Kulinaristien skidit ei syö purkkiruokaa

Kulinaristien skidit ei syö purkkiruokaa
27.12.2016 Hanna
Kategoriat: kaksoset, ruoka, yhteistyö, yleinen

Yhteistyössä Muksu
Sain lukijalta viestin, että on hämmentävää kun ruokabloggaajana ostan valmiin savukalan Lidlistä enkä savusta sitä itse. Olenkohan luonut harhan, kuvitteleeko joku oikeasti, että koska rakastan ruokaa ja kirjoitan siitä, savustan itse kaupunkiasuntoni sisäpihalla joulun kalat?
Minä ostan vauvoille purkkiruokaa, tuunaan puolivalmisteita ja rakastan Heinzin ketsuppia! Eläköön helppous ja oikominen, onneksi moiseen on mahdollisuus. Usein teen itse, haudutan, soseutan, keitän ja fiilistelen. Aina siihen ei ole aikaa, eikä se saa minua raiteiltaan, elämässä ei voi ehtiä ihan kaikkialle, sen olen hyväksynyt. Vaikka avaan purkin, pidän kyllä huolen siitä, että sen sisältö on ensiluokkaista.  Muksun kanssa tämä toteutuu, hedelmäsoseet ovat sokeroimattomia ja jos purkin kyljessä on päärynä, tarkoittaa se 100% päärynää, ei mitään muuta.

Vauvat ovat ylittäneet neljän kuukauden maagisen iän, jolloin saa alkaa maistattaa soseita. Tuskinpa olisin tätä ihan ensimmäistä lusikallista saanut kuvattua, jos en muistaisi esikoisen ajalta, kuinka hauskoja vauvojen ensimmäiset ilmeet ruoan ääressä ovat. Eikä se irvistys kerro siitä, etteikö vauva tykkäisi. Se kertoo siitä, että suussa on ensimmäistä kertaa jotain kiinteämpää kuin maito, se ei mene alas ihan samalla tavalla vaan vaatii kielen ja suun käyttämistä. Menee se nassu ruttuun vähemmästäkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA No Emil, miltäs maistuu päärynä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOkei, mitäs sanoo Anton?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKuten huomaatte, uusi lempparihedelmä on löytynyt! Päärynä jatkoon.

Kun vauvat kasvavat lisää, alamme tehdä itse soseita pakkaseen. Laiskana ja mukavuudenhaluisena äitinä en jaksa pakastaa jääpalamuotteihin maisteluannoksia, tarjoan ne näistä valmiista purkeista. Naps vaan ja ääntä kohti.

Päärynän lisäksi menulla on porkkanaa ja luumua. Aloitimme yhdellä lusikallisella per päivä, nyt nautitaan jo purkki puoliksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Soseet toimii myös sormiväreinä, valkoiset harsot eivät ole enää valkoisia. Kuten jossakin mainoksessa sanottiin: Smuts är bra! Olen samaa mieltä.

Meidän suurperheen ruokakuljetus hoituu toistaiseksi Joonaksen vahvoin käsivarsin, mutta harkitsemme vahvasti tätä Verkkokaupan kotiinkuljetusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASyömme paljon ulkona, nykyään iltapäiväkävelymme päättyy toisinaan ravintolaan ja helpoin tapa sielläkin on tarjota purkista safkat. Vinkiksi: kannattaa totuttaa vauva huoneenlämpöisiin sapuskoihin (maidot ja soseet), sillä ravintoloiden mikrot ja niiden tehot on toista luokkaa kuin kotosalla. Höyryävän kuuma maito ei ole hyvä idis ja kun nälkä on kova, siinä saa kuulkaa puhaltaa, että se jäähtyy. Toinen vinkki; menkää ennen illan kiireitä, lounaan jälkeen. Tämä on oiva aika harjoitella ravintolassa olemista ja saatte todennäköisesti kaiken huomion myös tarjoiluhenkilökunnalta.

img_1693 img_1694 img_1695Perheystävällisiä ravintoloita Helsingissä ovat oman kokemuksemme mukaan ainakin seuraavat: Muru, Pjazza, Basbas (sekä kuvissa näkyvä Basbas and staff wine bar), The Cock, Bronda, Roster ja Aito. Kommenttiboksiin otetaan ilolla vastaan muita rafloja, joissa olette kokeneet olonne tervetulleeksi!

