Kategoria: yhteistyö

Marjaisa jugurttijäädyke

/ hanna / (2) kommentoi

Yhteistyössä Polarica

Löytyykö pakastimestasi vajaita pakastemarjapusseja? Niin löytyy meiltäkin! Voi auta armias miten voi riepoa pientä ihmistä ne muutamat puolukat siellä pussin pohjalla. Nyt ei enää pyöri puolukat, sillä pakastemarjoja voi ostaa irtona, juuri sen verran kuin tarvitsee. Moni mangoon koukuttunut kamuni tyhjentää noita mangoaltaita blenderiinsä, itse suosin mustikoita ja puolukoita.

Kävin kaapimassa Postitalon K-Supermarketista omat lempimarjani ja valmistin niistä superhelpon ja terveellisen jälkkärin. Tai välipalan, koska toimii se sellaisenakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tee jäädykkeet muffinssivuokiin, voit latoa paperiset vuoat vielä metalliseen muffinssivuokaan, jotta jäädykkeet pysyvät kauniissa kuosissa.

Jugurttijäädyke
Kuudelle
Kuusi isoa muffinssivuokaa

1 dl kermaa
3 dl turkkilaista jugurttia
2-3 dl pakastemarjoja
hunajaa
n. 1 dl granolaa

Vatkaa kerma isossa kulhossa vaahdoksi, lisää jugurtti ja sekoita. Lisää jäiset marjat suoraan pakkasesta ja sekoita. Annostele seosta muffinssivuokiin noin puoleen väliin, ripottele kerroksien väliin granolaa ja purista hiukan juoksevaa hunajaa, täytä sitten vielä piripintaan. Pakasta tunnin verran. Irrota paperinen vuoka ja aseta jäädyke lautaselle, koristele halutessasi marjoilla ja nauti. Jos kerma ei nappaa tai dieetti ei anna myöden, sen voi jättää pois. Dieetin siis, ei kermaa. Tai no, testasin myös ilman kermaa, oli se kelpoa niinkin.
Me käytimme näissä jäädykkeissä (vahingossa) ostamaamme härkäpapugranolaa, joka oli yllättävän hyvää ja sisälsi hitokseen paljon proteiinia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIhan älyttömän nättejä, vaikka itse sanonkin. Tee perässä!

Huom. Evira suosittelee ulkolaisten pakastemarjojen kiehauttamista ennen käyttöä. Mustikat ja puolukat ovat Suomen Lapista tai Ruotsista, niitä ei tarvitse keittää ennen käyttöä.


Kulinaristien skidit ei syö purkkiruokaa

/ hanna / (35) kommentoi

Yhteistyössä Muksu
Sain lukijalta viestin, että on hämmentävää kun ruokabloggaajana ostan valmiin savukalan Lidlistä enkä savusta sitä itse. Olenkohan luonut harhan, kuvitteleeko joku oikeasti, että koska rakastan ruokaa ja kirjoitan siitä, savustan itse kaupunkiasuntoni sisäpihalla joulun kalat?
Minä ostan vauvoille purkkiruokaa, tuunaan puolivalmisteita ja rakastan Heinzin ketsuppia! Eläköön helppous ja oikominen, onneksi moiseen on mahdollisuus. Usein teen itse, haudutan, soseutan, keitän ja fiilistelen. Aina siihen ei ole aikaa, eikä se saa minua raiteiltaan, elämässä ei voi ehtiä ihan kaikkialle, sen olen hyväksynyt. Vaikka avaan purkin, pidän kyllä huolen siitä, että sen sisältö on ensiluokkaista.  Muksun kanssa tämä toteutuu, hedelmäsoseet ovat sokeroimattomia ja jos purkin kyljessä on päärynä, tarkoittaa se 100% päärynää, ei mitään muuta.

