Hyviä uutisia

/ Joonas

Viime aikoina olo on ollut kuin 5-vuotiaalla. Tai oikeastaan vieläkin nuoremmalla. En nimittäin muista milloin olen viimeksi liikkunut näin vähän. Pirun aineevaihdunta on sen verran nopeaa, että en muuten olisi saanut painoa ylös sen verran, että pääsisin leikkaukseen. Onneksi pojat ja työt ovat pitäneet kiireisinä niin en ole joutunut liika märehtimään asian suhteen, mutta ei tämä helppoa ole ollut. Kuvitelkaa itse tilanne, että joudutte täyttämään sellaiset 10-15 tuntia viikossa jollain. Syöminen ei valitettavasti vie ihan niin paljon aikaa.

Joonas_laurila_leikkaus_6 Joonas_laurila_leikkaus_5

Viime viikon alussa sain iloisia uutisia, kun sain tietää, että massakausi on tuottanut tulosta ja voisin varata leikkausajan. Tartuin samantien puhelimeen varatakseni ajan, mutta yllätyksekseni sain kuulla, että ensimmäinen vapaa aika olisi vasta tammikuun lopussa. On vaikeaa kuvailla, miten turhautunut olo oli, kun mietin, että samaa meininkiä pitäisi jatkaa vielä sellaiset 7 viikkoa. En tiedä, miten muu perhe olisi kestänyt sitä.

Olin elänyt siinä uskossa että tunnin leikkaus olisi mahdollista saada ängettyä jonkun iisimmäin leikkauspäivän päätteeksi. Siksi päätin vielä yrittää saada peruutusaikaa tai ihan mitä vain aikaa joulukuulle ja eilen sain vihdoinkin kuulla mahtavia uutisia – vapaana olisi leikkausaika ja se olisi jo ensi viikon tiistaina. Ehdin kuulla vain sanat: ”Meillä olisi yksi vapaa aika joulukuussa…”, kun huusin puhelimeen, että otan sen. Päivällä ei ole väliä, kunhan leikkaus olisi mahdollisimman pian.

Joonas_laurila_leikkaus_4

Jalkani merkkaavat minulle paljon ja siksi olen valmis tekemään niiden vuoksi ihan mitä vaan. Tilanne on kuitenkin nyt erilainen aiempiin leikkauksiin verrattuna. Pitää vähän miettiä sitä miten hoidetaan asiat kotona. Hanna tukee aina ja oli mahtavaa, kun hän sanoi, että nyt vaan hoidat sen leikkausajan ja mietitään sitten, miten hoidetaan muut jutut. Kiitos siitä rakas.

Mietin aluksi miten hankalaa tulee olemaan hoitaa kaikki, kun olen enemmän tai vähemmän poissa pelistä kuukauden päivät täysvarauskiellon takia. Voin toki liikkua kepeillä, duunata safkaa, nukuttaa jne. eli pitää miettiä miten hoidetaan kaikki niin, että kumpikin tekee mitä pystyy ja mitä voidaan tehdä, kun saadaan ulkopuolista apua esim. mutsilta. Ja mitä enemmän asiaa mietin niin sitä iisimmältä se tuntuu. Safkat ja muut kodin kamat voi tilata kotiin kaupasta, minkä lisäksi elämää voi helpottaa paljon myös monin muin tavoin. Pitää vaan käydä kaikki läpi ennen leikkausta niin kyllä me tämäkin hanskataan. Hyvä hoitaa kaikki kerralla oikein, koska jotenkin tuntuu, että tämä leikkaus ei jää viimeiseksi.

Pojilla alkaa olla aika hillitön vauhti päällä ja välillä tekee tiukkaa pysyä kyydissä mukana. Onneksi he ovat myös alkaneet leikkiä enemmän keskenään ja myös lastenohjelmat alkavat kiinnostaa sen verran, että meidän ei tarvitse olla koko ajan juoksemassa perässä.

