Kiusaamisen pitää loppua

/ hanna

Miltä sinusta tuntuisi, kun kesken työpäivän joku tuntematon ihminen kävelisi työpöytäsi viereen ja mollaisi ensialkuun synnyinpaikkaasi, sitten kieltäsi, sukunimeäsi ja koulutustasi (tai sen puutetta). Jatkaisi solvaamista kertomalla miten häpeää puolestasi, paljastaa sinulle, että kaikki ajattelevat samoin kuin hän. Haukkuisi siihen päälle kasvojesi muodon oudonmalliseksi ja kertoisi vielä samaan hengenvetoon, että elämäsi tulee muuttumaan huonommaksi kuin se nyt on ja vihdoin pääset sinäkin näkemään vähän oikeaa elämää.

Kuulostaa helvetin absurdilta, eihän nyt kukaan tuollaista tee? Tekeepä hyvinkin. Tämä on valitettavasti osa minun päivääni, näiden viestien seulominen.

IMG_3729

Vaikea teksti, aihe jota en ole halunnut tuoda esiin. Aihe jota olen vältellyt haastatteluissa, aihe jonka haluaisin lakaista maton alle ja antaa olla.

Julkaisen tämän tekstin siinä toivossa, että edes yksi kiusaaja tajuaisi lopettaa kohteensa piinaamisen.

Minä olen kokenut elämässäni monenlaista kiusaamista, ja se on jättänyt jäljet. Ensimmäiset muistot ovat kolmannelta luokalta, kun muutin pienestä kylästä isoon kaupunkiin. Olin helppo kohde, ujo, vinohampainen ja arka maalaistyttö, jonka pipossa oli liian iso tupsu. Puhuin oudosti, eihän siitä murteesta kukaan ottanut selkoa. Se oli jo riittävästi, kukaan ei leikkinyt kanssani, vietin välitunnit pihalla valvovan opettajan (kirjaimellisesti) takinliepeissä. Kun koulu loppui perjantaina, tunsin helpotusta ja onnea juostessani kotiin, lauantaihin mennessä tunne oli muuttunut palaksi kurkussa, sunnuntaina pelotti jo lähestyvä maanantai. Koin olevani ruma ja epäkelpo, tuo kolmasluokkalaisen tunne on yhä toisinaan vahvasti läsnä.

Tuli avokadopasta, tuli tv-ohjelma ja tuli julkisuutta. Puhuimme tuotantoyhtiön kanssa aiheesta, lupasin olla kommenttien yläpuolella, en antaa niiden mennä ihon alle. Paljonpa tiesin.

Minua ruotivia kommenttiketjuja syntyy joka päivä lisää. Aiheena on ollut mm. minun nauruni joka ärsyttää, ulkonäkö jossa on paljon parannettavaa, luonne joka on saatanasta seuraava, liian iso nenä, ihan väärä sukunimi, liian helppo elämä, avioero, minun ja Joonaksen suhteen synty ja moni muu. Facebookin Muut-kansiossa on ihmisiä kasvoineen kertomassa minulle, mitä mieltä ovat tisseistäni tai kaupallisista yhteistöistäni.
Tiettyyn pisteeseen asti luin näitä kommentteja, en saanut nukuttua öisin, kun asiat jäivät vaivaamaan.
Miten voisin käydä heille kertomassa, että minun elämässäni on 99% sitä, mistä te ette tiedä yhtään mitään. Miten kertoisin, että sananne jumalauta satuttavat, olivat ne totta eli eivät. Miten voitte tuntea luonnettani, kun ette ole minua edes tavanneet?

Suljen nykyään silmät kaikista ketjuista, joissa ruoditaan minua, en lue niitä enää.

Hei come on, ole niiden yläpuolella, älä niitä kuuntele.

Helppo se on sanoa. Nahkani ei ole paksumpi, en ole karaissut itseäni ilkeydelle, minulla ei ole osaamista moiseen. Enkä usko että kenelläkään on, eikä kenenkään tarvitse ottaa vastaan tämmöistä, ei edes heittääkseen sen suorilta käsin roskikseen.

Kiusaamiseen pitää tulla loppu.

Tiedän, että vain pieni kourallinen teistä 47 000 uniikista lukijasta kuukaudessa ovat niitä, jotka jättävät näitä ilkeitä viestejä. Puhun nyt teille. Te 99,9% voitte jatkaa seuraavaan kappaleeseen. Kun avaat aamulla koneen ja päätät aloittaa kiusanteon, hyvästeletkö ensin lapsesi koulutielle ja miehesi/vaimosi töihin. Keität kupin kahvia ja otat mukavan asennon. Mietit ketä lähtisit tänään sivaltamaan, kuka olisi sen mielestäsi ansainnut. Kuka tahansa, joka on tuonut itsensä julkisuuteen, kaikkihan ne sitä kerjäävät kun tuolla naamaansa jakavat somessa, on usein argumenttisi. Olet toisinaan kieleltäsi taitava, joskus kirjoitat kuin et olisi aakkosia hallitseva lainkaan, olet ottanut asioista selvää ja luulet tietäväsi mihin tähdätä siten, että haavoitat eniten. Et ehkä osu napakymppiin, mutta kun haulikolla jysäyttää, niin kyllä siinä karhukin alkaa nilkuttaa. Mietipä hetkinen mitä sinä saatat sillä kommentillasi aiheuttaa. Kohteesi saattaa olla masentunut, hän saattaa käydä parhaillaan läpi eroa tai lähiomaisen sairautta, hänen työnsä on ehkä vaakalaudalla. Sinun lauseesi voi olla se viimeinen pisara, se joka saa tämän ihmisen luovuttamaan, antamaan periksi ja uppoamaan. Koetko siinä tapauksessa onnistuneesi? En oikeasti usko sinun miettineen asiaa niin pitkälle, en oikeasti usko sinun tajuavan kuinka isoa tuhoa voit saada aikaan. Siksi pyydänkin, että lopetat nyt. Älä enää kiusaa. Älä kiusaa netissä, älä kiusaa koulunpihassa, älä kiusaa työpaikalla. Ole kiltti, jos et osaa, niin ole hiljaa. 

Teille muille sanoisin, että jatkakaa kannustamista, älkää säästelkö kauniita sanoja jatkossakaan. Positiivinen kommentti voi olla se, joka saa jonkun ihmisen jaksamaan. Tekisi mieli jakaa tähän se kulunut ja kliseinen quote siitä, miten jokainen käy taistelua josta me emme tiedä mitään. Siksi meidän tulisi olla kilttejä muille, aina. Mutta en sitä jaa, sillä senhän te jo tiedätte. 

#äläkiusaa #eikiusata 

Related posts:

Kirjakiertueella
Punajuuririsotto
Harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu

212 kommenttia
  • Tulipa itsellenikin surullinen olo. Asiattomien viestien kirjoittajat haluavat jakaa omaa pahaa oloaan. Ihmiset, joiden elämänhallintataidot ovat jääneet vajanaisiksi. He eivät pysty hallitsemaan omaa elämäänsä, vaan epäonnistuvat kaikilla elämän osa-alueilla kerta toisensa jälkeen. Niin parisuhteessa kuin muissakin ihmissuhteissa tai talousasioissa tai työelämässä. Heidän lähiympäristönsä muodostuu myös ihmisistä, joilla on samanlainen elämäntilanne, ollut luultavasti jo lapsuudesta asti. Nämä heikot elämänhallintataidot katkeroittavat, saavat aikaan tunteen, että muut ovat saavuttaneet tyytyväisyytensä elämään vaikuttamatta itse asiaan, tekemättä mitään asioiden eteen. Heidän on vaikea ymmärtää, että asioihin voi kaikesta huolimatta vaikuttaa, huolimatta menneisyydestä ja eilisestä.

    Olen Hanna pahoillani näiden ihmisten puolesta ja haluan sanoa, että on ilo lukea blogiasi. Tsemppiä ja voimia jatkoon! Ja te, joilla ei ole mitään positiivista sanottavaa, lähtekää vaikka lenkille, sen avulla voi poistaa omaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan. Ja opetelkaa myös anteeksipyynnön taito. Ihan kaikki perseelleen menneet asiat eivät ole muiden tai yhteiskunnan vikaa. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä tsempata ja laittaa asioitaan järjestykseen!

    28.1.2017 11:01 ‐ Anna

  • Tuon kommentin jättäjälle voisin sano, että itse olet nolo ja ajattelematon. Miksei ihmiset voi olla onnellisia toisten puolesta ja iloita toisen menestyksestä ym, ei se ole keneltäkään pois. Suomalaisille pitäisi varmaan jo koulussa opettaa positiivisuutta ja, että kateudesta ja ilkeistä sanoista ei hyödy kukaan KOSKAAN.
    Sinulle Hanna haluan sanoa,että kiitos kun olet positiivinen, joka uskaltaa tehdä lapsista huolimatta kaikkea mm. safkata rafloissa ;) Eiköhän jokainen itse rakenna ja ylläpidä omaa menestystään, ja niistä uhmaikäisistäkin lapsistakin selviää oikealla asenteella ja kasvatuksella :D olet paras ❤️

    28.1.2017 11:04 ‐ Sallac

  • Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin pidetään mölyt mahassa. Asiallinen palaute/kritiikki on eri juttu – eihän kaikkien tarvi olla samaa mieltä asioista. Mutta henkilökohtaisuuksia on ihan turha kenenkään ruotia!

    Tsemppiä!! ❤️

    28.1.2017 11:09 ‐ Pieni Lintu

  • Kunpa kaikkien kotona opetettaisiin, miten muiden ihmisten kanssa voi ja kuuluu toimia. Olen omilleni sanonut aina, että kaverille sanotaan vain kivoja juttuja ja jutellaan toista kunnioittavasti. Jos toisen paita ei ole omaan makuun, pidetään mölyt mahassa ja jos se toisen paita on kiva, muistetaan mainita siitä. Lapset siis alaluokilla. Olen myös käskenyt pitäämään huolen, että kukaan ei ole yksin koulun pihalla. Ekalla poika kävi monesti kysymässä yhtä yksin istunutta uutta poikaa hänen ja kaverinsa mukaan. Ja kävi niin monta kertaa, että lopulta näistä pojista tuli hyvä kolmikko. Tsemppiä Hanna ♥ Olet onnesi ja menestyksesi ansainnut ja onneksi sinulla on ympärilläsi ihania ihmisiä ja auttavia käsiä!

    28.1.2017 11:22 ‐ Hanna

  • Jo tämä yksi esillenostettu vihakommentti, jonka instagramissasi näin, pysäytti hetkeksi. Tulee tyhjä ja sanaton olo miksi joku jaksaa? Varmasti purkaa omaa pahaa oloaan mutta sen ei kuulu olla muiden onnesta pois. Tätä aihetta tosiaan ei ole raotettu somessa paljoakaan, sen katsotaan kuuluvan juttuun, mutta oikeastiko?? Se mitä tämä blogi ja Instagramisi näyttää, luo ihanan olon! Oikeasti tulee hyvä mieli ja hymy nousee korviin vauvakuvista, parisuhdeonnesta ja hauskoista kuvateksteistä! Ne piristää! Ihanaa ja toivottavasti vihatonta jatkoa blogiin, muuhun someen, kevääseen ja arkeen! <3
    Oikeasti ihana seurata teidän elämää ja sinä OLET kaunis :)

    28.1.2017 11:23 ‐ Julia

  • Voi Hanna, minä niin tunnen sympatiaa sinua kohtaan tämän aiheen tiimoilta. Olen myös itse ollut kiusattu, sekä ala-asteella että yläasteella ja kyllä vain, myös aikuisiällä ihmiset ovat ottaneet oikeudekseen kertoa minulle törkeyksiä ja negatiivisia kommentteja elämästäni, minusta muutenkin, elämän valinnoistani jne.

    Ja ehkä eniten, vaikka se ehkä onkin jollakin tapaa hyvällä tarkoitettu, minua riipoo juurikin ne ”älä välitä” , ”ole kuin et olisi huomaavinasi” tai ”ole sellaisen yläpuolella” – kehotukset, ikään kuin minun pitäisi olla se joka aina kaiken kestää.

    Valitettavasti se ”kaiken kestäminen” ei ole johtanut välttämättä niin hyviin lopputuloksiin, joten olenkin ihan viime vuosina alkanut todella tekemään asialle jotain. Minä en ohita asioita olankohautuksella, minä sanon ja teen selväksi, kuinka minua mikäkin satuttaa. Aivan sama enää sen jälkeen mitä sanoja miettii, harvemmin kuitenkaan katuu, jos ikinä. Mutta minä teen selväksi.

    Ikävä, ikävä, ikävä piirre tuossa toisen haukkumisessa, tahallisessa loukkaamisessa jne on, että sitä on todellakin joka puolella. Ei vain mammapalstoilla, ei vain kouluissa, ei vain jossakin piilossa. Juuri tällä viikolla katsoin yhden valtakunnan päättäjän kirjoitusta siitä, kuinka oli positiivisessa ja energisessä seurassa puhumassa eteenpäin vievästä kommunikaatiosta sun muusta sellaisesta ja kanssaan ryhmäkuvassa, yksi puhujista siis, oli juurikin todella törkeitä haukkumaviestejä, v-sanoja ja vähättelyä minulle (omalla nimellään) kirjoitellut ihminen. Ajattelin, että siellä hän on täysin suojassa, tärkeiden ihmisten paistattelun kohteena ja oikeasti sisältä aika ilkeä ihminen ja kaikkea muuta kuin ihailtava. Jotenkin sitä ajattelee tällaisissa tilanteissa, että näihin ei mikään auta, jotkut vaan porskuttaa ja saa tehdä ja sanoa mitä tahansa, ilman seuraamuksia.

    Joskus sitä tuntee itsensä niin pieneksi. Ja juuri niin huonoksi kuin on sanottukin. Kaikesta omanarvon tunnosta huolimatta.