Vauvat ovat ylittäneet neljän kuukauden maagisen iän, jolloin saa alkaa maistattaa soseita. Tuskinpa olisin tätä ihan ensimmäistä lusikallista saanut kuvattua, jos en muistaisi esikoisen ajalta, kuinka hauskoja vauvojen ensimmäiset ilmeet ruoan ääressä ovat. Eikä se irvistys kerro siitä, etteikö vauva tykkäisi. Se kertoo siitä, että suussa on ensimmäistä kertaa jotain kiinteämpää kuin maito, se ei mene alas ihan samalla tavalla vaan vaatii kielen ja suun käyttämistä. Menee se nassu ruttuun vähemmästäkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA No Emil, miltäs maistuu päärynä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOkei, mitäs sanoo Anton?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKuten huomaatte, uusi lempparihedelmä on löytynyt! Päärynä jatkoon.

Kun vauvat kasvavat lisää, alamme tehdä itse soseita pakkaseen. Laiskana ja mukavuudenhaluisena äitinä en jaksa pakastaa jääpalamuotteihin maisteluannoksia, tarjoan ne näistä valmiista purkeista. Naps vaan ja ääntä kohti.

Päärynän lisäksi menulla on porkkanaa ja luumua. Aloitimme yhdellä lusikallisella per päivä, nyt nautitaan jo purkki puoliksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Soseet toimii myös sormiväreinä, valkoiset harsot eivät ole enää valkoisia. Kuten jossakin mainoksessa sanottiin: Smuts är bra! Olen samaa mieltä.

Meidän suurperheen ruokakuljetus hoituu toistaiseksi Joonaksen vahvoin käsivarsin, mutta harkitsemme vahvasti tätä Verkkokaupan kotiinkuljetusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASyömme paljon ulkona, nykyään iltapäiväkävelymme päättyy toisinaan ravintolaan ja helpoin tapa sielläkin on tarjota purkista safkat. Vinkiksi: kannattaa totuttaa vauva huoneenlämpöisiin sapuskoihin (maidot ja soseet), sillä ravintoloiden mikrot ja niiden tehot on toista luokkaa kuin kotosalla. Höyryävän kuuma maito ei ole hyvä idis ja kun nälkä on kova, siinä saa kuulkaa puhaltaa, että se jäähtyy. Toinen vinkki; menkää ennen illan kiireitä, lounaan jälkeen. Tämä on oiva aika harjoitella ravintolassa olemista ja saatte todennäköisesti kaiken huomion myös tarjoiluhenkilökunnalta.

img_1693 img_1694 img_1695Perheystävällisiä ravintoloita Helsingissä ovat oman kokemuksemme mukaan ainakin seuraavat: Muru, Pjazza, Basbas (sekä kuvissa näkyvä Basbas and staff wine bar), The Cock, Bronda, Roster ja Aito. Kommenttiboksiin otetaan ilolla vastaan muita rafloja, joissa olette kokeneet olonne tervetulleeksi!

Ps. 21.1. on tulossa Perheet safkaa -tapahtuma, siitä lisää lähempänä. Tsekkaa Facebook-sivu ja lue lisää jo nyt.


Valmentaja-Saralla on asiaa

/ hanna / (7) kommentoi

Kiitos kiinnostuksesta edellistä treenipostausta kohtaan. Sara kävi kommenttiboksissa jättämässä sanasen, päätin heittää sen tänne ihan omaksi postauksekseen, jotta ei mene keneltäkään ohi. Minusta se on niin täyttä asiaa ja mielettömän hyvin tiivistetty. Alla siis valmentajani Sara Nevalaisen mietteitä:

_04a1835_mg_1611
”Niin tosiaan, kuten usein mielelläni sanonkin, ihminen on rakentunut kudoksesta joka uusiutuu niin kauan kun ihminen on elossa, joitain poikkeuksia, kuten niveliä lukuunottamatta.
Suomalaisilla on geeniperimässään melko suurella prosentilla niin kutsuttua kudosheikkoutta, joka altistaa esimerkiksi mainitulle kohdun laskeumalle. Laskeuma voi joissain tapauksissa kehittyä myös ilman raskautta, lantionpohjan kudosrakenteiden heiketessä.  Useimmiten kuitenkin tilaan on johtanut vaikea raskaus ja tai synnytys. Lääketieteen (nykymielipiteen) mukaan tämä tila on pysyvä, eikä sitä voi  auttaa leikkauksetta, ehkäisy ja oireiden lieventäminen sen sijaan  on mahdollista lantionpohjan lihaksia vahvistamalla.

