Miten minusta tuli kokki

Miten minusta tuli kokki
25.3.2018 Hanna
Kategoriat: ruoka

Perustatko oman ravintolan?

Kysymys, johon olen vastannut varmasti jo sata kertaa kuluneen vuoden aikana. Vastaus on muuttunut kysyjän mukaan, päivän vastaus on tuolla postauksen lopussa.

Haluan kertoa kokkiopiskelustani teillekin, ehkä innostaa jotakin siellä ruudun takana ottamaan härkää sarvista ja seuraamaan kutsumustaan aikuisiällä.

hannakokkaa14Olin ravintola-alalla vuodesta 2000 vuoteen 2012, aloitin tarjoilijana, toimin myöhemmin ravintolapäällikkönä ja pääsin avaamaan kaksi ravintolaa Helsingin keskustaan. Olin ihan mahtava tarjoilija, rakastin työtäni ja ihmisten kohtaamista. Sain luoda elämyksiä, suositella, seurata sivusta kun ihmiset nauttivat. Parasta!

Olin edellisessä liitossani vahvasti apukokin asemassa, kuorin, pilkoin ja esivalmistelin. Se sopi hyvin minulle, opin kuin vaivihkaa alan salat ja liemet, haastavampien raaka-aineiden mahdollisuudet ja ymmärsin loputtoman opintien, jonka kokin ammatti tuo tullessaan. Silloin en kuitenkaan hinkunut keittiön puolelle, kokkailin omaksi ilokseni, en luottanut itseeni tarpeeksi.

Vuonna 2016 kustannusbisnes tuo leivän pöytään, blogi antaa voita leivän päälle. Perhon sivut alkavat vetää puoleensa, josko tässä ehtisi opiskella työn ohella, hankkisi tutkinnon. Vauvavuosi on melko helppoa aikaa, taaperoiden kanssa se saattaisi olla jo astetta hankalampaa. Vai onko se just päinvastoin? Pitäisikö odottaa, haudata koko haave? Ei ole aikaa, kuiski joku piru korvaani. Todellakin on aikaa, sanoi Joonas. Siinä sitten aikani pohdittuani tein päätökseni.
Suuri inspiraationi on Sikke Sumari, joka hankki kokin tutkinnon Perhossa hänkin, innostuin ja soitin koululle. Tapasin Annelin ja laadimme suunnitelman, hotelli-, ravintola- ja suurtalousesimiehen tutkintoni luettiin hyväksi, eteen jäi monta sataa tuntia harjoittelua ravintolakeittiöissä ja viikonloppuja koulun köökissä. Arvoitu valmistumisaika pari vuotta, riippuen tahdista jolla jaksaisin tehdä näytöt. Innostuin kuin nyt Hanna voi kokkaamisesta innostua ja paiskoin täysillä menemään. Ensimmäiset kuukaudet koululla, kesän lopulla ravintoloihin. Kokemuksista voisi kirjoittaa kirjan, kirjoitankin, lisää aiheesta tuolla tekstin loppupuolella.
Matka hymyilyttää nyt, vaikka toki sinne mahtui myös itkua, väsymystä ja toivottomuuden ja riittämättömyyden tunteita niitäkin. Onneksi on ystävät, joille voi soittaa kun itkettää ja onneksi on mies, joka laittoi oluen pakastimeen kun palasin iltavuorosta ja rojahdin sohvalle. Tukisukista ei ollut tarpeeksi hyötyä, suonikohjuleikkaus odottaa lähitulevaisuudessa. Alan vitsauksia, samoin kuin palovammoilla olevat kädet, kannan molempia jälkiä ylpeydellä.

Sain todistuksen pari viikkoa sitten, ensimmäinen todistukseni koskaan, joka oli alusta loppuun kiitettävä! Kuusi tutkinnon osaa, kaikki kiitettäviä! Ylioppilaana olin sellainen ceen muija, jolla ehkä pari ämmää. Olen ihan hiton ylpeä itsestäni.