Ps. 21.1. on tulossa Perheet safkaa -tapahtuma, siitä lisää lähempänä. Tsekkaa Facebook-sivu ja lue lisää jo nyt.

35 kommenttia

  1. Juulia 2 vuotta ago

    Me käymme lapsen kanssa paljon ravintoloissa. Itse tykkään Storysta tai siis molemmista. Ja Putte’s on myös todella kiva lapsen kanssa ja muutenkin.

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Kiitti vinkistä, ensi kerralla suunnaksi Putte’s! Story on kiva, se unohtui listastani. Ihanaa päivää!

  2. jennilee 2 vuotta ago

    Olisi kiva kuulla mitkä tekijät saivat teidät päättämään sopivan ajankohdan kiinteiden aloittamiselle? Ihan siks kun itse tätä pohdin. Oma kuopus syntyi 11.8 (naikkarilla myös 🙂 ja on ihan tissivauva vielä. 😀 jotenkin ei oo osoittanut kiinnostusta ruokailua kohtaan niin ei olla vielä aloitettu. Toi suositus että kiinteät aloitetaan 4-6kk välillä on mielestäni aika ympäripyöreä.

    Tohon valmisruoka-asiaan aamen! Lapsen paras on hyvinvoiva ja kiireetön ympäristö, ei yön pimeinä tunteina vanhempien selkänahasta väkisin väännetty tuoresose. Jos niitä soseita tykkää itse keitellä ja sen tärkeänä kokee niin sitten on tietty eri juttu. 🙂

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Meidän pojat ovat jo melkein yhdeksänkiloisia ja tuntui, ettei maito enää riittänyt pitämään tyytyväisenä kovinkaan kauaa. Nyt kun soseet ja velli ovat rinnalla, tuntuu homma toimivan hienosti ja pojat nukkuu hyvin.

  3. jennilee 2 vuotta ago

    Hehe, kohtalotovereita! (Lapset siis). Meidän pikkumörssärikin oli 4kk neuvolassa yli 8kg. Massakausi päällä. 😀

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      On näissä kantamista kun kuljettaa molempia autoistuimissa Fredaa pitkin 🙂

  4. Aniin 2 vuotta ago

    Moikka Hanna!

    Kiitos tästä tekstistä ja just näin! Tuntuu, että äiti-ihmisten keskuudessa nämä valmissoseet ovat oikeaa myrkkyä. Itsekin lähdin ensin tekemään soseita itse pakastimeen, mutta kiinteiden aloitus vain takkuili. Ostin hienon Bamixin ja tykötarpeet vain huomatakseni, että tyttöni mielestä valmissoseet ovat paljon herkumpia kuin äidin tekemät. Ja hei, so what? Ihan sama kumpaa syö, valmista vai itsetehtyä, kunhan syö. Tyttö on kohta 8kk ja painaa nippa nappa 7kg, joten pääasia, että vain kasvaa. Ei olla niin tiukkapipoisia, me ollaan kaikki keskenämme erilaisia ja niin ovat meidän vauvammekin.

    Iloisia maisteluhetkiä teidän perheellenne! 🙂

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Ihana kommentti, oot upee! Nastaa alkavaa vuotta 2017!

  5. Ida 2 vuotta ago

    Minä tein lapselleni itse kaikki mössöt, kun sen aika koitti. Koin todella huonoa omatuntoa, kun oli pitänyt lapselle antaa vastiketta, kun omaa maitoa ei tullut tarpeeksi. (Miksi? Lapsi oli enemmän kuin tyytyväinen purkki-maitoon.)
    Hiki päässä perustin iltaisin mössötehtaan. Niin kiehui kukkakaalit kuin porkkanatkin vuorotellen. Jos oikein villi oli, niitä saattoi sekoitella.
    Ensikertalainen, 19v äiti on nyt muutenkin niin sekaisin kaikesta, että vähän säälin parin vuoden takaista itseäni.

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Hatunnosto! Ihanan rentoa loppuvuotta ja alkavaa vuotta.

