Kategoria: yhteistyö

Lupaus suuresta muutoksesta

/ hanna / (28) kommentoi

Yhteistyössä Hyvinvointistudio LUPAUS

_04a2195Tapasin tämän naisen ensimmäisen kerran lokakuun lopulla. Tykkäsin välittömästi hänestä ja tavastaan valmentaa, henkilökemiat naksahti ääneen. Ja niin naksahti treenimotivaatio päälle sekin. Sara totesi suorien vatsalihasteni erkauman, kuusi senttiä pystysuuntaan, parin sentin leveydeltä auki. Kirjasin tavoitteitani ylös, tärkeimpänä päästä takaisin juoksukuntoon, jaksaa kannella kaksosia ja saada ryhti takaisin. Kaksosten odottaminen oli saanut selkäni aivan jengalle, kävelin yhä samalla tavalla, kuin viimeisilläni raskaana. Kuvitteellinen mahani yhä siinä edessä.
Saralla on tämä  homma enemmän kuin hallussa, hänen erityisosaamistaan on raskauden aikainen ja synnyttäneiden naisten valmennus.

_04a2100_04a2177 _04a2162Ensimmäisten viikkojen aikana ollaan opeteltu seisomaan, ollaan opeteltu eroon selän notkosta ja ajettu pois väsynyttä ryhtiä. On etsitty syviä vatsalihaksia, hierottu jumppapalloa, heiluttu kepin kanssa ja persekävelty. Kyllä, luit oikein.

Selän notko pois, sitä häpyluuta ylös ja rintaa eteen!

Saran ohjeet on niin hakattuna takaraivoon, että kun käyn yöllä vessassa tai syötän vauvoja, muistan kiskoa itseni kasaan ja oikeaan asentoon, en röhnötä enää kuin vetelä viili vaan yritän olla jäntevä gaselli.

_mg_1669

En ole ryhmäliikkuja, tykkään kyllä juosta ryhmässä, mutta kaikki kollektiivinen jumppatouhu saa minut juoksemaan karkuun. Siksikin tämä muoto treenata on minulle juuri se oikea. Salilla ei ole muita kuin minä ja Sara. Hetki joka on vain minulle, tunti jolloin keskitytään satasella minuun ja minun tarpeisiini ja palautumiseeni. Luksusta, mutta en ole koskaan epäröinyt panostaa itseeni. Liian aikainen juoksun aloittaminen synnyttämisen (synnytin sektiolla) jälkeen voi aiheuttaa myöhemmin kohdunlaskeumia ja mitä vielä – mieluummin hoidan itseni kuntoon ja aloitan turvallisesti, kuin maksan veroja raskausajan aiheuttamista vammoista myöhemmällä iällä.

Mistä löytyy aika treenaamiseen? Löytyy kun panee löytymään. Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin. Olen vilpittömästi tätä mieltä, lauseessa piilee monta totuutta. Äidin on helppo jättää itsensä aina toissijaiseksi, hoitaa vauvat ja safkat ja kaikki metatason paska. Ei siinä sitten itselleen aikaa jää. Juttu onkin siinä, että se aika on otettava, merkattava kalenteriin ja pysyttävä suunnitelmissaan. Kenenkään menot eivät ole omia menojani tärkeämpiä ja onnekseni mieheni tukee minua tässä täysillä.

Kerran saa lipsua, kaksi kertaa on jo paha tapa.

_04a2039Kulunut vuosi on ollut kropalle (ja päälle) rankka, olen painanut kaikkea 66 kilon ja 95 kilon väliltä. Kun treenit LUPAUS-studiolla alkoivat, teimme kuntotestin. Katsellaan mitä se sanoo kun harjoitukset on saatu niputettua. Vaaka saneli lokakuun lopussa 78, nyt se on 74. Selkä ei ole enää niin jengalla, pääsen kyykkyyn kaatumatta perseelleni ja alan hallita lantion lihaksistoa.

_04a2198Jaa mitäkö tässä tapahtuu? Availlaan Saralle tyypilliseen tyyliin, eli hellällä kädellä noita reisien mitä lie kalvoja tai jänteitä.

