Jack Wolfskin on meidän perheen valinta ulkoiluun

Jack Wolfskin on meidän perheen valinta ulkoiluun
10.11.2019 Joonas Laurila
Kategoriat: Joonas Laurila, kaksoset, yhteistyö, yleinen

Isänpäivän tervehdys sateisesta Helsingistä, Joonas täällä äänessä. Kuvissa oli vielä alkusyksy, olimme visiitillä ukin luona Mikkelissä.

Ulkona sataa räntää ja eteisessä on taas käynnissä normaali taistelu siitä, mitä laitetaan päälle. Poikien ehdottamat t-paidat, kumpparit ja shortsit ei mene läpi vanhalle ketulle. Hiki virtaa niin faijalla kuin kundeilla, kun päätöksenteko on vaikeampaa kuin Brexitin kanssa.

Tuttu tilanne kaikille, niin myös meille. Viimeisen vuoden aikana näitä pattitilanteita on tullut kuitenkin entistä vähemmän, vaikka kundit kasvavat ja tulevat tietosemmiksi siitä, miten haluavat pukeutua. Viime kädessä kyse on kuitenkin siitä, että vaatteet istuvat, tuntuvat hyviltä ja palvelevat tarkoitusta.

Meistä on tullut viime vuosina ulkoilun suhteen vannoutuneita Jack Wolfskin faneja. Tekninen pukeutuminen on ollut itselle varsinkin juoksun kautta pinnalla, koska jos vaatteet tai kengät eivät toimi niin ei toimi mikään. Sama se on skideillä ja he ovat usein vielä äänekkäämpiä, jos jokin ei miellytä. Siksi päätimme lähteä testaamaan Jack Wolfskin tuotteita pojille jo pienestä pitäen ja katsoa miten homma alkaa toimimaan perinteisten kurahousujen kautta rakennettujen kombojen kautta.

Kun kaikkia vaatteita on hommattava tuplat alkaa viimeistään silloin soida kellot päässä, että joku roti tähän vaaterumbaan on saatava. Lisäksi valmiiksi pursuavat vaatekaapit huutavat, että satsaus on tehtävä mielummin kestäviä tuotteita tarjoavaan brändiin, jonka mallisto taipuu niin, että muutamalla järkevällä kombolla saa vaatteet, jotka toimivat kelissä kuin kelisssä. Ja joista pojatkin tietenkin diggaa.

Rakensimme pari vuotta sitten Jack Wolfskinin huipputyyppien Kittyn ja Joonaksen kanssa suunnitelman, miten voisimme selvitä mahdollisimman pienellä määrällä vaatteita niin, että molemmille kokonaisuus rakennettaisiin yhden kuoritakin kautta. Kundit pääsivät itse valitsemaan värit ja vanhemmat käyttivät veto-oikeutta vain kokoon – Takkien leikkaus ja säätömahdollisuudet mahdollistivat sen, että otettiin pari numeroa isommat kuoret, jotta takit eivät kävisi heti pieneksi.

Olihan ne aluksi vähän koomiset, mutta kundit ottivat ne heti syksyllä omakseen. Ja kun talvi saapui niin tilasimme pojille untuvaparkat, myös vähän isommat. Untuva oli helppo valita, koska Jack Wolfskinin untuva on sertifioutua ja lihatuotannon sivutuote

Kerrospukeutuminen on se juttu. Se on selvä. Se miten sen tekee on kuitenkin se olennainen juttu. Suurin osa lastenvaatteista on puuvillaisia ja ei-teknisiä, koska eihän sitä lasta halua aina pukea vain teknisiin vaatteisiin. Siksi väli- ja ulkokerroksen hengittävyys pitää olla timanttisella tasolla, jotta lapset eivät ensin ala hikoilemaan ja sitten jäätymään, kun hengittävyys ei toimi.

Ensimmäiset pari vuotta taaperot painelivat syksystä melkein kevääseen kuoritakin ja fleecen kombolla sekä vettäpitävillä toppahousulla tai kuorihousuilla ja homma toimi. Huomasin, miten paljon helpompi pojilla oli liikkua ja miten innostuneita he olivat pukeutumisesta. Näin vanhemman näkökulmasta tärkeintä oli kuitenkin se, että vaatteet pitävät kuralätäköissä ja hiekkolaatikoilla viihtyvät pikku taaperot kuivina ja lämpiminä. Kuoritakit ovat nyt kestäneet lähes uudenveroisina yli kaksi vuotta ja vaihto on edessä vasta ensi keväänä kun tarvitaan taas isompaa kokoa. Lahjoitetaan vanhat kiertoon jollekin toiselle kaksosperheelle ja jatketaan tarinaa uusien takkien kanssa.

