Raskauspäiväkirja reilun vuoden takaa

/ hanna

Ensimmäinen osa tätä postaussarjaa löytyy täältä.

Helmikuu ja maaliskuu 2016

Oksensin viikonloppuna Roballe. Ei lisättävää, paha olo jatkuu. Huumorintajua ei enää ole, olen kävelevä zombi. Ruokakuvauksia, joissa olen silmiä kiinni pitävä, pahoinvoiva statisti. Tuorekurkkukin oksettaa ja närästää.

2114ABC7-96D6-48A6-A256-0E1417D26F0B

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYhä vaan etoo. Ulkona paistaa aurinko, mietin milloin olin viimeksi ulkona ilman pahaa oloa. Joulukuussa? Onhan kohta jo maaliskuu, suon itselleni luvan pieneen itsesääliin. Paino on alkanut nousta, lähtöpaino oli 66, nyt se on hiukan yli 68 kiloa. Maha näkyy jo, ainakin itselleni hyvin selvästi. Kaksi jäljellä olevaa hiusta eivät vieläkään kiillä muusta kuin rasvasta, iho tosin on ihmeen hyvässä kunnossa. Esikoispojasta sain aknen, olisiko nämä sitten tyttöjä? En usko, tuntuu vahvasti kahdelta pojalta.

91A9383F-8D28-48AA-ADD0-BEC0ED02D634Mies leikkasi parran ja viikset, tuntuu että kodissa kävelee joku siloposki teini. Tehtiin nakkikastiketta ja makaroonilaatikkoa, turvallista ruokaa, meistä tulee suurperhe, pitää oppia käyttämään isoja kattiloita ja tekemään isompia satseja ruokaa. Kuvissa hymyilen, muuten lähinnä kiroilen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHip-vitun-hurraa! Kolmastoista raskausviikko, mikä tarkoittaa ensimmäisen raskauskolmanneksen loppumista ja toisen alkua. Samalla se tarkoittaa tilastollisesti pahoinvoinnin loppua useimmilla meistä. Lähdin aamunpalan jälkeen Stockmannille, piti hakea alusvaatteita jotka ei purista, pumpulilappuja ja Samariinia. Pääsin muutaman sadan metrin päähän ja meinasin pyörtyä, verenpaine on tosi alhainen ja minulle luontainen ripeä kävelytahti eivät sovi yhteen. Palasin kumisaappaissani kotiin, eletään tänäänkin ilman pumpulia. Himoitsen ohutta ja rapeaa ruisleipää, söin juuri viisi palaa. Painokin on alkanut nousta, se indikoi ruoan pysymistä sisällä, ainakin osan siitä. Maistoin eilen alkoholitonta viiniä, yhtä hyvää kuin itsetyydytys ilman käsiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPakkasin kassini ja tein lähtöä päivystykseen, kipu saavutti lakipisteensä enkä jaksanut enää kärsiä. Olin jo tilaamassa taksia kun tajusin etten jaksaisi kävellä ulos ja autoon, saati etsiä päivystyksestä oikeaa ovea, kaikki tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Pääkipu todella lamaannuttaa koko tyypin. Jäin sohvalle, otin niin paljon Panadolia kuin lääkäri oli aiemmin määrännyt ja nukahdin. Illalla siirryin miehen avustuksella sänkyyn ja nukuin aamuun asti. Aamu oli unohtumaton, mihinkään ei sattunut. Ei oksettanut, ei tehnyt pahaa, ei ollut sitä orastavaa jomotusta ohimossa. Jumaliste, olo oli kuin uudestisyntynyt! Kävimme brunssilla miehen kanssa, söin pannukakkuja ja paahtoleipää, join jääkylmää omenamehua ja meinasin itkeä ilosta. Olin illalla nukkumaan mennessäni niin kiitollinen kivuttomasta päivästä, että ihan itketti. Päätin kuitenkin olla tämän sunnuntain ilman kyyneliä, niitä kun oli kuluneeseen kahteen kuukauteen mahtunut enemmän kuin sopivasti.

