tarjoilija?

/ hanna

hannag gaudete zadig & voltaire acne jeans

Olin ravintola-alalla yhden vuosikymmenen ja sen jälkeen on paitiksen päälle pukemisessa ollut haasteensa.
Valkoiset paitikset saavat meikän saman tien kohottamaan ryhdin ja etsimään nälkäistä tahi janoista asiakasta. Istuskelin Fleuristessa kahvini kera ja asiakas poistui kahvilasta huikaten heit omistajalle, minä kauluspaidassani kiitin ja huusin heipat. Näin vahvasti se minuun vaikuttaa. Myin pois sen paidan, onneksi Punavuori kierrättää.

hannag gaudete zadig & voltaire acne jeans

Helmessä työskennellessäni (kuka muistaa VB:n? Vihannesbroileri, oi kuinka sua kaipaan!) oli työpaitani sininen, silitetty ja arvokas. No sen jälkeen ei sitten sinistäkään ole oikein osannut pitää. Joillakin oli nuoruudessa yleisurheilutreenit, mulla oli Helmen kolme kerrosta ja kierreportaat, vieläkin tuntuu pohkeissa. Ja juokse niitä rappusia kädessäsi vähintään kolme tulikuumaa lautasta. Tulee ihan ikävä ravintolasaliin! Aina kun sidon essun kotona päälleni, muistelen lämmöllä noita aikoja. Moni ystävyyssuhde alkoi sieltä, eikä niille loppua näy.

Gaudetesta löytyi kaavan rikkova paita, joka päättyy napaan. Siihen päättyi myös kauluspaitakammoni.

Zadig & Voltairen paitis on ohut ja toimii mekkojen kanssa jakkuna, farkkujen ja slimmin Wolfordin topin kanssa ihan tällä tavalla.
Eikä tarvitse meikata, väri kun houkuttelee silmistä sinen esiin. Ja sehän riittää.

Paita Zadig & Voltaire / Gaudete
Farkut Acne Skin 5 Pocket Used Black / Gaudete

Related posts:

pohjoisen tyttö
makupaloja jauhisbileistä
Paras parsapasta

5 kommenttia
  • hih, mä rakastan valkoisia paitapuseroita. tsekkaan paitikset aina esimmäisenä vaatekaupoissa. ja saa olla ihan perus.

    tuohon edellisen postauksen keskusteluun lisäisin vielä, että jotkut ihmiset tykkäävät olla saman työnajatajan palveluksessa vuosia ja taas vuosia. isoista firmoista yleensä löytyy paljon mahdollisuuksia; itse aloitin asiakaspalvelussa opiskelijana ja olen edennyt urallani vuosien myötä saman työnantajan palveluksessa. kyllä täälläkin saa toteuttaa itseään ja tykätä työstään. freelancerinä oleminen ei mielestäni ole työstä pitämisen ja itsensä toteuttamisen ainoa vaihtoehto. tai ehkä on teidän aloillanne?
    mäkin diggaan farkkupaidoista, sellaisista ohuista liehuista, mutta en napamallisista.

    28.4.2015 14:49 ‐ njaa

  • Heippa, ei tietenkään ole – ja itsekin olin hyvin pitkään muiden leivissä ja nautin siitä ajasta. Toisinaan ideat ovat niin hulluja ettei niitä toteuta kukaan muu kuin itse, silloin on hyvä hypätä uusiiin tuuliin, kuten minullekin sitten kävi.
    Kaunista kevättä ja vappua sinulle!

    28.4.2015 15:29 ‐ hanna

  • Jep, valkoinen paita ja musta hame, lisäksi hovimestarimies, jolla valkoiset paidat ja musta puku. Kumpikin hyvästä syystä mennyttä elämää, vaikka ihan hemmetin hyvä tarjoilija olinkin, kaaaauan ennen sinun alalle löytämistäsi. Monta kertaa olen miettinyt ketä tuttua muistutat, mutta, köh, ei sentään kukaan ystävä vaan erinomainen tanskalaisnäyttelijä Lene Marie Christensen tulee joissakin kuvakulmissa mieleen!

    28.4.2015 17:55 ‐ HannaHHoo

  • Minulle riitti muutama vuosi ravintola-alalla, ja vieläkin on välillä vaikea olla korjaamatta pöytiä ohi kulkiessaan.

    29.4.2015 09:31 ‐ heheb

  • Heh, se aika jättää jälkensä. Meni todella pitkään että opin syömään rauhallisesti, ilman kiirettä. Tarjoilijan lounas kolmessa minuutissa täydessä juoksussa oli arkea kun teki kahta paikkaa päällekäin. Ihania aikoja! Ja tuo pöytien korjaaminen – apua, teen sitä jopa palavereissa.

    29.4.2015 15:14 ‐ hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>