Poikien eka juoksukisa

/ Joonas

Yksi unelma vanhempana on jälleen täyttynyt, kun pääsin eilen juoksemaan ensimmäisen juoksukisan poikien kanssa Helsinki City Running Day’ssä. Matkana 5 kilsaa, kuuma keli ja pikku vastatuuli eli olosuhteet olivat liki täydelliset.

Helsinki_city_running_day_joonas_laurila_3

Poikien kanssa on tullut juostua jo lukemattomia kertoja, minkä takia en jaksanut stressailla turhia, pojat kyllä viihtyisivät vaunuissa, kunhan vauhtia on tarpeeksi ja virikkeet riittäisivät. Eniten päätä vaivasi, miten pojat jaksaisivat odottaa lähtöa ja miten kisan alku tulisi sujumaan. Ruuhka ja kapea alku kun ei tuplarattailla ole se mieluisin tapa aloittaa juoksua.

Rattaiksi valitsin Bugaboon Donkeyt, koska halusin ehdottomasti molemmat pojat mukaan. Eturenkaat vaan lukkoon ja rengaspaineet vähän isommiksi niin kärryt rullaavat kivasti. Vauhdilla ei väliä, kunhan saan kokea tämän päivän molempien poikien kanssa, Hannan kannustaessa reitin varrella.

Helsinki_city_running_day_joonas_laurila_1

Kuten sanottu, niskapaskat ja kärryistä lenkin aikana lentelevät tavarat ei jännänneet. Naamat kohti menosuuntaa, rohkeasti niin eteen kärkeä kuin mahdollista ja kun alun kehä 1:n aamuruuhkaa pahemmasta sumpusta oli selvitty niin päästiin itse asiaan eli nauttimaan juoksusta. Jatkuva myyntipuhe pojille maalissa odottavista suolakurkuista ja rusinoista paransivat vielä mahdollisuuksia onnistuneeseen suoritukseen.

Kisa sujui lopulta paremmin kuin uskoinkaan

Rullailtiin poikien kanssa matka kevyeen vastatuuleen vähän päälle 21 minuutin, mahtui enemmän tapahtumia kuin mitä Facebook suoltaa viikossa. Puolimatkassa nappasin Garminin kundien tarjoaman vesipullon ja avasin korkin todeten, että kyseessä oli vichyä, joka virkisti koko tiimin ulkoisesti, kun se suihkusi vauhdissa päällemme. Tästä toivuttiin nopeasti ja pian nähtiinkin Hanna kannustamassa hurjasti Finlandia-talon nurkilla. Itse sain tästä valtavasti energiaa, mutta pojille iski ohituksen jälkeen ikävä, jota sitten paikkailin seuraavat sadat metrit pikku valkoisella valheella, että ollaan matkalla kotiin.

Helsinki_city_running_day_joonas_laurila_2

Viimeiset virstat alkoivat jo vähän painaa jaloissa ja kun reitin luonteesta johtuen kannustuskin hiipui, niin meno oli aika raskasta. Tai kunto huono. Maaliin päästiin kuitenkin ilman ongelmia ja palkintona pojat saivat luvatut rusinat ja mitalit.

Helsinki_city_running_day_joonas_laurila_4

Tapahtumana 5 kilsan katukisa oli juuri sitä, mitä Helsinki City Running Day kaipasikin. Matalan kynnyksen kisa, jonka voi halutessaan myös juosta all out. Mikä vaan sopii omiin tarpeisiin parhaiten. Toivottavasti tällä kisalle seuraa jatkoa koska reitti ja matka soveltuvat täydellisesti myös kärryjen kanssa juoksenteluun. Ja olisi kiva, että ensi vuonna näkyisi enemmän juoksijoita kärryjen kanssa niin tällä kuin muillakin matkoilla. Mielessäni pyörii entistä voimakkaammin myös ajatus omasta juoksukisasta, jossa lapset olisivat keskiössä.

Lisää juoksuaiheisia juttuja voit lukea kirjastani, joka on nyt toukotarjouksessa No Tofun verkkokaupassa hintaan 20€ ja kirja kuskataan kotiisi ilman postikuluja, ei kuitenkaan juosten.

Related posts:

Leipämiehen aamu
Joonaksen hätislasse
Maanantai, suosikkini

6 kommenttia
  • Oon niin ylpeä teistä, mun kundit!

    21.5.2018 12:07 ‐ hanna

  • Kiitos elämänmakuisesti kerrotusta kuvauksesta. Meidän 1,5v viihtyy harmillisen huonosti kärryssä ja juoksulenkit tahtoo katketa aina johonkin tyynnyttelyyn. Katselen kateellisena niitä, joilla yhteislenkille sujuu, joten tieto siitä että ammattilaisillekin tulee joskus mutkia matkaan auttaa taas nauramaan omille kommelluksille hampaiden kiristelyä sijaan. Aurinkoa päiviin!

    21.5.2018 13:20 ‐ Äiti

  • Hei. Tykkään seurailla elämäänne eri kanavilla. Kiitos, olette inspiroivia! Kuuntelen tässä uusinta Podcast -jaksoa ja mietin, että kirosanoja on täsdä oikeasti liikaa… En pidä siitä, että teinimäinen vitun viljely tuli sisältöön. Hanna, soo soo :) Toivottavasti otatte tämän rakentavana…

    24.5.2018 12:18 ‐ Helen

    • Kiva kun seurailet, minä kiroilen, olen tämmöinen enkä ikävä kyllä muuksi muutu. ;)

      27.5.2018 10:10 ‐ hanna

  • Instasta luin, että koet jonkun nettikiusaavan,

    olen uusi seuraaja, ja mietin mitä se sinulle tai teille tarkoittaa? Eihän se sentään sisällä kriittistä katsantoa tai kysymyksiä mainostukseen, tuotelahjoihin yms? Mitä selasin joitain postauksia taaksepäin, tuntuu ettei kommentteja juurikaan ole eikä ainakaan yhtäkään em. asiaan liittyvää, saati keskustelua siitä.
    Vai onko se käyty jo aiemmin? Uutena lukijana sen ajoittaiselta silmiinpistävyydeltä vain ei voi välttyä, sinällään toki kivassa ja informatiivisessa blogissa. :P

    25.5.2018 15:00 ‐ Darling buds of May

    • Voit lukea lisää aiheesta vaikka täältä: http://hannag.fi/kiusaamisen-pitaa-loppua/

      Kyse ei tosiaan ole mainoksista, ne ovat osa työtäni. Kommenttiasi (tai jonkin muun jättämää?) jos etsit, niin poistan kaiken loukkaavan, liittyipä se mihin hyvänsä. Olen jo tarpeeksi vanha erottaakseni rakentavan kritiikin kiusaamisesta.

      27.5.2018 10:13 ‐ hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>