Sisäelimet joutuvat raskauden aikana antamaan tilaa kasvavalle kohdulle, kuten myös sisäelinten päällä olevat rakenteet, eli lihakset ja iho. Kun vauva on syntynyt, keho on niin tottunut raskaudenaikaiseen olotilaansa että alkuperäisen ryhdin, sisäelinten paikkojen ja hermotuksen rakentamiseen menee aikaa. Tähän voi kuitenkin kokemukseni ja tietämykseni mukaan vaikuttaa ratkaisevasti. Vaivaa on toki nähtävä, usein opeteltava käyttämään kehoa uudestaan, opeteltava kirjaimellisesti tuntemaan keho uudestaan (hyvin usein synnyttäneillä naisilla ei ole kunnollista, edes kosketustuntoa) kehossaan.

Venyneet, heikosti käytetyt lihakset, jos niiden päällä on vielä rasvakudosta, ovat aivan oikeata painoa, joka monissa tapauksissa vetää kudosrakenteita ikäänkuin alaspäin, ja tästä aiheutuu monen mainitsema ”raskausvatsa”, samoin mahdollinen erkauma pysyy auki muunmuassa tästä syystä-keho on ikäänkuin ”liian suuri” rankaan nähden ja sitä on vaivalloista kantaa siten, että nivelet ja lihakset olisivat niille tarkoitetuilla paikoilla. Tällöin myös sisäelimiin kohdistuva, alaspäin vetävä paine on melkoinen. Puhutaan puuttellisesta kehonhallinnasta. Leikkauksilla on kohdun laskeumien hoidossa varmasti paikkansa, mutta asiaan voi vaikuttaa vähintäänkin siten että oireet lievenevät. Asiansa osaavat lääkärit mainitsevatkin, että leikkausta harkitaan vasta lapsiluvun ollessa täynnä, eikä helpotus ole lopullinen ellei lihaksia harjoiteta.

Kun kehoa hermotetaan uudestaan, harjoitellaan sitkeästi ja kärsivällisesti , vaiva lievenee, koska kudokset alkavat kollageenin uudistuessa (keskimäärin kollageeni uudistuu 320 vuorokaudessa ilman tiettyjä hormonaalisia lääkeaineita, jotka ovat väärinkäytettyinä vaarallisia ja laissa kiellettyjä) rakentua uudestaan, tiivistyä, korjautua, edellyttäen ettei kudoksia venytetä ja löysytetä uudestaan (vrt. lihominen, uusi raskaus, lihaskuntoharjoittelun keskeyttäminen, vaikea sairaus kuten kasvaimet tai paha endometrioosi).  Tämä johtaa väistämättä myös ulkonäön, ryhdin ja yleisen toimintakykyisyyden paranemiseen.

Aiemmin aloitettu harjoittelu on aina parempi, mutta kuten kuluneesti sanotaan, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Minun on pakko uskoa tähän oman henkilökohtaisen kokemukseni ja melkein kahdenkymmenen vuoden aikana näkemieni asiakastulosten takia.

Älkää siis luopuko toivosta ja puhukaa, kyselkää, ottakaa selvää-ennenkaikkea näistä asioista pitäisi pystyä puhumaan, ongelmat eivät ole uusia mutta niistä on aina häveliäisyyssyistä vaiettu. Muutokset kuuluvat raskauteen, niistä kärsiminen taas ei minun mielestäni kuulu yhtään kenenkään elämään. Lapsen kantaminen ja synnyttäminen on uskomaton työ, suuri ihme, johon liittyvistä asioista ei tulisi kantaa syyllisyyttä; jokainen äiti ja nainen on ansainnut itselleen laadukkaan elämän ja kehon.”

_04a1838_04a1862

Mistä Saran löytää? Täältä: Hyvinvointistudio LUPAUS
Postaus toteutettu yhteistyössä LUPAUS -hyvinvointistudion kanssa
Kuvat Dorit Salutskij