Aloin kartoittaa unelmieni kokkailuja loppuelämäksi. Tämä se on, minun kohtaloni ja haaveeni.

hannakokkaa

hannakokkaa7Kirjoitin tovi sitten Instagramiin:

Havahduin 2016 joulun tienoilla useamman kerran Perhon sivuilta pyörimästä, mietin, josko tämä haave on mitenkään mahdollista toteuttaa tässä elämänvaiheessa. ”Kaikki on sulle mahdollista”, totesi Joonas ja siitä se sitten lähti. Päätin pistää kaiken peliin ja sitoutua satasella, oppia paljon ja kasvattaa nälkää alaa kohtaan. Vietin satoja tunteja Helsingin parhaiden ravintoloiden keittiöissä, koulun köökki tuli tutuksi sekin, luin ja pänttäsin reseptiikkaa, opin monelta loistavalta kokilta matkan varrella, sain osakseni luottamusta, hymähtelyä sitäkin, poltin itkien tupakan yhden rankan iltavuoron jälkeen, keitin lientä, tiskasin genareita, kuorin ja silppusin sitä ja tätä, paistoin kakkuja ja kaulin näkkäriä, haistatin pitkät vanhoille rakenteille, joita alalla yhä on, sain käsiini palovammoja ihan uskottavan määrän, päätin tehdä parhaani ja kädessäni on nyt pelkkää kiitettävää Perhosta.
Olen valtavan kiitollinen meidän systeemille, joka mahdollistaa opiskelun aikuisiälläkin, olen ylpeä itsestäni ja kiitollinen Joonakselle joka kannusti tähän ja jaksoi pitää kaiken kasassa. Oon ollut kaiken kiireen ja ajoittaisen stressin keskellä varmasti kehno vaimo ja todella keskinkertainen äiti, mutta nyt olen Perhosta valmistunut kokki, yhä kranttu ja todella nälkäinen. Tästä se kaikki vasta alkaa.

hannakokkaa10

Ai perustanko oman ravintolan? Onhan se mielessä, enemmän tänään kuin eilen. Odottelen nyt rauhassa ovien avautumista, olen vakuuttunut, että jokin uusi kutsuu jo, pitää malttaa kuunnella.

Sen tiedän, että seuraavassa keittokirjassani kerron kaiken, minkä osaan. Vien sinut kädestä pitäen minun ruokamaailmaani, enkä pidä mitään tietoa omanani.

Kuvat on otettu Basbasissa, jonka keittiöön minulla oli kunnia päästä veitseni kanssa. Kuvat otti Antti Mutka.

12 kommenttia

  1. Maisa 6 kuukautta ago

    Onnittelut! Nauti tästä hetkestä ja saavutuksestasi, se on sen arvoista. Itse tein toisen korkeakoulututkinnon työn ohessa. Täysipäiväinen työ, työmatkat, pieni lapsi. Olin niin ylpeä ja helpottunut kun sain paketin viimein kasaan. Se ettei kukaan voi kuittailla epäpätevyydestä, (vaikkei meidän alalla edes vaadita mitään tiettyä tutkintoa), on pelkkää plussaa. Tärkeintä oli että itse uskalsin, opin ja jaksoin.

    • Author
      hanna 6 kuukautta ago

      Kiitos, nautin kyllä! Ihminen pystyy yllättävän moneen, kun antaa itsellensä mahdollisuuden. Ihanaa kevättä sinulle!

  2. Anna 6 kuukautta ago

    Hyvä Hanna! Onnea vielä! Huikea olet! Ja nää kuvat on upeet, mahtis tunnelma! Ihanaa kevättä ja tsemppiä kaikkeen!

    • Author
      hanna 6 kuukautta ago

      Kiitos Anna, minustakin nää kuvat on tosi kivat. Kaunista kevättä sinulle!