_04a2211

Minulla ei ole kova kiire takaisin samoihin mittoihin, kuin ennen raskautta, mutta tuntuupa aivan julmetun hyvältä kun keho alkaa löytää samoja liikeratoja ja taipua tahtooni.

Jos sinua kiinnostaa henkilökohtainen valmennus, ole yhteydessä info@hyvinvointistudiolupaus.fi – paras lahja jonka voit itsellesi antaa. Itselleni valikoitui 25 kerran paketti, jossa olen nyt puolessa välissä. Palaan aiheeseen ja saavuttamiimme tuloksiin vielä myöhemmin.

Minua kiinnostaisi kuulla, että miten sinä (sikäli kun olet raskaana ollut) palauduit raskaudesta? Onko sinulla ollut suorien vatsalihasten erkauma, saitko kurottua sen umpeen?

Lupaan vastanneille mielenkiintoista tietoa aiheesta, palan innosta kertoa jo ensi kevään juttuja, mutta pidän ne vielä tovin itselläni.

Ps. Sara on oikeasti tosi kiltti. <3

 Kuvat Dorit Salutskij


Joulustressistä viis, Lidliin siis!

/ hanna / (19) kommentoi

Yhteistyössä Lidl

Lidl haastoi minut mukaan antamaan vinkkini kiireettömän ja stressittömän joulun puolesta. Tonttukin sen ymmärtää, että olen tehnyt tämän kattauksen ennen joulua.  Aloin ensin hääräämään kahdentoista hengen kattausta, tilasin kukat ja ostin kynttilät.  Suunnittelin silittäväni pellavaliinan, jota normaalisti ei tule silitettyä. Saisinkohan äidiltä sen yhden salassa pidetyn kakkureseptin? Pölysokeria ilmoille ja joku piparimaailma sinne taustalle, joulukarkkeja ja toffeeta tietty sitäkin!
Melkoinen kattaus, sen seitsemää sorttia tarjolle, tulee upeita kuvia, ajattelin. Likimain tippa linssissä kyyläsin kalenteria ja mietin, että kuinka tässä mitään ehtii, mitään ei ehdi, ahdistus! Istahdin alas, sillä huomasin kompastuneeni siihen itseensä, eli joulustressiin ja vieläpä ennen oikeaa joulua, ilman oikeita vieraita! Otin pikku glögin, paahdettuja manteleita ja ajattelin uusiksi.

IMG_5458

Paahdetut mantelit
200g manteleita (kuorineen)
0,5dl oliiviöljyä
hyvää sormisuolaa
Kuumenna öljy pannulla, lisää mantelit ja paahda reilu viisi minuuttia. Nosta mantelit reikäkauhalla talouspaperilla peitetylle lautaselle. Suolaa reilulla kädellä vielä kun ovat kuumia. Säilytä huoneenlämmössä.

Eihän me Joonaksen kanssa tehdä mitään perinteisen kaavan mukaan, ei jouluakaan. Viime jouluna keitin riisipuuroa ja katselin samalla Lumiukkoa iPadilta, joulukuusen virkaa toimitti jättimäinen kaktus, jonka piikkeihin oksiin ripustimme valkoisia tähtiä.

Sitä edellisenä jouluna pöydässä oli erilaisia kaloja ja ibericoa. Yhdistävänä tekijänä se, että syödään hyvin, ilman kiirettä. Nauttien seurasta, lomasta ja kiireettömyydestä.

Ensiksi kirjoitin kauppalapun, olin aivan äimänä kun tajusin millaisia herkkuja Lidlistä saakaan. Deluxe -tuoteperhe ilmestyy Lidl-myymälöihin erityisesti joulun ja pääsiäisen aikaan. Tässä meidän perheen joulupöydän antimet, joista kaikki (paitsi mummun ja skidin tekemät piparkakut) saa Lidl-myymälöistä.

