Postaukset tagilla: juoksu

Hyviä uutisia

/ Joonas / (12) kommentoi

Viime aikoina olo on ollut kuin 5-vuotiaalla. Tai oikeastaan vieläkin nuoremmalla. En nimittäin muista milloin olen viimeksi liikkunut näin vähän. Pirun aineevaihdunta on sen verran nopeaa, että en muuten olisi saanut painoa ylös sen verran, että pääsisin leikkaukseen. Onneksi pojat ja työt ovat pitäneet kiireisinä niin en ole joutunut liika märehtimään asian suhteen, mutta ei tämä helppoa ole ollut. Kuvitelkaa itse tilanne, että joudutte täyttämään sellaiset 10-15 tuntia viikossa jollain. Syöminen ei valitettavasti vie ihan niin paljon aikaa.

Joonas_laurila_leikkaus_6 Joonas_laurila_leikkaus_5

Viime viikon alussa sain iloisia uutisia, kun sain tietää, että massakausi on tuottanut tulosta ja voisin varata leikkausajan. Tartuin samantien puhelimeen varatakseni ajan, mutta yllätyksekseni sain kuulla, että ensimmäinen vapaa aika olisi vasta tammikuun lopussa. On vaikeaa kuvailla, miten turhautunut olo oli, kun mietin, että samaa meininkiä pitäisi jatkaa vielä sellaiset 7 viikkoa. En tiedä, miten muu perhe olisi kestänyt sitä.

Olin elänyt siinä uskossa että tunnin leikkaus olisi mahdollista saada ängettyä jonkun iisimmäin leikkauspäivän päätteeksi. Siksi päätin vielä yrittää saada peruutusaikaa tai ihan mitä vain aikaa joulukuulle ja eilen sain vihdoinkin kuulla mahtavia uutisia – vapaana olisi leikkausaika ja se olisi jo ensi viikon tiistaina. Ehdin kuulla vain sanat: ”Meillä olisi yksi vapaa aika joulukuussa…”, kun huusin puhelimeen, että otan sen. Päivällä ei ole väliä, kunhan leikkaus olisi mahdollisimman pian.

Joonas_laurila_leikkaus_4

Jalkani merkkaavat minulle paljon ja siksi olen valmis tekemään niiden vuoksi ihan mitä vaan. Tilanne on kuitenkin nyt erilainen aiempiin leikkauksiin verrattuna. Pitää vähän miettiä sitä miten hoidetaan asiat kotona. Hanna tukee aina ja oli mahtavaa, kun hän sanoi, että nyt vaan hoidat sen leikkausajan ja mietitään sitten, miten hoidetaan muut jutut. Kiitos siitä rakas.

Mietin aluksi miten hankalaa tulee olemaan hoitaa kaikki, kun olen enemmän tai vähemmän poissa pelistä kuukauden päivät täysvarauskiellon takia. Voin toki liikkua kepeillä, duunata safkaa, nukuttaa jne. eli pitää miettiä miten hoidetaan kaikki niin, että kumpikin tekee mitä pystyy ja mitä voidaan tehdä, kun saadaan ulkopuolista apua esim. mutsilta. Ja mitä enemmän asiaa mietin niin sitä iisimmältä se tuntuu. Safkat ja muut kodin kamat voi tilata kotiin kaupasta, minkä lisäksi elämää voi helpottaa paljon myös monin muin tavoin. Pitää vaan käydä kaikki läpi ennen leikkausta niin kyllä me tämäkin hanskataan. Hyvä hoitaa kaikki kerralla oikein, koska jotenkin tuntuu, että tämä leikkaus ei jää viimeiseksi.

Pojilla alkaa olla aika hillitön vauhti päällä ja välillä tekee tiukkaa pysyä kyydissä mukana. Onneksi he ovat myös alkaneet leikkiä enemmän keskenään ja myös lastenohjelmat alkavat kiinnostaa sen verran, että meidän ei tarvitse olla koko ajan juoksemassa perässä.

Joonas_laurila_leikkaus_2 Joonas_laurila_leikkaus_3

Elämä on tällä hetkellä mielettömän siistiä ja motivaatio on huipussaan. Vaikka en tiedä leikkauksen lopputulosta, olen jo suunnannut katseeni tulevaan. Minulla on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuus hoitaa kuntoutus täydellisesti, kiitos Tuukan, Mirellan ja muun  Helsingin Urheiluhieronnanjengin sekä tietenkin Simon. Tästä projektista myöhemmin lisää. Odotan innolla sitä, että pääsen vauhtiin heti leikkauksen jälkeen. Ja ensi vuonna juostaan taas! Leikkasin jo fledankin lyhyemmäksi, että on iisimpi treenata taas.


Elämäni ensimmäinen, järjettömin ja viimeinen dieetti

/ Joonas / (1) kommentoi

Olen kokenut juoksijana paljon, mutta tämä syksy on ollut erikoisin ikinä. Ensimmäinen oma kirja on ulkona ja saa sydämen pomppimaan onnesta, mutta samaan aikaan minua on vaivannut pieni huoli siitä, pystynkö juoksemaan tulevaisuudessa.

