Purjo-prosciuttopasta

/ hanna

Luimme aamulla koko perheen kanssa Hesaria ja kahdeksanvuotias totesi tähän Hanna Partasen artikkeliin, että Onpa outoa. No todella on, en ymmärrä minäkään mitä Partanen tekstillään yrittää sanoa. Teemme liian hyvää ruokaa ja syömme sitä liikaa? Pitäisi syödä perusjees-ruokaa?
”Meillä on kotona sellainen sääntö, että huippuhyviä ruokia syödään vain kerran kuussa, koska niiden annoskokoa on vaikea pitää kohtuudessa”, Partanen kertoo.

No meillä on sellainen sääntö, että huippuhyviä ruokia syödään ihan joka päivä.
Ruoan tulee ehdottomasti olla hyvää, aina ja poikkeuksetta. Siihen on ainakin pyrittävä, olkoonkin ettei siinä aina onnistua voi.

Lähteä eineshyllylle ennemmin kuin kasata oma herkullinen lasagne tai avokadopasta, jotta tulisi syötyä vähemmän, on idioottimaisinta mitä olen kuullut aikoihin. Lukekaapa artikkeli ja kertokaa mielipiteenne aiheeseen.

Tässä teille sen sijaan hemmetin maukas arkiruokaresepti, suosittelemme sitä syötäväksi sen verran, että maha tulee täyteen.

PURJO-PROSCIUTTOPASTA

Neljälle
360 g pennepastaa
suolaa
nokare voita
2 purjoa (valkoiset ja vaaleanvihreät osat)
kourallinen raastettua parmesaania
sitruunankuori raastettuna ja puolikkaan sitruunan mehu
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
puoli ruukkua ruohosipulia
kourallinen rucolaa

Suolaa pastavesi ja laita pasta kiehuvaan veteen. Halkaise purjot pitkittäin ja hienonna ne. Sulata pannulla voi ja nostele hienonnettu purjo kypsymään hissukseen noin viideksi minuutiksi, lisää pannulle kerma ja raastettu sitruunankuori, mausta suolalla ja mustapippurilla, kiehauta. Lisää puolikkaan sitruunan mehu. Ota talteen desin verran pastan keitinvettä.
Hienonna ruohosipuli ja lisää se kastikeeseen, nosta mukaan al denteksi keitetty pasta ja sekoita. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä, se notkistaa kastikkeen. Lisää lopuksi raastettu parmesaani ja rucola ja tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa tai mustapippuria.
Kokoa pastasta valmiit annokset ja revi jokaisen annoksen päälle prosciuttoa, viimeistele parmesaanilla.

IMG_3540OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

Related posts:

safkaa skideille / mokkapalat
santa maria
Sata loistavaa reseptiä

20 kommenttia
  • Täytyy sanoa, että en oikeen edes tiedä mieltä tosta voi olla. Lähinnä se, että voiko kukaan oikeasti olla noin urpo (sori!) vai onko kirjoittaja vetänyt mutkat suoriksi?
    Mutta jos Partanen on oikeasti tota mieltä, niin ihmetellä sopii. Mun mielestä ylipaino on enemmän korvien välistä kuin ruuan mausta kiinni.
    Kaikki vaan eineshyllyille niin saadaan ylipaino ja siitä johtuvat sairaudet kuriin!! Eiku…

    30.6.2016 09:46 ‐ anu

  • Täysin eri mieltä Partasen kanssa. Jos on vaihtoehtona syödä hyvää ruokaa tai 8+ tason valmisruokaa tai eineksiä, en usko että on ketään, kulttuurista tai lähtökohdista riippumatta, joka valitsisi jälkimmäisen.

    Eri asia on jos ei voi valita, on työpaikan tai koulun ruokalassa ja ruoka on sitä mitä on tarjolla. Silloin syödään mitä on lautasella.

    Luulen kuitenkin, että Partanen on tämän kirjoittanut provokaatiomielessä.
    Ei kukaan näin voi ajatella tosissaan.

