Harkittua hattaraa

/ hanna / (14) kommentoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Miltäköhän tuntuisi työntää kädet kiharaan, pöyhiä ja olla pörröinen? Joo voisi olla kiva, mutta mulla on raidoitettu hius, joka varmaan ottaisi liikaa itseensä ja tippuisi lattialle kun sille vain mainitsisi sanan permis. Olispa kivaa ettei tarvitsisi pestä hiuksia joka päivä, saisi kuohkeutta ja volyymia, sopisi mun persoonaan. Moppi se olisi, menisi rastoille ja vaatisi aivan liikaa huomiota. Järki sanoo et älä helvetissä, kaikki muu huutaa et nyt se permis mulle ja heti!

Ajatusleikki, jota kelailin vuosia.

Hattarassa ja permanentissa on sama homma, eihän sitä hattaraa järjellä osteta kun sirkus tulee kaupunkiin. Voi kuitenkin olla, että se tahmeilla näpeillä nautittu hattara onkin yksi makeimmista lapsuusmuistoista joita vaalit.

Rullat päähän!

Nyt tiedän miltä tuntuu pöyhiä tuuheaa kiharaista hiusta, se tuntuu aivan ihanalta, se tuntuu samalla hiton vapauttavalta!

Olen ottanut hiukseni ehkä vähän liian vakavasti, hullutellut korkeintaan viileämmällä tai mansikkaisella sävyllä tai astetta lyhyemmällä leikkauksella, kolme kertaa otsiksella, eli olen elänyt turvallisilla ja hyvin tylsillä vesillä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAUutta on hiusten lisäksi pukeutuminen, kaikki näyttää kivemmalta pörröisen letin kanssa. Aamulla juoksin salille mustassa toppatakissa ja värikkäissä lenkkareissa, valmentajani kysyi että mistä saavuit, 80-luvultako. Ehkä, jos siellä oli näin mukavaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAInstassa tämä on jo eilisen uutisia, mutta kyselyitä permiksen tekijästä satelee koko ajan – Loistossa kävin, Ilona teki. Muiden käsiin en olisi tämän projektin kanssa antautunut, joten suosittelen lämmöllä, ajat tosin alkaa olla kortilla. Itse jouduin odottelemaan viisi viikkoa vapaata aikaa, mutta vihdoin se on täällä – uusi tukka joka tuntuu just omalta. Uuden äärellä ollaan hiustuotteiden ja koko kiharamaailman laidalla, jos olet konkari niin saa antaa vinkkejä, otan niitä ilolla vastaan! Itse lupaan jakaa parhaat tuotevinkit heti kun olen päässyt käkkärän kanssa sinuiksi ja tiedän miten se kesytetään. Tai paremminkin miten se saadaan villiksi.

Villis Sofinah


Elämäni keittiö ja sen pöytä (sis. alekoodin)

/ hanna / (17) kommentoi

Yhteistyössä Hakola
hakola_keittiö1Siinä se on, meidän Woody. Uljas 260 senttinen saarnista taiottu kaunotar, jonka uskon pysyvän luonamme kunnes pohdimme eläkepäivillä, miten saamme sen siirrettyä kanssamme Italian auringon alle. Tämä pöytä on mahdoton saada kuvattua siten, että se aiheuttaisi saman fiiliksen kuin sen livenä tapaaminen. Kutsuisin teidät meille, mutta se lienee mahdotonta – käykää hiplaamassa pöytää Hakolan showroomilla Telakkarannassa tai Arabian myymälässä Espalla.

Siihen mahtuu ympärille koko perhe, ystävät ja pata poikineen. Parhaimmillaan meitä on istunut pöydässä 12 henkeä ja vieläkin olisi mahtunut muutama lisää. Kaunis se on, se on helppo havaita, mutta lisäksi se on kovaa tekoa. Ei ole ottanut itseensä vaikka taaperot ovat tehneet parhaansa, samoin kaatunut mehukannu ja pöytään räjähtänyt tuikkukuppi. Puuseppä on pistänyt ammattitaitonsa peliin, pöytä on niin valtavan kaunis että heikottaa. Ja jokainen on omanlaisensa, ei ole kahta samanlaista.

