Meidän perhe safkaa

/ hanna

_04A7226Perheet safkaa -ravintolatapahtuma pyysi minut tukijakseen ja suojelijakseen, suostuin tähän innolla, sillä minäkin olen toisinaan törmännyt ennakkoluuloihin ja epäystävällisyyteen kun kuljemme lasten kanssa kaupungilla. Ravintolan kynnyksen kuuluisi olla hyvinkin matala, mutta usein se on tehty melko hankalaksi ylittää kun mukana on lapsia.

Tapaus tuoreesta muistista eiliseltä. Olimme eräässä tapahtumassa kutsuvieraina, tilaisuus oli tarkoitettu lapsiperheille ja kävelimme kadulle levitettyä punaista mattoa pitkin etuovelle. Odotukset olivat kovat, kolmasluokkalainen oli lukenut innolla kutsua ennen h-hetkeä. Ovella meitä vastaanottanut henkilö ilmoitti, että vaunut tulisi viedä sisäpihan telttaan jossa olisi  vaunuille myös vartiointi. Selitin, etten voi jättää nukkuvia vauvoja telttaan, saisimme vaunut kivasti kasaan sisälle, kopat irti rungosta ravintolapöydän alle ja viereen. Hmm, se on kyllä hankalaa. Mun pitää käydä kysymässä. Hmm, ehkä toisella kerralla olisi helpompaa, täällä on niin täyttä.

Are you seriously kidding me?

Tilanne sai meidät tuntemaan itsemme erittäin ei-toivotuiksi ja kävin moikkaamassa sisällä tuttua ja kovasti kunnioittamaani keittiömestaria ja poistuimme paikalta, pahaa mieltä on kovin hankala kelata takaisin.

Päädyimme The Cockiin johon meidät autettiin ilolla sisään ja vaikka ehdotimme voivamme taitella vaunut kasaan ja ottaa vain kopat mukaan, meille löydettiin pöytä johon saimme vaunut viereen. Vauvat seurasivat ravintolan menoa ja meininkiä iloisina parin tunnin ajan, nukkuivat välillä. Kolmasluokkalainen sai tarjoilijalta laastarin sormeensa, ja mikäs lapsen iloisemmaksi tekisi, kuin hänen tarpeidensa huomiointi. Hän söi innoissaan jopa friteeratut parsakaalit, joita erehtyi luulemaan cock wingseiksi, ei saisi nauraa, nauroin silti. Ei luottamuksen ansaitsemiseen suuria tarvita, huomioonottamista ja pieniä tekoja ravintolan puolelta.
Meidän laskumme oli 170 euroa ja uskallan väittää, ettei yhdelläkään ravintolalla ole vara käännyttää ostovoimaista asiakasta ovelta jos halajaa menestyä tämän kaupungin ravintolakartalla. Uusia paikkoja syntyy kuin sieniä sateella, kanta-asiakkuus ansaitaan.
Ilmainen vinkki: jos tilaisuuksia järkätään, laitetaan ovelle se nopeaälyisin ja tilannetajuisin kaveri – onnistunut ilta alkaa aina sydämellisestä vastaanotosta. Tätä uutista ei olisi, jos tilannetaju olisi pelannut. Oppia ikä kaikki, ravintoloillekin – meidät toivotettiin samaan ravintolaan tervetulleeksi, vauvat nukkuivat penkillä ruokailun ajan ja meillä kaikilla oli mukavaa. Paikka on pieni ja ehkä jopa ahdas, mutta niin on useimmat paikat maailmalla. Suomalaisen ympärilleen vaatiman tilan soisi kaventua hitusen, enemmän ääntä ja hyvää meininkiä maailmaan ja ravintoloihin, kiitos!

_MG_6233Syömme ravintoloissa muutaman kerran viikossa, monesti olemme kaksin Joonaksen kanssa, mutta vähintään yhtä usein osa tai kaikki skidit on matkassa mukana. Usein lähdemme kävelylle ja päädymme johonkin suosikkirafloistamme, miettimättä sen kummemmin, että nyt mennään ravintolaan ja mitähän tästäkin tulee. Me ei stressata lainkaan ja uskon sen välittyvän myös lapsiin. Alla meidän perheen vinkit ravintolakäyntiä varten, moni perheblogi innostui kokoamaan omansa tapahtuman jälkeen, niin minäkin.