    30.6.2016 10:12 ‐ Missie

  • Olen kyllä sitä mieltä, että ruoan täytyy olla hyvää. Sen verran suuri nautinto se on, ihan arjessa. Eikä se tarkoita kalliita raaka-aineita, sesonkia seuraamalla saa huokeallakin tehtyä gurmeeta. Ihmettelen sitäkin, kun jotkut sanovat etteivät yksin kotona ollessaan viitsi tehdä itselleen ruokaa. Minä kyllä teen, ja nautin siitä. Ihan niin kuin nautin siitäkin, että koko viiden hengen perhe on saman pöydän ääressä. Muuten, rakastan purjoa eli kokeiluun menee tämä(kin) resepti!

    30.6.2016 10:12 ‐ Hanna

  • Miksi tehdä huonoa tai perusjees-ruokaa (mitä sellanen edes on?) kun samalla ”vaivalla” voi tehdä ravitsevaa ja huippuhyvää ruokaa, jota riittää se yksi lautanen tai muu sopiva määrä.

    30.6.2016 10:59 ‐ johanna

  • Voih Hanna P.! Ruoan pitää olla hyvää niin arkena kuin pyhänä. Hyvästä ateriasta, yksinkertaisestakin, mutta huolella valmistetusta, tulee kylläinen olo paitsi vatsaan myös tietyllä tavalla mieleen. Ihan-jees ruuasta jää olo, että jotain jäi puuttumaan. Omalla kohdallani se johtaa helposti naposteluun, jotain hyvää pitää saada…

    30.6.2016 11:26 ‐ Marjaana

  • Oon kihissyt kyseisen artikkelin kanssa koko päivän. Miten Suomen tunnetuin ravintoteraupetti voi sanoa, että ylipainoon ratkaisu on perusjees 8+ ruoka?
    Annoskoko on asia erikseen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä maun kanssa. Pöyristyttää, että ruuan laatua ei pidetä minään.
    Elämässä on niin monta muutakin kasiplus-asiaa, kieltäydyn ruuan olevan yksi niistä! Terveellinenkin ruoka voi olla superhyvää, ja asia joka tuo iloa jokaiseen päivään.

    30.6.2016 16:14 ‐ emiliaidamaria

  • Juu, kyllä oli kummallinen artikkeli. Siis sen sijaan että ihmiset opettelisivat syömään kohtuullisia annoskokoja, pitäisikin syödä pahempaa ruokaa. Vinkkini heille jotka pitävät hyvästä ruuasta j haluavat pitää painon kurissa: ostakaa pienemmät lautaset! Toimii :D

    30.6.2016 16:49 ‐ Hemmuli

  • Huh olipahan artikkeli… Hyvä (tai siis huono) esimerkki miten Hesarin journalismin taso on vajonnut huolestuttuvan alas. Huolestuttavaa myös, että ravitsemusterapeutti esittää ko. näkemyksiä. Melkein rupesin jo tarkistaa kalenteria, että onko aprillipäivä:)

    Ehottomasti samaa mieltä teiän perheen kanssa, että joka päivä pitää syyä hyvää ja huippuhyvää ruokaa. Huippuhyvä ruokahan on jo nimensä mukaisesti hyvää meille eli terveellistä ja ravitsevaa. Huippuhyvää mulle on puuro itsepoimituilla marjoilla, monipuolinen salaatti, kalakeitto, lihapullat ja milloin mitäkin vaihtelevista raaka-aineista.

    Fiilis mikä jäi Partasen jutusta ja mikä hänen olisi ehkä kannattanut kirjoittaa tarkemmin auki: hänen ohje oli suunnattu ihmisille jotka eivät osaa hillitä syömistään ja ahmivat. Ehkä jos tunnistaa, ettei pysty rajoittamaan syömistään on parempi ettei koske ”vaarallisiin”huippuhyviin ruokiin. Samaan tapaan kuin ex-tupakoitsijat ja alkoholistit eivät pysty ottamaan vain yhtä.

    Huippuhyviä reseptejä odotellessa;)

    30.6.2016 18:20 ‐ elliina

  • Minä taas ehdottomasti allekirjoitan Partasen tekstin! Nykyisin ruoka on liian hyvän makuista ja energiatiheää jotta energiansaannin ja kulutuksen välinen balanssi pysyisi kurissa. Asiasta on useita korkeatasoisia tutkimuksia joissa todetaan että ihmisen evoluutio ei ole pystynyt muuttumaan riittävän nopeasti suhteessa ravinnonsaannin kehitykseen. On osa onnekkaita ihmisiä joilta energiantasapainon säätely onnistuu luontaisesti tai tiukkaan harkintaa perustuen mutta valitettavan suurella osalla ei. Perusjees ruokaa ei tule santsattua mutta siitä saa kyllä tarvittavan energian ja polttoaineen! Ns. terveellistäkin ruokaa (salaatit runsailla kastikkeilla jne) voi vääntää niin paljon että massaa kestyy. Einesten käyttöä en kyllä allekirjoita! Täytyy muistaaa että osa tykkää syödä isoja annoksia ja erityisesti sille porukalle 8+ ruoka on pelastus painonhallinassa! Peace!

