Tämän hetken suosikkijutut

/ hanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJoico K-Pak tehohoito löysi luokseni Meikkipäät-boksissa, jonka sain Riialta ja Lauralta lahjaksi. Boksista löytyi pari muutakin suosikkia, ne on merkattu tähdellä. Tämä hoitohomma teki jotain ihan älytöntä, ei takun takkua kun harjasin hiukset suihkun jälkeen. Mikä ihana tunne! Jos mulla olisi pitkätukkainen skidi, aukoisin takut tällä, en harjalla. Vähemmän kitinää, enemmän aikaa katsoa vaikka perhelleffaa. Takkutukan unelmatuote.

Olen etsinyt shampoota luonnonkosmetiikkapuolelta jo aika kauan, jokainen testaamani on ollut ihan kiva harrastus hiustenpesun välissä, omaa reuhkaani en niillä puhtaaksi ole saanut. Nytpä löytyi napakymppi, John Masters Organics! Ostin tämän Jolie’sta ja ekan pesun jälkeen tiesin, että tämä se on. Puhdistaa, tuoksuu hyvältä (ruokaa rakastava tykkää laventelin ja rosmariinin liitosta), muuta ei tarvitakaan. Leijonanharjainen mieheni tyhjentää tämän pullon viikossa. Taidan piilottaa.

Meikkipuolella olen aika hissukka, käytän vähän ja harvoin. RMS on vanha tuttu, yhä käytössä. Paras tuote siellä on peitevoide numero 22. En pärjäisi ilman, purkki ei nyt päässyt kuvaan.

Tarpeeksi peittävä, silti ohut ja kuultava, onko sellaista meikkivoidetta? On. Voihan elämä mikä tuote! Kuultaa ja peittää, aivan törkeen hyvä! Ostin tämän Juice Beautyn purnukan Naturellesta Bulevardilta. Gwyneth Paltrow – siirrän mieluusti palkkani suoraan tuotteisiisi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPiti kulua liki 38 vuotta, että hoksasin huulipunan funktion. Olin hokenut ettei huulipuna sovi minulle ja alkanut itsekin uskoa tuota hokemaa vahvasti. Miksei se sovi? Sen kun vetelee huuliin ja panee sopimaan! Mars Jolieen ja pyydä Kjer Weis ja sävy Love.

Siinä Jolien vieressä on sopivasti Arela, josta saa ihan tykkihyvän valkoisen perusteepparin. Päällä kuvassa, koska se ja huulipuna nyt vain sopii yhteen. Vielä kun löytäisi siniset korkeavyötäröiset farkut niin homma olisi kasassa. Takaisin huulipunaan: se on mahtava! Tämä sarja sai minut ihastumaan itseensä pahemman kerran, haluaisin tuon poskipunankin. Ja siveltimet. Ja sen peiteaineen. HALUAN KAIKEN!

Clarins Lip Perfector* oli aiemmin meikkipussissani, tosin se nude versio. Tämä pinkki yllättäjä on ihana piristys ja tuoksuu jollekin ihanalle lapsuusmuistolle.

Meikkimuna to the win! Beautyblender* avuksi kun meikit pitää saada nassuun ennätysvauhdilla ja tasaisesti. Mulla on ollut näitä monessa värissä ja koossa, tykkään vaihtaa näitä melko usein. Nyt sain pinkin munan, iloa meikkikappiin!

Victoria Beckham on yksi idoleistani. Sain kirjan Joonakselta lahjaksi ja inspiroiduin (keksikää joku synonyymi tuolle sanalle, kiitos) kovasti. Itsevarmuus ja tyyli, hyväntahtoisuus ja elämänilo, imen itseeni kaikkia. Ja parit daamin oman merkin aurinkolasit imin itseeni myös, niistä lisää huomenna.

