Mitä en tekisi jalkani vuoksi?

Mitä en tekisi jalkani vuoksi?
24.10.2017 Joonas Laurila
Kategoriat: Joonas Laurila, juoksu

On yli 17 vuotta siitä, kun viimeksi pääsin kävelemään paljain jaloin.

Vuosien saatossa murehdin sitä yhä vähemmän, mutta se on silti se konkreettisin muisto syövästä. Joudun koko ajan pitämään jotain jalassa, jotta voin liikkua.

JJ review final jpeg output 2048px 031

Olin varma, ett lähes koko vuoden vaivannut akillesjännevamma tulisi johtamaan vuoden lopulla leikkaukseen. Jos siis haluaisin edelleen jatkaa juoksemista. Siksi olikin aikamoinen yllätys, kun lääkäri jalkani tilannetta tutkiessa huomasi, että suurin kipu ei johdukaan akillesjänteestä, joka oli itseasiassa jo paljon paremmassa kunnossa. Syy olikin kantapää, josta on nyt hävinnyt rasvapatjan lisäksi oikeastaan kaikki muu paitsi luut, jänteet ja nahka. Tai oikeastaan tilanne on sama kaikkialla jalassa.

Hieman hämmentyneenä tilanteesta en heti tajunnut mistä on kyse, kun lääkäri kertoi, että nykyään voisi olla mahdollista tehdä jalkaan rasvansiirto. Minulle oli aiemmin sanottu, että rasvapatjaa ei voisi millään korjata, mutta nyt tilanne on ilmeisesti toisin. Pienessä epätietoisuudessa suuntasin kotiin lappu kourassa, jossa oli uuden lääkärin numero.

Soitin heti seuraavana päivänä ajanvaraukseen ja sain ajan ensi vuoden alkuun. Taitaa pitää aika kiirettä klinikalla. Jos konsultaatioaikaa pitää odottaa näin kauan niin taitaa mennä hetki ennen kuin pääsen itse leikkaukseen.

JJ review final jpeg output 2048px 045

Kuitenkin jo seuraavana päivänä sain puhelun sairaalasta, jos haluisin ottaa seuraavalle viikolla vapautuneen ajan. Ehdottomasti, sanoin.

Odottavan aika ei ollut tällä kertaa pitkä ja eilen sain vihdoinkin kuulla, mitä jalalleni voitaisiin tehdä. Voitte arvata fiilikset, kun kuulin, että rasvansiirto voidaan todella tehdä ja tehdäänkin. Leikatun jalkani rasvapatja käytännössä rakennetaan uudestaan muualta kehostani otetun rasvan avulla. Ja koko homma tehdään tähystämällä. Kuulostaa simppeliltä, mutta sitä se ei ole.

JJ review final jpeg output 2048px 043

Minun on pakko alkaa keräämään rasvaa kroppaan, koska tällä hetkellä sitä ei ole riittävästi. Voisi luulla, että tämä on helppoa, mutta kun aikaa on vain kuukausi niin saan tehdä tosissaan töitä, kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin pysyä kunnossa, jotta toipuminen sujuisi paremmin. Lisäksi rasvasolut eivät saa olla liian turvonneita, kun ne otetaan, koska ne tulevat kunnon nousun myötä taas pienenemään, joka ohentaa taas rasvapatjaa.

En saa varata jalalla noin kuukauteen ja senkin jälkeen vain asteittain eli luvassa ovat aika mielenkiintoiset ajat lasten kanssa. Ja muutenkin.

Mutta kun kyseessä on jalkani, olen valmis panostamaan kaiken, jotta saisin sen kuntoon ja ehkä vielä joskus kävelisin paljain jaloin.

Edes pienen matkan.

Kuvat: Antti Mutka

14 kommenttia

  1. Riikka 12 kuukautta ago

    No huh mikä operaatio onkaan edessä, kuulostaa hurjalta ja sitä varmaan onkin. En tietysti tiedä mitä tunnelmat todellisuudessa ovat, mutta silti kirjoituksestasi paistaa toiveikkuus ja positiivisuus. Ehkä jo aiemman sairauden ja ison leikkauksen läpikäyneenä osaatkin suhtautua asiaan eri tavalla kuin tällainen tavallinen tallaaja osaisi. Olen selaillut kirjaasi ja sama juttu sen kanssa, positiivista ja eteenpäin mennään asennetta. Omat juoksemiset ovat vuosiksi jääneet taka-alalle, mutta nyt taas suunnittelen puolimaratonia ensi keväälle ja se tuntuu hyvältä. Syystsempit koko teidän perheelle!