  3. Johanna 6 kuukautta ago

    Silloin kun tietää mitä haluaa, on opiskelu erilaista. Aikuisena ja perheellisenä se on myös usein tehokkaampaa. Itse olen tehnyt molemmat tutkinnot työn ohessa. Päivätyön ohessa AMK-tutkinnon ja pätkätyöläisenä yliopistotutkinnon. Molemmat alle tavoiteajan. Yliopistossa huomasin yli kolmekymppisten ja perheellisten olevan huomattavasti tehokkaampia opiskelemaan, tekemään ryhmätyöt ja valmistumaan nopeammin kuin suoraan lukiosta tulleet.

    Hieno matka sulla takana ja paljon edessä! Onnea ja menestystä tulevaan on se sitten oma ravintola tai pesti jossain kivassa paikassa tai ensin toinen ja sitten toinen.

    • Author
      hanna 6 kuukautta ago

      Se on totta, kun on motivaatio kohdillaan ja tavoite kirkkaana mielessä, on helpompaa suunnata maaliin. Kiitos tsempeistä ja ihanaa kevättä!

  4. Katariina 6 kuukautta ago

    Haluaisin kommentoida teidän edelliseen podcast jaksoonne, jossa puhuitte, että kaikilla ihmisillä on turvaverkostoa/ihmisiä, joilta voi pyytää apua. Näin ei kyllä ikävästi ole! Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä.

    • Author
      hanna 6 kuukautta ago

      Moikka Katariina, kiitos viestistä. Totesimmekin tuossa jaksossa, että kaikilla ei ole turvaverkostoa ja pohdimme, että miten sitä saisi itselleen koottua jos näin on. Harmi, jos se kuulosti tuolta, että kaikilla ihmisillä on tukiverkosto, näinhän ei ikävä kyllä ole. Pitää olla tarkempi jatkossa, opin puhujana jatkuvasti. Ihanaa kevätpäivää sinulle!

  5. Kirsi 6 kuukautta ago

    Hei, ihanaa! Sydämelliset onnittelut kokille! Odotan malttamattomasti uutta kirjaasi. Käytän jatkuvasti reseptejäsi. Perheemme -melkein kaikki- suosikkisapuskat löytyvät niistä. Hanna, olen suuri ihailijasi ja toivotan Sinulle ihanaa kokin elämää.

  6. Hanna 6 kuukautta ago

    Voi kiitos kaunis Kirsi, teitpä minut tosi onnelliseksi sanoillasi, sun innostamana istun vielä tänään illalla yhden kappaleen verran ja pistän kirjaa valmiimmaksi. Olen tosi otettu luottamuksestasi, toivon ylittäväni odotukset uuden kirjan suhteen. Ihanaa kevättä!

  7. Kirsi 6 kuukautta ago

    Hei! Tuleepa tämä epäjohdonmukaisesti tähän kohtaan, mutta on ihan pakko kommentoida. Kuunteli eilen teidän kahta viimeisintä podcastia, tai oli tarkoitus. Kuuntelin toiseksi viimeisimmän -se oli sympaattinen; tuli perheemme pikkulapsi-ajat mieleeni. Mutta sitten seuraavassa oli Joonaksen juoksu-teema. Aloitin siis kuunnella sitä, mutta polvivammaisena juoksurajoitteisena luovutin alkuunsa. Voin vain kuvitella, miten ihana sekin on asiasta kiinnostuneille, koska se oli todella miellyttävää juttelua aiheesta. Huvitti oma rajoittuneisuuteni. Odotan täpinöissäni niitä Hannan juttuja…Hyvää pääsiäistä!

  8. Author
    hanna 6 kuukautta ago

    Kiitos viestistäsi Kirsi, hauskaa kun kuuntelet podiamme, huomenna uusi jakso ilmoilla, aiheena muutto.
    Ihanaa kevättä!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*