Joonas_laurila_leikkaus_2 Joonas_laurila_leikkaus_3

Elämä on tällä hetkellä mielettömän siistiä ja motivaatio on huipussaan. Vaikka en tiedä leikkauksen lopputulosta, olen jo suunnannut katseeni tulevaan. Minulla on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuus hoitaa kuntoutus täydellisesti, kiitos Tuukan, Mirellan ja muun  Helsingin Urheiluhieronnanjengin sekä tietenkin Simon. Tästä projektista myöhemmin lisää. Odotan innolla sitä, että pääsen vauhtiin heti leikkauksen jälkeen. Ja ensi vuonna juostaan taas! Leikkasin jo fledankin lyhyemmäksi, että on iisimpi treenata taas.

Related posts:

Leipämiehen aamu
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä
Perheet safkaa ja karavaani kulkee
Tags: ,

12 kommenttia
  • Leikkaus sitä ja leikkaus tätä. Kuulostaa kyllä aivan sietämättömän kamalalta tuo sinun elämäsi kun on niin nopea aineenvaihduntakin. Onneks mutsi auttaa vaikka parisuhteessa et mitään apua ulkopuolisilta tarvitse. Itse elin etukäteen hankituilla pakasteilla ja säilykkeillä leikkauksen jälkeen kuukauden kun en voinut poistua asunnosta roskista kauemmaksi eikä huvittanut olla muille riesaksi. Toivottavasti sairastut syöpään niin saat oikeasti jotain ajattelemisen aihetta. Turhamaisuus huipussaan! Keski-ikäinen aikuinen mies, käyttäytyy kuin joku teiniprinsessa!

    6.12.2017 21:12 ‐ henrietta

    • Moikka Henrietta.

      Valitettavasti et saanut pilattua mun fiiliksiä, vaikka siihen pyritkin.

      Syövän olen jo sairastanut ja jos sairastun uudestaan niin sitten sairastun. Sille en voi mitään. Siihen en kuitenkaan ikinä alennu, että toivoisin jonkun toisen sairastuvan, koska tiedän mitä on sairastaa vuosia ja mitä kaikkea sen aikana joutuu käymään läpi. Jos olet itse kokenut jotain vastaavaa niin ihmettelen, miten voit toivoa toiselle pahaa, jos tiedät miltä sen läpikäyminen tuntuu.

      Toivon, että loppuviikkosi sujuu hieman paremmissa merkeissä ja että olen ainoa kenelle toivot pahaa, jottei muiden tarvitse ottaa vastaan tällaisia kommentteja.

      Kaikkea hyvää sinulle.

      Joonas

      7.12.2017 08:25 ‐ Joonas Laurila

  • Tsemppiä leikkaukseen! Asioilla on tapana järjestyä!
    Henriettalle toivon lämmintä joulua. Hänellä on varmaan paha olla,toivottavasti hän pääsee yli katkeruudesta ja ilkeydestä.

    7.12.2017 10:13 ‐ Hannne

  • Ihmisten ilkeillä sanoilla ei näytä olevan mitään rajaa. Huoh..
    Tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen, sekä ihanaa joulunaikaa teidän koko perheelle!

    7.12.2017 10:28 ‐ Heidi.H

  • Välillä ei voi kuin ihmetellä ihmisten julmuutta toisia kohtaan. Suorastaan kuvottavaa toimintaa. Toivon todellakin, että nämä netissä vihaansa purkavat ovat oikeassa elämässä marginaaliryhmä ja hyväntahtoisuus vie tältä äärettömältä ilkeydeltä voiton.

    Joka tapauksessa haluan kiittää teitä mielenkiintoisesta ja inspiroivasta blogista sekä tietysti podcasteista ja igstoryista. Teitä on niin mukava seurata, elämänasenteenne on kohdillaan ja arjestanne voi ammentaa iloa ja sitä inspiraatiota omaankin elämään. Erityisesti olen tykästynyt teidän ajatukseen, että arki on elämän parasta aikaa. Mitä turhaan odottelemaan viikonloppuja ja lomia, vaan eletään täysillä ja nauttien joka ikinen päivä. Samankaltaisen taustan Hannan kanssa omaavana pystyn myös hyvin samaistumaan moneen asiaan ja on ollut hienoa huomata, miten kovalla työllä ja päättäväisyydellä elämästä on voinut rakentaa vaikka ja mitä! :)

    Hurjasti Joonakselle tsemppiä leikkaukseen, toivottavasti vastoinkäymiset ovat terveyden osalta takana päin! Jatkakaa samaan malliin, teitä on ilo seurata! :)

    7.12.2017 10:33 ‐ Tanja

  • Moi, eilinen podcast oli ihana, välitön ja hauska, saitte minut nauramaan useaan otteeseen. Kiitos siitä!