  6. PäiviK 2 vuotta ago

    Hei, olisi kiva joskus lukea postaus siitä, miten valitset yhteystyökumppanisi. Itsestä tuntuu jännältä, että ”mainostat” epäergonomisia kantovälineitä ja ulkomailla ulkomaisista aineksista valmistettuja vauvaruokia jne.. Väliin tulee mieleen, että joko tietyt asiat ei sinua vain kiinnosta, et jaksa ottaa asioista selvää tai otat vaan vastaan mitä ilmaiseksi saa. En halua loukata ja arvelen, että kyllä sulla perusteet näihin on ja toki mielipiteesi ja kiinnostuksen kohteesi saa olla erit kuin mulla ;D Mutta olisi lukijana kiva päästä niistä kärryille 🙂

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Kiitos kommentista PäiviK. Hmm, epäergonominen kantoväline ei kuulosta tutulta, mihin mahdat tällä viitata?
      Blogin postauksista osa on kaupallista sisältöä, minulle tulleista ehdotuksista tartun n.5% yhteistöistä, eli valitsen kumppanini hyvin tarkkaan. Minusta esimerkiksi mainitsemasi ulkomaiset ainekset ei ole pätkääkään huonompia kuin kotimaiset, ei ainakaan automaattisesti – esimerkiksi kotimaiset tomaatit on hyviä erittäin lyhyen aikaa, suosin liki aina ulkolaisia jotka ovat saaneet oikeaa aurinkoa. Ja kuten todettu, en ole yli-ihminen, toisinaan menen sieltä mistä aita on matalin. Hattua nostan kaikille heille, jotka soseensa jaksavat itse tehdä, minulla ei harmi kyllä ole moiseen intressiä eikä aikaa. Palaa hei tuohon epäergonomiseen kantovälineasiaan, jäi mietityttämään! Mukavaa viikkoa!

  7. E 2 vuotta ago

    PäiviK viittaa luultavasti tämän postauksen http://hannag.fi/termarikaffet-metsassa/ kommenteissa käytyyn keskusteluun.

  8. M 2 vuotta ago

    Hyvä rento asenne 🙂 Itse olen väkertänyt suuren osan soseista, mutta vain koska se on minusta kivaa hommaa. Reissussa ja raflassa valmiit ovat minustakin voittamattomia.

    Sydän itkee verta kun sanot, että kätevyyden kannalta kannattaa opettaa lapset syömään kylmiä ruokia ja juomaan kylmää korviketta. Ehkä vauvoja ei kulinaristeina oikeasti edes pitäisi verrata aikuisiin, mutta minusta tuo kuulostaa suunnilleen samalta kuin ”Opeta puolisiso syömään kylmiä roiskeläppiä ja juomaan kylmää kaljaa niin ei tarvitse turhaa lähteä ravintolaan tuhlaamaan aikaa”. Mulla eka muksu, voi olla, että ääni vielä muuttuu kellossa 😀

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Ei missään nimessä kylmää, vaan huoneenlämpöistä, siinä on vissi ero! 🙂 ja toki vauvoja voi verrata aikuisiin, sama hommahan se on, pienemmässä mittakaavassa. Itse kun en pääse sinne ravintolakeittiöön lämmittämään maitoa, niin parempi (mun mielestä) tarjota se vauvalle huoneenlämpöisenä.

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Ja lisähuomio vielä, puhun tässä vaiheessa päärynä- ja luumusoseesta – kun kehiin astuu ns oikeat ruoat, toki ne nautitaan lämpimänä. Hedelmät maistuu meikäläisillekin huoneenlämpöisenä.

  9. Maakku 2 vuotta ago

    Moikka! Me on tarjottu esikoiselle huoneenlämpöisenä soseita – makeita että suolaisia. Olemme paljon menossa ja reissussa, joten tämä alkuainoina saatu neuvo on ollut yksi parhaimmista!

