Stadikan taikaa ja uusi vanha harrastus

/ hanna

IMG_7755- Nämä sandaalit on Kroatiasta, ei ne ole oikeat terveyssandaalit, mutta nätit ja tosi hyvät jalassa!
– Mennään tänne kun täällä ei ole ihmisiä.
– Miten sä laitat hiukset tonne altaaseen?
– Kyllä se on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän saa kauhoa.
– Ei näistä ketunnokista enää niin väliä, päätin heittää rintaliiveillä vesilintua kun täytän 80. En pue niitä enää koskaan, mokomat!
– Muista kehua itseäsi joka tunti. Ja uimalasit, niitä pitää pestä saippualla jotta eivät vuoda.

IMG_7681

Olen ollut onnellinen istuessani uima-altaan reunalla ja kuunnellessani ihmisiä, tähän oli melko pitkä matka.
Kaikki alkoi esikoiseni halusta osallistua minitriathlonille. Tai kelataanpa vielä enemmän, oikeastaan kaikki alkoi Headspace -sovelluksesta jonka latasin puhelimeeni.
Meditaatio on heille joilla on aikaa moiseen, mulla on tässä tää kiivastahtinen elämä, ei tässä ehdi meditoida, ajattelin.  Ja tähän se kuuluisa ääni kun kelkka kääntyy täydessä vauhdissa.

En viihdy ihmispaljouksissa, se ei varsinaisesti liity siihen, ettenkö pitäisi ihmisistä. Ruuhka-ajan ratikat ja keikkojen eturivit jätän muille, muutenkin tykkään liikkua väljillä vesillä. Siksi uimahalli ei ole houkutellut puoleensa.

Kuuntelin Headspace’n tarjoamaa, alusta asti koukuttavaa ja visuaalisesti kiinnostavaksi muovattua mindful moments-hommelia kolme minuuttia päivässä ja aloin ymmärtää mistä on kyse.
Muutin yhtenä iltana kolme minuuttia kymmeneksi ja nukahdin ilman korvatulppia. Ymmärsin ettei  minun tarvitse havainnoida kaikkia ihmisiä ja ääniä joita ympärillä pyörii, voin ihan yhtä lailla sulkea heidät kauemmas tietoisuudestani ja hyräillä menemään, katsella kaaosta kauempaa ja antaa sen soljua ohi – ei siitä stressiä kannata repiä, sielläpähän pyörikööt.
Ja kappas, he eivät enää aiheuttaneet levottomuutta minussa.

Ensimmäisellä kerralla vein esikoisen uimaan ja istuin itse penkillä, kävelin altaan reunalla ja muistelin nuoruuden rakasta harrastusta, joka oli juurikin uinti. Ja taitouinti, molempia tuli testattua. Muistaakseni nautinkin niistä, vai mitä, muisti?
Se oli arasti samaa mieltä. Se muisti nenään vedetyt kloorivedet ja ruttuiseksi rusinaksi muuttuneet sormenpäät, nenäklipsin, Hart-Sportin maun ja kumilenkin jättämän painauman nilkassa.

IMG_7754

Seuraavalla kerralla hyppäsin itsekin altaaseen, kello oli 06.39 eikä ollut ruuhkaa, koulut olivat juuri alkaneet. Kelluin lastenaltaassa ja katsoin taivasta. Oli helppoa olla ja katsoa skidin menoa. Kellotin hänen uintiaan ja olin semipaska mutsi. Ui lujempaa, anna sille liu’ulle mahdollisuus äläkä pyöri siellä miten sattuu, älä vaihda tyyliä kesken matkan!  Näytin illalla kotona YouTubesta uintivideoita, tajusin miksi en ole opettaja. Kai se hyvin meni, kahdessa viikossa aikansa parani 50%.

Kolmannella kerralla uin jo vauhdilla, bikinit eivät pysyneet perässä, kiskoin tissejä piiloon ja olin silti hullun fiiliksissä. Vettä meni korvaan, hypin sen pois. On tosi ärsyttävää kun vettä menee korvaan, mutta on aivan mieletöntä saada se pois.