    28.1.2017 11:24 ‐ Larissa

  • Mukavaa lauantaita Hanna ja koko ihana perheenne. Olen aina yhtä sanaton ihmisten typeryyden edessä. En millään ymmärrä ihmisten tarkoitusperiä ja mitä mielihyvää se voi heille saada aikaan. Todennäköisesti kertoo heidän omasta olostaan, turhautumisestaan ja kateudesta.
    Tiedän mistä puhun, oma tyttäreni oli koulukiusattu. Monet sotkut ja tahot mukana, oliko niistä apua tai ei. Eipä paljoakaan. Teimme yhdessä paljon, jotta tilanne saatiin kääntymään ja nyt minulla on vahvempi tytär kuin koskaan. Vahva puolustaja ja puuttuu kiusaamiseen kun sitä huomaa.
    Toivon sinulle Hanna voimia jatkossakin olla se avoin ja ihana itsesi. Blogiasi ja perheesi arkea on mukava seurata. ❤️

    28.1.2017 11:26 ‐ Birgitta

  • Juuri kävin äitini kanssa keskustelun siitä kuinka rakastaminen ja toisen huomioiminen muuttaisi niin paljon jopa maailmanlaajuisesti jos jokainen ottaisi sitä edes murusen verran jokaiseen päiväänsä. Monesti ajattelemme, ihastelemme ja haaveilemme siitä mitä toisella on. Sanomalla sen ääneen toiselle antaa se molemmille hyvää, uskon niin.
    Mitä kylvää, sitä myös niittää.
    Sinä ja perheesi kylvätte rakkautta, positiivisuutta, iloa ja inspiraatiota tekstien ja kuvien kautta. Ottakaa ansaitsemanne sato talteen ❤️

    28.1.2017 11:26 ‐ Elina

  • Mullakin oli vääränkokoinen tupsu pipossa – siitä se sitten lähti, eikä se siihen jäänyt…

    Hieno kirjoitus kipeästä aiheesta. Kiitos, että avauduit. Toivotaan, että viesti tavoittaa kohteensa. Tsemppiä ❤ Keep up the good work!

    28.1.2017 11:36 ‐ M

  • Onnellisimmat ihmiset ovat usein kärsineet paljon. Joutuneet valitsemaan haluavatko katkeroitua koettelemuksista vai kasvaa ihmisinä. Ymmärtää että elämään kuuluu ilot ja surut. Valinneet positiivisen negatiivisen sijaan. Ja juuri siksi saavatkin elämässään kokea paljon hyvää ja onnea! Tätä kiusaajat ja kateelliset ihmiset eivät ymmärrä. He ovat valinneet toisin. Katkeroituneet ja valinneet negatiivisen positiivisen sijaan. ❤️ Sinulle Hanna ja perheellesi!

    28.1.2017 11:38 ‐ Saara

  • Itsekkin kiusaamisen kohteena olleena tiedän mistä kirjoitat. Aurinkoista lauantaita teidän perheelle.

    28.1.2017 11:41 ‐ Riikka

  • Hyvä teksti, toivotaan että tästä ei aina tarvitsisi ihmisiä muistuttaa :(
    Tsemppiä sinulle, olet kaunis!

    -Koulukiusattu

    28.1.2017 11:46 ‐ Minttu

  • Ihan järkyttävää luettavaa. Käsittämätöntä käytöstä ja tahallista satuttamista. Mikä tässä ajassa on vikana? Lastani on kiusattu vuosia, jopa opettajan toimesta, joten aihe todella koskettaa. Tärkeä aihe, hyvä että kirjoitat asiasta. Sympatiat ovat puolellasi ❤

    28.1.2017 11:46 ‐ Hanna

  • Hei Hanna!
    En ole tainnut koskaan aiemmin kommentoida kirjoituksiasi, vaikka niitä olen jo pitkään seurannut. Seuraan myös sinua sekä miestäsi instagramissa.

    Olen vain ihaillut sitä positiivisuutta, mikä teistä huokuu. Itse olen kolmen pojan (9- ja 6v. sekä 1v4kk) äiti ja kärsinyt masennuksesta sekä lihavuuden tuomista sosiaalisista paineista. Olen myös mukana Ylen Vaakakapinan kuvissa ja videossa. Olen saanut osakseni haukut myös jo pienestä pitäen. Onneksi uusimmista jutuista tuli enemmän positiivista palautetta kuin sitä ikävämpää. Vaikka jotenkin ihmismieli aina takertuu enemmän niihin negatiivisiin, ei siitä taida päästä inhimillinen olento mihinkään.

    Ihailen sitä teidän perheen luomaa kuvaa, eikä vaan kuvaa vaan ihan todellisuutta, siitä kuinka helppoa lasten kanssa on mennä ja tehdä. Olette mukavan aikaansaavia, mutta osaatte kuitenkin ottaa myös rennosti. Olen itse saanut viimeisen vuoden aikana meidänkin perheelle enemmän sellaista menemisen ja tekemisen makua ja varmasti teidänkin perheen esimerkillä on siihen vaikutusta.

    En jotenkin vain pysty ymmärtämään sitä, miksi joidenkin pitää aiheuttaa toisille mielipahaa ihan ehdoin tahdoin. Miksei vaan voida keskittyä omaan elämään ja kaikkeen positiiviseen. Ja jos nyt jokin asia kaihertaa todella mieltä, niin miksei siitä osata sanoa rakentavasti tai sitten vain pitää mölyt mahassa. En usko, että kukaan näistä kirjoittajista haluaisi itselleenkään pahaa mieltä, niin miksi aiheuttaa sitä toisille?

    Positiivisia ajatuksia koko teidän perheelle! <3

    28.1.2017 11:49 ‐ Tea

  • Hei Hanna. En yleensä koskaan kommentoi mihinkään blogiin, mutta tällä kertaa tuli pakottava tarve kertoa sinulle kuinka väärässä nuo kiusaajat ovat. Tiedän että muiden on vaikea todella saada oloasi paremmaksi noin julmien sanojen jälkeen, mutta toivon että yksi hyvä kommentti lisää voi osoittaa että toivo ihmisiin ei ole kokonaan mennyt :) Kiusaaminen on sydäntäsärkevää, oli kyseessä lapsi tai aikuinen, tuttu tai tuntematon. En voi uskoa miten joku voi löytää sinusta pahaa sanottavaa – usein instagram-feediäsi selatessani mietin että siinäpä vasta fiksu, luonnonkaunis, lahjakas ja kertakaikkiaan cool nainen :) jatka inspiroivaa työtäsi ja arjestasi kirjoittamista samaan malliin, tuotat iloa ja hyvää mieltä niin monelle meistä! ❤

    Ps. Laitoin hyvän kiertoon kun jaoin eilen sitruunapastan ohjeen työpaikalla, klassikko toimii aina :)

    28.1.2017 11:50 ‐ Jemppu

  • Hyvä kirjoitus, täällä yksi kiusattuja syrjitty, yritän taistella rumaa elämää vastaan ja tehdä siitä kaunista. Peace

    28.1.2017 11:51 ‐ Nenna

  • Tärkeällä asialla olet <3 Kovasti voimia urpojen hatereiden kanssa! Enemmän inhimillisyyttä, ymmärrystä ja lempeyttä, sitä toivoisi maailmaan lisää.

    28.1.2017 12:10 ‐ Pirpu

  • Hanna, 1vee kaksospoikien ja parin isomman pojan äiti lähettää lämpimät terveiset. Jatka just niinkuin tähänkin saakka ❤️

    28.1.2017 12:13 ‐ Minna

  • ”Paras kosto on elää hyvä elämä” on lause, jonka voimalla itse olen monesta paskasta eteenpäin päässyt. Sinähän taidat toteuttaa juurikin tätä ja sekös näitä nyppii.

    28.1.2017 12:14 ‐ Veera

  • Hei Hanna!

    Pitkään blogiasi lukeneena haluan vain sanoa, että olet huikean rohkea ja ihana nainen, joka uskaltaa sanoa miltä tuntuu ja mikä on hyväksi itsellesi ja perheellesi. Jatka samaan malliin, koska ikinä ei voi miellyttää kaikkia eikä pidäkään. Rakkauden täyteistä viikonloppua sinulle ja perheellesi!

    28.1.2017 12:20 ‐ Eija

    • Kiitos Eija, ihanaa viikonloppua sinullekin.

      28.1.2017 14:21 ‐ hanna

  • Hei Hanna&Pojat!

    En ole koskaan kommentoinut blogiasi, vaikka seuraankin elämäänne päivittäin.
    Ihailen mutkatonta asennettanne elämään! Siksi olen hyvin hämmentynyt ja pahoilani siitä, että joidenkin kateus elämäänne kohtaan näyttäytyy kiusaamisena.
    Se on väärin ja typerää käytöstä.

    Te olette ihana perhe. Jatkakaa samaan malliin! Älä anna kiusaajien lannistaa, vaikka heidän käytös ymmärrettävästi harmittaakin.

    28.1.2017 12:20 ‐ Josette

    • Kiitos Josette! En anna lannistaa, toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi lukea itsestään asiattomia loukkauksia. Ihanaa päivää! <3

      28.1.2017 14:22 ‐ hanna

  • ”Ole kiltti, jos et osaa, niin ole hiljaa. ” Siinäpä hyvä ja napakka ohje. Näin kun kaikki toimisimme, ei kenelläkään olisi paha mieli toisen ihmisen ilkeyksien takia.

    Olet kyllä niin mahdottoman kaunis – niin sisäisesti kuin ulkoisesti – että on ihanaa, kun jaat meille lukijoille energiaasi ja hyvää mieltä! Koita jaksaa, olemme tukenasi! Ja terkkuja suloiselle perheellesi <3
    – Elma -

    28.1.2017 12:23 ‐ Elma

    • Kiitos, kiitos, kiitos!

      28.1.2017 14:22 ‐ hanna

  • Ikävä kommentti, en hyväksy kiusaamista. Kun luo brandiä some:n kautta ja hankkii sen avulla elantoaan, täytynee ikävä kyllä varautua tällaiseen. Julkisuudella ja sorme:lla on kahdet kasvot. Ei voi valita vain sitä puolta, mistä tykkää ja mikä itseä hyödyttää.

    28.1.2017 12:28 ‐ Pirjo

    • En ole samaa mieltä, oli julkisuudessa eli ei, ei missään nimessä tarvitse varautua tällaiseen.

      28.1.2017 12:51 ‐ hanna

  • Hei paljon tsemppiä sinulle ja voimaa tähän kaiken keskelle! Uskomattoman törkeää tekstiä joku urpo kirjoittanut sinulle! Sä olet yksi kauneimmista bloggaajista, sulla on rento ja hieno elämänasenne, jota arvostan! Muista, et susta välitetään! #eivihapuheelle.

    28.1.2017 12:33 ‐ eve

    • Kiitos Eve, ihana olet.

      28.1.2017 14:23 ‐ hanna

  • 28.1.2017 12:33 ‐ Sari

    • <3

      28.1.2017 14:23 ‐ hanna

  • Erittäin hyvä kirjoitus! Silti yksi huomio.

    Kiusaamisen pitää loppua, mutta valkoisen heteronaisen kiusaaminen ei ole vihapuhetta. Vihapuhe on rasismia ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa vainoa, älä siis vesitä tätä sanaa kutsumalla sinuun kohdistuvaa nettikiusaamista vihapuheeksi.

    28.1.2017 12:35 ‐ Mari

    • Olet oikeassa, kiitos kommentista.

      28.1.2017 13:13 ‐ hanna

  • Olen lukenut sinun blogiasi jo monta vuotta ja vaikutat niin ihanalta ihmiseltä että olet todella ansainnut kaiken hyvän mitä elämässäsi on. Positiivisella asenteella pääsee pitkälle kuten olet näyttänyt.
    Ihanaa viikonloppua teidän perheelle!

    28.1.2017 13:27 ‐ Mari

    • Kiitos paljon sanoistasi Mari!

      28.1.2017 14:24 ‐ hanna

  • Minulla oli pipo liian syvällä ja väärä murre.
    Kaikkea hyvää elämääsi!

    28.1.2017 13:28 ‐ JonnaP

    • Kohtalotoveri, oot upee!

      28.1.2017 14:25 ‐ hanna

  • Me tykätään just sellaisena kuin olet. ❤

    28.1.2017 13:37 ‐ Emilia

    • Kiitos siitä! <3

      28.1.2017 14:25 ‐ hanna

  • Olipa rohkea, avoin ja tärkeä- sitä ennen kaikkea- kirjoitus. Kommentoin, koska kirjoitin itse juuri (lähes) samasta aiheesta omaan blogiini (www.paivisusanna.com)- uskallan väittää, että sinunkin tapauksessa suurin osa kiusaajista on naisia(?). Tällöin syy on suorastaan nolon itsestäänselvä: kateus. Kateus on surullista. Juurikin sen takia, että usein meillä ei ole pienintä aavistustakaan kateuden kohteemme todellisesta elämästä; niistä asioista siinä, joissa ei todella ole mitään kadehdittavaa, vaan jotka ovat satuttavia, kipeitä, raskaita, järkyttäviäkin. Kateus on surullista myös sen takia, että siitä kumpuava täysin ala-arvoinen käyttäytyminen tekee ihmisestä oikeasti ruman. Aikuisen kiusaajan kohdalla erityisen surullista on se, ettei hän ole koskaan kasvanut aikuiseksi. Lapsi vasta harjoittelee, aikuisen tulisi tietää paremmin.
    Suututtaa ja koskettaa se mitä joudut kokemaan (ja niin moni muu)! Ihmisten julmuus on järkyttävää. Onneksi kirjoitit- toivon että kirjoituksesi, omanikin, saisi edes jonkun kateellisen kiusaajan ajattelemaan, lopettamaan, kasvamaan aikuiseksi- muuttumaan rumasta kauniiksi.

    28.1.2017 13:44 ‐ Päivisusanna

    • Käyn lukemassa, kiitos linkistä ja kommentista. Kaikkea hyvää!

      28.1.2017 14:26 ‐ hanna

  • Käsittämätöntä tuo kiusaaminen ja tekee niin surulliseksi. Näiden ihmisten oman elämän sisältö on varmaan aivan kauheaa. Jatka samaan malliin kuin tähänkin asti, tsemppiä!! <3

    28.1.2017 13:49 ‐ tuulia

  • Mun verenpaine yritti nousta tuon kommentin lukemisen myötä, mutta pakotan sen alas, koska nettikiusaaminen on omanlaistaan terrorismia. Sen tarkoitus on kasvattaa pelkoa, epävarmuutta ja negatiivisuutta. Sille ei kuitenkaan saa antaa valtaa.

