Kategoria: yhteistyö

Lama-ajan lapsuudesta ja kulisseista

/ hanna / (10) kommentoi

Yhteistyössä Elisa Viihde

Olen lama-ajan lapsi.

Olen lopettanut rakkaan harrastuksen, koska ei ollut varaa päivittää harrastusvälineitä sopivan kokoisiksi. Olen syönyt suolakurkkuja purkista kun muutakaan ei ollut. Olen hävennyt aivan jumalattomasti sitä, että olimme köyhiä. Olen kiljunut pää punaisena äidilleni, kun en pystynyt ymmärtämään miksei meillä ollut varaa mihinkään.
Olisi helppoa jäädä mässäilemään surkeudella, jota joutui kokemaan. Istua terapeutin penkillä vuosikaudet ja voivotella menemään. Ai kauheeta, voi hirveetä, kovia olet kokenut! Mutta ei, se ei ole minun tapani. Minä menen eteenpäin, olkoonkin, että siinä on ollut auttamassa myös terapeutti ja toinenkin. Omasta päästä ja asenteesta se kuitenkin oli itselläni kiinni, eteenpäin läksiminen ja vanhojen huolien tiputtaminen lattialle.
En ole grammaakaan katkera siitä mitä olen kokenut, otan sen oppituntina. En osaa myöskään tuntea kateutta ketään kohtaan. Moni menestynyt tyyppi inspiroi minua, saa minut yrittämään kovemmin. Jos haluan jotakin, kurotan sinne ja saavutan sen.  Se, mitä muilla on, ei koskaan ole minulta pois. Tämän kun kaikki saisivat taottua kalloonsa, ei olisi turhaa kiusaamista eikä kateuden aiheuttamaa mielipahaa maailmassa.

Olen tehnyt töitä (väärennetyillä papereilla) jo alaikäisenä ja olen oppinut kantapään kautta, ettei raha kasva puussa. Työnteko on minulle kuin huume, joka pitää minut liikkeessä. Tiedän miltä tuntuu, kun haaveilee jostain ja saavuttaa sen. Siihen tunteeseen on helppo jäädä koukkuun.

Ja olen pyytänyt äidiltäni anteeksi, hän teki kahta työtä ja opiskeli samaan aikaan, ei ollut yksinhuoltajalle helppo nakki. Teki parhaansa ja hyvin tekikin, olen äidistäni todella ylpeä. Häneltä olen oppinut myös sen, että kaikki on minulle mahdollista. Köyhyyden häpeäminen lienee ollut se hankalin käsiteltävä. Ei se ole häpeän aihe, se oli haaste joka otti eteensä, koulutti ja vahvisti. Ilman noita vuosia saattaisin olla sietämätön kusipää.

Nuorena luulin kaiken olevan saavutettavissa, nyt tiedän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYrittäjänä ollaan töissä 24/7. Ennen kuin aloin odottaa kaksospoikiamme, ehdimme tahkoa Joonaksen kanssa yhteisen yrityksemme parissa hyvän tovin. Kylvimme, nyt niitämme. Laitoimme alulle mahtavia kumppanuuksia, joista moni jatkuu varmasti vielä vuosia. Tehtiin aivan pirusti duunia, mutta osattiin myös relata. Iskettiin läppärit kiinni, lennettiin Pariisiin ja juotiin kylvyssä kylmää kaljaa. Lähdettiin lenkille, mentiin saunaan tai testattiin futonin ominaisuuksia. Tehtiin duunia sunnuntaina, levättiin maanantait jos siltä tuntui.

Rajoja ei ole, sillä piirrän ne itse. Downshiftailin menemään joka viikko pikkuisen.

img_1122Äitiysloman myötä piti taas pysähtyä miettimään, että miten yrittäjän käy. Turhia stressasin, töitä on painettu sunnuntaisin, ajastettu tällekin kuulle julmettu määrä postauksia. Loput viikosta menee vauvojen kanssa, nämä kaksi nappulaa ovatkin opettaneet minulle jo tähän mennessä paljon. On oltava siinä hetkessä, unohdettava kaikki muu. Keskityttävä satasella olemaan läsnä, helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kaltaiselleni yrittäjälle. Aivoja ei saa pois päältä, mutta kädet saa. Mielessä saa muhia suunnitelma jos toinenkin, mutta ennen ensi kevättä en anna niille juurikaan sijaa kalenteristani. Uskon tulevani ulos tästä vauvakuplasta entistä ehompana yrittäjänä, vahvempana naisena ja saakelin hyvänä koordinoimaan projekteja.

Yllä olevaan kuvaan kiteytyy tämä hetki, vauvat ovat koko ajan läsnä, työt vain toisinaan. Tässä tehtiin haastista erääseen lehteen, huutelen teillekin kun se on luettavissa. Kuusi minuuttia kuvan ottamisen jälkeen olin jo syöttämässä poikia, ylläni Joonaksen t-paita ja jalassa villasukat.

img_1119img_1124Pikakahvi ei totta vie kaunista, mutta kyllä se saa askeltamaan hiukan reippaammin ja hakkaamaan näppistä vähän sinne päin.

img_1125Lähdin mukaan tähän yhteistyöhön katsottuani Downshiftaajia pari jaksoa koko tuotantokauden. Nauroin nelosjaksossa niin lujaa ääneen, että vauvat heräsivät päiväuniltaan.
Kulissit on sarjassa kovat, korkeat ja kalliit. Rytinällä tullaan alas, mutta löydetäänkin ahdistuksen sijaan uusia sivupolkuja. Niitä polkuja soisi kunkin meistä katselevan, siellä tulee opittua taito jos toinenkin. Ja sitä osaa arvostaa asioita, jotka on sittemmin saavuttanut. Mikään ei ole minulle itsestäänselvää.

img_1123Downshiftaajien kakkoskausi alkaa 15.12. Uusia naamoja, taattuja nauruja ja Pirkka-Pekka Peteliuksen perse, viimeksi mainittu siellä kausi ykkösessä.


1 12 13 14