Rohkeat naiset

/ hanna / (4) kommentoi

Kukaan tuskin on välttynyt näkemästä uutista, joka kertoo Aku Louhimiehen vallankäytöstä ohjaajana.

”Yllättävää on se, että asianomaiset uhrit vasta nyt tulevat julkisuuteen.”
Lainaus on Jörn Donnerin mielipidekirjoituksesta, jonka voit lukea täältä. Paljon muutakin hän sanoi, mutta tämän samankaltaisen kommentin kuulin Matleena Kuusniemen A-studiovierailun jälkeen myös monen muun suusta.

Jännä, että on pysynyt noin kauan salassa.

Minusta siinä ei ole mitään jännää. Se on helvetin vaikeaa huudella poikkeavia mielipiteitä taholle, joka ohjaa pyramidin huipulta, sivaltaen kaikin mahdollisin keinoin, alistaen alaisensa.

Olen itse ollut työsuhteessa, josta en osannut lähteä heti kun näin hälytysmerkit. Sitä syvemmälle painuin, mitä enemmän pyristelin ulos.

Onhan tämä kuitenkin mahdollisuus, hoin itselleni. Tätä ei moni pääse tekemään, tästä maksetaankin ihan kivasti. Ei se näytä cv:ssäkään hyvältä jos lähtee näin nopeasti. En anna periksi, perkele.

Omistaja ajoi toistuvasti autollaan työpaikkani ohi ja soitti kysyäkseen mihin olen ajanut asiakkaat, hän käskytti työntekijää seisomaan eurolavalle ja sätti häntä muiden työntekijöiden nähden, rasistiset kommentit ja syrjintä olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Katselin tätä ja voin fyysisesti pahoin, pystymättä kuitenkaan toimimaan mitenkään. Halusin huutaa kaikille, että lähtekää täältä, pelastakaa itsenne. Enkä osannut itsekään lähteä.

Keksin valtavan määrän syitä jäädä, vaikka ainoa oikea teko olisi ollut juosta niin lujaa ja kauas kuin mahdollista. Tajuta, että sitä laivaa ohjattiin pelolla ja henkisellä väkivallalla. Heiteltiin almuja sopivin väliajoin, jotta kukaan ei asettunut poikkiteloin.
Itkin valtoimenaan kun lähetin irtisanomisilmoitustani faksilla (jep, tästä on tovi aikaa) ja helpotuksen tunne ei tullut suinkaan heti paperin lähetettyäni. Sain kuulla olevani ensimmäinen koskaan häneltä itsensä irtisanonut henkilö. En ihmettele lainkaan miksi. Se oli yksi vaikeimmista asioista koskaan, lähteä. Samalla se oli varmasti paras päätös, jonka olen koskaan työelämässäni tehnyt.

On niin helppoa sanoa sivusta, että miksi se ei aiemmin puhunut, miksi ei vaan lähtenyt? Kun on siinä tilanteessa, se itsestäänselvin ja helpoin ratkaisu saattaa olla se vaikein toteuttaa.

Pointtini koko kirjoituksessa on antaa täysi tuki ja kunnioitus kaikille niille naisille, jotka tulivat esiin ja kertoivat kokemuksistaan.

Ja se, että ymmärrän oikein hyvin, että miksi asia tuli vasta nyt julkisuuteen.

Olen käyttänyt valtaani väärin. Patriarkaalinen koskemattomuus suojaa minua. Tämän lauseen kuulisin mielelläni sekä Akun, että ex-pomoni suusta.