    Minusta sinä Hanna vaikutat ihanalta, rennolta ja lahjakkaalta naiselta, joka menestynyt ja selvinnyt elämän haasteista hienosti. Sulla on ihan mieletön perhe ja hieno ura ja kaikesta päätellen myös hyviä ystäviä. Nauti niistä ja älä anna idiooteille tilaa sun elämässä. <3

    28.1.2017 13:52 ‐ S

  • Koskettava kirjoitus Hanna! Kirjoituksesi herätti ja hetken mielijohteesta etsin oman, vuosien takaisen kiusaajani fb:sta ja lähetin hänelle viestin. Vastausta tai anteeksipyyntöä tuskin saan koskaan, mutta jo viestin lähettäminen sai mieleni paremmaksi. Lisäksi jaoin lähettämäni kirjeen omalla fb-sivulla.
    Vaikka kuinka haluaisimme, ettei kiusaajia ole, heitä tulee olemaan aina. Pitää vaan jotenkin oppia elämään sen tosiasian kanssa. Ja pitää vain toivoa, ettei omat lapset koskaan joutuisi tuollaisten säälittävien kusipäiden kiusankohteeksi.

    28.1.2017 13:52 ‐ Minttu

  • Vitsit tuli paha mieli sinun puolestasi. Aurinkoa ja iloa teille.
    Blogia on kiva seurata ja lapset kokkaa meillä. Varsinkin safkaa skideille ja jauhelihakirja pelastavat äidin huonon ruokapäivän. Joskus en keksi mitään laitettavaa, niin lapset saa valita mitä syödään.
    Iso virtuaalihalaus.

    28.1.2017 14:00 ‐ Ritva

  • Kateus on tunteena evoluution aikaansaannoksia ja siksi inhimillinen piirre, ei siis pelkästään silkkaa ilkeyttä, tyhmyyttä tai ihmisenä täysin epäonnistumisen osoitus. Toki aikuisen ihmisen pitää oppia tunnistamaan kateudenkin tunteen itsessään eikä päästää sitä ulos näin ikävällä tavalla. Tällaiseen pitää ohjata lapsia ja nuoria aikauisten esimerkillisellä käytöksellä.
    Olen edelleen sitä mieltä, että somea hyödykseen käyttävän pitää oppia prosessoimaan inhimillisyyden ikävät puolet myös.

    28.1.2017 14:15 ‐ Pirjo

  • Noh, et julkaise tätä kuitenkaan mutta sanonpa silti. Kaikki, mitä sanot on totta. Sinua todella kiusataan, sen huomaa kaikki. Kirjoituksesi oli todella hyvä ja tarpeellinen. Siitä vaan ei välity yksi asia. Me tapasimme kerran vuosia sitten. Ehkä 2007-2010 joka tapauksessa ennen avokadopastoja ja muita. Ehkä et silloin vielä vaalinut mainettasi. Sen muutaman tunnin ajan haukuit ja mollasit naureskellen muita ihmisiä rakkaan ystäväsi kanssa (tiedäthän hänet, joka ei saa ihmisistä heidän parhaita puolia esiin, päinvastoin). Haukuit ulkonäköä, persoonaa, pukeutumista jne jne. Muka vahingossa myös sellaista vaatekappaletta joka oli minulla päällä juuri tuolloin. Hävetti. Olinpa mä nolo. Olit itse kaikkea tuota, mitä nyt saat vastaasi. Niin makaa kuin petaa?

    28.1.2017 14:29 ‐ TämäOnTotta

  • Kiitos, kun jaat elämääsi meille! Muista, että olet supersankari :) Mä yritän aina epävarmuuden iskiessä miettiä, että mun keho on kantanut kaksoset, mä olen ne ruokkinut ja kasvattanut: mä olen super! Tuskimpa moni niistä, joihin vertaan, on tämän saman tehnyt ;) Nim. idioottihymy crosstrainerilla, mä oon niin kova :D

    28.1.2017 14:55 ‐ Nelli

  • Hei Hanna ja Pojat!

    Kylläpä maailmaan mahtuu tyhmyyttä ja suoranaista julmuutta. Some saa joissakin ihmisissä suorastaan psykopaattisia piirteitä esille. Näköjään.

    On ollut ihan aidosti ilo seurata teidän positiivista ja upealla huumorilla maustettua arkea. Julmat kommentit satuttavat, mutta onneksi meitä, jotka pidetään sun ja poikien puolta, on enemmän. Voimahalit teille koko sakille ❤. Kajjjaanista kajahtaa!

    28.1.2017 15:39 ‐ Jenna

    • Kiitos, ihana tietää, että teitä on sankoin joukoin. <3

      28.1.2017 17:29 ‐ hanna

  • Moi. Joo on kyllä keikenlaisia lukijoita ja ihmisiä. En halua loukata sinua, mutta kieltämättä olen itse myös välillä ihmetellyt, että miksi uusiin naimisiin mennessäsi olet edelleen halunnut säilyttää eksäsi sukunimen, oman tyttönimen kyllä ymmärtää paremmin, jos sen haluaa pitää. Luulisi, kun olet niin kiitollinen ja ylpeä miehestäsi niin haluiasit myös ottaa hänen sukunimensä. Itse kokisin kyllä loukkaavana, jos minun nyikyinen pitäisi eksänsä sukunimen. No kukin tyylillään. Hyvää kevään odotusta sinulle ja perheellesi. Kiva seurata teidän elostelua. Ja kirjatkin on ostettu ja reseptejä testailtu.

    28.1.2017 15:40 ‐ ihmetellen

    • Sinäpä et olekaan minun nykyinen aviomieheni etkä siten voi tietää mitä hän ajattelee. Ihanaa talvea!

      28.1.2017 17:29 ‐ hanna

    • Moikka Suvi,

      Ymmärrän pointtisi, mutta mielestäni elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin nimi. Itse en sitä kokenut loukkaavana ja minulle on aivan sama mikä Hanna sukunimi (tai etunimi) on, koska menin naimisiin ihmisen kanssa. Ihmisen kenen kanssa haluan viettää loppuelämän. Ihmisen, jolla on oma persoona ja luonteenpiirteet, jotka eivät ole onneksi riippuvaisia nimestä.

      Mukavaa kevättä sinullekin ja kiitos mielipiteestäsi.

      Yt,
      Joonas

      28.1.2017 19:31 ‐ Joonas Laurila

  • Tsemppiä Hannalle, kateelliset suut puhuu noin. Heillä ei luultavasti ole muuta tekemistä!!

    28.1.2017 15:41 ‐ Sami

  • Sanattomaksi sai ensin instagram, mykäksi sitten tämä kirjoitus. Kunhan saadaan muutettua uuteen kotiin sinne teidän hoodeille, niin kutsun perheesi meille syömään ja ennen kaikkea ylpeydellä skoolaamaan; hyvälle elämälle, omille saavutuksille, arjessa selviytymiselle, helvetin hyville sukunimille, loistavilla aviomiehille, maailman parhaimmille lapsille ja upeille naisille, vaimoille, äideille. Jatka vähintäänkin samaan malliin. I like it

    28.1.2017 16:06 ‐ I

    • Oi! Odotan kutsua vesi kielellä! Nauroin ääneen helvetin hyville sukunimille – meillä kaikilla on moiset! <3

      28.1.2017 17:30 ‐ hanna

  • Kiitos tästä kirjoituksesta! Ihailen rohkeuttasi kirjoittaa kipeästä asiasta. Kiusaaminen on valitettavan yleistä ja pahinta siinä on se, että yleensä kiusaajat pääsevät tavoitteeseensa: he onnistuvat saamaan kiusatulle pahan olon ja kalvavan mitättömyyden tunteen. Viimeksi minua kiusattiin viime vuonna systemaattisesti kateellisen ja narsistisen miespuolisen työkaverin toimesta. Mitätöivät ja loukkaavat kommentit ja arvostelu oli jokapäiväistä. Esimies ei pyynnöistäni huolimatta saanut häntä lopettamaan. Näin jälkikäteen ajatellen hän ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ja kauneutta. Ja ei – nämä ”älä välitä” -neuvot eivät minua auttaneet. Läheisten tuen avulla onneksi selvisin. Itse olen sen päätöksen tehnyt, että kannustan muita ja sanon heille vain positiivisia asioita. Tiedän nimittäin, miten paljon kiusaaminen sattuu ja loukkaa. (Asiallinen kriittinen palaute on sitten asia erikseen.) Toivottavasti jaksat kaikesta huolimatta iloita läheisistäsi ja hyvistä asioista elämässäsi. Tsemppiä!

    28.1.2017 16:10 ‐ Janna

    • Onni on rakkaat, heidän avullaan näidenkin yli. Halaus!

      28.1.2017 17:31 ‐ hanna

  • Ihmisten haukkuminen viestii kyllä jonkin sortin ongelmasta mutta -I must say -olen ollut Hanna kanssasi samoissa kemuissa ja kun saavuit paikan päälle reippaasti myöhässä, kysyit ystävältäsi heti ensimmäisenä asiana, että ”ketä täällä kannattaa kätellä?”

    En ollut uskoa korviani ja jätin sut kokonaan omaan arvoosi.

    Ps. Toivottavasti olet löytänyt kättelemisen arvoisia ihmisiä ;)

    28.1.2017 16:33 ‐ Kokemus kohtaamisesta

    • a) en ole koskaan (siis koskaan) myöhästynyt mistään b) toivon mukaan en tässä harhassa kätellyt sinua

      28.1.2017 17:31 ‐ hanna

    • Ps upea nimimerkki!

      28.1.2017 17:32 ‐ hanna

  • Hei Hanna, tsemppiä! Minusta sinä olet upea tyyppi ja juttujasi on kiva lukea ja seurata. Asun tällä hetkellä ulkomailla ja omalta osaltasi lievennät koti-ikävää kun saan kauttasi seurata ihanaa Helsinki-elämää. Kaikkea hyvää sinulle ja pojillesi! ❤️ Sanna

    28.1.2017 17:03 ‐ Sanna

  • Hanna Laurila olisi hyvä ja nätti nimi ja olisit siltikin kiinnostava vai pelkäätkö ettet olisi enää?

    28.1.2017 17:04 ‐ Lisbe

    • Se olisi nätti nimi, totta!

      28.1.2017 17:32 ‐ hanna

  • On aika outoa ettei ole lakia joka määrää puolison ottamaan eron jälkeen oman nimensä takaisin. Tai muun haluamansa nimen. Oli se puolison nimi sitten ihan mikä tahansa virtanen tai lahtinen. Kiusaamisesta: se on peffasta. Joskus tuntuu, että suomalaiset osaa vaieta kahdella kielellä ja suoltaa soopaa nettikielellä.

    28.1.2017 17:21 ‐ HannaK

    • Rakastan sua vaikka sun sukunimi olisi Runebegintorttu, totesi Joonas. Ihanaa talvea!

      28.1.2017 18:29 ‐ hanna

  • Eli et usko, että nätti nimi olisi tarpeeksi kiinnostava?

    28.1.2017 17:49 ‐ Lisbe

    • Lopetan kanssasi tähän, voitko lukea tuon blogitekstin uudestaan. Kivaa talvea sinulle!

      28.1.2017 18:33 ‐ hanna

  • Hui kamala miten joidenkin ihmisten katkera (rikkinäinen) mieli saa aikaan tämmöisiäkin kommentteja. Näille ilmanmuuta nollatoleranssi. Ja kuten jo instassa huutelin (tosin asia ei voisi minulle vähempää kuulua) niin tottakai ihminen joka on jo tunnettu ja ’brändi’ pitää sen nimen jolla tunnetaan, sehän on vain ja ainoastaan järkevää. Jos edes johtuu siitä.

    Hanna on älyttömän kaunis ja fiksu ja kommunikoi upeasti. Ja etenkin te negatiivista lietsovat – arvatkaa kuka bloggari täysin pyyteettömästi, yllättäen ja ihan muuten vaan kaikessa hiljaisuudessa nosti esim. minut kaksosia odottavan lähes masennuksen partaalta kun kaksosten odotus tuli shokkina. Jep, Hanna. Tälläisen ihmisen sydän on kultaa ja minua nolottaa vaan heidän puolesta jotka kehtaavat haukkua.

    Ainiin, ja kumpi muuten on mieleenpainuvampi ja vetävämpi kirjan nimi: ’Safkaa skideille’ vai ihan vaan että ’Ruokaa lapsille’? Älkää nälvikö vaan tehkää omasta elämästänne itsenne näköinen, niin tulee parempi fiilis itselle ja ympäristölle.

    28.1.2017 18:07 ‐ Nina

    • Nina! Me puhuttiin sinusta juuri Joonaksen kanssa, ensi viikolla meistä kuuluu. <3 Oot ihana, kiitos kommentista.

      28.1.2017 18:32 ‐ hanna

  • Kamala kommentti! Olet upea ja sulla on ihana perhe. Blogi ja instagram-tili tuo iloa, olet monen inspiraation lähde. Jo Chicling oli magee, ja tää vaan paranee. Lähetän halauksia ja kukkia, iloa ja ihastelua.

    28.1.2017 18:18 ‐ Laura H

    • Kiitos Laura! <3

      28.1.2017 18:29 ‐ hanna

    • Kiitos kukista, oot upee!

      30.1.2017 16:07 ‐ hanna

  • Voin ihan rehellisesti sanoa, etten pidä kaikista ihmisistä, mutta tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen. En ikinä halua tietentahtoen pahoittaa kenenkään mieltä, edes niiden kenestä en syystä tai toisesta niin välitäkään.

    Mua on myös (lievästi) kiusattu koulussa, ja edelleen tunnun muistavan jokaisen inhottavan kommentin. Ja voi luoja, miten pelkään, että omat lapset joutuisivat kokemaan samaa. Yhä tänäkin päivänä saan eräältä taholta vittuilua ja nälvimistä osakseni, surettaa, itkettää ja mietin miksi kolmekymppinen ihminen käyttäytyy niin.

