Minähän en luovuta, enkä anna periksi

/ hanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikolla olen tehnyt ruokaa mediatilaisuudessa Keittiömaailmassa ja suunnitellut mahtavia juttuja asiakkaiden kanssa, olen kirjoittanut kirjaani luvun jos toisenkin, tavannut kirjatiimin ja iloinnut projektista, olen juossut helteisessä Eltsussa ja uinut tuulisella Stadikalla. Olen nukkunut hyvin ja olen nukkunut aivan hiton huonosti.

Olen vollottanut silmäni kipeiksi esikuvani poismenon takia ja leiponut tuskaani päärynäpiirakkaa. Ei helpottanut, vei ehkä ajatukset toviksi pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi ruudun takana olevista kiusaajistani (joo heitä selvästi on useampikin) meilasi minulle, tarttui ehdotukseeni tavata kasvotusten. Olin jo sopimassa tapaamista, kunnes ystäväni ja perheeni saivat minut vakuuttuneeksi, että ei se ole minun tehtäväni. Pyristelin tovin vastaan, mutta oikeassa he olivat, ovat aina. Siksi ovat lähipiirini, rakastan ja kunnioitan ja sen vuoksi ainoastaan heidän mielipiteillään on painoarvoa tekemisiini ja siihen mitä jätän tekemättä.

Koin pienen helpotuksen tunteen, sillä toivon sen yhden ihmisen jo muuttuneen, ei siihen tarvita tapaamista.

Olin noiden viestin takia aikeissa hiljentyä täällä kaikesta muusta paitsi ruokaan liittyvästä.
Onneksi ymmärsin itse, että se olisi luovuttamista, enkä mä ole luovuttaja. En todellakaan taivu kenenkään kateuden, ahdasmielisyyden tai puhtaan ilkeyden edessä. Mulla on niin paljon annettavaa, koen eteneväni urallani siihen suuntaan jonne olen aina halunnut ja haluan katsoa nämä kortit. Mun elämä pyörii hyvän ruoan ympärillä, mutta on siinä toki muutakin, ilolla jaan myös sitä muuta täällä.
Arvostan ihania palautteita ja pyyntöjä joita ruudun takaa sataa ja ammennan lukijoistani paljon, te teette mut onnelliseksi.

Paljon tunteita mahtuu ihmiselämään, mutta suurimpana oppina taas ja jälleen kerran: ollaan kilttejä toisillemme, ei kiusata, ei kuiskita eikä osoitella. Maailma kaipaa hyvyyttä, ymmärrystä ja rakkautta, me ollaan kaikki osaltamme vastuussa siitä, että hyvä ei lopu kesken.
Se on ainoa tapa hiljentää paha, puhua enemmän hyvää, näin minä uskon.

Aiotko lopettaa blogin ja kaiken muun mitä teet somessa, kun lopetit podcastinkin?

Miksi luopuisin jostain niin rakkaasta? En todellakaan luovu. Korkkaan uuden vissyn, röyhtäisen (koska korkeahappoinen best!) ja jatkan hommia.

Lovea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Related posts:

uusi body
herrainkengät
Spinach shrub cocktail

8 kommenttia
  • Ikävä kuulla että saatte pahansuopaa palautetta. Uskokaa kuitenkin että meitä, joita bloginne ilahduttaa ja inspiroi, on paljon enemmän. Kiitos siitä! Ja hyvää kesää koko perheelle!

    12.6.2018 10:50 ‐ Rouva R

    • Kiitos, kohtuutonta se on minustakin, mutta onneksi teitä tosiaan on siellä ruudun takana, niin kauan tätä on mielekästä tehdä. Kaunista kesää sinulle myös!

      12.6.2018 12:33 ‐ hanna

  • Aivan samoilla linjoilla rouva R:n kanssa.Blogi on mieluista luettavaa ja podcast kuultavaa.

    12.6.2018 16:00 ‐ Pirjo

    • Hienoa kuulla, kiitos kun jätit sanasen. Lämmintä kesää!

      12.6.2018 20:36 ‐ hanna

  • Kiitos, sain tästä tekstistä hirvittävän paljon voimaa. Itselläni on niin sanotusti tilanne päälle työympäristössä, jossa annetaan toisille tosi paljon negatiivista palautetta. Tällä palautteella ei ole oikeastaan mitään tekemistä tehdyn työn kanssa. Tuntuu, että palaute annetaan vain siksi, jotta toinen näyttäisi paremmalta ja suuremmalta rinnallani. Vaikka kuinka yritän ajatella, että en anna negatiivisuuden vaikuttaa itseeni, palaavat kaikki ilkeät sanat iltoihini ja vapaa-aikaan, mikä saa minut hirvittävän surulliseksi. Olen jopa harkinnut irtisanoutumista, sillä haluan vain niin paljon eroon siitä negatiivisuudesta ja pahoista ihmisistä. Luettuani tekstisi tuli olo, että hemmetti en anna näiden muutaman tyypin pilata uraani, enkä varsinkaan aio luovuttaa heidän takia :) Ehkä asiat kääntyy vielä paremmaksi.

    13.6.2018 17:30 ‐ Lia

    • Kiitos sun viestistä, niin tärkeää palautetta. Tuntuu välillä melko yksinäiseltä taistella kiusaajia vastaan, mutta mahtavaa jos sait aseita omaan elämääsi – et tosiaan anna niiden pilata sun uraa, lippu korkeelle ja eteenpäin! Paha saa palkkansa, luotetaan siihen.

      14.6.2018 09:12 ‐ hanna

  • Ihmiset ei vaan kestä sitä, että osaat(te) nauttia elämästä. Se korostaa sitä, miten surkeeta niiden oma elämä on. Heidän oma fiilis paranee edes vähän siitä, kun pääsee näpäyttämään sua. Näin mä uskon, ja surullistahan se on! Eikä tää nyt varmaan sun vihapostin vastaanottamista yhtään helpommaksi tee, mutta yritä muistaa kuitenkin :)

    15.6.2018 22:18 ‐ s

    • Muistan kyllä, kiitos sun sanoistas ihana. Oot kultaa. <3

      18.6.2018 08:23 ‐ hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>