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Kyllä sillä ainakin helpottaa elämää – omaa ja vauvan! 🙂

  10. Mrs G 2 vuotta ago

    No Kyllä mä opetin molemmat lapseni varsin nopsaan syömään huoneenlämpöisiä pöperöitä; povarissakin näitä purkkeja ja purnukoita on kuljeteltu reissun päällä ja esim. autolla reissatessa 6 kk vanhan kanssa on takapenkillä ruokailtu niin että isommat lapset ovat syöttäneet vauvaa. Ja hengissä ovat! Tein kyllä molemmille paljon itse soseita pakastimeen muistaakseni pahvimukeihin valmiiksi (meillä on kyllä siis kaksi pakastinta niin tilaa on) mutta meillä meni toisin päin että sitten ei meinanneet ne kaupan mössöt kelvata, ei niistä tainnut läpi mennä kuin pari laatua.

    Vellejä en tarjonnut ollenkana vaan siirryin suoraan iltapuuroon 4 kk iässä (ehkä). Näin meillä; muilla toisin. Pääasia että lapset kasvaa, eiks niin?

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Nimeomaan, pääasia että lapset kasvaa. Muistan et ne suolaiset purkkiruoat haisi minusta itsestäni niin vastenmieliselle, että en kyennyt niitä esikoiselle antamaan. Itse siis tehtiin eksän kanssa.

  11. Hepsu 2 vuotta ago

    Hyvän ruuan fanina ja kohta 3kk kaksospoikien äitinä arvostan tätä ravintolalistausta! 😀

    Jäin miettimään, että kun teilläkään ei taida lapset vielä istua, ovatko rattaissa vai missä kun ravintolassa käytte? Meillä toistaiseksi olleet vaunuissa nukkumassa (mikä rajoittaa pääsyä vain paikkoihin joihin tuplavaunut mahtuu pöydän viereen) ja mietin oisko joku kätevämpi metodi myös ennen syöttötuoli-ikää.

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Ollaan pian vaihtamassa ratasmalliin, ei nämä enää kauaa jaksa selällään maata ja tuijottaa kattoa. Etenkin Pjazza on mahtava, tuplaovet jotka AUKEAA AUTOMAATTISESTI! Syliin me otetaan sit istumaan kun heräävät eivätkä jaksa olla kopassa, mut toivon mukaan pian osaavat jo istua syöttötuolissa ihan itse.

  12. sari 2 vuotta ago

    Hei Hanna,

    Jain miettimaan etta harkitsitteko ollenkaan lapsentahtista sormiruokailua heti alusta? Meilla molemmat lapset jattivat soseet kokonaan ”valista”, ja aloittivat suoraan ruokapoydassa tasavertaisena ruokalijana syoden sita mita kourillaan saivat suuhunsa vietya (noin puolivuotiaasta eteenpain, siihen asti mentiin pelkalla maidolla kuten suositus pohjois-amerikassa on). Ekan kanssa olin tarkka ja hoyryttelin sille hedelmia ja muuta ”varsinaista” sormisuokaa, tokan kanssa en enaa jaksanut stressata mistaan ja todellakin vaan istutin sen syottotuoliin, tyonsin syottotuolin poytaan kiinni, ja annostelin eteen samaa ruokaa mita muillakin oli (ilman lautasta ja ruokailuvalineita, joten tietyt ruuat kuten sosekeitot olivat poissa meidan menuusta useamman kuukauden. Ja suolaa annosteltiiin usein vasta omalle lautaselle, mutta valilla sekin oli jo mukana samassa ruuassa mita kaikki soivat).

    Itselleni tama valitui metodiksi siksi etta 1) halusin lisata lapsen omaa paatosenksenvaltaa sen suhteen mita se syo ja missa tahdissa, ja jattaa maanittelut/taistelut pois kokonaan ja 2) koska halusin etta syomme kaikki yhdessa, ei niin etta ensin joku syottaa lapsen ja sitten jonkun pitaa viihdyttaa sita silla aikaa kun muut syo, ja 3) koska olen laiska enka halunnut valmistaa tai tarjoilla kahta ruokaa. Jalkeenpain ajatellen tuosta kakkosesta nautin eniten, eli siita etta vauvat olivat heti mukana ruokapoydassa osallistumassa samalla tavalla kuin kaikki muutkin (ja ykkosestakin, eli siita etta lapset kokeilivat itse ihan kaikkea. Meidan molemmat lapset ovat olleet jo vuodenikaisena jo suuria home- ja muiden vahvamakuisten juustojen ystavia, mika on kiva koska meidan ”en jaksa laittaa ruokaa”-ruoka on usein patonki ja pari hyvaa juustoa). Luin itse tasta ”metodista” aikoinaan enimmakseen englanniksi (babyled meaning), mutta nykyaan siita on varmaan suomeksikin kirjoitettu paljon.