Nyt suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat selkeämmät, mutta ennen kun pääsen leikkaukseen minulla on vielä ylitettävänä hankalin este. Itseni lihottaminen.

JJ julkkarit Ruosniemi output 2048px 011

Kuvittelin aluksi, että tämä tulisi olemaan helppoa; saisin syödä mitä haluan ja kuinka paljon haluan. Ja niinhän se aluksi menikin. Hyvää burgeria, pizzaa ja muita herkkuja meni alkuun ilman ongelmia, mutta pian tuli stoppi.

Aineenvaihdunta ei pysty reagoimaan äkillisiin ruokavalion muutoksiin hetkessä. Vähensin aluksi treenaamista, mutta huomasin pian, että treenaaminen pitää jättää minimiin, jos haluan painon nopeammin nousuun ja leikkaukseen. Kun syö järkyttäviä määriä eikä liiku, tulee näköjään hulluksi.

Kun yhdistetään treenaamattomuus siihen, että ei ole koskaan nälkä on aika hankalaa. Olen vaikeassa paikassa henkisesti ja fyysisesti. Hanna totesi muutama päivä sitten, että en ole ollut näin ärsyttävä koko yhdessäolomme aikana. Eikä ihme.

Koko ajan maha täynnä ja kun energiaa ei saa purettua treeneihin ja liikkumiseen niin se rassaa mieltä. Huolimatta tiedosta, että tässä tähdätään nyt parempaan tulevaisuuteen terveyden kannalta niin tuntuu hullulta jatkaa tätä mättämistä, yöunetkin se on vienyt.

Olen tiennyt aina sen, että elän liikkuakseni, mutta vasta nyt huomaan, kuinka suuri merkitys liikunnalla on oikeasta hyvinvointiin. Ja kuinka vaikeaa on olla liikkumatta, vaikka voisi liikkua, ja vaikka tietää, että tässä tähdätään nyt oman hyvinvoinnin parantamiseen.

Äkilliset elämänmuutokset ovat hankalia, mutta jollain niistä selviää kuitenkin aina.

Motivaatio on pidettävä yllä tavalla tai toisella. Ajatukset on suunnattu jo kuntoutukseen ja siihen, miten tulen treenaamaan kun leikkauksesta on selvitty. Minua motivoi usko siihen, että leikkauksen jälkeen saan uuden mahdollisuuden jalalleni ja pystyn ehkä jossain välissä jopa kävelemään paljain jaloin.

Ja onneksi on muita projekteja, kuten hiljattain aloittamamme podcastit. Mielenkiinto ja motivaatio pysyy yllä, kun on mielekästä tekemistä. Se on kaiken a ja o. Urheilu on ollut vahvasti esillä myös podcasteissa.

JJ julkkarit H_J output 2048px 004

Unelmoin siitä, että voisin juosta paljain jaloin uimaan Nizzan kivirannalta tai pelata fudista paljain jaloin pienten poikien ja Erikin kanssa.

Hannan tuki on ollut uskomatonta. On ollut ihailtavaa seurata sitä, kuinka hän uskollisesti jaksaa tukea, vaikka olenkin ollut lievästi sanottuna kireällä tuulella. Ja miten hän on ottanut osaa myös syömiseen. Kiitos siitä rakas.

Onneksi tässä on kyse (lapsiperheille tutusta) vaiheesta ja toivon mukaan tilanne etenisi niin, että olisin ”leikkauskunnossa” mahdollisimman pian.
Juoksijan järki on koetuksella, mutta on tässä pahemmastakin selvitty, selviän kyllä tästäkin. Ja jos mikään ei tunnu jeesaavaan niin voin aina kokeilla Jared Leton keinoa sulattaa kermajäätelöä ja juoda se tuopista. Kuulemma toimii.

Tämä projekti on pakon sanelema ja tiedän, että monet ihmiset tuskailevat painonhallinnan kanssa. Ei meidän tarvitse olla pelkkä luuta tai nahkaa ja jokainen tekee omat valintansa mahdollisuuksien mukaan, mutta sanon vain tämän: pitäkää liikunta osana elämää. Tavalla tai toisella. Se kannattaa.

Kuvien vaatteet: My o My ja My o My Men


Tavoitteiden asettamisesta

/ Joonas / (2) kommentoi

Asetin itselleni noin vuosi sitten tavoitteen oman juoksu-urani suhteen. Kahden loukkaantumisten ja leikkauksen sävyttämän vuoden jälkeen mieli oli ajoittain maassa, kun juoksu ei vaan tuntunut hyvältä. Viimeinen marakin oli jo vuodelta 2014 Bostonista ja uudesta ei ollut tietoa, koska en uskonut jalan kestävän vielä sitä. Siksi päätin, että vuoden 2016 tavoitteena olisi pystyä nauttimaan juoksusta terveenä ja jos se onnistuisi niin 10km päiväkeskiarvo vuoden päätteeksi olisi ihan huippujuttu!