Kuvan tuoksu on Molecule 01, sain tuoksun rakkaalta ystävältäni ja se muistuttaa minua aina hänestä. Tänäänkin. En ole pukenut tuoksua kertaakaan ilman etteikö joku olisi sitä kehunut. Tuoksu on ihmeellinen, sitä ei voi kuvailla. Samoin on kyseinen ystäväni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
*tähdellä merkatut tuotteet saatu lahjaksi Meikkipää -boksissa.

Related posts:

2014
Taivaallinen portobellopasta
Pehmoista kashmiria, hehkuvaa ihoa ja mystinen tuoksu

20 kommenttia
  • Arelan t-paita on ihan paras! Kaksi valkoista, kaksi mustaa ja yksi harmaa löytyy vaatekaapista. Arela on niin niin NIIN ihana merkki!!
    – Veera

    31.1.2017 17:52 ‐ Veera

    • Totta! Pitää hankkia vielä toinen, tuntuu olevan niin kovassa käytössä.

      31.1.2017 18:36 ‐ hanna

  • Mä olen tykästynyt muotoon ’innoittaa’, sopii paremmin omaan suuhun kuin ’inspiroida’

    Punainen huulipuna on jotain mitä itsekin pitäisi opetella käyttämään – niin ryhdikästä muilla!

    31.1.2017 17:59 ‐ HansuKoo

    • Kiitti! Ja huulipunalle peukku, ei muuta ku nassuun!

      31.1.2017 18:36 ‐ hanna

  • Jee, hienoa että boxi löysi perille ja lemppareitakin löytyi tuotteiden joukosta.

    Huulipuna-asia on semmoinen, että yleensä punainen alkaa todella istua vasta tietyssä iässä, joka vaihtelee yksilöllisesti. Tervetuloa siis huulipunaikäisten joukkoon!

    31.1.2017 20:19 ‐ Laura Meikkipää

  • Rajauskynä pääsee hommiin viikonloppuna, tuntui ihanan pehmeältä. Ja hei loistava pointti, ehkä olen nyt vihdoin huulipunaiässä! Kiitos vielä boksista, mieletön sisältö – aion tilata seuraavan itselle!

    31.1.2017 22:14 ‐ hanna

  • Farkuista puheenollen, kannattaa kokeilla Armani Jeans varsinkin J20, Skinny, high waist. Mä olen pitkä ja hoikka niin kuin sinä, joten AJ:n farkut meille hujopeille just hyvän mittaiset. Toinen merkki mitä voin suositella on Diesel.

    1.2.2017 16:14 ‐ Tiina

    • kiitti vinkistä!

      2.2.2017 15:24 ‐ hanna

  • Ei liity suoraan aiheeseen, mutta tuli mieleen kauniista hymystäsi huulipunalla varustettuna. Oletkohan kirjoittanut loppuraporttia Invisalign kokemuksista? Löysin vain vuoden takaisen postauksen. Olen itse hoidon loppusuoralla enkä malta odottaa (punaisen) huulipunan käyttöä! Nyt jää ikävästi ”rautoihin” kiinni. Kiinnostaisi tietää miten on jälkihoito toiminut ja onko hampaat pysyneet oikeassa asennossa.

    1.2.2017 16:50 ‐ Sanna

    • Kiitti viestistä, Invisalign-hoito on viittä vaille valmis, alakalusto on kiinnitetty, yläpuoli vaatisi vielä toimia. Palaan pian aiheeseen!

      2.2.2017 15:25 ‐ hanna

  • Olipa mukava postaus! Tekee mieli kokeilla varsinkin tuota meikkivoidetta ja oikeastaan noita kaikkia :–)

    1.2.2017 18:37 ‐ Riikka

    • Jospa sieltä löytyisi suosikki sullekin. Ihanaa loppuviikkoa!

      2.2.2017 15:26 ‐ hanna

  • Moikka Hanna!