Neljäs kerta ja päälläni oli kassalta vuokrattu vuokrauikkari, skidin uimalasit ja hirveä into. Skidi oli koulussa, lähdin uimaan yksin. Uin kilometrin aikaan 29 minuuttia, en osannut suhteuttaa sitä mihinkään, mutta rintaa vedin koska sen tekniikan osaan parhaiten. Tutkin uinnin jälkeen altaan reunalla roikkuen laattojen saumoja ja pohdin kloorin määrää, tasasin kiihkeää hengitystä ja olin onnellinen.
Jalat oli hyytelöä kun laskeuduin portaita suihkuille, kädet ottivat kaiteesta kiinni ja olivat hyvin huterat nekin.

Maailman hienoin tunne. Koukku oli siinä.

IMG_7368Nyt mulla on uudet uikkarit, uimalasit ja uimalakki. Kaksikymmentä vuotta sitten ei muuten ollut lakkia johon mahtuu tukka! Sinne saa nykyään viikattua letin jemmaan, eikä kallo räjähdä, mieletöntä!

Mulla on myös Stadikan kuukausikortti, vapaauinti menee kivasti ja kivuttomasti kun jalkojen välissä on se punainen kelluke (kelatkaa, olen alkanut testailla niitä vehkeitä sieltä ritiläkorista!) ja ennenkaikkea mulla on aivan hysteerisen onnellinen hymy naamalla joka aamu kun sukellan altaaseen.

Kävin aamulla kuumassa saunassa seisomassa uunona oven vieressä, sillä tajusin tarvitsevani pefletin. Alan ymmärtää kirjoittamattoman etiketin joka kaikkialla on, Stadikallakin. Ja todellakin vaihdan tyyliä kesken uinnin, pyysin skidiltä anteeksi typerää neuvoani.

Yksi siisteimmisä jutuista on ostaa uinnin jälkeen iso kahvi ulkokiskasta, se maistuu joka kerta parhaalle aamukahville ikinä. Tänään ostin myös ruisleivän ja keitetyn munan ja sain toisen kaupan päälle.

Ps. Etsin parhaillani valmentajaa joka ohjeistaisi minua tekniikan kanssa ja laatisi jonkinlaisen ohjelman, altaassa päämäärättömästi ajelehtivaa naista minusta ei saa tekemälläkään.

Related posts:

kuvaa vaille valmis
Tunteita ja tuoksuja 
Verkkokauppamme kirjat suoraan postilaatikkoosi ilman postimaksuja

7 kommenttia
  • http://www.htu.fi/tervetuloa/valmennusryhmat/aikuiset/

    21.8.2017 21:10 ‐ Anna Koikkalainen

  • Suosittelen Fitpit-nimistä yritystä Helsingissä, super ammattitaitoiset ohjaajat sai minut uudestaan rakastumaan veteen ja (kilo)metrejä huimasti lisää!

    21.8.2017 23:02 ‐ Anni

  • Kiitos, sainkin jo kontaktin ja ekat treenit on sovittu! Jee!

    22.8.2017 10:40 ‐ hanna

  • Ihanasti välittyy tuo hyvä fiilis kirjoituksestasi! Minäkin käyn kesällä ulkoaltaalla, kilsan taittamiseen tosin menee n. 35 minuuttia, pysähdyn välillä ihailemaan mäntyjä tai varpusia ja pääskysiä tai lasten iloa.

    Meditaatiota parhaimmillaan. Ja tosiaan, se tunne kun veden saa pois korvasta, on ”korvaamaton”.

    22.8.2017 13:28 ‐ sannamaija

    • Kiitos kommentista, ihanaa että fiilis välittyy. Kaunista syyskesää!

      22.8.2017 14:26 ‐ hanna

  • Kirjoitat tosi kivaan sävyyn!
    Uimahalleissa mua rassaa se kaamea möly (siis kun ollaan sisällä ja kun kaikuu).
    Olen myös jotenkin melko arka veden suhteen. Roiskuminen ja varsinkin tahallaan roiskuttaminen saa mut murisemaan.

    22.8.2017 16:43 ‐ Kati

  • Huippua! Mä oon jutskannut saman leidin kanssa, joka käskee kehumaan itseään kerran tunnissa ja neuvoo saippuoimaan lasit! Ja ne kiskan antimet – keitetty kananmuna on ihan loistoidis, mitä mainioin kiskaeväs. Tsemppiä polskimiseen!

    22.8.2017 20:51 ‐ Katri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>