    Tama tyyli ei tokikaan sovi kaikkien ajatusmaailmaan, mutta olin ajatellut etta teille tama olisi sopinut koska teidan perheelle yhteiset ruoka-ajat ja se etta lapset saavat samoja aistinautintoja kuin aikuisetkin ovat tuntuneet niin tarkeilta (siis sen perusteella mita olet kirjoitellut esikoisesta, tokikin ymmarran etta et ehka ajattele vauvojen ruokailusta samalla tavalla).

    Hyvaa vuodenvaihdetta teille kaikille!

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Ehdottomasgi aletaan antaa sormiruokaa kun tuo puoli vuotta tulee mittariin! Minustakin kivempaa kun saa itse syödä samaan aikaan – koko perhe yhdessä.

  13. I M S 2 vuotta ago

    Mun muruni on jo kohta 6-vuotias, joten vauvaruokailusta on jo tovi.
    Hän oli pieni ja hento vauva (nyt rimpula tyttö) ja aloitti soseet heti kun niitä sai antaa.
    Aloitin itse tekemällä, mutta alkuun soseen olisi pitänyt olla niin silkkistä, ettei kotikokin hermot/välineet riittäneet, joten purkkiruoalla aloitettiin. Sittemmin hänestä tuli ns sekakäyttäjä; tein itse kotitarpeiksi, mutta liikkeellä ollessa, hän söi mielellään purkkiruokaa.
    Minä en koskaan kysellyt saako lapsen kanssa tulla ravintolaan, menin vain. Jos minut ohjattiin keittiön tai wc:n oven viereen, ilmoitin etten jää. No biggie. Noihin ravintoloihin en ole sittemmin palannut.
    Tuohon kommenttiin ulkomaalaisesta ruoasta: kotimaisia tuoreita raaka-aineita ei talvi- ja kevätkaudella ole saatavana kotimaasta, joten millä ihmeellä pitäisi lapsi ruokkia, jos pitäisi syöttää vain suomalaista ruokaa?

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Naulan kantaan tuo viimeinen lause – eikä se banaani tahi päärynä kauheasti täällä meillä kasva, jos moisia haluaa syöttää. 🙂

  14. Mrs G 2 vuotta ago

    Pakko kommentoida tuohon sormiruokailuun…. Mun anoppi lähti aina ulos röökille kun jo hieman isompi vauva söi itse pikku kananokareita yms. paloja koska HÄN (anoppi) ei halunnut katsoa vierestä kuinka hänen miniä tappaa tukehduttamalla hänen lapsenlapsen. Ja näillä sanoilla (!). Sinne se pihalla painui ja miniä antoi lapsen syödä itse.

    • Author
      hanna 2 vuotta ago

      Voi apua, en kestä!

  15. Anni 2 vuotta ago

    Ai saakeli, kun kaupunkilaisena kaksosmutsina (lapset tosin jo viisivuotiaita) nauratti tuo savukala! Piti kyyneleitä hieman pyyhkäistä… 😉

  16. Anu 2 vuotta ago

    Ah, sormiruokailu <3
    Jos olisin tämän tajunnut nirsoilevien ja pienikokoisten kaksosteni (nyt jo 9-vee) kanssa, olisin säästynyt NIIIIIN monilta maanitteluilta ja hermojen menetyksiltä (käääk, vasta puol purkkia syöty).
    Kuopuksen kanssa olin viisaampi, annoin heti syödä itse. Sotkua tuli paljon, mutta ah miten mukavaa kun voi itse syödä samalla ja tyyppi syö sen minkä haluaa/jaksaa eikä sitä minkä MINÄ olen päättänyt.