    Kysymykseni ei liity tähän kirjoitukseen vai aiempaan postaukseesi, jossa mainitsit, että teillä ei omistusasuntoa ole eikä tule. Ymmärrän jos koet kysymykseni liian henkilökohtaisena mutta toivon, ettet ota sitä hyökkäävänä tai syyllistävänä. Olen itse kohta kolmekymmentä, sinkku ja lapseton. Jostain syystä jäin paljon miettimään kirjoittamaasi ja omaa suhtautumistani asiaan. Olen huomannut, että viime aikoina kolmenkympin täyttyminen on aiheuttanut minussa uudenlaista ”perusturvan” hakemista, myös taloudellisessa mielessä. En ole säästänyt koskaan, en edes pienenä kun muut säästivät fillariin tai mihin lie, minä tyttö poljin ärrälle ostamaan pieniä koirafiguureja tai Spice Girls -kortteja kaikella rahalla mitä sain :D Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut josko muuttaisin keskustan vuoka-asunnosta johonkin kauemmas omistusasuntoon. Jotta elämä olisi turvattu, jos vaikka sairastun. Tai sitten ihan vaan siksi, että joskus olisi kertynyt jotain ja voisi ottaa vähän iisimmin, ettei elämä olisi aina kädestä suuhun elämistä. En minäkään elämää pelkää tai halua pelätä, mutta omalla kohdallani uskon pelon vastalääkkeen olevan se, että asiat on ottanut huomioon, pohtinut ja tehnyt varasuunnitelmia. Oletko sinä joutunut pohtimaan näitä asioita ennen päätöstäsi? Luuletko, että vaatimattomampi lapsuus vaikuttaa aikuisiän suhtautumista rahaan? Lämmintä kevään alkua sinulle ja perheellesi!

    2.2.2017 11:54 ‐ Iina

    • Moi Iina, kiitos viestistäsi. Ei suinkaan ole liian henkilökohtainen kysymys. Me asumme keskustassa melko isossa vuokra-asunnossa, meillä ei olisi mitään saumaa ostaa tämän kokoista ja tasoista asuntoa näillä hinnoilla mitä ne alueella ovat. Emme myöskään ole halukkaita muuttamaan täältä kauemmas, rakastamme keskusta-asumista! Säästöjä kerätään toki, asunto ei vain ole se meidän tapamme, en oikeastaan tunne lainkaan tuota sijoitustapaa, joten en osaa ottaa siihen kovasti kantaakaan. Perheemme koko on myös vaihdellut ja tulee muuttumaam lähivuosien myötä, vuokralla olo ja tarvittaessa asunnon vaihtaminen on myös siksi ainoa meille sopiva asuinmuoto. Ja kysymykseesi onko vaatimaton lapsuus vaikuttanut suhtautumiseeni rahaan. On varmasti, pidän aina puskurirahaa pahan (tai hyvän) päivän varalle ja pyrin arvottamaan työni siten, että saan siitä oikeanlaisen korvauksen. Osaan säästää, osaan myös nauttia elämästä ja hurvitella toisinaan ihan huoletta. Siten minä elän. Hyviä kysymyksiä, kiitos niistä ja kivaa talvea!

      2.2.2017 15:32 ‐ hanna

  • Kiitos Hanna vastauksestasi!

    Tuokin on hyvä pointti, säästää voi muullakin tapaa. Ja ylipäätään se, että sen osaa :)
    Omalla kohdallani tilanne on toki eri, asun yksin. Ja varmasti siitäkin syystä olen tätä päätyny pohtimaan. Ajatuksena kai, mitä jos en koskaan rakastukkaan, mitä jos arkeani ja laskupinoani ei ole koskaan kukaan jakamassa? Ja tämä ei ole kirjoitettu surumielellä :) raha ei sinänsä ole minusta kovin olennaista, mutta kuten todettua, sen tuoma turva on. haluan olla nainen, joka on varautunut, pärjää ja voi olla siitä varma aina. Ehkä joskus jopa satsata loma-asuntoon. Tienaan ookoo ja teen mielekästä duunia, mutta kun ei koskaan voi jakaa sähkölaskuja ja kauppalaskuja, syö ulkona ja tapaa ystäviä, ei sitä kovin helposti ylimääräistä kerry. Kyllä kolmekymmentä pistää pohtimaan ja koulii! :D kiitos Hanna vielä!