_04A7281* Helpoin aika vierailulle on lounaan jälkeen, ennen illallista. Tällöin henkilökunnalla on enemmän aikaa ja ruoka tulee verraten nopeasti. Eli jos haluaa treenata, tuo on loistava aika siihen! Me ollaan Joonaksen kanssa aikaisia syöjiä, meille viideltä tai kuudelta alkava illallinen on juuri sopiva ja skidien rytmi seuraa omaamme, mehän heidät opetamme.

* Alkuviikon kattaukset ovat usein väljempiä kuin perjantain ja lauantain prime time.

* Helpommin sanottu kuin tehty, mutta jätä se stressi kotiin. Mitä naapuripöytä ajattelee jos vauva itkee? Ei he mitään ajattele, heillä on toivottavasti fokus omissa jutuissaan.

* Korjaa jälkesi ravintolapöydästä, kunnioita ravintolahenkilökuntaa. Me jätämme aina tippiä saatuamme hyvää palvelua, olimme lasten kanssa tai kaksin.

* Jos olet liikkeellä vauvojen kanssa, pue heidät kevyesti ja toppaa vaikka paksulla peitolla. Sisätiloissa peitto pois ja säkällä vauva jatkaa unia koko vierailun ajan, tämä on tapahtunut useasti. Tuttinauha on muuten maailman paras keksintö, jos sitä ei ole, lattialle tipahtaneen tutin voi hyvin dipata vaivihkaa vesilasiin ja takaisin ääntä kohti. Vastustuskykyä vauvoille!

* Laukkuun jotain viihdykettä, aurinkolasikotelolla pärjää pitkälle ja wet wipesit ja niiden kiskominen pakkauksestaan on hitti tuossa puolen vuoden kuluttua. Niillä voi pyyhkiä samalla ruokailusta aiheutuneet sotkut.

* Lapset ovat aina vanhempiensa vastuulla, paikan sääntöjä tulee noudattaa. Haastan myös itseni kasvattajana koko ajan, kun opetan jälkikasvulleni miten ravintolassa (ja maailmassa ylipäätään) käyttäydytään. Opettaa kärsivällisyyttä, suuri haaste myös minulle, en ole mikään kärsivällisin tyyppi itsekään.
_MG_6201Kutsukaa ystävät syömään, kattilallinen jauhelihakeittoa on aivan hyvä, ei sen tarvitse olla huippuunsa hiottua, kukkien ei tarvitse mätsätä jälkkäriin eikä kodin jynssääminen ole tärkeää. Tärkeää on yhdessä olo. Me ollaan aina kutsuttu meille ystävät syömään, ollaan kokattu Joonaksen kanssa kimpassa jo ainakin sata dinneriä ja meinataan jatkaa. Meidätkin saa pyytää syömään, arvostamme. (Kutsut meiliin, kiitti!)

Meidän perhe toivottaa teidän perheelle ihania hetkiä ruoan ääressä, sinne kotikeittiöihin ja ravintolapöytiin. Yhdessä syöminen on parasta maailmassa ja se pitää perheet yhdessä.

_04A7243 Kuvat Dorit Salutskij
Kuvauspaikka Bronda, Perheet safkaa -tapahtuma

Related posts:

fashion-kirppis 22/11/14
niksi-pirkka
itsetehtyä tuorepastaa

17 kommenttia
  • Perheen yhdessä syöminen on kaiken a ja o. Siinä opetetaan pöytätavat ja keskustelukulttuuri, ruokatavat, keskustellaan päivän kuulumiset ja opitaan ruoasta ja myös ruokajuomista. Se on myös ihana tilaisuus lapsille olla tasa-arvoinen aikuisten kanssa; kun keskustellaan jokainen osallistuu ja sanoo mielipiteensä. Olen omassa perheessä melkein hysteerisen tarkka siitä että joka päivä syödään aamiainen ja illallinen yhdessä. Isommat lapset jos ovat yökylässä lähellä niin tulevat oma-aloitteisesti kavereiden kanssa meille aamupalalle koska ”meidän aamiaiset on niin kivat”:). Ja pieni vauvakin istuu omalla paikallaan ja syö soseet yhtaikaa muun perheen kanssa.

    25.1.2017 21:17 ‐ Laura

    • Naulan kantaan, ihana kommenti, olen aivan samaa mieltä!