989320E7-AF22-4255-8C38-C15BB7351E28E1B752A3-CD98-4D6F-8747-801C5DBCCC96

Tänään on maanantai, karkauspäivä. Tekee mieli salille, etsimään hikeä ja liikunnan iloa. Kävin hierojalla, ostin aivan helvetin rumat huopahanskat kirppikseltä matkalla kotiin, niissä on kissoja. Heitin ne kotona kierrätyskassiin. Raskaus on sekopäistä aikaa.

9E81B887-044C-478B-B590-4323B5DDF831

Aamu alkoi hammaslääkärillä, olipa tekemistä etten oksentanut vastaanotolleen. Oikomishoitoa ja raskauspahoinvointia ei kannata yhdistää, mutta en halua lopettaa hoitoa kesken. Legot ovat kohta kauniissa rivissä. Matka lekuriin olikin pisin reissu kotoa muutamaan viikkoon, taittui mukavasti uberin takapenkillä.
Valvoin viime yönä yhteen, entinen elämä palailee toisinaan luokseni vittumaisten viestien muodossa. Jos joku loukkaa minua, en saa asiaa mielestäni pitkään aikaan. Tässä jos jossakin olisin valmis kehittymään ihmisenä, haluaisin oppia olemaan välittämättä paskan vertaa.

583FC00D-9189-4EA6-985A-C2FF38960E8ASuonikohjut kolkuttelee, mihin niistä perkeleistä pääsisi. Tissit kasvaa, kynnet kasvaa, hiukset kasvaa. Oltiin Joonaksen kanssa yötä Kämpissä, teki hyvää vaikka nukuinkin ihan hiton huonosti. Pahoinvointi ei ole irrottanut otettaan, mutta seksiä tekee taas mieli. Kiitos luoja, tämä riittää tekemään tästä päivästä hyvän.

F1F387E5-4044-48D7-A40E-203178E2DD09

Ai. Se oli tähän mennessä lyhyin kommentti jonka sain tuttavaltani kun kerroin raskausuutisista. Toisaalta, olipa helpompaa jatkaa aiheeseen josta olimme puhumassa, eikä ollut tarvetta pohtia mahan kasvua tai suuremman auton hankkimista sen enempää. Virkistävää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERALoput päiväkirjamerkinnät ovat painokelvotonta tavaraa, päätänkin tämän kahden postauksen sarjan tähän ja toivotan tuhannesti tsemppiä kaikille, jotka painivat samassa raskaassa sarjassa jossa itse ottelin.

Related posts:

400 grammaa jauhelihaa!
Suklaamuffinssit ja kaksi suklaista kuorrutetta
Hei meillä luetaan taas!

26 kommenttia
  • Olis tätä lukenut enemmänkin! ❤️

    11.7.2017 14:12 ‐ Petra

    • Kaunis kiitos, ihana kuulla!

      11.7.2017 16:09 ‐ hanna

  • Komppaan edellistä, olisi todellakin lukenut! Kirjoitat kiintoisasti ja hulvattoman hauskasti. Kiitos spontaanista naurahduksista, joita sait minussa aikaan taas kerran :)

    11.7.2017 14:32 ‐ Meri

    • Onpa kiva kuulla, itselleni tulee lähinnä myötähäpeän tunteita kun luen vanhoja sanojani. Mut sielläpä ovat, itsellekin muistona. Ihanaa kesää!

      11.7.2017 16:09 ‐ hanna

  • Kiitos! <3 Tuli nauru ja tuli itku. Huumorintaju alkaa itsellä olemaan melko kaukainen käsite tällä hetkellä….mutta eiköhän tämäkin iloksi muutu.

