yötöissä

/ hanna / Kommentoi

hanna gullichsen Ravintola-alalla pitkän uran tehneenä ovat öiset työtunnit kovin tuttuja, joskin niistä on monta vuotta aikaa. Viime yönä ehdin fiilistellä niitäkin muistoja, kun kokkailin pimeinä tunteina 400 g –kirjaa varten lihapiirakkaa ja burgerin sämpylöitä. Hyvä tuli, myöhään meni.
Tänään ruokapöytäämme istahtaa osa kuvaustiimiä, täältä pääset lukemaan tiimini kuulumisia – aion kirjottaa jokaisesta pikkuisen jutun. Pääsette tekin tutustumaan jengiin joka kirjojani kuvaa, taittaa, ken korjaa aakkoset oikeaan jamaan ja kuka assaroi, shoppaa ja kokkaa kanssani. Alansa huippuja jokainen.
Ensi viikko on tähänastisen elämäni jännittävin, siltä ainakin juuri nyt tuntuu. Pitäkää peukkuja ja olkaa mukana, niin Instagramissa kuin täällä bloginkin puolella.
Sunnuntaita!


viilaan ja höylään

/ hanna / (8) kommentoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen kuullut monen syövän kevytlevitteitä sen takia, että niitä on niin helppo levittää. Kylmää voita kun ei veitsellä jaksa nirhata. En jaksa minäkään, leipähän siinä rikki menee. Kirnuvoin ystävä keinot keksii ja jakaa ne nyt teillekin!
Neuvolassa neuvotaan seuraavaa: ”leipä ei lihota jos valitset päällykset harkiten.” Tohdin olla asiassa eri mieltä, yhdeksän palaa leipää vuorokaudessa lihottaa aivan taatusti, vaikkei päälle lataisi kuin oman ylähuulensa. En lähtisi siis syyttämään päällisiä, vaan miettimään noita määriä – niin leivän kuin päällistenkin suhteen. Ja laatua, sitä etenkin.

voiItse syön leipää kun se on tuoretta, muutaman kerran viikossa, toisinaan vaan kerran. Ja päälle tahdon voita ja viipaleen kermajuustoa. Ei ole kertynyt vyötärölle. Minun ruokaympyräni ainoa sääntö on kohtuus, kaikessa.
Jääkaappikylmä voi taipuu tahtooni kun lähestyn sitä juustohöylän kanssa. Keittiössämme on pari erilaista juustohöylää, yksi höylää ohuen ohutta, se sopii voin käsittelyyn. Tuo kuvassa näkyvä on kermajuustoille, sillä saa vähän paksumpaa siivua. Sen jälkeen se onkin helppo levittää leivälle, kun on sen ensin höylännyt kaarelle.
Nerokasta, eikö? Kuvan leivän toi minulle Eeva, sen leikkasin minä ja kuvasi Stella. Hyvä leipä yhdistää, kuten huomaatte. Metrin pituinen perheleipä ihastutti jo Instagramissa, siitäkin syystä että sitä saa ostaa sunnuntainakin vastaleivottuna ja heittää sen keskelle pitkää pöytää, tusinan toverin jaettavaksi. Ja perään paketti voita ja juustohöylä kiertämään.


uusi koti

/ hanna / (11) kommentoi

hanna gullichsen keittiöHeippa kärsivälliset lukijani, syy hiljaisuuteeni on Sen Oikean löytyminen. Se löytyi pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen, juuri kun olimme jo heittäneet kirveet kaivoon, hanskat tiskiin ja päättäneet jatkaa hakua keväämmällä. Siellä se meitä odotti, ei pitänyt itsestään meteliä, päin vastoin odotteli hiljaa hissukseen. Löydettiinpäs!
Huomenna aamulla kaartaa muuttoauto pihaani. Jää hyvästi Neitsytpolku, olit parasta mitä kuluneena vuonna olisin edes uskaltanut toivoa, pidit meistä hyvää huolta.
Se on sitten menoa, ensimmäiseen yhteiseen kotiin hänen kanssaan!
Ekaluokkalainenkin saa oman huoneen, jossa on hurjan kaunis erkkeri ja paljon tilaa leikkiä. Neliöitä kodissa on tuplasti, rakkautta triplasti.
Järkkään kotikirppiksen täällä vanhassa kodissa, ilmoittelen ajankohdasta ensi viikolla. Myytävänä vaatteita, kenkiä, huonekaluja ja keittiötarvikkeita. Fiksaan feng shuit kuntoon, karsin kaiken turhan pois. Tyhjä pöytä, puhdas paperi – tiedättehän.

Koska koti on maailman paras paikka, ansaitsee se blogissakin oman kategoriansa. Palaamme aiheeseen, ette voi siltä välttyä. Kaunista viikonloppua, minä jatkan pakkaamista!