  17. Tiina 2 vuotta ago

    En ota kantaa savukalagateen..mutta helsinkiläisenä voin kertoa toisenkin puolen. Taloyhtiössä, jossa ennen asuin , oli yhteinen sähköinen savustuspönttö ja sillä savustettiin mm. joulukalat moneen perheeseen. Kesällä tuo oli tietty enemmän käytössä mutta kiva aatonaaton yhteinen tapahtuma oli kalansavustus. Vähän glögiä ja muuta jouluherkkua ja kaloja pönttöön. Yhteisöllisyytä sanon minä 😉

  18. Pujo 2 vuotta ago

    KIITOS kirjoituksesta! 🙂

  19. HannaK 2 vuotta ago

    Sormiruokailua ei meillä kokeiltu. En olisi kestänyt sitä lääryn määrää. Kaupan soseilla mentiin. Olin tosiaan esikoisen vauva-aikana sairaana enkä voinut tehdä oikein mitään,joten siitä mentiin missä ei ollut aitaa. Hyvin maistui kaikki pöperöt huoneenlämpöisinä. Erityisen kaiholla muistelen ”Pikkukalastajan herkun” mahtavaa ”tuoksua”. Nyt meillä on kaksi kaikkiruokaista tenavaa,ilman allergioita vaikka siihen olis oikein kunnon geenit olleet tarjolla.

  20. Johanna 2 vuotta ago

    Minä tunnustaudun äidiksi, joka väkersi lähes kaikki soseet itse. Joitakin hedelmäsoseita ostin valmiina kun ne sentään maistui siltä miltä niiden kuului maistua. Lihatkin ja kalan keitin itse ja soseutin. Tykkään kokata ja touhuta keittiössä, soseiden tekeminen oli helppoa ja kerralla kun keitti hiukan enemmän jotain kasvista tai lihaa sai samalla pakkaseen ruokaa seuraavalle viikolle. Inhosin niiden valmissoseiden hajua, parsakaali ei todellakaan tuoksunut parsakaalilta purkissa. Aikaa tästä on kulunut 14 ja 12 vuotta, voihan olla, että se haju on muuttunut vuosien saatossa. Reissussa saatoin antaa valmissosetta tai itse tehtyä, ainoastaan kesähelteillä oli ongelmia soseiden säilyvyydessä.
    Itsetehtyjä soseita ei saanut niin sileäksi kuin kaupan soseet, mutta pojat oppivat melko nopeasti syömään karkeampaa ruokaa. Ja sorminapostelemaan myös (vaikka silloin ei puhuttu mistään sormiruokailusta). Pojat ovat nykyään kaikkiruokaisia teinejä, joille maistuu myös vihannekset ja kasvikset. Tiedä sitten onko tähän syynä se, että alusta asti annoin monipuolisesti kaikkia kasviksia ja eri makuja.:)

  21. Anna H. 2 vuotta ago

    Vähän naurahdin savukalajutulle, mutta kolahti kyllä itseenikin. Muiden valintoja en ole arvostellut, mutta minulle itselleni on tuottanut vaikeuksia ostaa joskus jotain valmista. Minä haluaisin viljellä sen viljan, jauhaa jauhot ja sitten tehdä itse sen leivän! (Oikeasti leivon itse vaan sen leivän.) Minulla kesti kauan hyväksyä, että olen ihan idiootti, kun väen väkisin haluan tehdä kaiken itse alusta asti.

    Nyt kolmen lapsen äitinä osaan jo vähän paremmin oikaista. Yksinkertaisesti en jaksa tehdä kaikkea itse, kun on niin paljon hommaa. Kaksi ekaa lasta eivät saaneet mitään kaupan soseita muuta kuin reissussa, mutta tämän kolmannen kanssa olen todennut, että valmissoseet on tosi hyviä arjen helpottajia. Paljon teen vieläkin itse, mutta silloin kun 3-vuotias roikkuu jalassa ja vauvallakin menee hermot, niin on ihan kiva, että ei tarvitse keittää porkkanoita ja pottuja itse. Jos syömme jotain, mistä vauvalle on helppo ottaa erikseen vaikka juureksia, niin silloin tietty tarjoan vauvalle niitä. Valmissoseita on kuitenkin kaapissa aina varalta. Mielummin käytän aikaa ja energiaa vaikka siihen, että leivon sen 3-vuotiaan kanssa pullaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*