    11.7.2017 14:37 ‐ Marika

    • Kyllä se iloksi muuttuu, usko vain! Ihmeellistä aikaa, ei aina niin ruusuista, mutta mustalla huumorilla jos ei muuten. Tsemppiä!

      11.7.2017 16:08 ‐ hanna

  • Sama juttu, olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Samoin kokemuksia synnytyksestä, enkä nyt tarkoita mitään yksityiskohtaisia selostusta, mutta fiiliksiä ja ajatuksia? Menikö niin, kun olit toivonut? SEkä postausta ensimmäisestä vauvavuodesta, kun se teillä lähenee kohta loppua? Mitkä on ollut parasta ja mikä haastavinta?

    11.7.2017 15:05 ‐ Laura

    • Kiitos toiveesta, synnytys meni nappiin, kiitän lääkkeitä ja lääkäreitä, veitsiä ja ihmeidentekijöitä. Vauvavuosi varmasti kuuluu ja näkyy blogin puolella vielä, kiitos toiveesta!

      11.7.2017 16:08 ‐ hanna

  • Hanna, painin vaikean raskauden kanssa sun kanssa yhtä aikaa ja poikamme syntyivätkin vierekkäisinä päivinä naikkarilla. Kiitos kun kirjoitit edellisen tekstin tänne. Olet kova muija! Niin ja paras postaussarja ikinä!

    11.7.2017 15:13 ‐ Riikka

    • Kiitos Riikka viestistäsi, kovia muijia ollaan kaikki! Halauksia ja ihanaa kesää!

      11.7.2017 15:41 ‐ hanna

  • Näitä oli ihana lukea. Olisin lukenut enemmänkin :)
    Oma raskaus (se, jonka tuloksena sain tyttäreni) alkoi ilolla ja onnen kyynelillä testin näyttäessä plussaa, mutta seuraavana päivänä töihin mennessä ilmoitettiin, että työpaikan tuotanto lopetetaan. Sehän tiesi minulle, luottamusmiehelle, elämäni kovinta 6 viikkoa. GREAT. Pelkäsin että sekin raskaus menee kesken, niinkuin edellinen. Mutta pikkuinen sinnitteli.
    Olihan se melkoista meininkiä juosta kesken yt-neuvotteluiden korkkareissa vessaan oksentamaan ja palata takaisin neuvottelupöytään kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan :D Sillon ei naurattanut :D

    11.7.2017 16:00 ‐ Enkeli

    • Ei varmasti naurattanut, mut onneksi aika kultaa (ainakin osittain) muistot ja loppu hyvin kaikki hyvin! Parasta kesää sinulle!

      11.7.2017 16:20 ‐ hanna

  • Enpä aikaisemmin ole tullut kommentoineeksi postauksiasi, mutta nyt täytyy sanoa, että pidän mielettömästi tavastasi kirjoittaa. Osaat niin rennosti ja hauskalla tavalla saada asiat muotoiltua, taas kerran tuli nauru tätä lukiessa. Tykkään muutenkin siitä positiivisesta fiiliksestä ja elämänilosta jonka luot täällä blogissa ja joka välittyy myös ig:ssasi, sen kaltaisia julkaisuja on virkistävää seurata. Ihanaa kesää teidän perheelle!

    11.7.2017 19:13 ‐ Nelli

  • Hei Hanna,

    ihana juttu tämä postaus :) Mutta niin ymmärrän olosi raskausaikana, huh huh! Mutta ihanat palleroiset saitte ja nyt teistä oikein huokuu ilo ja onni. Sinun (ja Joonaksen myös) juttuja on tosi kiva lukea ja seurata Instaasi :)

    Mukavaa kesän jatkoa! (onneks et oo enää raskaana, niin saat nauttia kaikesta hyvästä ilman närästyksiä ym)

    Terkuin, Johanna

    11.7.2017 22:05 ‐ Johanna

  • Noi hanskat….:)

    12.7.2017 15:22 ‐ kati

  • Kaunis kiitos Nelli, tulin hyvälle mielelle kommentistasi. Pitäisi kirjoittaa enemmänkin, aikaa vain tuntuu olevan koko ajan vähemmän tässä koneen ääressä. Ihanaa kesää sinulle!