    2.2.2017 23:21 ‐ Iina

  • Minunkaan kommentti ei liity tähän postaukseen (vaikka postaus siis oli taas kerran tosi hyvä ja luin mielenkiinnolla läpi huulipunajutunkin vaikken huulipunaa käytä), vaan postaustoiveeseen. Eli olisiko jossain välissä mahdollista saada postausta siitä, miten olette Joonaksen kanssa onnistuneet jakamaan aikanne niin, että ehditte molemmat tehdä töitänne ja omia juttujanne sekä hoitaa lapsia kun olette kumpikin ns. joustavan aikataulun hommissa?

    Meillä on miehen kanssa vähän samankaltainen tilanne, minä menin osa-aikaisesti takaisin töihin kun vauva oli 5kk ja mies samaan aikaan lopetti omat työnsä ja alkoi täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Nyt siis mies hoitaa vauvaa minun työpäivinä, ja minä vauvaa miehen koulupäivinä. Ihana kun voidaan tehdä näin, mutta välillä se aikataulujen sumpliminen ja muu häslinki kiristää hermoja ihan kunnolla, joten jos teillä on siihen joku hyvä systeemi niin lukisin siitä mielelläni!

    3.2.2017 10:36 ‐ Lotta

    • Kiitos Lotta toiveesta, meillä on tästä aiheesta draft tulla kansiossa – jospa saisimme sen nyt vihdoin valmiiksi! Ihanaa viikonloppua!

      3.2.2017 10:50 ‐ hanna

  • No niin nyt mä innostuin tuosta huulipunasta!! Ja teeppareista!! :) Oon etsinyt perus T-paitoja k-a-u-a-n, aina menee niissä joku vikaan mallissa tai sitten viimeistään pesussa.
    Ja hei vielä tosta huulipunasta, miltä se tuntuu huulilla? Pysyykö myös hyvin? Näyttää sulla ihan superhyvälle!! Varsinkin ton t-paidan kanssa. Me love!
    Sun blogi on kuin raikas tuulahdus, rakastan sun asennetta. Ihanaa helmikuuta sulle ja perheellesi!

    4.2.2017 11:59 ‐ Jaana

  • Niin paljon viisaita asioita on jo sanottu, mutta minäkin halusin jättää jälkeni ja ilmaista järkytykseni ja tukeni.

    Kuten moni muukin on todennut, inspiroit mielettömästi! Sun rohkeus – tässäkin asiassa – valuu näppikseltä niin monien ihmisten sydämiin ja edelleen pieniksi, hyvää tekeviksi teoiksi maailmaan. Myös minä uskon vahvasti, että olet suutin ja kohde jollekin epämääräiselle pahalle ololle, jota ihmiset eivät kykene käsittelemään. Niinkuin vaikkapa tämä sukunimiasia: ketä sukunimi haittaisi, jos se olisi joku -nen -päätteinen ”tavis” kirjainyhdistelmä? Sukunimeä koskevassa keskustelussa tuntuu siis minusta purkautuvan jokin paljon yksittäisiä ihmisiä isompi kulttuuris-historiallinen-pato.
    Tuntuu silti todella kohtuuttomalta, että joku hyökkää päin ihmisen nimeä, ja pahimmassa tapauksessa alkaa stigmatisoimaan ihmiselle itselleenkin sitä. Muotoilusi ei voisi olla parempi: kiusaamisen pitää loppua.

    21.2.2017 12:11 ‐ maggie

    • Voi miten viisaita sanoja ja ajatuksia, kiitos sulle Maggie kommentista. Lämmitti mieltä. <3

      21.2.2017 13:45 ‐ hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>