    Sinä olet ihana ja kaunis ja perheesi on ihana <3 vaikutat niin sydämelliseltä ihmiseltä, että välillä toivon että omasta lähipiiristä löytyisi joku sun kaltainen!:)

    28.1.2017 18:28 ‐ Tiia

    • Eikä kaikista tarvitse pitää, on vain ihan turhaa käydä sitä kyseiselle ihmiselle huutamassa. Ihana kommentti, kiitos <3

      28.1.2017 18:30 ‐ hanna

  • Kirjoitat taitavasti, olet kaunis ja elegantti & annat inspiraatioita ruokailuun ja rennosti elämiseen. Kiitokset siitä! Rakkautta <3

    28.1.2017 18:35 ‐ Pinni

    • Voi kiitos, ihania sanoja. <3

      28.1.2017 19:14 ‐ hanna

  • Kiitos Hanna rohkeasta ja koskettavasta tekstistä!
    Olen tällainen hiljainen seuraaja joka tiiviisti seuraa, mutta harvoin kommentoi blogianne.
    Tykkään kovasti blogistanne ja seuraan teitä myös instassa.
    Nyt oli vain myös minun pakko laittaa viestiä.
    On todella surullista miten jotkut ihmiset luulevat että täällä netissä tai sosiaalisessa mediassa voi toisista sanoa mitä vain. Hyvät käytöstavat ovat näiltä ihmisiltä ihan hukassa. Olen monen aikaisemman kommentoijan kanssa samaa mieltä, että kateellisia he vain ovat. Ja toivottavasti kirjoituksesi pistää edes jonkun heistä ajattelemaan ja muuttamaan tapansa.
    Haluan vielä sanoa, että olet kaunis ja innostava persoona ja toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää! ❤️

    28.1.2017 18:51 ‐ Sanna

  • Tämä on yksi sosiaalisen median varjopuolia: negatiivisen palauteen antaminen on helppoa. Varmasti näin käy jokaiselle julkkikselle, jossain vaiheessa. Kiusaamista en hyväksy missään nimessä, mutta jos tuo TämäOnTotta-nimimerkillä kirjoittanut henkilö on oikeassa niin olet ehkä sinäkin syyllistynyt toiselle nauramiseen/arvostelemiseen (tai hänen pukeutumistyylilleen tässä tapauksessa) ja se satuttaa ihan yhtä paljon kuin tämä.

    Tässä taannoin (odotusaikanasi) annoit julkisesti negatiivista palautetta äitiysneuvolasta, jotka tekevät kuitenkin arvokasta työtä (eikä se ole välttämättä heidän syynsä, että teille sattui eri henkilö jokaisella kerralla). Eli sinulla on oikeus arvostella palveluja ja palvelujen tarjoajia julkisesti, mutta sinulle ei saa antaa negatiivista palautetta?

    28.1.2017 19:05 ‐ Tiina

    • En ole yli-ihminen, olen varmasti loukannut ihmisiä minäkin ja tehnyt ajattelemattomia asioita. Tuo blogikirjoitus ei ole yksi niistä, luitko sen? En arvostellut äitiysneuvolaa, totesin, että kun osoitetaan sormella painoa, se loukkaa. Lue uudestaan postaus, ehkä sitten saat siitä kiinni. Tai ehkä olin epäselvä sanoissani.

      28.1.2017 19:19 ‐ hanna

    • Ja vielä: minulle saa antaa negatiivista palautetta, mutta minua (eikä ketään muutakaan!) saa haukkua, nimitellä eikä solvata. Siinä ehkä olet samaa mieltä?

      28.1.2017 19:20 ‐ hanna

  • Mielestäni sinun olisi parasta ottaa nykyisen miehesi nimi. Esimerkiksi Päivi Hertsberg joutui luopumaan tuosta sukunimestä mennessään naimisiin Paavo Lipposen kanssa. Päivin entinen mies ei antanut hänelle lupaa käyttää enää nimeänsä. Ehkäpä tuollainen törkykirjoittelu loppuisi tai ainakin vähenisi. Ymmärrätkö, että rumasti käyttäytyvät ihmiset ovat kateellisia, huonolla itsetunnolla varustettuja tai ”rumia”. Ehkä heillä on muitakin ongelmia, sehän paistaa läpi kirjoituksista. Kritiikkiä jokainen voi antaa asioista, mutta kenen ongelmat helpottuvat toista parjaamalla??

    Toivon, että iän karttuessa päästät irti menneisyyden haamuista ja keskityt rakentamaan nykyistä perhettäsi. Uskon sen olevan myös lastesi parhaaksi. Lapset vaistoavat herkästi vanhempiensa pahan mielen ja saattavat jopa alkaa syyttää itseään heidän ongelmistaan.

    28.1.2017 19:23 ‐ Riitta

    • Kiitos mielipiteestäsi, aika inhottavia piikkejä sinulla siellä. Pehmeämpää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi!

      30.1.2017 16:13 ‐ hanna

    • Lisäys vielä edelliseen: toivoisin sinun ymmärtävän sen, että jaan sukunimen myös esikoiseni kanssa. Se ei ole menneisyyden haamu mitä kannan mukanani, se on minun sukunimeni.

      30.1.2017 16:14 ‐ hanna

  • En yleensä juuri koskaan kommentoi blogeja, joita seuraan. Mutta nyt koen sen tärkeäksi. Kerron sinulle, mitä tämä sinun kritisoitu julkisuudessa esiintyminen on saanut aikaan esimerkiksi minun elämässä.
    Minä olen syömishäiriötoipilas. Olen kulkenut sen kanssa monenlaisia taipaleita, enkä varmaan koskaan karista sitä kannoiltani.
    Mutta, suhteeni ruokaan ja ravintoon on muuttunut viime vuosina paljon. Olen tarkka siitä, minkälaisia medioita seuraan, jotten altistuisi huonoille vaikutteille. Sinulla on arvostava suhde ruokaan, ja kirjoitus kerrallaan olen omaksunut sen itselleni. Nautinto ja intohimo edellä, rennosti. Hyvinsyöminen ei ole makrojen täydellisiä suhteita, vaan perheen ja ystävien kanssa vietettyjä hetkiä ruokapöydässä. Arkinen ruoka on nautinto, katan tänään kauniimmin ihan vaan vaikka ankean sään vuoksi. Kokeilen uusia reseptejä ja tarjoan niitä rakkaudella miehelleni päivälliseksi. Kehittelen omia reseptejä ja joskus itkettää, kun jokin on vaan niin hyvää. Ruoka ei ole vihollinen, ruoka on ystävä. Elämää rikastuttava nautinto.
    Kiitos siis Hanna, että olet tullut julkisuuteen kertomaan ruokafilosofioistasi ja tarjonnut ideoitasi. Koskaan et tiedä myöskään sitä, miten paljon voi toisille antaa vain olemalla se, kuka on. Sydämiä ja halauksia lähetän sinulle!

    28.1.2017 20:08 ‐ Maisa

    • Okei, tämä sai mut itkemään onnesta. Etpä tiedä miten hienoa on lukea tämä, olen sitä mieltä, että ruoka ja yhdessä syöminen on suuri lahja ja nautinto. Se, että olet alkanut rakastaa ruokaa edes hitusen ansiostani, saa mut tuntemaavn valtavaa ylepyttä ja onnea. Kaikkea hyvää sinulle, sydämiä niitäkin.

      30.1.2017 16:12 ‐ hanna

  • Mun on todella vaikea käsittää, miksi monia korpeaa niin pahasti, että joku säilyttää entisen miehensä nimen. Asiahan on henkilökohtainen päätös, siitä kannattaa varmaan keskustella entisen ja uuden miehen kanssa, mutta mitä se muille kuuluu. Jos on yhteisiä lapsia, se tietty vaikuttaa asiaan.
    Aikaisemmin joku kommentoi, ettei valkoihoisiin voi kohdistua vihapuhetta. Vihapuhe perustuu suvaitsemattomuuteen, riippumatta siitä kohdistuuko se valkoihoisiin (vaikkapa nykyisin Etelä-Afrikassa), muslimeihin, homoihin tai kehen tahansa.
    Tässä Hannan mainitsemassa tapauksessa on kyse yksittäisen ihmisen solvaamisesta, mikä ei tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää.
    Aivan käsittämättömiä nämä ”pitää vaan hyväksyä se toinen puoli jos kerran tuo itseään esille julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa”. Ei, ei pidä hyväksyä. Jos jonkun naama tai jutut ärsyttää, niin ei ole pakko lukea tai seurata.
    Itse koen, että nämä huutelijat ja solvaavat ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä ja kateellisia siitä, etteivät ole saavuttaneet samoja asioita (tai mahdollisesti mitään), eivät ole yhtä rohkeita tai lahjakkaita. Mutta se ei oikeuta heidän käytöstään.
    Toivon että tämän asian esille tuominen ja siitä syntynyt keskustelu saisi ihmiset ajattelemaan. Kiitos siitä Hanna. Toivon voimia ja jaksamista, jatka samaan malliin ja tee niitä asioita joista nautit. Toimit inspiraation lähteenä monille, pidä se mielessä kun joudut taas kuuntelemaan möyhääjiä.

    28.1.2017 20:20 ‐ Maisa

    • Olit tiivistänyt tuohon kommenttiin aivan tajuttoman paljon asiaa, mahtava nainen olet. Kiitos, kiitos paljon.

      30.1.2017 16:10 ‐ hanna

  • Olet superb! ❤ tuot blogin kautta arkeen ihanan paljon vertaistukea ja rohkaisua!
    Käyn päivittäin kurkkimassa onko tullut uusia kuulumisia ja olen saanut niistä piristystä ja rohkaisua, omiin elämässäni mietityttäviin samankaltaisiin asioihin.
    Kiitos, että jaat arkeasi kanssamme!
    Ps. Unoha p..a..s*.a puheet samointein… ja tsemppiä ❤
    t. Paula

    28.1.2017 20:48 ‐ Paula

    • Kiitos Paula, onni et mulla on kaltaisiasi lukijoita!

      30.1.2017 16:09 ‐ hanna

  • Huh, tuli kyyneleet silmiin, kun luin tän postauksen. Sä oot upea ja inspiroiva nainen. Pysy aina just tuollaisena kuin olet. <3

    28.1.2017 20:59 ‐ Nora

    • Kiitos paljon, olet ihana.

      30.1.2017 16:08 ‐ hanna

  • Hanna, ihan hirveetä, mitä kirjoitit. Mä en voi ymmärtää miten aikuisilla ihmisillä on aikaa ja energiaa kirjoitella tuntemattomille ihmisille loukkauksia. Miten voi tulla edes mieleen lähettää sellaisia viestejä, en vaan ymmärrä. Enkä ole myöskään ajatellut, että ns. tavalliset julkisuuteen päätyneet ihmiset saisivat tälläisiä viestejä. Oma ruokaohjelma on kuitenkin aivan eri asia kuin vaikka BigBrother tai joku deitti/tyrkkyohjelma. Paljon tsemppiä, aurinkoa, hymyjä ja haleja sun päivääsi ❤☺

    28.1.2017 21:11 ‐ Kirsi

    • Kiitos, etenkin haleista, elän niistä.

      30.1.2017 16:08 ‐ hanna

  • Kiitos sinulle että nostit tärkeän asian esille. Puskista on niin helppo tulla huutelemaan. Minulle olet tämän hetkisessä elämässäni yksi ilonlähde, ja varmasti monelle muullekin. Yritetään kaikki keskittyä positiiviseen.

    28.1.2017 21:11 ‐ Salla

    • Kiitos Salla!

      30.1.2017 16:08 ‐ hanna

  • Ihana Hanna.
    Olet laittanut itsesi likoon ja auttanut minuakin ruokavammaista suhtautumaan syömisiin hyvin. Olen myös oppinut sinulta blogiesi kautta paljon (olen seuraillut sinua Chicling-ajoilta), esim vaatimaan hyvää asiakaspalvelua ja antamaan itselleni armoa. Jotkut asiat ovat puhtaasti mielipiteitä, esim sinä kokkaat jauhelihaa ja minä en syö eläimiä; silti luen blogiasia kun se on kiva. Vaikka en elä lapsiperhearkea, ja olen sinua vuoden vanhempi, olen silti seuraillut teidä elämää koska olette hyviä ihmisiä, joista välittyy onni. Onnea ja rakkautta levittämällä saa itselleenkin hyvän olon.

    Säälin kiusaajaasi, hänellä on paha olla. Minua kiusattiin myös koulussa, ei siihen tarvita paljoakaan; outo nimi tai ihan vaan oma erikoisuuslaatuisuus.
    Huonoina päivinä minäkin, aikuinen menestyvä ihminen olen valvonut miettien miksi joku haluaa tosissaan ilkeillä toisille. Voi kun osaisi suhtautua näihin asioihin välittämättä!

    Itse olen saanut kiusaamista tuntemattomien kirjeiden ja sähköpostien muodossa, ja homma meni niin pelottavaksi että jouduin tekemään rikosilmoituksen.

    Joku aiemmin tuolla kommentoi vanhoja tapahtumia jotka muka oikeuttaisivat loanheittoon. Me ihmiset olemme myös kasvavia ja muutumme koko ajan. Veikkaanpa että jokainen on joskus ollut toisille kamala, tai saattanut sanoa jotain epämiellyttävää. Me muutumme, eikä kenenkään kannata jäädä hautomaan vanhoja juttuja. Tosi harmillista jäädä vatvomaan ja kaivelemaan menneisyyttä kun on nykyhetki elettävänä!

    Hanna, olet rohkea ja osaat ja uskallat ottaa kantaa! Olet kaunis ja juuri hyvä noin. Ja sulla on kaunis nimi, ihan sama mitä muut siitä ajattelevat, sillä kaikilla meillä on henkilökohtainen suhde omaan nimeemme. Toivon todella että kiusaava tyyppi lopettaa nyt!

    P.S.
    Näin miehesi tänään kaupungilla kaksosvaunujen kanssa, ja mietin mistä hän onkin tuttu. Ja korttelin myöhemmin hoksasin kenestä oli kyse. Ihanaa viikonloppua teille!