    30.6.2016 21:37 ‐ Kirppu

  • Vuosia sitten Neljän tähden illallinen -ohjelmassa Partanen teki jonkinlaista tex mexiä, ja osti VALMIIN quacamolen. Vertaili purkin kyljestä sen ravintoarvoja ja muuta soopaa. Eikä tehnyt itse sitä, mikä on maailman helpoin ja paras valmistettava. Tuli mieleen, että olikohan hänellä joku soppari kauppaketjun kanssa, eihän muuten voi olla noin yksinkertainen.

    30.6.2016 22:17 ‐ Marjukka

  • Tekemällä ja tarjoamalla perheelle tai ihan vain itselle hyvää ruokaa on se rakkautta arjessa. Täytettä masulle ja myös sielulle.

    1.7.2016 00:20 ‐ Arja

  • Jos lukaisee ravitsemusterapeutti Partasen blogia, jota hän piti vuoden kestäneestä älyttömästä herkkulakostaan, niin saa ehkä käsityksen Partasen omasta suhteesta ruokaan ja herkkuihin sekä myös hänen vähän hassusta logiikastaan: croissant sellaisenaan lasketaan herkuksi, mutta jos siinä on suolaisia täytteitä, se ei ole herkku. Eksyin lukemaan sitä suivaantuneena tuosta HS:n tekstistä.

    Itse ajattelen, että ruuan pitäisi olla niin hyvää kuin mitä pystyy kulloinkin saamaan aikaan. Itseäni ei ruuanlaitto niin kiinnosta, ja syön toisinaan eineksiä, ja se on ihan OK. Jos jostain laskeutuisi keittiööni ihana kotitekoinen lasagne, niin toki söisin mieluummin sitä. Einesten syönti siksi, että annoskoko ei vahingossa kasvaisi liian isoksi, on ihan päätöntä.

    1.7.2016 10:24 ‐ käsi keittiössä

  • Ei muuten ollut ensimmäinen kerta tämän suuntaisille kommenteille hyvänmakuista ruokaa kohtaan. Viittaako sillä ehkä omaan taipumukseensa? Ei ruoka ole pelkkää polttoainetta, ei sillä palkita tai rangaista. Arjan kanssa täysin samaa mieltä että hyvä ruoka rakkautta – hyvin sanottu. Minä ainkin hyrisen kun perhe kehuu ruokiani, eikä kukaan meistä ole lähelläkään ylipainonen!

    1.7.2016 10:35 ‐ TInkeri

  • Itse en ole ruokaihmisiä, mutta silti Hanna P:n neuvot ovat mielestäni vähintäänkin outoja, Tulee sellainen olo, että kirjoittajalla itsellään on ehkä hieman ongelmallinen suhtautuminen ruokaan (mistä tulee mieleen, että pitäisikö tällaisen ihmisen neuvoa muita). On ihmeellistä, että Hesari edes julkaisee tällaisia neuvoja. Meillä syödään eineksiä yleensä vain pakon edessä, kun ei kerta kaikkiaan ehdi tai jaksa laittaa kunnon ruokaa. Sen sijaan korvaamme satunnaisesti aterian esim. puurolla ja marjoilla, mikä on eineksiä halvempaa, terveellisempää ja parempaa. Suosittelen!

    1.7.2016 14:45 ‐ Tanja

  • En ymmärrä Partasen kommenttia yhtään. Miksei ruoka saa aina olla hyvää? Minun lapset jo muuttaneet kotoa ja opiskelevat toisilla paikkakunnilla, tytär kiittelee että kotona on tehty aina itse terveellistä ja hyvää ruokaa ja sitä on ollut omillaan helppo jatkaa eikä ole tarvinnut eineksiin turvautua. Ja kyllä me ollaan aina myös syöty herkkuja eikä me olla kukaan ylipainoisia. Luulisi Partasen tajuavan että ei sitä arkiruokaa tarvitse tehdä isoja määriä jos ei pysty hillitsemään itseään. Katsoin myös että osti kaupasta sen ällöttävän lisäaine guacamolen luulisi ton tason ihmisen ymmärtävän aidon mauan. Teillä syödään herkullisia ruokia, Safkaa kirjoista on monta herkullista reseptiä kokeiltu.