      26.1.2017 09:08 ‐ hanna

  • Hyviä vinkkejä! Me ollaan käyty pari kertaa kk -tahdilla perheen kanssa ulkona syömässä sekä kotimaisemissa että reissuissa, ja joku siinä on että ainoastaan Suomessa sitä joskus miettii että onkohan ok tällä kokoonpanolla tulla… Mutta juuri tekemällähän lapset oppii, temperamenttierot näkyvät tosin tässäkin: meillä rauhallisempi kuopus (nyt reilun 1v) on ollut sylissä viihtyjä ja näprännyt vaikka lautasliinaa minuuttitolkulla, mutta esikoinen oli vauvana melkoinen viihdytettävä (se lautasliina ois lentänyt sekunnissa lattialle eikä todellakaan istunut paikallaan sylissä) joten hänen vauva-aikanaan preferoi vain yhtä ruokalajia :D Nykyään kolme veenä on jo tottunut ravintolakävijä ja viihtyy jo viihdyttämättäkin ;)

    26.1.2017 00:15 ‐ Lillan

    • Näinhän se on, lapset (ja aikuiset) in erilaisia. Kiitos kommentista ja ihanaa talvea sulle ja perheellesi!

      26.1.2017 09:10 ‐ hanna

  • Tämä! Mä oon aina ihmetelly tyyppejä, jotka pelkää/häpeää/ei uskalla lähteä lasten kanssa ulos edes kahville. Koska: mitä jos ne ei osaa käyttäytyä?/huutavat vaan/häiritsevät muita/noloa jne. Haloo ne on lapsia! Totta kai ne välillä huutaa ja tekee mitä lapset tekee, mut ei sen takia tarvi kotiin jäädä ja odottaa, että ne on aikuisia, saati sitten alkaa pyytelemään anteeksi muilta. Itse ainakin olen usein käynyt lasteni kanssa ulkona syömässä lounasta, ilman siippaa ja selviytynyt. Toki saan tällöin paljon arvioivia katseita ja ehkä myös paheksuntaa, koska rehaan karavaanini ravintolaan, kun aikuiset on syömässä.. Mutta, aijon jatkossakin niin tehdä. Oppivatpa lapset tavoille ja toivottavasti myös kanssa syöjät..
    Toki käytöstavat ja muiden ruokailijoiden huomioiminen on tärkeää, ja tilannetaju!

    26.1.2017 09:00 ‐ Iidana

    • Amen!

      26.1.2017 09:09 ‐ hanna

  • Omistuista valittamista kun on niinkin hyvin järjestetty tapahtuma, että on oikein vartavasten järjestetty vartioitu vaunujen säilytyspaikka. Mutta ei nykyvanhemmille tunnu mikään riittävän. Maailman pitäisi pyöriä vain heidän ”tarpeidensa” ympärillä sen jälkeen kun rupeaa synnytysuuniksi. Voisiko joskus yrittää vaan niellä kohtalonsa ja olla hiljaa jos kaikki ei mene mielen mukaan!

    28.1.2017 01:37 ‐ Outi

    • Ja taas uudella nimimerkillä – hei ”Outi” – vaikutat oikein valoisalta ja positiiviselta persoonalta, mukavaa talvea sinulle.

      28.1.2017 09:58 ‐ hanna

  • Ei kenelläkään ihmisellä ole sellaisia rahamääriä, mitä vuokraamanne huvilan hinta on. Tulee sellainen tunne, että te tulette tänne ainoastaan kehumaan ja näyttämään, kuinka hyvä elintaso teillä on. Perussuomalainen perhe matkustaa mahdollisimman halvalle pakettimatkalle. Lähes jokainen kirjoittamanne postauksennekin on yhteistyö jonkun toisen kanssa, toisin sanoen teille maksetaan siitä. Inhottavaa!! Ja sitten tehdään joku nyyhkypostaus, kuinka ollaa noustu ”ryysyistä rikkauksiin”. Vali, vali, vali. En ymmärrä.

    28.1.2017 02:38 ‐ Katja

    • Hei, oletkin pahoittanut mielesi kaikista postauksista – nimimerkki vain vaihtuu.

      28.1.2017 09:57 ‐ hanna

  • Voi Hanna. Tämän postauksen kommentteihin ja seuraavaan kirjoitukseesi viitaten – olen todella pahoillani puolestasi. Netti tekee kasvottomaksi, onhan sitä sitten helppo huudella kun ei tarvitse silmiin katsoa.