    28.1.2017 21:22 ‐ Tiina

    • Kiitos paljon pitkästä kommentistasi, olet asian ytimessä. Mä luulen muuten et olin mukana kaupungilla, oliko tämä siinä Granitin kulmilla Bulevardilla? Ihanaa päivää!

      30.1.2017 16:06 ‐ hanna

  • Yleensä en kommentoi, mutta nyt on pakko. Kiitos hienosta kirjoituksesta kiusaamista vastaan sekä ihanista instakuvista joita ilokseni päivittäin katselen. Sinulla ja perheelläsi on mahtava meininki ja energia! Jatka samaan malliin älä anna kiusaajien lannistaa.
    Niina

    28.1.2017 21:28 ‐ Niina

    • Kiitos, kauniita sanoja. Ihanaa talvea!

      30.1.2017 16:05 ‐ hanna

  • Toi on niin surullista. Ja maailmassa on jotain pielessä jos joku vielä ajattelee että tuollainen kommentti kertoisi jotain kohteestaan. Sehän kertoo vain ja ainoastaan kertojastaan eikä koske kohdettaan juuri mitenkään vaikka ymmätterrävästi koskettaa ja satuttaakin.

    Hanna sulla on blogi jota lukee mielellään ja ihanan aurinkoinen instatili, aivan suloinen perhe, hyvää safkaa (!) ja kustantamonne suoltaa ihan timanttista kamaa. Tyylisi on ajattoman elegantti ja olet muutenkin kaunis nainen. Olen myös huomannut että olet auliisti kehumassa myös muita ja annat esim. keittokirjasuosituksia myös oman kustantamosi ulkopuolelta. Jatka samalla meiningillä, linjoilla ollaan!

    28.1.2017 21:29 ‐ jennilee

    • Kiitos, kiitos, kiitos! Oletpa ihana.

      30.1.2017 16:05 ‐ hanna

  • Hanna,
    on tietty helpommin sanottu kuin tehty, mutta sanon silti: unohda nuo pikkusieluiset paskiaiset!
    Jätä heidät kateelliset omaan arvoonsa.
    Nauti elämästäsi jatkossakin, niinkuin teetkin.

    28.1.2017 21:32 ‐ Tiina

    • Nautin kyllä, se on tarkoitus. Halaus!

      30.1.2017 16:04 ‐ hanna

  • Minuakin on kiusattu. Ala-asteelta asti ja koko yläaste. Lukiossakin tunsin itseni eristetyksi. Tiedän miltä se tuntuu. Luulen, että kiusaajasi ovat kateellisia sinulle. Niin tuon yhden tekstin perusteella arvuuttelisin. Pelkureita ainakin. Olet kaunis ja sinulla on hyvä ja mielenkiintoinen elämä. Älä anna kateellisten pelkureiden sitä pilata. Niin kaunista ja menestyvää tässä maailmassa ei olekaan, etteikö joku omaan elämäänsä tyytymätön siitä jotain vikaa löytäisi…

    28.1.2017 22:00 ‐ Heini

    • Kiitos Heini. Olet varmasti oikeassa. Halaus!

      30.1.2017 16:04 ‐ hanna

  • Hanna;
    Olet kaunis ja lahjakas! Pää pystyyn ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

    28.1.2017 22:05 ‐ Toni

    • Kaunis kiitos, ihania sanoja.

      30.1.2017 16:03 ‐ hanna

  • Kiusaavat kommentit kertovat aina enemmän kiusaajasta itsestään kuin siitä kehen ne yritetään kohdistaa.Taustalla on varmasti jotain pahaa oloa mitä kiusaaja on kyvytön käsittelemään ja siksi on etsittävä kohteitä joihin purkaa sitä pahaa oloa. Tämän lisäksi sopassa on varmasti myös perinteinen suomalainen kateus. Ei osata olla iloisia toisen puolesta vaan onnistujaa on revittävä alas ennen kuin hänestä kasvaa popkulttuuri-ikoni tai auktoriteetti.

    Maailma on myös täynnä henkisesti vinksahtaneita narsistisia älykääpiöitä joiden elämä pyörii puhtaasti muiden asioita arvostellessa. Nämä elämänsä sankarit ja sankarittaret rakastavat asioiden väärinymmärtämistä ja usein tekevätkin sitä puhtaan itsetarkoituksellisesti. Internetin kautta heillä on ikkuna maailmaan ja siitä ikkunastaan he rakastavat oman happonsa valuttamista muiden silmille. Tuollaisten propellihattujen takia ei kannata menettää omia yöuniaan.

    Negatiiviset, ei-rakentavassa hengessä annetut kommentit kyllä satuttavat, siitä ei pääse koskaan yli. Niihin ei kuitenkaan kannata keskittyä. Hippunen tervettä itsekkyyttä auttaa tiputtamaan ne omaan lokeroonsa. Kun asiat sujuvat hienosti niin keskity vain tekemiseen ilon kautta. Sinussa ei ole mitään vikaa. En ole seurannut blogiasi mutta olen kyllä kuullut avocado pastasta. Oli vain pakko aktivoitua tuon Iltasanomien jutun takia ja tarjota hieman tukea tässä hullussa maailmassa.

    28.1.2017 22:13 ‐ Ari

    • Kiitos paljon, arvostan kommenttiasi. Ihanaa talvea sinulle!

      30.1.2017 16:03 ‐ hanna

  • Kiitos taas kerran Hanna niin järkevistä sanoista, tärkeä aihe! Ollaan toisillemme kuin haluaisimme itsellemme olevan <3 olet tärkeä, ainutlaatuinen ja juuri oikea sellaisena kuin olet. Ja mikä tärkeintä, olet arvokas. Kiitos kun jaksat kirjoittaa.

    28.1.2017 22:20 ‐ Kristiona

    • Kiitos, ihanasti sanottu. Halaus!

      30.1.2017 16:02 ‐ hanna

  • Oon seuraillut suo tässä vajaan vuoden blogin ja instagramin puolella, ja joka päivä oon ilahtunut teidän ihanasta menosta. En olis ikinä voinut uskoa, että säkin oot joutunut kohtaamaan tällästä ja vielä edelleen joudut. Oot upea nainen, ja hyvä todella voittaa aina pahan!!

    28.1.2017 22:46 ‐ Ida

    • Kiitos Ida, ihana kuulla, että seuraat ja tykkäät. Kaunista talvea!

      30.1.2017 16:01 ‐ hanna

  • Minäkään en ole koskaan aiemmin kommentoinut, mutta säännöllisesti käyn katsomassa instagramissa ja täällä blogissa päivityksiä. Nyt on siis minun vuoroni kirjoittaa sinulle! Tuli paha mieli puolestasi noin tökeröstä kommentista, niin turhaa ja niin käsittämätöntä että joku viitsii nähdä vaivaa kirjoitella tuollaista soopaa. Näille mielensäpahoittajille pitäisi vääntää rautalangasta, että jos ei netin miljoonista blogeista/instagramkuvista joku satu itseä syystä tai toisesta innostamaan, siirry seuraavaan, ja unohda. Tuollainen netissä solvaaminen on kiusaamista siinä mikä muukin. Mutta, katkeroitukoon nämä vihaiset kommentoijat omaan ahdistukseensa, ehkä he joskus avaavat silmänsä.

    Jatka sinä samaan malliin! Kiitos työstäsi. Ja p.s. teillä on todella suloiset vauvat :)

    28.1.2017 22:52 ‐ Aurelia

    • Siirry seuraavaan ja unohda – tuossa on mahtava neuvo kaikille mielensäpahoittajille. Halauksia!

      30.1.2017 16:00 ‐ hanna

  • Hannan kuvitteellinen vastaus voisi nimimerkille ebba & knit olla seuraavanlainen: Kainuulainen ja ylpeä siitä. Nykyisin stadilainen. Ylpeä siitäkin. Puhun puhekieltä, mostly. Ruotsikin taittuu vaikkei suomenruotsalaiseksi olla synnytty. Sukunimeni myös vanhimman lapseni sukunimi ja yrityksen tunnettuus perustuu osaltaan sukunimeeni. Liikeasia siis osaltaan. Ei esim. romantiikkaan perustuva valinta. Ihan sama mitä ”kaikki” ajattelee valinnoistani. Suomenruotsalainen en ole, en yritä olla. Yritän siitä huolimatta puhua ruotsia. Kamalaa? Moni ei nyt ruotsia suostuisi puhumaan, eikä edes osaisi. Naamani voi olla ”oudonmallinen”. Juu kun meillä kaikilla ihmisillä on erilainen naama. Pakko hyväksyä. Vauvat ❤️ kehittyy. Ihanaa, uhma tulee ja maailman hienoin asia vanhemmille on kun lapsi oppii kävelemään! Arki on meillä kivaa, raflat plussaa. Nyt ja vasta.

    28.1.2017 23:08 ‐ Hapili

    • IHANA SINÄ! Vitsit, nauroin ääneen. Olet mahtava, kiitos.

      30.1.2017 15:59 ‐ hanna

  • Kiusaaminen, oli se sitten netissä tapahtuvaa, koulun pihalla, tai työpaikalla, on aina tuomittavaa. Tarve kiusaamiseen kertoo kiusaajan omista peloista ja pahasta olosta. Voimme opastaa lapsiamme ihmisiksi kunnioittamalla ja hyväksymällä toisemme. Kaikkien kanssa pitää leikkiä, ketään ei jätetä leikkien ulkopuolelle.

    Mukavaa kevättä <3

    28.1.2017 23:30 ‐ Suvi

    • Kiitos, samoin sinulle!

      30.1.2017 15:59 ‐ hanna

  • Olet näyttävä ja kaunis, ja olet saavuttanut ihania asioita elämässäsi! Kateelliset ihmiset kokevat tarvetta haukkua sinua, ja nauttivat jos saavat sinulle hippusenkin pahaa oloa. Klisee, mutta: Älä välitä! Jatka kivaa blogiasi ja nauti elämästäsi.

    28.1.2017 23:40 ‐ Johanna

    • Kiitos Johanna, kauniita sanoja.

      30.1.2017 15:58 ‐ hanna

  • Ihana Hanna <3 Oon niin pahoillani siitä, miten ilkeitä jotkut ihmiset on. Musta on ihana seurata sun, Joonaksen ja lasten elämää somessa. Ja oon sulle varmasti ikuisesti kiitollinen siitä miten hyvä ja kannustava esimies olit mulle – sain sulta hurjasti rohkeutta ja itseluottamusta! Jatka just tuollaisena kuin oot. :) Kaunista kevättä, ja iloa teidän päiviin!

    29.1.2017 00:33 ‐ Mirka

    • Voi ihana Mirka, kiitos sun sanoista! Oli ilo kun olit meillä töissä, oot aivan poikkeuksellisen upea nainen.

      30.1.2017 15:58 ‐ hanna

  • Kiitos Hanna kaikesta! Olet valoisa, inspiroiva ja onnellisuutta hehkuva nainen! Ihanaa, että jaat elämäänne somessa, annat valosi loistaa meille kaikille. Sinulla on kirjoittamisen lahja hallussa ja rohkeutta vieläpä käyttää sitä! onkin niin ilahduttavaa, että uskallat kirjoittaa juuri tuollaista rehellistä tekstiä perheellisen naisen elämästä! Kateus on niin perisuomalaista, että suorastaan hävettää noiden kiusaajien puolesta. Jos joku on sinulle kateellinen ”helposta elämästä” , niin sopiihan sitä kokeilla ihan itse: senkus vain keksii seuraavan somenräjäytyksen ja rupeaa kustantaja-kirjailijaksi – niinhän se käy, naps vaan vaivattomasti, eikö vain?
    Älä lannistu, tuot niin paljon iloa ja kauneutta meille lukijoille, ettei sitä mitkään kiusaajat voi nollata.

    29.1.2017 01:32 ‐ Anna

    • Olen usein sanonut, ettei mua kannata kadehtia. Menee vain itse ja tekee vaikka samat perässä, tää on mun elämä ja se on mulle hyvä. Jos haluan jotain, teen sen eteen töitä ja olen aina tehnyt. Iloa sun talveen!

      30.1.2017 15:58 ‐ hanna

  • Täällä on tosi mahtavia kommentteja! Antaa uskoa ihmisiin. Harmi kun ei voi peukuttaa!

    29.1.2017 08:26 ‐ HannaK

    • Uskoa ihmisiin, todella. Mulla on empaattisimmat lukijat.

      30.1.2017 15:56 ‐ hanna

  • Ajatuksia herättävä kirjoitus! Mua ei ole koskaan kiusattu, joten en tiedä yhtään miltä tuo tuntuu. En ole tajunnut, että bloggaajat saavat kestää päivittäin tuollaista määrää paskaa ja haukkuja. Myönnän, että itsekin huomaan joskus hetken aikaa kadehtivani bloggaajaa (sinuakin), mutta tämä on mun henkilökohtainen ongelmani, eikä mitenkään bloggaajan vika. Ebban kommentista viimeistään tuo päänmuodon kommentoiminen paljastaa sen, että kateudessa on vellottu hartaasti ja pitkään, koska syljetään ihan mitä tahansa myrkkyä sitä kateuden kohdetta vastaan, että saataisiin loukattua. Vaikea tuollaista on varmaan sivuuttaa, vaikka itse tietää miten asiat on.
    Hyvää jatkoa Hanna sulle ja koko perheellesi! Teitä on mukava seurata :-)

    29.1.2017 09:00 ‐ Sini

    • Kiitos kaunis kun jätit sanasen, ilo olla täällä puolella, kun siellä on tuommoisia helmiä lukijoina.

      30.1.2017 15:56 ‐ hanna

  • Olen itse kokenut samaa ja koen edelleen. Se on kammottavaa. Se sattuu ja voi tuhota. Minäkin taistelen vastaan. Olet rohkea kun kirjoitit asiasta. Ja todellakin, yleensä syy on se, että ihmiset voivat itse huonosti ja johonkin on pakko purkaa se. Se on yleensä henkilö, joka he itse haluaisivat olla, mutta eivät pysty. Jotku taas eivät omaa sellaisia kykyjä että pystyisivät ymmärtämään tekevänsä mitään väärin. Älä huomioi näitä henkilöitä. He eivät huomiota tarvitse. Saati ansaitse.