    • Author
      Joonas Laurila 12 kuukautta ago

      No onhan se omalla tavallaan iso operaatio ja varsinkin massankerääminen tuntuu ainakin nyt haasteelliselta. Ja toisaalta leikkaukset alkavat myös olla varsin tuttuja ja kun tietää vielä, että se voi antaa ihan uudenlaisen mahdollisuuden liikkumiseen niin toiveikkuutta löytyy kyllä roppakaupalla. Jos leikkaus sujuu hyvin niin se antaa myös ihan uudenlaiset mahdollisuudet asettaa erilaisia tavoitteita ja se tuntuu aina hyvältä.

      Tsemppiä oman tavoitteesi kanssa ja mahtavaa syksynjatkoa!

      Joonas

  2. Riikka 12 kuukautta ago

    Tsemppiä!

    T. Toinen Riikka 🙂

    • Author
      Joonas Laurila 12 kuukautta ago

      Kiitos Riikka!

  3. Viiru 12 kuukautta ago

    Sinulla on ihana asenne! Tsemppiä tulevaan koitokseen ja rasvankeräämiseen!

  4. Leena 12 kuukautta ago

    Kaikkea hyvää sinulle Joonas!

    • hanna 12 kuukautta ago

      Kiitos samoin Leena!

  5. Mette 12 kuukautta ago

    Aika mahtavaa että että tuollaisen kirjauksen voi tehdä! Meidän landella käyttämämme rakennusmies tippui joitakin vuosia sitten työmaalla katolta (jonkun muun hommissa silloin) suoraan jaloilleen/kantapäilleen samalla lopputuloksella. Nuorehko mies on sairaseläkkeellä ja kulkee kainalokepeillä. Toivottavasti hänkin kuulee/on kuullut tästä!

    • hanna 12 kuukautta ago

      No sanos muuta, ihan uskomatonta mitä nykylääketieteellä voidaan tehdä! En olisi voinut vielä vuosi sitten kuvitella tällaista olevankaan.

  6. Mette 12 kuukautta ago

    Siis korjauksen, hups

  7. Maaje 12 kuukautta ago

    Moikka,

    Hienoa, että pääset operaatioon!
    Rasvansiirto varmaan yleistyy, kun tietoisuus & hyvät tulokset saadaan ihmisten ilmoille.
    Mm. plastiikkakirurgi Susanna Kauhanen, joka työskentelee julkisella puolella ( hyvä juttu! ) Raaseporin sairaalassa Tammisaaressa ja Jorvissa on erittäin taitava ja kaikenlisäksi mukava ihminen. Kiputiloihin ja arvenkorjauksiin hyvää hoitoa.

    • hanna 12 kuukautta ago

      Moikka Maaje!

      Tää on kyllä mahtava juttu ja nyt kun olen jutellut enemmän ihmisten kanssa niin huomaan, että aika monelle voisi olla operaatiosta hyötyä. Varsinkin jo aktiiviuransa urheilijana lopettaneet ovat olleet todella kiinnostuneita, koska heillä on jos jonkinmoista kremppaa kroppien kanssa.

      Mukavaa syksynjatkoa!

      Joonas

  8. Helen 12 kuukautta ago

    Podcastinne ovat ihan huippuja! Sain liian itsekkäänä ihmisenä ajattelemisen aihetta parisuhteeseeni. Että ymmärtäisin sen tosiasian, että hyvyys palaa aina takaisin. Antaisin puolisolle aikaa omiin juttuihinsa rennommin. Jopa sanoisin, että mene ihmeessä ja tee. Hoksasin, että en halua olla ikuinen kitisijä 😀 Toivottavasti koskaan ei ole liian myöhäistä valaistua. Kiitos…

  9. hanna 12 kuukautta ago

    Kiitos Helen kommentistasi, lämmitti erityisen paljon mieltä. Kaikkea hyvää ja kaunista sinulle ja teille.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*