Pinnatuoleja olen ostanut aikoinaan aika monelta nettikirppikseltä, yhden istuin raskaana ollessani rikki ja kirosin sen alimpaan helvettiin, toinen tuoleista tykkäsi kiskoa ystävieni sukkahousuihin reikiä, luovuimme molemmista yksilöistä. Hakola tekee pinnatuoleja vanhan mallin mukaan, erona se, että nämä eivät heilu eivätkä nitise, saati riko kamujen sukkiksia. Kevyet ja tukevat, juuri oikeanlaiset! Yleensä mulla on taapero toisessa kainalossa kun siirtelen tuoleja, joten yhdellä kädellä tuolin siirtäminen on oikeasti asia jota tulee tehtyä paljon. Vanhat ruokapöydän tuolit löysivät paikkansa muualta kotoa, yksi muutti eteiseen ja toinen makkariin.

Meille teetettiin erikoisvärillä tämä Powder Pink -tuoli. Väri on hienostunut ja elegantti, sopivan puuterinen kuten nimensäkin antaa ymmärtää. Muut tuolit ovat haaleanharmaita ja valkoisia, suloinen trio.

Vaaleanpunainen tuoli on myynnissä yhteistyömme tiimoilta vain tämän syksyn ajan, joten jos mielit omaasi niin nyt on aika! Kuikkaa vielä postauksen lopusta hyvät uutiset!

Hakola_pinnatuoli4Hakola_pinnatuoli3Riippu-hylly teki enemmän kuin koskaan olisin osannut kolmelta tammilaudalta ja purjehdusnarulta odottaa. Se jakoi suuren keittiömme tilan aivan uudenlaiseen uskoon, tuoden ruokapöydän ja ruoanlaittotilan väliin vehreyttä ja eloa, tykkään ihan hulluna! Kuvaamme keittiössä paljon, tämä hylly tuo kuvauksille uudenlaista rytmiä. Huonekorkeus on sitä luokkaa että hyllyn paras paikka on tässä, toisessa tilassa se voisi toimia myös ikkunan edessä tai seinällä.

Yrtit vaihtuu kun vanhat on syöty tai kidutettu hengiltä, hyllyyn on näiden kuvien ottamisen jälkeen muuttanut chili poikineen, oranssit sakset töröttää tuossa Lundian System-laatikon reiässä (eivätkä katoa enää, hurraa!), tuikut ja tulitikut majailee siellä myös, tuoden iltaisin valoa keittiössä hengailevien arkeen.

hakola_keittiö3hakola_keittiö2Kuvaaja saapui parahiksi, kun otin vastaan Superioren tilauksen, suosittelen vahvasti klikkaamaan viinitilaukset täältä. Täsmävinkkejä tulossa myöhemmin syksyllä!

hakola_keittiö6 hakola_keittiö5

Ja sitten ne parhaat uutiset! Saat syyskuun loppuun asti Pinna -tuoleista (kaikista väreistä) -15% alennuksen koodilla HANNAG.
Ihanaa viikonloppua itse kullekin, meillä se vietetään hyvinkin pitkälti keittiössä.

Hakola_pinnatuoli2Kuvat Antti Mutka


Porokeitto nuudeleilla ja chilillä

/ hanna / Kommentoi

Kaupallinen yhteistyö Polarica
OLYMPUS DIGITAL CAMERAPorokeitto tuo mieleen tuhdin ja perinteisen sopan jossa seikkailee kerma ja perinteiset suomalaiset maut.
Minä kun rakastan chiliä ja nuudeleita, ajattelin lähestyä tätä keittoa toisesta suunnasta. Keitin pikaisen sopan oikaisemalla liemessä, sopassa käytetään kaupan valmista misokeittoa, joka on yllättävän nasta tuote! Suolaiset ja rapsakat lehtikaalisipsit sopivat keittoon älyttömän hyvin, kiität itseäsi jos jaksat tehdä ne keiton kaveriksi.

Pääosaa esittää poron sisäfilee, joka loikkasi kärkikahinoihin näistä Polarican tuotteista joita meillä on onneksemme pakkanen täynnä.
Jos olet laillani pohjoisen kasvatti, tunnet isot arkkupakastimet ja metsästyskalenterin. Haluaisin rohkaista ihan kaikkia menemään pakastealtaille tuoretiskin sijaan, parhaat lihat saattavat löytyä sieltä.