    1.7.2016 21:39 ‐ Pia

  • En halua tehdä kompromisseja ruuan suhteen. Sen pitää aina maistua mahdollisimman hyvältä. Sitten tulee joku hannapartanen ja sanoo, että pitäisi tehdä pahempaa. En tee. Kerran kehuttiin keittiömestariystäväämme mahtavista ruuista, ja hän tokaisi: ”Kun ei sitä pahaa viitti tehdä.”

    1.7.2016 23:09 ‐ Tarja

  • Jäin miettimään, onko kyse osittain siitä, että Partanen ilmaisee itseään todella kökösti. Yrittikö hän sanoa, että ei makeaa mahan täydeltä? jos sorrut syömään aina koko paketillisen Domino-keksejä, älä hyvä ihminen osta niitä?

    Sen verran sumuista tämä argumentointi oli, etten yhtään ihmettele mielipiteiden aiheuttamaa hämmennystä. Mikroaterioiden sijaan järkeviä annoskokoja kannattaa opetella vaikka keittiövaa´alla. Ja meillä se jauhelihakeittokin on kyllä tosi hyvää ruokaa. Kunnon kasvisliemi ja peuranjauhelihaa, kyytipojaksi pala ruisleipää ja juustoa, ah!

    3.7.2016 18:03 ‐ Savusuolaa, Janica B.

  • Miten väärin voi ymmärtää? Eihän Partanen kehoittanut syömään pahaa ruokaa vaan kohtuullistamaan ns. herkkuruokien syömisen. Itse olen normaalipainoinen enkä todellakaan voi syödä sellaisia ruokia kuin blogissasi on kuin harvakseltaan. Minulle ne ovat aivan liian energiapitoisia ja syön niitä myös aivan liian suuret määrät. Ns. hyvää perusruokaa ei tule santsanneeksi niin paljon ja kyse on kuitenkin hyvästä arkiruoasta esim. hernekeitto tai peruna ja kala. Sinä ja puolisosi liikutte keskimääräistä suomalaista huomattavasti enemmän, liikunnan määrä on blogin perusteella aktiiviurheilua. Silloin voi unohtua se tosiasia, että jos ei kuluta enemmän kuin syö, niin seuraukset ovat tunnetut.
    Elintason nousu ja hedonistinen elämäntyyli on tehnyt sen, että monen on todella vaikea suhtautua ruokaan polttoaineena, jokaisen annoksen on oltava nautinto. Ihan niin kuin liikunnan ei aina tarvitse tuntua hyvältä, ei myöskään ruoan tarvitse aina olla elämys.

    5.7.2016 13:59 ‐ santtu

  • Jos liikkuu todella runsaasti, voi tietty syödä pecorinoa ja kermaista pastaa päivittäin. Valtaosa meistä ei kuitenkaan ehdi/halua juosta 10 km lenkkejä joka päivä, jolloin maltillisempi suhtautuminen nautiskeluun lienee paikallaan. Ruokahan voi toisaalta olla huippuhyvää ihan yksinkertaisita ja terveellisistä aineksistakin tehtynä, kuka mistäkin tykkää. Se on fakta, että suomalaiset ovat lihavaa kansaa, eivätkä varmaankaan hoikistu sillä, että nauttivat huippuhyvää ruokaa joka ikinen päivä.

    11.7.2016 14:52 ‐ sanna

  • En ole koskaan arvostanut Partasta ravinnosta puhuttaessa, ollut liian monen yrityksen mannekiinina, ohjeistuksissa tuppaa puurot ja vellit menemaan sekaisin. Suomalaiset ovat vihdoin oppineet kokkaamaan itse puhtaista raaka-aineista ja sitten joku ravintoterapeutti arvostelee tata. Uskomattoman poljaa! Lisaa vaan hyvia resepteja, kiitos!

    17.7.2016 21:32 ‐ Mallu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>