    29.1.2017 09:29 ‐ Sari

    • Kiitos sanoistasi, halaus.

      30.1.2017 15:55 ‐ hanna

  • Hanna,
    kiusaajilla ei ole oma elämä kunnossa. Ei normaaleilla ihmisillä ole aikaa eikä halua omistautua toisten kiusaamiseen. Kyky empatiaan puuttuu myös. Kiusaaminen jättää haavat. Myös minua kiusattiin alaluokilla – tyhmä pipoja rumat kumisaappaat. Yläkuokilla liityin häpeäkseni kiusaajiin ja olin tyytyväinen, kun minua ei kiusattu. Kiusaaminen jättää haavat, jotka arpeutuvat, mutta alkavat tykyttää uudelleen, kun tunnistaa kiusaamistilanteen. Sattuu eikä nahka ole koskaan tarpeeksi paksu. Älä lue kommentteja, keskity kaikkeen hyvään, mitä sinulla on. Hyvää kevättä!

    29.1.2017 09:31 ‐ Marke

    • Kiitos kommentista ja halauksia tuhansia.

      30.1.2017 15:55 ‐ hanna

  • No huh huh! Tuo insta-avautuminen on jotain ihan beyond, ei, en voi ymmärtää miten paha olo jollain voi olla tai miten tyytymätön voi olla omaan elämäänsä? Siis niin huono tilanne, että käyttää aikaansa tuollaiseen tuntemattoman ruotimiseen ja solvaamiseen.

    Sun blogi on mahtava. Sä oot mahtava. Ketä voi kiinnostaa jonkun vieraan perheen sukunimipolitiikka? Eiku sorry, ettehän te voi olla ”vieraita” kun avaatte _koko_ elämänne somessa ja ”se nega pitää vaan hyväksyä”. Mä oon ihan sanaton miten jengiä hajottaa toisten asiat, mutta silti ne vaan päivästä toiseen lukee näitä ”väärällä tavalla” elävien ihmisten blogeja, haastatteluja jne.julkituloja. Kornia, sanoisin. Kuka pakottaa? Kun siitä selkeesti tulee paha mieli ja oma elämä alkaa tuntua niin ankealle, että sitten pitää tykittää tuollaista palautetta instaan, mutta myös tänne. Osa ylläolevista kommenteista on myös luokkaa ”miksi sulla on paha olla?”.

    Naputan tätä viestiä lomalta puhelinta tihrustaen, koska haluan antaa palautteeni, vaikka tämän tyyppisiä olet (ansaitusti) saanut jo monta. Sun blogi on mainio, sä olet rohkea, kaunis ja menestynyt. Se ärsyttää monia. Todella monia. Ja joo, onhan kateus varmasti biologista ja evoluution aikaansaama inhimillinen piirre, mutta tämä on mielestäni naiivi ja liian hepponen perustelu. Aikuisen pitää osata kateudentunne kääntää pois, käyttää sitä vaikka parhaimmillaan buustina oman elämänsä muuttamiseen. Lapsille täytyy osata kertoa, että kaikki tuntevat kateutta, mutta miten sen kanssa voi toimia. Käsittääkseni (sorry en ole evoluutioasiantuntija), meissä on monia muitakin selviytymisen kannalta tärkeitä piirteitä jäljellä sieltä kivikaudelta, mutta harvoin kukaan perustelee esim.seksuaaliviettinsä olevan evoluution syy tai inhimillinen piirre, minkä vuoksi tuli nyt petettyä taas 92. kerran. Tai ehkä joku näin sanoo, mutta sanoisin että vähemmistö. Aikuinen osaa kontrolloida itseään, jos haluaa.

    Ja vielä (tulipa pitkä sepustus), mulla on about sun poikien ikäinen poika. Sain valtavasti hyvää fiilistä ja tietoa odotusaikana sun blogista ja nyt meneillään olevasta ihanasta elämästä pienten miesten kanssa. Painokommentit, nämä ”odotapa vaan” -varoittelut jne. Kiitos! Suuri halaus kaikesta nyt ja tulevaisuudessa.

    Eikun en vieläkään lopettanut… Jokainen ”uraa” tai ”brandiaan” ajatteleva todellakin tekisi noin miten sinä – jatkat mahtavaa bisnestä sillä nimellä, mistä oot tullut tunnetuksi. Kukaaan _liiketoiminnasta_ tai brändinrakennuksesta ymmärtävä tuskin mussuttaa kenenkään avioliittopoliittisia ratkaisuja. Oh mine.

    Ja hei kokemus kohtaamisesta löytyy! Me oltiin kerran tai parikin samassa joogassa Moolassa. Sä olit mukava. Sä olit iloinen, positiivinen ja toiset huomioonottava. Mutta jos et olisi ollut, niin kyllä pitäisi riittää aikuisella kapasiteettia ajatella, että kaikilla on huonoja päiviä. Käsi ylös se, joka voi sanoa aina olleensa ihana ja rakastava ihminen jokaiselle elämänsä aikana vastaantulleelle tutulle tai tuntemattomalle?

    No niin, nyt oon puhunut. Meen joogaamaan. Suosittelen sitä kaikille, joita ahdistaa esim.muiden sukunimi, lasten hyväntuulisuus, toisten kasvojen malli tms. näin alkuun.

    Ps sorry kirjotusvirheet, vähän on liian kirkas sää näytön näkemiseen.

    29.1.2017 09:32 ‐ Pikkumiehen joogaava mutsi

    • Luin sun kommentin moneen otteeseen, kaunis kiitos jokaisesta sanasta. Arvostan sua, vaikken tunne sua. Oot huippu. Iloa sun elämään, sitä sulla varmasti onkin, vaikutat niin hienolta ihmiseltä. Puss!

      30.1.2017 15:53 ‐ hanna

  • Ihminen on siitä hassu olento, että se herkästi kuvittelee kaikessa olevan kyse hänestä itsestään, ja toisaalta se herkästi puhuu vain ja ainoastaa omasta itsestään. Tätä ehkä kannattaa miettiä noiden nettikiusaajien kanssa. Jotenkin ne eivät osaa lukea blogia tuntematta katkeruutta omasta elämästään, ja sitten ne purkavat omaa pahaa oloaan. Kun itsellä on vanhemmuus hukassa, tulee kirjoitettua blogistille että tämä ei tule pärjäämään lastensa kanssa. Kun itse ei ole tyytyväinen peilikuvaansa, tulee kirjoitettua blogistille että tämän naama on oudon muotoinen. Ja niin edelleen.

    Kyllähän se solvaus silti sattuu. Voimia sinulle! Et ole heidän terapeuttinsa, ei sinun tarvitse lukea viestejä joiden ensimmäisestä rivistä näkee, että kyse on vain pahan olon jakamisesta. Olet upea tyyppi, vaikka kukaan meistä ei täydellinen olekaan!

    29.1.2017 10:28 ‐ Eeva

    • Täydellinen en ole, se on selvää. Muuten en olisi minä. Ja totta tuokin, etten ole kenenkään terapeutti, riittää keittiöpsykologin toimi ystäväpiirin kanssa analysoimisene, ei muuhun, heh.

      30.1.2017 15:51 ‐ hanna

  • Tunnistan tuon kiusaamis ilmiön ja se on ihan sairasta!!! Kirjoitin vuosia puutarhablogia joissa omat kuvat/omat tiedot ovat vähäisiä ja juttu keskittyy kasveihin. Sinnekin eksyi joku sekopää joka alkoi lähettelemään blogiin ilkeitä/haukkuvia kommentteja. Muutaman päästin läpi ja vastasin tiukasti ja pyysin lopettamaan. Kun jatkossa blokkasin viestit kirjoittaja siirtyi pommittamaan muita blogeja. Toivoisin että ig/blogeihin voisi tulla toiminto jolla saisi jonkun henkilön täysin blokattua pois. Sillä säästäisi paljon mielipahaa… ja se olisi oikea viesti kiusaajalle. Sinun juttujasi ei tarvita!

    Tsemppiä kovasti. On niin harmittavaa että jotain mitä tekee omaksi harrastuksekseen ja muiden iloksi saakin pahan mielen aikaan…

    29.1.2017 11:04 ‐ Karolina

    • Voi ei miten ikävää. Jatkan silti, niin kauan kun itsestä hyvältä tuntuu. Halaus!

      30.1.2017 15:50 ‐ hanna

  • Kannattaa lukea Ylen uutisista Helsingin piispan Irja Askolan haastattelu, julkaistu tänä aamuna. Häneen kohdistuu vihapuhetta ja henkilökohtaista solvaamista. Aivan järkyttävää luettavaa, vaikka esimerkit eivät varmastikaan ole pahimmasta päästä. Tätä ei pidä hyväksyä. Ei koskaan, ei kenenkään kohdalla.

    29.1.2017 11:39 ‐ Maisa

    • Luin, huh. Ihan kylmät väreet menee, niin kamalia asioita hän joutuu ottamaan vastaan. Voimia hänelle.

      30.1.2017 15:49 ‐ hanna

  • Kiitos ihana Hanna❤️ Tärkeä aihe ja toit sen niin oikein esille kuin vain voi. Ja aivan pisteenä iin päälle julkaisit asiattoman kommentin konkretisoimaan asiaa.

    29.1.2017 11:56 ‐ Riikka

    • Kiitos Riikka!

      30.1.2017 15:49 ‐ hanna

  • Niin, tällaisia osa meistä sivistyneistä aikuisista on: moni kommentoijista on alkanut analysoida syyttäen ilkeän viestin kirjoittajaa, jopa nimitellen häntä urpoksi tai ääliöksi. Olette siis juuri samanlaisia kiusaajia, ihan pahaa tekee. Osa kommenteista onneksi on hyvin asiallisia kuten alkuperäinen postauskin.

    29.1.2017 14:52 ‐ Pirjo

    • Ei ilkeillä takaisin, ei. Ihanaa talvea!

      30.1.2017 15:49 ‐ hanna

  • Kertakaikkiaan inhottava viesti. Edesmennyt mummoni sanoi, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin kannattaa olla hiljaa ja anteeksi pitää osata pyytää, jos on vahingossa pahoittanut toisen mielen. Tuossa nyt ei tosiaankaan ole vahingossa kirjoitettu ilkeää viestiä, en voi ymmärtää tuollaista.
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
    T. M. Laurila

    29.1.2017 17:37 ‐ Minna

  • Kertakaikkiaan inhottava viesti. Edesmennyt mummoni sanoi, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin kannattaa olla hiljaa ja anteeksi pitää osata pyytää, jos on vahingossa pahoittanut toisen mielen. Tuossa nyt ei tosiaankaan ole vahingossa kirjoitettu ilkeää viestiä, en voi ymmärtää tuollaista.
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
    T. M. Laurila

    29.1.2017 17:37 ‐ Minna

    • Kiitos paljon!

      30.1.2017 15:48 ‐ hanna

  • Hannaaa <3 sulje silmät ja korvat tuolta kaikelta negatiiviselta. Toisen onni ei ole muilta pois, voi kunpa sen kaikki muistaisivat! Kaikkea hyvää ja aurinkoisia päiviä sinulle ja perheellesi!

    29.1.2017 18:01 ‐ SatuJii

    • Kiitos kaunis!

      30.1.2017 15:48 ‐ hanna

  • Moni ei tunnu tajuavaan sitä että siellä netin toisellakin puolella on ihan oikea ihminen. Jos tällaisia asioita mitä monet kirjoittavat blogeihin huudeltaisiin keskellä katua niin kaikkihan katsoisivat että mikä sekopää tuolla huutelee.

    En tiedä millaista elämää nämä tällaisten kommenttien jättäjät elävät. Sanoisin että eivät kauhean onnellista. Voi olla isot talot, komeat autot ja hyvä työpaikka mutta jotain sieltä varmasti puuttuu esim. empatia ja ystävällisyys.

    Jos jossain lehdessä lukee että testaa Hanna Gullichsenin uusi pasta niin uskalla testata koska ”brändi” eli sun nimi on tuttu. Jos siellä yhtäkkiä lukisi että Hanna Laurila valmistaa herkkupastaa niin tuskin edes klikkaisin linkkiä auki tai vaivautuisin lukemaan juttua fyysisestä lehdestä, koska minulle tuo nimi ei olisi tuttu.

    Mulla on ystävä joka on luonut uraansa omalla sukunimellään ja hän sanoo ettei mitenkään voisi naimisiin mennessään vaihtaa nimeään koska hänellä on tietty maine oman nimensä kanssa luotu. Olisi hankalaa aloittaa tavallaan pohjalta koska hän olisi uuden nimen kanssa tuntematon.

    Minä haluan kiittää sinua siitä asenteesta mikä sulla ja ilmeisesti koko teidän perheellä on ruokaan. Ruoka on nautinto. Olen pyrkinyt tähän samaan omassa perheessäni ja vihdoin luopunut vuosikausia kestäneestä vaakapaniikista, ruoka-aineiden välttelystä jne. siihen että tänään syödään kermaista pastaa, huomenna sitten kasviskeittoa – ja molemmat ovat mielettömän maukkaita.

    29.1.2017 18:16 ‐ Henna

    • Kaunis kiitos sun viestistä, en ole tuota sukunimiasiaa jaksanut avata, se kun on meidän perheen asia. Ihanan positiivisesti olit sitä spekuloinut, hymy tuli huulille. Halaus sulle!

      30.1.2017 15:48 ‐ hanna

  • Hei Hanna,
    En koskaan kommentoi, mutta nyt täytyy. Pidän blogistasi, voi kun voisit kirjoittaa sitä vain fiksuille lukijoille.
    Ja kiitos tästä ja muistakin päivityksistä. Tämän olit selvästi kirjoittanut syvästi tunteella: tekstistä tuli kotoisen kainuulainen fiilis. Siellä oli muutamia erityisen ihania kainuulaisia kohtia. Kiitos myös siitä. Kaikkea hyvää!

    Kainuun tyttö

    29.1.2017 18:52 ‐ Tinsku

    • Kainuu, ihanan rakas. Halaukset sulle!