Porokeitto neljälle
Sienet:
150 g pakastattuja Polarica-kantarelleja
2 rkl voita
Paista jäiset kantarellit pannulla, käytä kuumaa pannua ja haihduta huolella kaikki neste sienistä pois, jotta ne ei jää kosteiksi ja pehmeiksi. Halutaan sellaisia kiinteitä, joita on mukava noukkia keitosta. Kun sienet ovat kuivia ja alkavat saada hiukan väriä, mausta ne suolalla ja mustapippurilla, lisää pannulle myös nokare voita.

Lehtikaalisipsit:
Pari suurta lehteä lehtikaalista
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
Riivi lehtikaalista n. 10×10 sentin kokoisia palasia, jätä paksu keskiruoto biojätteisiin. Pese lehtikaali jääkylmällä vedellä ja kuivaa huolellisesti. Nostele lehtikaalit kulhoon, sekoita joukkoon oliiviöljyä ja mausta suolalla. Sekoittele kunnolla, käsipelillä se onnistuu helpoiten. Levitä lehtikaalit leivinpaperille ja nosta pelti uuniin. Paista n.20-25 minuuttia 150 asteisessa uunissa, ole skarppina ettei ne pala, on tapahtunut allekirjoittaneelle kerran jos toisenkin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA1 Polarica poron sisäfilee
3 rkl voita
3 rkl rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria

Sulata sisäfilee joko jääkaapissa vuorokauden ajan tai kylmässä vedessä lavuaarissa, siten se sulaa ihmeen nopeasti, jopa tunnissa.
Kuivaa sulanut liha talouspaperilla, kuumenna kuumalla paistinpannulla (jossa uuninkestävä kahva) öljy ja voi, nosta liha pannulle kun voi on lopettanut suhinansa ja rauhoittuu, alkaa tuoksua vienosti pähkinäiselle. Ruskista liha kauttaaltaan, anna olla rauhassa pannulla tovi ennen kuin käännät sivua, tavoitellaan ihanaa paistopintaa. Mausta liha hienolla suolalla ja mustapippurilla. Nosta liha paistinpannuineen uuniin, jossa paistoit lehtikaalisipsejä. Se saa olla siellä viisi-kymmenen minuuttia, riippuen miten kypsästä lihasta pidät. Poron voi hyvin nauttia punaisena, itsellä meni vähän yli tuossa kuvan lihan paistamisessa – syy löytyy tuolta alavasemmalta. Oli muuta puuhaa siinä sivussa. Anna lihan levätä laudalla tovi ennen kuin leikkaat sen ohuen ohuiksi siivuiksi. Liha on mureaa ja ihanaa, varoitan – nappaa suuhusi siivu tai pari ennen kuin tarjoilet keiton – sitä nimittäin ei tule jäämään.

Liemi porokeittoon:
1 shalottisipuli ohueksi siivuksi leikattuna
2 rkl rypsiöljyä
2-4 pussia misokeittoa (myydään pienissä pahvipakkauksissa)
1,2 litraa vettä
2 rkl soijakastiketta
n.200g nuudeleita (pussinuudelit passaa mainiosti)
1 punainen chili ohueksi leikattuna
kesäsipulin varsi ohueksi leikattuna
Lorauta kattilaan rypsiöljy ja heitä mukaan sipulit, paistele keskilämmöllä tovi, siten että sipuli pehmenee, sipulia ei tarvitse ruskistaa.
Purista misokeittopussista tahna kattilaan ja lisää vesi. Kuumenna kiehuvaksi, mausta soijakastikkeella, nosta mukaan nuudelit. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.  Nuudelit kypsyvät minuutissa, tee sen jälkeen keitosta annoksia joihin nostat liemen ja nuudeleiden lisäksi muutaman siivun lihaa, lusikallinen pari paistettuja kantarelleja. Lisää annoksen päälle chiliä ja sipulia sekä rapeat lehtikaalit. Ryystä tai lusikoi, tyyli on vapaa. Itse kattaisin annoksen viereen lusikan ja syömäpuikot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKuvauspäivän jäljiltä on ilo siivota kun on työtasolla on näin värikästä kamaa.
Maukkaita syyskesän hetkiä, jos testaatte keittoa niin löydän sen Instasta tägillä #porokeitto20

OLYMPUS DIGITAL CAMERA