minusta isona?

/ hanna / (1) kommentoi

hanna gullichsen kaisu jouppiMiten sen kertoisi? Sen, kun on löytänyt intohimonsa ja rakastaa jokaista hetkeä, jonka universumi eteen heittää. Nauttii vastaan saapuvista haasteista, tietää riman olevan ylhäällä, mutta uskoo ulottuvansa sinne ja sen yli.
Mietin tuossa tovi sitten, ettei ole mikään ihme, ettei opinto-ohjaaja osannut sanoa josko minusta tulisi pappi vaiko poliisi. Poliisikoulun ovet aukesivat aikoinaan, en kuitenkaan astunut porteista sisään.

En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Se tekee oloni turvalliseksi. Tiedän vaan sen, että teen juuri nyt sitä, mitä eniten haluan. Se riittää onneen.

Kuva Kaisu Jouppi


yötöissä

/ hanna / Kommentoi

hanna gullichsen Ravintola-alalla pitkän uran tehneenä ovat öiset työtunnit kovin tuttuja, joskin niistä on monta vuotta aikaa. Viime yönä ehdin fiilistellä niitäkin muistoja, kun kokkailin pimeinä tunteina 400 g –kirjaa varten lihapiirakkaa ja burgerin sämpylöitä. Hyvä tuli, myöhään meni.
Tänään ruokapöytäämme istahtaa osa kuvaustiimiä, täältä pääset lukemaan tiimini kuulumisia – aion kirjottaa jokaisesta pikkuisen jutun. Pääsette tekin tutustumaan jengiin joka kirjojani kuvaa, taittaa, ken korjaa aakkoset oikeaan jamaan ja kuka assaroi, shoppaa ja kokkaa kanssani. Alansa huippuja jokainen.
Ensi viikko on tähänastisen elämäni jännittävin, siltä ainakin juuri nyt tuntuu. Pitäkää peukkuja ja olkaa mukana, niin Instagramissa kuin täällä bloginkin puolella.
Sunnuntaita!


viilaan ja höylään

/ hanna / (8) kommentoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen kuullut monen syövän kevytlevitteitä sen takia, että niitä on niin helppo levittää. Kylmää voita kun ei veitsellä jaksa nirhata. En jaksa minäkään, leipähän siinä rikki menee. Kirnuvoin ystävä keinot keksii ja jakaa ne nyt teillekin!
Neuvolassa neuvotaan seuraavaa: ”leipä ei lihota jos valitset päällykset harkiten.” Tohdin olla asiassa eri mieltä, yhdeksän palaa leipää vuorokaudessa lihottaa aivan taatusti, vaikkei päälle lataisi kuin oman ylähuulensa. En lähtisi siis syyttämään päällisiä, vaan miettimään noita määriä – niin leivän kuin päällistenkin suhteen. Ja laatua, sitä etenkin.

voiItse syön leipää kun se on tuoretta, muutaman kerran viikossa, toisinaan vaan kerran. Ja päälle tahdon voita ja viipaleen kermajuustoa. Ei ole kertynyt vyötärölle. Minun ruokaympyräni ainoa sääntö on kohtuus, kaikessa.
Jääkaappikylmä voi taipuu tahtooni kun lähestyn sitä juustohöylän kanssa. Keittiössämme on pari erilaista juustohöylää, yksi höylää ohuen ohutta, se sopii voin käsittelyyn. Tuo kuvassa näkyvä on kermajuustoille, sillä saa vähän paksumpaa siivua. Sen jälkeen se onkin helppo levittää leivälle, kun on sen ensin höylännyt kaarelle.
Nerokasta, eikö? Kuvan leivän toi minulle Eeva, sen leikkasin minä ja kuvasi Stella. Hyvä leipä yhdistää, kuten huomaatte. Metrin pituinen perheleipä ihastutti jo Instagramissa, siitäkin syystä että sitä saa ostaa sunnuntainakin vastaleivottuna ja heittää sen keskelle pitkää pöytää, tusinan toverin jaettavaksi. Ja perään paketti voita ja juustohöylä kiertämään.