    Tsemppiä leikkaukseen ja sen jälkimaininkeihin, kaikesta aina selvitään.

    7.12.2017 11:28 ‐ Eevi

  • Ihana että pääset leikkaukseen. Toivon pikaista toipumista että pääset lenkille. Voin uskoa et välillä pää hajoilee. :)

    Terveisiä Hannalle ja pojille. Ja hyvää joulun odotusta teidän koko perheelle <3

    7.12.2017 13:19 ‐ Elisa

  • Tsemppiä leikkaukseen ja siitä toipumiseen. Ja etenkin kärsivällisyyttä kepeillä kulkemiseen. Itse klonkkasin kerran 6 vkoa kepeillä ja olihan se välillä tuskaa/hauskaakin. Kaaduin nääs kepeillä jäätiköllä ainakin 3 kertaa, kun en viitsinyt jääpiikkejä laittaa.Onneksi jaksat olla positiivinen ja selviät kyllä asenteellasi mistä vaan!!

    7.12.2017 16:04 ‐ Suhve

  • Harvoin, jos koskaan kommentoin mitään blogeja, mutta nyt kommenttikynnys ylittyi. Huhuh, mitä ihmiset näppiksiltään eetteriin päästävätkään. Toivon kaikkea hyvää leikkaukseen ja siitä toipumiseen, ja perheellenne oikein leppoisaa joulunalusaikaa. Henrietalle toivon hyvää mielenterveyttä. Hae apua ahdistukseesi, sinä tarvitset sitä.

    7.12.2017 19:04 ‐ Maria

  • Järkyttävä kommentti Henriettalta. Miten kukaan voi olla noin ilkeä, en pysty ymmärtämään. Tsemppiä Joonas sulle leikkauksesta toipumiseen ja ihanaa joulun odotusta teidän perheelle!

    7.12.2017 19:52 ‐ Mari

  • Toivoisin teiltä nyt ihan kokonaan uusia podcast jaksoja. Aiemmat jaksot ovat hyvin pitkälti olleet edellisten jaksojen toistoa, enemmän tai vähemmän. Toistelette paljon samoja jo kuluneita fraasejanne. Ja hei kysymys teille molemmille mitä vikaa on ”kakkoslaadussa” tai ns. normaalissa elämässä. Saatte kuulijan välillä tuntemaan vähän kakkosluokan kansalaiseksi, jos meillä muilla ei ole varaa liikkua taksilla paikasta toiseen, tai ostaa sormuksia Aleksanterilta tai syödä kotona kotiruokaa, jos ei ole varaa mennä ravintolaan joka viikko, saati edes joka kuukausi. Jotenkin odottaisin empatiaa ja ymmärrystä edes sinulta Hanna, joka sanot tulevasi köyhästä perheestä.

    8.12.2017 07:27 ‐ Kristiina

  • Hei, harvemmin minäkään kirjoitan tänne, luen kyllä mielelläni kaikki jutut, ja palaanpa niiden parhaimpien ruokareseptien ääreen monta kertaa. Aikuisena ihmisenä olen järkyttynyt tästä pahansuopaisesta viestittelystä, jota tänne ja moneen muuhun paikkaan ihmiset kirjoittavat. Jos on paha olla itsensä kanssa, jos on hirveän kateellinen koko ajan, voisiko vain laittaa tietokoneen kiinni ja mennä vaikka lenkille. Siinä oma päänuppi saa ihan uusia, kirkkaita ajatuksia. Kun annamme hyvää muille, saamme sitä myös itse.
    Ihanaa joulunodotusta, Hanna ja pojat ihan jokaiselle! Ja Joonakselle peukut, hyvin se menee!

    8.12.2017 12:09 ‐ TerhiR

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>