    Täytyy yrittää kommentoida useammin. Luen jokaisen postauksen, olen lukenut jo Chicling-ajoista asti. Tarpeeksi usein en taida muistaa kiittää. Voisin syyttää omia kiireitäni, yksi- ja kaksivuotiaita lapsiani, yritystäni ja vaikka mitä. Todellisuudessa jännitän kommentointia, tiedä sitten miksi. Koulukiusauksen muistot ovat selkäytimessä minullakin ja toisinaan ne yhä estävät nousemasta esiin edes sen vertaa että kommentoisi. Yritän nyt skarpata tämän suhteen :)

    Kiitokset siis sinulle ja Joonakselle ja lapsillennekin. Tuotte paljon hyvää mieltä.

    Ja tuolle huvilaa kommentoineelle: jos noin kateellinen olet, vaihtaisitko blogia tai olisitko hiljaa. Toisen onni ei ole sinulta pois. Meidän perheemme ei matkusta minnekään – olen kotona kahden pienen lapsemme kanssa ja tuloni jäävät useimpina kuukausina hyvin pieniksi (kun ei aivan kaikkia iltoja jaksa töitä tehdä kun ensin lapsia viidestä seitsemään hoidan). Silti nautin siitä, kun Hannan ja Joonaksen tekstien kautta saan lukea huviloistakin.

    28.1.2017 12:55 ‐ mariaelina

    • Kiitos sinä ihana, mahtavaa, että jaksat yhä lukea ja olla tukena. Halaus! <3

      28.1.2017 14:24 ‐ hanna

  • Äitiyslomalla käyn usein lasten kanssa ulkona syömässä lounasaikaan sellaisissa paikoissa missä on lounasbuffetti, ettei tarvitse odottaa ja tietää että yleensä edes yksi kolmesta vaihdoehdosta on sellainen mistä kolmevuotiaskin tykkää.
    Silti arastelen hulluna ja tuntuu että KAIKKI katsoo paheksuen ja syyttää vähintäänkin koko viikon pilaantumisesta jos vauva kätisee edes hetken aikaa kun joutuu olemaan kaukalossaan kun haen ruokaa tai jotain sellaista mitä ei vaan pysty pieni sylissä tekemään.

    Eilen käytiin lounasruokalassa lohikeitolla, kolme vee pisteli keitot ja leivät poskeen, vauva nukkui välipäikkäreitä kaukalossa ja ruoka oli hyvää, eikä kaloja tarttenut onkia keitosta vaan sitä oli melkein enemmän kuin pottuja. Sitten vielä lähtiissä keski-ikäinen pukumies oli hurjan ystävällinen ja vei meidän tarjottimen pois kun koitin ohjata vaunuja toisella kädellä ja kantaa toisella kädellä tarjotinta ja mietin ääneen että mihin nää oikein pitää palauttaa. Tuli tosi hyvä mieli.

    28.1.2017 22:38 ‐ Emilia

    • Hyvät kokemukset jää mieleen, tuo ovissa auttaminen esimerkiksi, maailman pienin teko, mutta voi jättää pitkäksi aikaa hyvän fiiliksen. Valoa sun talveen!

      30.1.2017 16:02 ‐ hanna

  • Rohkaistun mariaelinan kommentista kirjoittamaan.

    Olen näitä hiljaisia lukijoita, jotka kausittain palaavat tiettyjen blogien pariin hakemaan juuri siihen hetkeen sopivaa keveyttä ja inspiraatiota. En yleensä jätä itsestäni merkkejä, mutta seuraavaan kirjoitukseen viitaten haluan kuitenkin tässä hetkessä astua esiin ja kertoa, kuinka pidän kirjoitustyylistäsi ja tavastasi käsitellä arkea.

    Vauva-arki ei ole vielä itselleni ajankohtainen, mutta lähipiirini ”ensimmäiset äidit” käyvät läpi juuri näitä teemoja, kuten vauvan kanssa kaupungilla käymistä. Heille välitän varmasti terveisesi, ettei tarvitse jännittää!

    3.2.2017 14:06 ‐ emma

    • Kiitos Emma kommentista, arvostan. En itsekään jaksa paljoa kommentoida, enemmän voisi ja pitäisi. Näistä kun on kovasti iloa! Kivaa päivää sulle!

      3.2.2017 15:18 ‐ hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>