Tavoitteiden asettamisesta

/ Joonas

Asetin itselleni noin vuosi sitten tavoitteen oman juoksu-urani suhteen. Kahden loukkaantumisten ja leikkauksen sävyttämän vuoden jälkeen mieli oli ajoittain maassa, kun juoksu ei vaan tuntunut hyvältä. Viimeinen marakin oli jo vuodelta 2014 Bostonista ja uudesta ei ollut tietoa, koska en uskonut jalan kestävän vielä sitä. Siksi päätin, että vuoden 2016 tavoitteena olisi pystyä nauttimaan juoksusta terveenä ja jos se onnistuisi niin 10km päiväkeskiarvo vuoden päätteeksi olisi ihan huippujuttu!

Tykkään asettaa tavoitteita. Se on yksi keino organisoida elämääni, jotta siitä tulisi sujuvampaa. Olipa sitten kyse juoksusta tai lastenhoidosta.

Päätin, että yrittäisin olla stressaamatta juoksusta ja hyväksyisin sen, että joinain viikkoina voin juosta 140km ja toisina taas en ollenkaan. Harjoittelun on vain vietävä eteenpäin niin, että jalat kestävät ja vahvistuvat. Kilometrit tulevat sitten kun tulevat ja vauhdilla ei ole niin väliä. Ja samalla valmistautuisin syksyyn ja elämään Antonin ja Emilin kanssa.

joonas_laurila_5

Vuosi ei ole sujunut täysin ongelmitta, mutta uudenlainen asennoituminen ja ajoittaiset keventelyt johtivat lopulta siihen, että päivätavoitteeni tuli viikko sitten sunnuntaina täyteen, kun mitatut kilometrit ylittivät 3650 kilometriä. Ja tähän meni lopulta vain kymmenen kuukautta eli on vielä pari kuukautta aikaa rakennella peruskuntoa niin juosten kuin salilla ennen vuodenvaihdetta. Seuraava tavoite on juosta vähintään 4000 kilometriä tälle vuodelle ja saada kroppa ja etenkin leikattu jalka tikkiin ennen kuin aloitan Tukholmaan valmistautumisen.

Lähden  Tukholman maralle kolmen neljän vuoden tauon jälkeen. Olin pähkäillyt ensi vuoden tavoitteiden kanssa ja oikeastaan ainoa asia, jonka olin päättänyt on se, että haluan juosta marathonin. Olin missä kunnossa tahansa. Tätä tavoitetta ei tarvitse kuitenkaan enää pähkäillä, koska Hanna päätti helpottaa valintaa ilmoittamalla minut muutama päivä sitten, kesken poikien yösyötön, Tukholmaan. Kiitos siitä rakas, nyt on ainakin tavoite, mitä kohden treenata.

screenshot-2016-10-16-20-25-38

Tukholma sinetöi omalla tavallaan toisen tärkeän tavoitteen. Nyt minulla on seuraavan kahdeksan kuukauden aikana mahdollisuus kokea ja oppia lisää siitä, miten onnistun optimoimaan oman harjoitteluni ja töiden lisäksi perhe-elämän. Jännittävää se tulee olemaan, mutta asennoituminen ratkaisee. Olen hyväksynyt sen, että joudun ajattelemaan harjoitteluani uudesta kulmasta ja se tekee tästä entistä hauskempaa. Ei tarvitse toistaa samoja tuttuja kaavoja, vaan pääsen rakentamaan kaiken uudelle pohjalle. Ja kaikkein hauskinta tulee olemaan se, että keväällä pääsen jo poikien kanssa juoksemaan rattaiden kanssa! Täysin uusi kokemus ja ties vaikka siitä innostuisi sen verran, että lähtisin juoksemaan jonkun lyhyemmän kisan jomman kumman (tai molempien) kanssa.

joonas_laurila_1

Uuden asetelman takia lähden juoksemaan Tukholmaan vain hyvää aikaa, en välttämättä ennätystä. En halua asettaa liian kovaa tavoitetta, koska haluan pystyä nauttimaan juoksusta samalla tavalla kuin tänä vuonna. Mikä hyvä aika tulee olemaan riippuu toki siitä, mihin kuntoon ehdin saada itseni ennen kisaa. Minimitavoite juoksun suhteen on kuitenkin juosta taas Bostonin rajan alle, jotta minulla säilyy mahdollisuus lähteä sinne vielä uudestaan. Minimitavoite taas perhe-elämän suhteen on olla mahdollisimman paljon läsnä ja osallistua arkeen. Juoksu ei saa torpedoida tätä. Haluan tehdä juttuja koko perheen voimin ja ammentaa sieltä voimaa muun muassa siihen, että jaksan herätä aamuisin treenaamaan. Aivan kuten tänäkin syksynä. Työt ja vapaa-aika tulevat kyllä sujumaan, mutta balanssin löytäminen juoksun ja perhearjen välille tulee olemaan se kaikkein ratkaisevin asia. Kun se onnistuu, onnistuu kaikki.

Joku voi sanoa, että ajattelen asioita mekaanisesti, mutta tilanne on itseasiassa täysin päinvastainen. Kun olen suunnitellut asiat hyvin ja asettanut tavoitteet oikein, säästyn turhalta stressaamiselta. Ja myös asioiden sumpliminen on helpompaa, koska niinhän se on, että ei mikään tule koskaan sujumaan täysin suunnitelmien mukaan. Elämä on luovimista ja kyse on vain lopulta asennoitumisesta ja siitä, että jaksaa motivoitua kaikkeen tekemiseensä oikealla tavalla. Silloin jaksaa tehdä vaikka mitä!

Related posts:

Ajatuksia isyydestä
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä
Jännittää niin perkeleesti
Tags: , ,

2 kommenttia
  • Huomenta …empä voi sanoa muutakuin HYVÄ JOONAS mahtava kirjoitus ja hyvä ISKÄ ,toivon teille terveyttä koko perheelle .

    30.10.2016 10:26 ‐ MUMMO

    • Kiitos! Samaa toivon minäkin!

      30.10.2016 21:43 ‐ Joonas Laurila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>