      30.1.2017 15:47 ‐ hanna

  • Hei Hanna , mainitsin sinut (ja tämän hienon kirjoituksesi) blogipostauksessani, koska kirjoitin samasta aiheesta, vaikkakin melko omakohtaisesti. Ajattelin siis vain tulla kertomaan, netiketin mukaisesti tästä maininnasta :) Mukavaa alkavaa viikkoa!

    29.1.2017 19:41 ‐ Larissa

    • Kiitos! Käyn lukemassa. Ihanaa viikkoa!

      30.1.2017 15:46 ‐ hanna

  • Hanna,

    Kyynelsilmin luin tätä postausta. Olet upea nainen ja ihailen sinua monella tavalla. Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi! Jatka samaan malliin!

    29.1.2017 20:50 ‐ Sonja

    • Kiitos Sonja, toivotaan, että edes yksi kiusaaja tämän ansoista havahtuisi ja hiljenisi, saisi halauksia ja muuttaisi suuntaansa.

      30.1.2017 15:46 ‐ hanna

  • No olipa. Hiljaiseksihan tuollainen vetää. Vuosien saatossa on ollut pakko alkaa sääliä kaikenmaailman kiusaajia – heillä on ehkä tosiaan itsellään niin paha olla, että purkavat sen sitten toisiin anonyymisti. Kiusaajakin kun ehkä perimmäisesti vaan kaipaa halia – toivottavasti he sellaisiakin saavat välillä.

    Mutta pakko kyllä todeta, että meni ihan metsään tuolla tyypillä nuo viimeiset kommentit. Nimittäin joo, tulee elämä hankaloitumaan kun muksut kasvaa, mutta sehän on vaan parasta <3 On ihan mieletöntä seurata kuinka lapset kasvaa ja kehittyy ja varsinkin kaksosilla tuo keskinäisen vuorovaikutuksen seuraaminen on jotain sanoinkuvaamatonta. Meidän kaksostytöt on tällä hetkellä puolitoista vuotiaita ja on ihan mahdotonta käydä ravintolassa syömässä (käydään kyllä silti). En silti vaihtais mihinkään <3

    Tsemppiä teille ! Toivottavasti tällaiset p***a kommentit loppuu ja saat keskittyä olennaiseen :)

    29.1.2017 21:57 ‐ Ansku

    • Kiitos sinulle ja terveisiä kaksosille, suuri siunaus elää tämmöisten naperoiden kanssa. Iloa talveen!

      30.1.2017 15:46 ‐ hanna

  • Hei Sinä Ihana, Hanna!
    Mä oon järkyttyneen sekavissa tunnelmissa hillunu siitä lähtien ku julkasit tän tekstin. Oon sanaton. Automatkalla tänään puhuin neljättä kertaa kirjoituksestasi miehelleni ja aina se nostaa verenpaineet ja sykkeet pilviin. Mun mies kehotti, että kirjoita. -Ainakin nyt saat puhua! Mikä niitä ihmisiä vaivaa?????!!, huono itsetunto ja pahaolo itsensä kanssa(??)
    Sain esikoiseni 8kk sitten ja mun ystävät tai sinä niitä sydämessäni pidin jättivät mut. Ei onneksi kaikki – ei ne oikeat ystävät. Koin sen vahvasti kiusaamisena. Mua ei edes tervehditty kaupungilla. Sanoivat että olen muuttunut. Oi kyllä, minusta on tullut äiti ja koko elämäni tärkein kiintopiste on poikani ja mieheni.
    Ei asioita voi vaan unohtaa, varsinkin ne asiat jotka puhuttelee sydäntä. Saatikka mitä se sitten on kun joku tuikituntematon astuu eteen arvostelemaan, huh-kuinka noloa. Kiusaaminen on rumaa ja väkivaltaista.

    Olet upea, ihana äiti ja puoliso, upea nainen! Ihailen Sinua ja elämän asennettasi! Kiitos blogista ja siitä pienestä siivusta joita jaat meille lukijoille ja instaseuraajille teidän arjesta!

    Puss o kram! ❤️

    29.1.2017 22:46 ‐ Nina

    • Kiitos kommentista ihana. Puhumattomuus ja se ettei tervehditä on kiusaamista sekin, vieläpä erittäin ikävää sellaista. Toivon sulla olevan heitä rakkaita, jotka pysyvät rinnallasi myös muutosten aikana. Elämä on yhtä muutosta, eikä me kaikki aina olla samassa tilanteessa, jospa osaisimme arvostaa toisia tuolloinkin. Rakkautta sinne!

      30.1.2017 15:45 ‐ hanna

  • Hyvä Hanna, niin messissä tässä!

    Mulla on montakin kommenttia tähän, tässä hakanaisessa järjestyksessä.

    1) Kiusaaminen ei missään tilanteessa ole ok. Ilkeä kommentointi netissä on kiusaamista, eikä sitä tule hyväksyä.

    2) ”Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos” ei ole ratkaisu, siitä jää jotenkin sellainen kuva, että tavallaan olisi kuitenkin ok mellastaa tuollaisilla kommenteilla ja että se, joka satuttaa niistä itsensä, olisi jotenkin heikko. Näin ei ole. Kenenkään ei tarvitse kuunnella mitään tuollaista ja jokaisella on oikeus surra ja pahoittaa mielensä, jos päälle käydään tuolla lailla.

    3) Kiusaamiseen pitää puuttua. Keinoja kyllä on, mutta joskus se vaatii sivullisen väliin menemistä, vaikka joskus tulisikin silmille itselleenkin (kokemusta on). Ja jos vain kiusatulla voimat riittävät, niin juuri näin pitääkin toimia, kuten teit. Asiat pitää tuoda esiin ja niille pitää pistää stoppi.

    4) ”Kateellisia ne vain ovat” -kommentti? No joo, voi olla, mutta vaikka olisi kuinka kateellinen, niin tuollainen käytös ei ole sallittua.

    5) Itse en koskaan julkaise tuollaisia alatyylisiä kommentteja kommenttiboksissa, koska siitä välittyisi mielestäni kuva, että tuollainen on jollain lailla hyväksyttävää ja osa ”keskustelua”. Ei ole.

    Hyvä, että otit asian esille, kyllä tälle yhdessä jotain voidaan. Paljon halauksia sinne, olet huippu. <3

    30.1.2017 09:52 ‐ Noora K.

    • Yhdessä mennään ja tehdään, kiitos viisaista sanoista Noora.

      30.1.2017 15:43 ‐ hanna

  • Piti tulla vielä jatkamaan, että tämänkaltaisen ”keskustelun” tyyssija eli vauvapalsta on kyllä jännä. Sanoma, joka sen omistaa, on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. Niissä on nykyään liite yleisön tuottaman sisällön varalle ja tällainen tuomitaan ohjeissa ihan selvästi. Mutta niin vain banneritulot taitavat viedä voiton pahan suitsimisesta, paljonhan palstalla käydään. Nyt kun erilaiset etiikkaan ja moraaliin perustuvat markkinointitempaukset ovat olleet viime vuoden aikana paljon esillä, niin haluaisin nähdä sen ison mainostajan, joka ekana vetää bannerimainonnan pois Vauva-palstalta ja vastaavilta niiden sisällön takia. Koska nehän ovat oikeita kiusaamisen kehtoja.

    30.1.2017 10:01 ‐ Noora K.

    • ämä sun kommentti Noora oli yksi upeimmista, mietin miten tämän voisi valjastaa ja alkaa toimeen.

      30.1.2017 15:43 ‐ hanna

  • Kiusaaminenhan on tosi usein vaan kateutta ja niinpä mä ajattelen vaan, että säälin saa ja kateuden pitää ansaita! Julkisuuden henkilönä pidän arvostelua yhtenä siihen kuuluvana osana. Valitettavasti. Kerrot paljon yksityisasioista julkisuuteen, josta saat varmasti myös paljon kehuja.

    Itse asun ulkomailla yhdessä maailman rikkaimmissa maista. Olen tullut tänne, samoin kuin aikoinaan ulkomainen mieheni, yhden matkalaukun kanssa. Kiitos meidän hyvien koulutuksien ja urakehityksen(joka ei ole todellakkaan mennyt aina kiitosuunnassa ylöspäin) kuulumme täkäläiseen tuloeliittiin. Me ja lapsemmekin saamme kokea säännöllisesti tämän takia vihaa. Ja ihmiset sanovat sen ihan suoraan päin naamaa. Opettaja julkisessa koulussa sanoi, että hän ei voi sietää rikkaiden perheiden lapsia joiden tulevaisuus ja ura on hänen mielestään turvattu! Meille ei jäänyt kyseisen koulun kohdalla(syitä oli kyllä monia) muuta vaihtoehtoa, kun laittaa lapsemme yksityiskouluun. Samalla lailla meillä ei ole joidenkin mielestä oikeutta asua ulkomaalaisina niin hyvällä asuinalueella. Suurin osa tämän maan ihmisistä Ovat aivan ihania ja tolerantteja kansalaisia. Jos olen jotain elämässä oppinut niin sen, että kannattaa keskittyä positiivisiin hyviin asioihin ja keskittyä tähän päivään ja tulevaan , eikä murehtia tai miettiä meinneisyyttä ja pahoja ihmisiä.

    30.1.2017 11:51 ‐ rh

    • En tiedä onko se kateutta vai ei, voihan sitä olla ihan puhtaasi vain tykkäämättä jostain ihmisestä. Eikä siinä mitään, kun ei mene pahoittamaan kenenkään muun mieltä. Ihanaa talvea sinne teidän perheelle!

      30.1.2017 15:42 ‐ hanna

  • Olet kerrassaan upea, jatka samaan malliin! Olen itsekin ollut kouluvuosinani kiusattu ja voi miten tulenkaan surulliseksi ja vihaiseksi, kun kuulen ihmisten kiusaavan toisiaan. Älä anna periksi, äläkä muutu sen vuoksi, että kateelliset, ilkeät ja ajattelemattomat ihmiset yrittävät nujertaa sinut. Voimia.

    30.1.2017 12:00 ‐ Sanna Eskelinen

    • En anna periksi, halusin vain tuoda asian julki ja saada aikaan keskustelua. Ihanaa talvea sinulle, ja kiitos kun jätit kommentin.

      30.1.2017 15:41 ‐ hanna

  • Niin hyvä ja tärkeä kirjoitus. Kiitos, että kirjoitit sen.

    Netti ja kasvottomat kommentit ovat se, mikä pelottaa mua ihan hulluna lasten takia. Tykkäykset kertovat suosiosta, ilkeät sanat päästetään helposti ilmoille.. Millä helvetillä siltä voi suojautua ja suojata jälkikasvun?

    Sut tuntien surettaa tuon idiootin tietämättömyys. Kuinka paljon annat iloa ystävillesi, kuinka kaunis olet niin sisältä kuin ulkoa. Hymyilen aina luotasi lähtiessäni, hehkut onnea ja iloa ympärillesi.

    Olet ihana.

    30.1.2017 13:50 ‐ Dorit

    • Kiitos Dorit kommentista, oot ihana! Opetetaan meidän lapsille empatiaa ja käytöstavat, toivotaan muiden vanhempien tekevän saman. Maailman pitää mennä lempeämmäksi, ilkeily ei voi jatkua.

      30.1.2017 15:41 ‐ hanna

  • Jaksamista.

    30.1.2017 18:06 ‐ Leena

    • Kiitos Leena <3

      30.1.2017 21:52 ‐ hanna

  • Hanna, sä ja sun blogi olette tuoneet mun elämään niin paljon valoa ja iloa jo vuosia! Oot ollu mun idoli jo monta vuotta ennen kaikkea sun mahtavan elämänasenteen ja positiivisuuden vuoksi. En voi muuta kuin kiittää tuhannesti. Mä vaan niin riemuitsen kaikista ihmisistä (olivatpa he sitten vierelläni tai netissä) jotka osaavat nauttia elämästään niin kuin te ja tartuttaa sitä muihin. Toivon todella että toi nettikiusaaminen saatais kuriin ihan yleisellä tasolla, ettei jokaisen bloggaajan ja someaktiivin tarvitsisi itse keksiä keinoja siitä selviämiseen. Toivon perheellesi kaikkea parasta, ja toivon ettei ehtymättömältä vaikuttava intonne, aktiivisuutenne ja positiivisuutenne laannu! Oot aurinko!

    30.1.2017 18:20 ‐ Aino

    • Voi hittolainen miten hienosti kiteytetty! Kiitos paljon kommentista. Halaus!

      30.1.2017 21:53 ‐ hanna

  • Äskeinen kommentti lähti ennen oikolukua ja loppui kesken. Älä vielä julkaise sitä, pyydän. Haluan esittää asiani selvemmin. Kiitos :)

    30.1.2017 22:29 ‐ Sanna

    • Ok, poistin kommentin.

      31.1.2017 09:19 ‐ hanna

  • Oi olipa hienosti kirjoitettu teksti! ❤ todella miellyttävästi sait sanottua ikävän asian. Tärkeää olisi todella muistaa, että kukaan ei tiedä varmasti kuin omasta elämästään. Eikä tällöin toisten elämän arvosteleminen auta ketään.

    Tsemppihalaukset sinne! Olet upea!

    31.1.2017 01:27 ‐ Anna Vuorela

    • Kiitos Anna, totta tosiaan, kukin tietää varmasti vain oman elämänsä. Iloa sun päivään!

      31.1.2017 09:20 ‐ hanna

  • Hanna,
    aivan pakko kommentoida kirjoitustasi. Ensinnäkin: aivan loistavasti kirjoitettu ja kiteytetty kipeä asia. Toiseksi: sinä olet kaunis ja viehättävä. Kaikkea mitä tuon viestin kirjoittaja ei todennäköisesti ole. Kateus on rumaa ja sitähän tuo viesti huokuu. Iloa, valoa ja kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!<3

    31.1.2017 09:14 ‐ Päivi

    • Kiitos paljon Päivi, kauniita sanoja. Kaikkea hyvää sinulle!

      31.1.2017 09:20 ‐ hanna

  • Kiitos Hanna hienosta postauksesta! Kiusaaminen on aina väärin, niin koulussa, harrastuksissa kuin (virtuaalisilla) työpaikoilla. Voimia, ja muista ettei se ole ”heikkoutta” jos toisten pahaa tarkoittavat sanat satuttavat, se on inhimillisyyttä!