Liike on lääke

/ hanna / (10) kommentoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEnsimmäinen kuukausi ilman treenejä menee jotenkin, ahdistaa ja ärsyttää toisinaan, mutta sen kestää kun tietää taas pian pääsevänsä juoksemaan, uimaan ja hikoilemaan. Toinen kuukausi on ankea, saa todeta kadottaneensa ryhdin, kaikki rutiinit, sykevyön ja itsekurin.
Kolmas kuukausi sanelee jo röyhkeää kieltä, ajatus ei kulje, aineenvaihdunta on pitkällä lomalla ja väsymys on tolkuton. Vyötäröresori pureutuu tiukempaan kuin koskaan aiemmin, stressinsietokykyä ei ole, makea maistuu ja vedenjuonti on unohtunut jo aikapäiviä sitten. Ei ole nälkä, ei ole jano. Uni tulee, mutta havahdun öisin.
Neljättä kuukautta en onnekseni joudu katsomaan silmästä silmään, kuume on poissa ja minä olen taas liikkeessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHappi, liike, energia ja elämä. Ulkona keskustelu kulkee paremmin, ryhti on helpompaa löytää ja pitää, lihakset muistelevat hommiaan, jokainen haluaa vastuuta ja keho alkaa taas tuntua omalta.

Tulee jano, tulee nälkä. Uni tulee sekin, eikä katoa lupaa kysymättä.

En aio ihan heti kitistä lenkkien jälkeen penikkakivuista, jäätyvistä pakaroista enkä aikaisista aamutreeneistä. Nautin täysin sydämin liikkeestä, voimasta joka pitää minut järjissäni ja mitoissani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASeuraavan viikon kalenteriin on jo isketty kiinni neljä treeniä; kaksi lenkkiä, yksi lihaskunto ja yksi uinti. Kaiken muun saankin sitten leikata ja liimata noiden treenien ympärille.
Siinä paras ja ainoa vinkkini, jos kysytte miten liikkumisen saa tungettua täyteen elämään. Treenit ja treffit kalenteriin, kaikki muu on toissijaista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAParasta alkavaa viikkoa!

Bugaboo juoksurattaat saatu brändilähettilyyden myötä 


Hidasta elämää

/ hanna / (13) kommentoi

Hei kaikki, täällä ollaan!
Pahoittelut hiljaiselosta, ideoita kumpuaa joka tuutista, toteutus jää vetämättömän olon jalkoihin.
En ole jaksanut aiheesta juurikaan somessa huudella, mutta olen ollut jossain hämmentävässä taudissa enemmän tai vähemmän joulusta asti. Lämpöä on päivittäin, ei niin paljoa, että pysähtyisin. Kuitenkin tarpeeksi, etten jaksa täysillä. Akut eivät lataannu, vaikka nukkuisin kymmenen tuntia. Labrassa on ravattu, vuoronumerolappuja tuijotettu. Lapset ansaitsevat äidin, joka jaksaisi leikkiä. Väsymyksestä huolimatta jaksan kokea huonoa mieltä tästä ja monesta muusta. Joonaksen vetovastuu on jatkunut luvattoman pitkään. Odottelen energioita palautuvaksi, treeneihin ikävä, kirjaprojektin kimppuun kova hinku, reseptiikka odottaa testaajaansa.

Siinä se, en valita enempää. Toivottavasti olette pysyneet terveenä ruudun sillä puolen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKulunut viikonloppu oli kaunis, valoa, haleja ja lepoa enemmän kuin aikoihin. Lapsilla hyvä mieli, samoin aikuisilla. Kaikki mallillaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKeittiöön kuuluu kevättä, huomaan jättäväni timjamin ja rosmariinin kauppaan, etsiväni pehmeämpiä yrttejä ja kevyempää oloa. Korianteria on kaikkialla, padat saavat jo hiukan levätä ja nuuhkin auringon alta tulleita vihanneksia innoissani, joko niissä tuoksuisi aurinko?

Pojat jatkavat kasvuaan ja tarkkailuaan, maailman meininki kiinnostaa. Niissä määrin, että pääsevät pian päiväkotiin. Me Joonaksen kanssa sorvin ääreen ja mummikin saa hiukan huilia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEnergistä ja valoisaa viikkoa teille!