    12.7.2017 16:03 ‐ Hanna

  • Kiitos Johanna! Ja joo, onneksi en ole enää raskaana, ei mun elämäni hienointa aikaa.
    Kaunista kesää!

    12.7.2017 16:03 ‐ Hanna

  • Niinpä Kati! Ja kohta varmaan joku tulee kommentoimaan joka on huovuttanut ne. Toivottavasti en pahoita mieltään. Onhan ne jollain kierolla tavalla nätit, vai onko…?

    12.7.2017 16:04 ‐ Hanna

  • Joo siis eniten mua naurattaa se miten jossain raskaushöyryssä menee ostamaan… ihan vaan jotain. Ja vartin päästä se on ihan outo juttu.

    13.7.2017 11:09 ‐ kati

  • Huhhuh, kuulostaapa hurjalta, ja siitäkin selvisit! Kissahanskat on rumuudessaan valloittavat. Pakko huomauttaa: indikoida, kovalla koolla.

    13.7.2017 12:40 ‐ SaaraS

    • Onneksi et huomauttanut silloin kun tuon kirjoitin, olisin todennäköisesti itkenyt itseni uneen. Kiitos korjauksesta, en tohdi käydä loppua tekstiä läpi, siellä on varmasti sata korjausta vaativaa kohtaa.

      13.7.2017 14:01 ‐ hanna

  • Onneksi pääsin vähällä näissä ostoksissa, en juurikaan päässyt kaupoille kun oli niin paha olo. Onni onnettomuudessa, hah!

    13.7.2017 14:00 ‐ hanna

  • Olipas ihana, elämänmakuinen teksti! Mahtavaa, kun joku toinenkin kiroilee. :D Ja mitä ihmettä, noi hanskat, WTF???? Toisaalta ne olisivat sopineet sulle, silleen ironisen hipsterimäisenä eyecatcherina, kun tyylisi on muuten niin simppeli ja klassinen.

    13.7.2017 15:10 ‐ Savusuolaa, Janica

  • Kiroilen aika paljon, en ehkä blogiteksteissä mut noin niinkuin luonnossa (ja päiväkirjamerkinnöissä). Se on osa mua ja mun kieltä, tekee siitä rikkaampaa ja elämästä toisinaan vähän kevyempää. Ja siis kelaa et yritin ANTAA noi hanskat Punavuori kierrättäässä ja KUKAAN EI HALUNNUT NIITÄ! Buahhaa!

    13.7.2017 16:17 ‐ hanna

  • Kiitos tästä! Päivän piristys, vaikka sulla ei varmaan kirjoittaessa kovin pirteä olo ollutkaan. Ihana seurata Instassa poikien kasvamista. Tulee mieleen omat kaksoset ja heidän vauvavuotensa yli 20 vuoden takaa. Kaikkea hyvää ja ei kun vaan lisää näitä ihania kirjoituksia!

    13.7.2017 17:14 ‐ Anne

  • Ihana teksti! Ja elämänmyönteisyys välittyy, vaikka varmasti ei silloin tuntunut siltä❤.
    Muistan vielä elävästi tuplieni odotusajan, vaikka siitä on jo 16-vuotta. Se pahoinvoinnin määrä, huh huh! Vieläkään ei Pringlesit maistu, vaikka silloin elin niillä ja suklaapilvituuteilla.
    Nyt pahoinvointia aiheuttaa enää se, että on opeteltava löysäämään esiliinan narut. Niin se aika kuluu ja prinsessani varttuvat.
    Ihanaa kesän jatkoa!

    14.7.2017 15:35 ‐ Kirsi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>