    Osittain sivuhuomiona: on se jännä, miten ihmiset edelleen kuvittelevat, että heillä on oikeus kommentoida naisten valintoja. Vai olenko ainut, jonka tuttavapiirissä kysellään morsiamelta (mutta ei sulhaselta), mitä tämä aikoo tehdä nimensä kanssa naimisiin mennessä? Ja teit niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin. Haaveilen maailmasta, jossa nimiasiat ovat aidosti vapaita valintoja, koska sitähän ne eivät tilastojen valossa ole. Kiitos, kun toit oman stereotypiasta poikkeavan valintasi julkisuuteen, se auttaa raivaamaan tilaa meille muillekin!

    31.1.2017 09:45 ‐ Kaisa

    • Kiitos Kaisa, olet nyt yksi heistä joka hoksasi asioita, joita en ole ääneen sanonut. Eilen eräs viisas nainen totesi, että jos olisin ottanut tyttönimeni takaisin, saisivat kiusaajat aiheen siitäkin. Että miksi hylkäsit lapsesi nimen. Niin että niin tai näin, jonkun mielestä väärin päin. Pääasia, että itse tietää mitä tekee. Ihanaa talvea sinulle!

      31.1.2017 09:53 ‐ hanna

  • Ei tällä varmastikaan mitään merkitystä sinulle ole mutta silti: Pyydän anteeksi paskamaista kommenttiani. Olen todella todella pahoillani.

    31.1.2017 12:52 ‐ Ebba

    • Ebba, sun anteeksipyynnöllä on todella suuri merkitys minulle. Olen odottanut sun palaavan, olet älyttömän rohkea kun sen teit. Kiitos.

      31.1.2017 13:44 ‐ hanna

    • Lisäys edelliseen, annan anteeksi.

      31.1.2017 13:49 ‐ hanna

  • Kertakaikkisen upeasti kirjoitettu, en minä ainakaan kuivin silmin selvinnyt. Hanna, blogiasi on ihana lukea, on niin sujuvaa tekstiä teillä molemmilla, kiitos.

    31.1.2017 14:31 ‐ Pirjo

  • Olipa koskettava kirjoitus. Aito, tosi, rehellinen. Jatka samaan tapaan, älä lannistu. Rakasta, ole herkkä. Olet ansainnut onnesi.

    31.1.2017 14:44 ‐ Anniina

  • Kaiken ilkeän, mitä sanoin, haluaisin perua, aivan kaiken ja tässä kävi juuri niin kuin pitikin, paska fiilis valtasi minut, enkä voinut antaa asian olla. Oli pakko palata! En itseni takia vaan sinun. Halusin pyytää sinulta anteeksi ja yrittää ottaa edes murto-osan takaisin siitä, mitä sinulle aiheutin. Blogikirjoituksesi sai myös minut itkemään, tajusin satuttaneeni. Toivottavasti se sai monet muutkin mielen pahoittajat miettimään sanomisiaan, kuin vain minut. Heippa nyt. Olet ihana!

    31.1.2017 15:05 ‐ Ebba

    • Kiitos Ebba, paha mielesi kertoo inhimillisyydestä ja empatiasta. Olen iloinen, että tulit takaisin. Mä olen oikeesti aika nasta tyyppi, saattaisit jopa tykätä jos tavattaisiin. Tämä on pieni osa mun elämää, suuri osa päivää kuluu aivan muissa merkeissä. Huoleni ja murheeni mullakin, usko pois. Blogin tekeminen on kivaa, toivon sen tuovan iloa muillekin. Ja sinun esiintulosi antaa varmasti ajateltavaa monelle, hyvä sana voittaa aina sen ilkeän. Oon varma et sulle tapahtuu jotain ihanaa lähiaikoina. Varaudu siihen. Hei nyt!

      31.1.2017 17:26 ‐ hanna

  • Hanna. Muiden ihmisten tyhmyydelle, raakuudelle ja epäinhimilliselle käytökselle ei voi mitään. On vain käveltävä mustien asioiden yli ja niinhän olet tehnytkin. Parasta jatkoa loistavalle blogikirjoittajalle, ruoantaitajalle, äidille ja naiselle.

    31.1.2017 16:14 ‐ Paula Bagge

    • Kaunis kiitos sun sanoista, Paula.

      31.1.2017 17:32 ‐ hanna

  • Hienoa ja rohkeaa nostaa kiusaaminen pöydälle. Kiitos! Tästä on noussut paljon keskustelua ja moni kiusaaja on varmasti herännyt ajattelemaan tekojensa seurauksia. Blogiasi on ihana lukea ja instassa myös seurata. Vaikutat mahtavalta tyypiltä, niin aidolta ja omalta itseltäsi. Lämpimiä ajatuksia sulle ja ihanaa kevään jatkoa <3

    31.1.2017 16:55 ‐ Sallis

    • Voi kiitos! Kyllä tämä oli aika rankka viikonloppu, mutta uskon sen olleen sen arvoinen. Ihanaa jatkoa sulle myös!

      31.1.2017 17:26 ‐ hanna

  • Halusin liittyä mukaan tähän ”hiljaisten lukijoiden” esiin marssiin, joiden voima on käsin kosketeltava. Se on myös oiva esimerkki siitä, kuinka positiivisilla ja kannustavilla kommenteilla saadaan vietyä pohja (jos ei kokonaan niin ainakin suurelta osin) ilkeilyltä/trolleilta/kiusaajilta. Kirjoituksesi pohjalta päätin lisätä yhden Uuden Vuoden lupauksen lisää: kehu on paras annettaessa eikä sisään hillotessa!

    Ja tässä nyt siis se kehu: En ole mikään suuri blogien-kuluttaja, mutta sinun perheen kirjoituksia ja instakuvia olen seuraan aktiivisesti jo vuoden päivät. Olet super inspiroiva ja rohkea boss lady, joka ei kuitenkaan pelkää käsitellä arkojakin asioita. Kiitos, että jaat blogissasi ruokaan ja tavaroihin liittyvien aiheiden lisäksi myös arvomaailmasi ja elämännäkemykseen liittyviä ajatuksia. Postauksistasi tarttuu tähtipölyä ja taikaa omaankin arkeen.

    31.1.2017 17:01 ‐ Anni

    • Mitä sanoja, voi apua! Kiitos, kiitos! <3 tähtipölystä en tiedä, mut lasin samppanjaa jos saisin sulle tarjota. Oot ihana.

      31.1.2017 17:27 ‐ hanna

  • Varmasti olet nasta tyyppi, tiedän sen kyllä. Tavattuhan me on monet kerrat, eri kissanristiäisissä. Ei juteltu kuitenkaan kertaakaan. Toivottavasti tosiaankin esiintuloni vei pahaa mieltä edes vähän pois, kaikkea tuskin korjasi.

    Blogistasi: se on todella ihanaa luettavaa!

    2.2.2017 19:53 ‐ Ebba

  • Nyt kun Ebbakin on täällä kommentoinut, niin haluaisin esittää hänelle kysymyksen. Jos siis Ebba olet vielä linjoilla, niin pystytkö yhtään avaamaan meille sitä, mitä mielessäsi liikkui, kun kirjoitit tuon solvaavan viestin? Peukku sinänsä sille, että rohkenit tulla pyytämään anteeksi, mutta en valitettavasti silti pysty tuntemaan sympatiaa sinua kohtaan. Lastani on kiusattu (ei onneksi enää!) ja koin silloin täysin mahdottomaksi tehtäväksi vastata hänen itkuiseen kysymykseensä ”miksi?”. Miksi, voitko Ebba vastata?? Mistä kumpuaa tarve kiusata? Olisin tosi kiitollinen jos pystyisit tähän vastaamaan.

    Ja Hannalle kiitos kivasta blogista ja varsinkin tästä kirjoituksesta <3

    3.2.2017 15:08 ‐ Emma

  • Luin postauksesi Hanna vasta nyt ja halusin minäkin tulla pienen viestin jättämään; olet ihana ja inspiroiva tyyppi ja julkaisusi tuovat monesti iloa ja valoa päiviini! Iso kiitos siitä ja ihanaa vuoden jatkoa <3

    4.2.2017 13:16 ‐ nooramarja

  • Rohkea kirjoitus tärkeästä aiheesta – kiitos!!

    Jos oikein muistan, Google (tai sitten joku muu vastaava, merkittävä suuryritys) teetti muutama vuosi sitten laajan selvityksen siitä, miten työpaikasta ja työyhteisöstä tehdään sellainen, että menestystä saavutetaan todennäköisimmin ja parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkän, huippuasiantuntijoiden laatiman työn voi tiivistää yhteen lauseeseen: ”Be nice!”. Kun osataan käyttäytyä ja otetaan muut kohteliaasti huomioon, kaikki on mahdollista. Isoja asioita tapahtuu – lopulta hyvinkin pienillä muutoksilla.

    Koitetaan kaikki tulla toimeen. Niin työpaikoilla, kouluissa kuin verkossakin. Ja sulle Hanna: tsemppiä, iloa ja onnea elämään.

    5.2.2017 19:34 ‐ Anna

    • Niinkin helppoa, ajatella! Ei vaadi mitään muuta, pelkästään ystävällisyyttä. Helppoa. Iloa ja onnea sinullekin, ja kiitos kommentista. :)

      5.2.2017 20:15 ‐ hanna

  • Eipä tähän voi muuta sanoa kuin että alkoi itkettää :( Iso halaus, ja muista, että tuo paska kertoo kommentin kirjoittajasta, ei sinusta.

    5.2.2017 20:20 ‐ tuike

    • Kiitos, jospa kaikki kiusaaminen netissä jossain vaiheessa loppuisi, siihen täytyy uskoa ja luottaa. Ja tehdä asioita sen eteen. Kivaa talvea sinulle!

      6.2.2017 11:05 ‐ hanna

  • Joskus eksyn minäkin esim. vauva-lehden keskustelupalstalle jotain googlatessani ja muutaman kerran jäänyt ko. palstaa lukemaan. En voi muuta kuin ihmetellä miten niitä tekstejä julkaistaan? Oli sitten kyse julkisuuden henkilöistä, bloggaajista tai vaikka siitä samassa rivarissa asuvasta äidistä, niin liian monet tekstit kyseisellä keskustelupalstalla ovat sellaisia ettei niitä tarvitsisi kirjoittaa eikä julkaista.
    Eiköhän anneta jokaisen, niin naisen kuin miehenkin, pitää haluamansa nimi, lasten nimi, koti, matka, ruokailu, elämäntapa, ihanmikävaan, puuttumatta siihen muuta kuin kannustaen ja hyväksyen. Maailma olisi näin huomattavasti parempi paikka.

    8.2.2017 11:59 ‐ Johanna

    • Amen!

      9.2.2017 09:59 ‐ hanna

  • Vasta nyt huomasin tämän kirjoituksen, kun menaisia äsken lueskelin ja päätin googlettaa tämän kirjoituksen. Teksti sai minut herkistymään, minua on kiusattu lapsesta asti ja on jatkunut hetkittäin tähänkin päivään asti.
    Upeasti sanottu, että ilkeilyä ei tarvitse sietää vaan se täytyisi saada loppumaan.
    Tekstin luettuani tajusin että en ole asioiden kanssa yksin vaikka kiusattuna siltä joskus tuntuukin.
    Teksti antoi erilaista toivoa ja voimaa.
    Kiitos tuhannesti!
    ps. instakuvas on aivan ihania

    4.3.2017 13:34 ‐ Emma

    • Hei, kiitos kommentista, olen tosi iloinen jos sait siitä voimaa. Toivon sulle kaikkea hyvää.

      4.3.2017 20:11 ‐ hanna

  • Kiitos Hanna. Hienoa, että nostat esille tämän tärkeän ja vaikean asian. Olisi varmasti helpompaa vain jättää omaan arvoonsa, mutta kiusaaminen ei lopu, ellei siihen puututa. Ja nyt ehkä keskuudessamme on yksi kiusaaja vähemmän.

    Halusin samalla täsmentää sanan ”vihapuhe” -käsitettä. Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa (R 97 20) vihapuhe on määritelty seuraavasti:” Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

    _Muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen_. Vihapuhe voisi siis hyvinkin kohdistua valkoihoiseen, kantasuomalaiseen heteronaiseen. Tai tatuointien ottajiin, persuihin, keskustalaisiin, stadilaisiin, suomenruotsalaisiin. Erityisen paljon vihapuhetta näyttää kohdistuvan kauniisiin ja fiksuihin julkisuuden henkilöihin.

    Aletaan parantaa tätä yhteiskuntaa kuten yllä on monesti mainittu: olemalla kilttejä.

    6.3.2017 08:11 ‐ Maija

    • Kiitos Maija kommentista, luin sen moneen otteeseen, mutta vasta nyt pääsin vastaamaan. Hyvin lisätty tuohon vihapuheen määritelmään, tämän minä itsekin olin lukenut. Kaunista kevään odotusta sinulle!

      8.3.2017 09:18 ‐ hanna

  • Ihme poru yhdestä sukunimestä. Mä ainakin koen että nykyinen sukunimi edustaa mua enemmän kuin tyttönimeni. Nykyinen sukunimi on nyt osa mun idebtiteettiä ja samaistun siihen heti kympillä ja se tuntui omalta. Jos sattuisin jostain ihmeen syystä eroamaan, voisin vallan hyvin pitää (exmiehen) sukunimen :) Ei se exmies siinä mukana tule :D

    Ja yksi pohdinta vielä. Miten voi jonkun kasvot olla muka oudonmalliset? Jos mä pitäisin positiivisella asenteella blogia, mua olis varmaan haukuttu hevosnaamaksi, mä ihan aistin sen. Kato ei ole siunaantunut kultaisen leikkauksen kasvoja :D

    Eihän haukkujat osoita muuta kuin huimaa epävarmuutta itsestään tai sitten kaikki mullat ei vaan ole ruukussa, mä oon sitä mieltä.

    Kaikkee hyvää sulle Hanna, olet kivanoloinen tyyppi ja sun pojat on muuten tosi suloiset <3

    17.3.2017 14:02 ‐ Kathy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>