Tykkään asettaa tavoitteita. Se on yksi keino organisoida elämääni, jotta siitä tulisi sujuvampaa. Olipa sitten kyse juoksusta tai lastenhoidosta.

Päätin, että yrittäisin olla stressaamatta juoksusta ja hyväksyisin sen, että joinain viikkoina voin juosta 140km ja toisina taas en ollenkaan. Harjoittelun on vain vietävä eteenpäin niin, että jalat kestävät ja vahvistuvat. Kilometrit tulevat sitten kun tulevat ja vauhdilla ei ole niin väliä. Ja samalla valmistautuisin syksyyn ja elämään Antonin ja Emilin kanssa.

joonas_laurila_5

Vuosi ei ole sujunut täysin ongelmitta, mutta uudenlainen asennoituminen ja ajoittaiset keventelyt johtivat lopulta siihen, että päivätavoitteeni tuli viikko sitten sunnuntaina täyteen, kun mitatut kilometrit ylittivät 3650 kilometriä. Ja tähän meni lopulta vain kymmenen kuukautta eli on vielä pari kuukautta aikaa rakennella peruskuntoa niin juosten kuin salilla ennen vuodenvaihdetta. Seuraava tavoite on juosta vähintään 4000 kilometriä tälle vuodelle ja saada kroppa ja etenkin leikattu jalka tikkiin ennen kuin aloitan Tukholmaan valmistautumisen.

Lähden  Tukholman maralle kolmen neljän vuoden tauon jälkeen. Olin pähkäillyt ensi vuoden tavoitteiden kanssa ja oikeastaan ainoa asia, jonka olin päättänyt on se, että haluan juosta marathonin. Olin missä kunnossa tahansa. Tätä tavoitetta ei tarvitse kuitenkaan enää pähkäillä, koska Hanna päätti helpottaa valintaa ilmoittamalla minut muutama päivä sitten, kesken poikien yösyötön, Tukholmaan. Kiitos siitä rakas, nyt on ainakin tavoite, mitä kohden treenata.

screenshot-2016-10-16-20-25-38

Tukholma sinetöi omalla tavallaan toisen tärkeän tavoitteen. Nyt minulla on seuraavan kahdeksan kuukauden aikana mahdollisuus kokea ja oppia lisää siitä, miten onnistun optimoimaan oman harjoitteluni ja töiden lisäksi perhe-elämän. Jännittävää se tulee olemaan, mutta asennoituminen ratkaisee. Olen hyväksynyt sen, että joudun ajattelemaan harjoitteluani uudesta kulmasta ja se tekee tästä entistä hauskempaa. Ei tarvitse toistaa samoja tuttuja kaavoja, vaan pääsen rakentamaan kaiken uudelle pohjalle. Ja kaikkein hauskinta tulee olemaan se, että keväällä pääsen jo poikien kanssa juoksemaan rattaiden kanssa! Täysin uusi kokemus ja ties vaikka siitä innostuisi sen verran, että lähtisin juoksemaan jonkun lyhyemmän kisan jomman kumman (tai molempien) kanssa.

joonas_laurila_1

Uuden asetelman takia lähden juoksemaan Tukholmaan vain hyvää aikaa, en välttämättä ennätystä. En halua asettaa liian kovaa tavoitetta, koska haluan pystyä nauttimaan juoksusta samalla tavalla kuin tänä vuonna. Mikä hyvä aika tulee olemaan riippuu toki siitä, mihin kuntoon ehdin saada itseni ennen kisaa. Minimitavoite juoksun suhteen on kuitenkin juosta taas Bostonin rajan alle, jotta minulla säilyy mahdollisuus lähteä sinne vielä uudestaan. Minimitavoite taas perhe-elämän suhteen on olla mahdollisimman paljon läsnä ja osallistua arkeen. Juoksu ei saa torpedoida tätä. Haluan tehdä juttuja koko perheen voimin ja ammentaa sieltä voimaa muun muassa siihen, että jaksan herätä aamuisin treenaamaan. Aivan kuten tänäkin syksynä. Työt ja vapaa-aika tulevat kyllä sujumaan, mutta balanssin löytäminen juoksun ja perhearjen välille tulee olemaan se kaikkein ratkaisevin asia. Kun se onnistuu, onnistuu kaikki.

Joku voi sanoa, että ajattelen asioita mekaanisesti, mutta tilanne on itseasiassa täysin päinvastainen. Kun olen suunnitellut asiat hyvin ja asettanut tavoitteet oikein, säästyn turhalta stressaamiselta. Ja myös asioiden sumpliminen on helpompaa, koska niinhän se on, että ei mikään tule koskaan sujumaan täysin suunnitelmien mukaan. Elämä on luovimista ja kyse on vain lopulta asennoitumisesta ja siitä, että jaksaa motivoitua kaikkeen tekemiseensä oikealla tavalla. Silloin jaksaa tehdä vaikka mitä!