Vaatepeli on muuttunut siitä, mitä se oli pari vuotta sitten. Siksi hommasimme täksi talveksi kuorien alle kevytuntuvat, jotka saa takkiin kiinni yhtä kätevästi kuin fleecetkin. Tässä on, kuten fleecessä on etuna se, että kun vaellellaan poikien kanssa ympäri kaupunki ja tullaan aina välillä sisälle saavat kundit välikerroksesta oivan rotsin, jos sille on tarvetta. Ja samalla ne menevät kuivan kelin välikausirotseina. Varsinkin uudet kevytuntsikat ovat nousseet isoiksi hiteiksi uusien paksumpien untsikoiden kanssa. Huomaan, että pojilla on hyvä olla ja silloin minulla on hyvä ja helppo olla, olinpa sitten metsässä ja metrossa.

Pukeminen, peseminen ja kuivaaminen ovat lastenleikkiä ja vaatteisiin on helppo luottaa.

Pojilla oli viime vuonne muutamat kengätkin testissä välikaudelle ja talveksi ja varsinkin välikelin kengät näppärällä pikakiinnityksellä saivat hymyilemään. Kengät kestivät hyvin syksyn ja kevään ja ovat nytkin kovassa käytössä ystävän kaksosten jaloissa. Kenkien suhteen ei voi alkaa liikaa ottamaan tilaa ja minusta vanhemmat muutenkin syyllistyvät liian usein liian isojen kenkien ostamiseen. Ymmärrän, että se myös kustannuskysymys, mutta silti kannattaa ottaa huomiseen, että liian isot kengät voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen motoristen kykyjen kehittymiseen. Täksi talveksi hommattiin vettäpitävät kengät, joilla voi painaa niin vesisateessa kuin paukkupakkasilla ja ne ovat niin helppo pitää puhtaana!

Omat vanhempani veivät pienenä minua ja broidia metsään ja retkille pääkaupinkiseudulta lappiin. Joka viikonloppu lähdettiin porukalla ulos koiran kanssa ja välillä tultiin takaisin vasta tuntien päästä maha kurnien, mutta onnellisena. Tämä traditio on jotain sellaista, mitä haluamme ja olemme jo alkaneet rakentamaan omassa perheessä omalla tavallamme. Olemme kotonamme ulkona oli se sitten kaupungissa tai korvessa, kunhan kaikilla on kiva liikkua vaatteilla, jotka ovat päällä.

Vaikka tuntuu, että tekniset vaatteet ovat jo tuhat vuotta vanha keksintö niin silti kohtaan lähes viikoittain tilanteita, joissa ihmiset ihmettelevät ja kyseenalaistavat, että voiko moisilla vaatteilla olla ulkona, kun on kylmää, pimeää ja vettä sataa poikittain. No voi olla ja näkyvyydestä ei olla huolta, koska vaatteista löytyy heijastimet paikoista, jotka pysäyttävät unisimmakin kuskin kuin seinään. Onneksi päiväkodeissa alkaa olla homma hallussa, eikä tarvitse enää joka viikko selittää, että meidän poikien vaatteet kestävät kyllä vettä ja eikä todellakaan haittaa, vaikka ne menisivät kuinka likaisiksi. Ja rikki niitä on pirun vaikea saada, koska untuvatakitkin ovat vahvistettu niin, että rotsi ei pääse samantien repämään.

Loppuun vielä hauska esimerkki siitä, miten rotsit pelastivat meidät muutama viikko sitten. Olimme varanneet pöydän ravintolasta 17:00 ja aikaa ei ollut mennä kotiin päiväkodin jälkeen. Ratkaisimme asian niin, että pojat laittoivat aamulla kuoret farkkujen päälle ja kevytuntuvat takkien alle. Päiväkodista paineltiin suoraan puistoon ravintolan vieressä ja juuri ennen kuin mentiin ravintolaan paketoimme kengät ja kuoret takkien sisään niin, että pojilla jäi kevytuntuvat paitojen päälle ja näin saatiin koko perhe eduskelpoisesti alle viidessä minuutissa ilman yhtä hikipisaraa.

Poikien vaatteet saatu yhteistyön tiimoilta. 

Comments (0)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*