iloa. Vauvan stailasi Joonas.
Ensimmäinen liike on lantionnosto. Yläkuvassa Anton lämmittelee, viisas vauva.
Äiti ei nyt lämmittele vaan ryhtyy suoraan treenaamaan, alla on nimittäin muutaman kilometrin lenkki. Nosta vauva lantion päälle, nappaa tiukka ote käsistä. Nosta lantio, käännä häpyluuta otsaasi kohti (kuulostaa hämärältä, mutta siten saat asennosta kaiken irti), purista perseellä epänormaalisti ja pidä asento 10 sekuntia. Toista nyt ainakin lapsen ikäkuukausien verran. Ja kolme kertaa sama setti.
Seuraavalla liikkeellä on ehkä nimikin, mutta unohdin. Istu ryhdikkäässä asennossa jalat suhteellisen levällään. Nostele vauvaa jalkojen yli sivuillesi, palaten aina välissä keskelle. Tuntuu aika nopsaa, itse teen niin kauan kuin alkaa vituttaa.
Lopuksi lentokonehommat. Makaa siten, että selän notko katoaa, paina ristiselkää mattoa kohti. Nosta sitten vauva suorille käsille ylös ja hi-das palautus alas. Väistele samalla vauvan suusta putoilevia kuolapommeja. Toistoja omien ikävuosiesi verran.
Viimeisenä vielä eeppinen haaste ojentajille. Kädet 90 asteen kulmaan, dippaile beibiä alas lattiaa kohti ja tunne kadonneiden ojentajien metsästyksen tuoma suloinen tuska. Ja tunne tuska myös hiuspohjassa pienten tahmaisten nyrkkien tehdessä harvennustaan. Toistoja sama määrä kuin päivässäsi on kahvikuppeja.
Vauva sai jumpan jälkeen pullon maitoa, äiti jääkylmän Coronan. Reipasta viikkoa!
Treenikamat adidas, matto Casall ja Hannan vaaleanpunainen paita Adnym Atelier / Petit St. Louis
12 kommenttia
-
Aivan huippu postaus, tällaisia lisää! mä tykkään sun asenteesta, siitä saa tsemppejä omaan vauvan täyttämään arkeen.
-
Author
Kiitos paljon kommentista Marge, ihana kuulla! Nastaa loppuviikkoa!
-
-
Ai kuinka ihanan konstailematonta ja tervejärkistä! Ja sellaista ”normielämään” sopivaa, ihan kenelle vaan. Sievistelyä näkee ihan liikaa täällä blogimaailmassa. Hattua nostan sinulle 🙂
-
Kiitos ihana Maisa! Parasta kevättä!
-
-
Epistä! Mulla ei oo noin IHANAA punttia. Auttaiskohan se, jos piirtäisin kahvakuulaani hymynaaman?
Blogisi on ihan huippu ja kivaa luettavaa vaikka en vauvaelämää enää vietäkään,kiitos!-
Kiitos sinulle, ihanaa kun seuraat!
-
-
Voi että taas hihittelin niin että meinas tulla pissat housuun. Olen lukenut ja seurannut tosi paljon blogeja viimeiset 3 vuotta (sairaseläkkeellä) mutta tämä sun blogi on parasta ikinä mihin olen törmännyt, kiitos siitä. Ai niin ja myöskin teidän ig:t on ihan mahtavia saan seurata Poikien kasvavan aivan ihania mötsyköitä. Terv. Mummo Hangosta
-
Kiitos tuhannesti viestistäsi, tämmöiset kommentit piristää aina kovasti. Ihanaa kevään odotusta!
-
-
Terve,
Oletko ajatellut että nämä beibit eivät ehkä halua että heistä on kuvia blogissa jolla on tuhansia lukijoita? Mitäs jos kasvettuaan he loukkaantuvat siitä että heitä on kuvattu ja julkaistu ilman lupaa?
-
Moikka Ville, olen ja olemme ajatelleet, yhdessä kun näitä lapsia Joonaksen kanssa kasvatamme. Meistä on ihanaa jakaa vauvavuoden tunnelmia ja tuokioita, saamme niistä tosi paljon hyvää palautetta. Vertaistuki on parasta, etenkin kun sitä saa ja voi antaa muille vauva-arjessa taapertaville. Pojat tulevat loukkaantumaan varmasti tuhannesta asiasta, mutta en usko kivojen vauvavuoden kuvien olevan yksi niistä. Mukavaa kevättä sinulle!
-
-
Voi apua! Kokeilin 😉 Mun kahvakuula vaan on piirun vajaa 5 kk ja painaa myös sen kympin. Lisäksi tästä keilapallosta irtosi menossa kuolan lisäksi vähän jo sulanutta maitoa, yhhyh. 😀
Kiitos blogista! Ja ps. Tulin tosi iloiseksi, kun kerroit kokki-opinnoista ja sain rohkaisua, että haen vielä kätilöopintojen jälkeen toiseen koulutukseen. Ajattelin aikaisemmin, että on jo myöhäistä(liian vanha ja liikaa jo lapsia…) enää haaveilla jostain muusta alasta, mutta kiristyneen työtilanteen takia voi olla ihan fiksuakin. 🙂
-
Haha, toi maitokuola on vaikea väistää!
Ihana kuulla, että sait inspistä lähteä vielä jatkamaan opintoja, koskaan ei ole liian myöhäistä, sen hiffasin itsekin vasta. Ja olen niin valtavan onnellinen tästä päätöksestä, hassua että se sai odottaa näinkin kauan. Ihanaa kevättä sinulle ja sun perheelle, kaikkea hyvää!
-
