Home alone

Home alone
5.12.2016 Joonas Laurila
Kategoriat: Joonas Laurila

Jännäilin vielä pari viikkoa sitten veikan polttareiden aikaan, kun Hanna hoiti viikonlopun yksin poikia, että miten tulisin itse selviytymään siitä muutaman viikon päästä. Lähinnä pelkäsin sitä, että miten kädet tulevat riittämään, jos tulee joku pikku tilanne. H-hetken lähestyessä olin kuitenkin hyvin luottavainen siihen, että kaikki tulisi menemään hyvin. Turha jännätä, koska olin kuitenkin suunnitellut kaikki muut asiat jo etukäteen. Olin juossut alkuviikosta hieman enemmän kilsoja, jotta viikonloppu olisi kevyempi ja pitkän lenkin siirsin sunnuntaiaamusta iltapäivään. Äiti tuli ystävällisesti hoitamaan Antonia ja Emiliä sen verran, että pääsin juoksemaan iisin tunnin lenkin, ennen kuin lähdimme porukalla lounaalle. Loppupäivän peuhasin sitten poikien kanssa kahdestaan. Päivän kohokohta oli ehdottomasti se, kun pääsen nukkumaan kärrylenkin jälkeen poikien kanssa päikkärit. Se on jäänyt itselle omasta lapsuudesta jotenkin vahvasti mieleen ja siksi on niin siistiä jatkaa sitä omien lapsien kanssa. Toinen toiseen kainaloon ja toinen toiseen ja sitten vaan unten maille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppujen lopuksi viikonlopusta ei ole paljon muuta sanottavaa kuin, että kaikki meni tosi hyvin ja oli mahtavaa olla hieman pidempi pätkä yksin poikien kanssa. Tuli testattua se, miten hommat saa hoidettua vain yhdellä käsiparilla. Rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että tilanne oli vähän toinen kuin Hannalla, koska hän joutui hoitamaan koko setin kolme kokonaista päivää ja itse selvisin vain reilulla päivällä. Hän onkin superäiti. Nämä hetket ovat kuitenkin pituudesta riippumatta isoja hetkiä, koska pääsen yksin suunnittelemaan ja hoitamaan kaiken. Ja sitä arvostaa toista käsiparia taas vähän enemmän, kun Hanna saapui takaisin.

joonas_laurila_hannag_ja_pojat_vkl_4

Olen sitä mieltä, että asenne sen ratkaisee. Emme tule muuttamaan lasten takia elämäämme radikaalisti, vaan haluamme heidän pääsevän mukaan meidän elämänrytmiimme. Ei turhaa stressiä ja rohkeasti vain uusien haasteiden kimppuun niin hyvä tulee. Lapset ovat kuitenkin terveitä ja hyväntuulisia niin turha miettiä, mitä voi mahdollisesti sattua. Se vain luo turhaa stressiä ja se heijastuu myös taatusti lapsiin. On niin siistiä, että nyt olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja hoidan enemmän kuin mielelläni myös tulevaisuudessa lapsia, jos Hannalle tulee joku meno tai halu lähteä jonnekin ystävien kanssa. Tämä isäjuttu on vaan niin siistiä, että haluan saada siitä kaiken irti.

joonas_laurila_hannag_ja_pojat_vkl_6

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6 kommenttia

  1. Mari 3 vuotta ago

    Joonas olet superisä! Omalla asenteella on totta tosiaan niin suuri vaikutus moneen asiaan elämässä.
    Iloista joulun odotusta koko perheelle!

    • hanna 3 vuotta ago

      Kiitos samoin sinulle!

  2. Dorit 3 vuotta ago

    SuperDad! Toi on niin tärkeetä, että Hanna pääsee välillä yksin menemään, ja sama tietty toisinkin päin. Ootte kyllä ihania. Ikävä!

    • hanna 3 vuotta ago

      Samat sanat, miss you!

  3. Lillan 3 vuotta ago

    Mahtava asenne teillä! Me ollaan yritetty toteuttaa suunnilleen samaa ja toimii – juuri esim. oltiin kaukolennolla 12kk ja reilun 3v kanssa ja kun ei sen suurempaa stressiä siitä otettu, niin ei ottaneet lapsetkaan, siinä se lento meni välillä touhutessa ja välillä nukkuessa. Lapset aistivat kuitenkin superhyvin yleisen tunnelman ja peilaavat sitä.

    Ja hienosti pidätte myös yhteisestä kahdenkeskisestä ajasta huolta!

  4. hanna 3 vuotta ago

    Ekaa pitkää lentoa odotellessa! Hyvä tulee, stressi minimiin. Ihanaa joulun odotusta!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*