Leikkelelautanen, maksapatee ja pikkukurkut
Carpaccio, rucolaa ja balsamietikkahelmiä
Kokonainen savunieriä ja tillidressing
Karitsan kare ja uunissa paahdettuja rosmariiniperunoita
Saariston tervaleipää ja konjakkigraavattua lohta
Stilton-juustoa ja piparkakkuja
Macaron-leivokset

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Spianata, bresaola ja serranonkinkku, maksapatee ja pikkukurkut. Teemme usein tämmöisen laudan tarjolle ennen varsinaista dinneriä, lihansyöjän unelma, joka on minuuteissa koottu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Carpaccion tekeminen ei ole koskaan ollut näin iisiä! Nostellaan paketista lautaselle, päälle oliiviöljyssä pyöritellyt rucolat, parmesaanijuustoa ja balsamietikkahelmiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKokonainen savunieriä oli aivan tajuttoman hyvää! Teimme kaverikseen raikkaan ja iisin jugurttikastikkeen jossa turkkilaista jugurttia, sitruunamehua, suolaa, mustapippuria ja hienonnettua tilliä. Sama kastike toimi hyvin myös alla olevan karitsan kareen kanssa.
Tätä karitsaa kannetaan meille jouluksi monta pakettia, ihan parasta Uuden-Seelannin karitsaa minttumarinadissa. Yleensä kartan valmiita marinadeja, mutta kappas niin se kääntyi minunkin kelkka taas vauhdissa! Seuraksi uunipottuja, joita keitettiin ensin seitsemän minuuttia, puolitettiin ja heitettiin 200 asteiseen uuniin n.20 minuutiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATervainen mallaslimppu voidellaan voilla tai piparjuuritahnalla, päälle graavilohisiivut. Leikkaa annospaloiksi, hakkaa päälle hiukan tilliä ja purista sitruunamehua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA Stilton on jälkkäripöydän kunkku. Pidän itse siitä, että tarjolla on yhtä juustoa riittävästi, enemmin kuin monta pientä palaa kymmentä eri sorttia. Yksinkertainen on tälläkin kertaa se paras vaihtoehto. Kylkeen mummun ja esikoisen leipomat piparit, viikunahilloa. Ehkä pieni portviini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Pakasteallasta ei kannata ohittaa, siellä on nämä macaron-kaunokaiset odottamassa viidentoista minuutin sulatusta ja sen jälkeen matkaa parempiin suihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAToivotan teille kaikille ihan tosi rentouttavaa joulua, sitä stressiä ei kannata turhaan haalia. Oikokaa, lintsatkaa ja ottakaa iisisti, niin minäkin aion tehdä. Kun pöydässä on perhe, hyvää safkaa ja parhaat ystävät, ei voi mennä pieleen.


Lama-ajan lapsuudesta ja kulisseista

/ hanna / (10) kommentoi

Yhteistyössä Elisa Viihde

Olen lama-ajan lapsi.

Olen lopettanut rakkaan harrastuksen, koska ei ollut varaa päivittää harrastusvälineitä sopivan kokoisiksi. Olen syönyt suolakurkkuja purkista kun muutakaan ei ollut. Olen hävennyt aivan jumalattomasti sitä, että olimme köyhiä. Olen kiljunut pää punaisena äidilleni, kun en pystynyt ymmärtämään miksei meillä ollut varaa mihinkään.
Olisi helppoa jäädä mässäilemään surkeudella, jota joutui kokemaan. Istua terapeutin penkillä vuosikaudet ja voivotella menemään. Ai kauheeta, voi hirveetä, kovia olet kokenut! Mutta ei, se ei ole minun tapani. Minä menen eteenpäin, olkoonkin, että siinä on ollut auttamassa myös terapeutti ja toinenkin. Omasta päästä ja asenteesta se kuitenkin oli itselläni kiinni, eteenpäin läksiminen ja vanhojen huolien tiputtaminen lattialle.
En ole grammaakaan katkera siitä mitä olen kokenut, otan sen oppituntina. En osaa myöskään tuntea kateutta ketään kohtaan. Moni menestynyt tyyppi inspiroi minua, saa minut yrittämään kovemmin. Jos haluan jotakin, kurotan sinne ja saavutan sen.  Se, mitä muilla on, ei koskaan ole minulta pois. Tämän kun kaikki saisivat taottua kalloonsa, ei olisi turhaa kiusaamista eikä kateuden aiheuttamaa mielipahaa maailmassa.

Olen tehnyt töitä (väärennetyillä papereilla) jo alaikäisenä ja olen oppinut kantapään kautta, ettei raha kasva puussa. Työnteko on minulle kuin huume, joka pitää minut liikkeessä. Tiedän miltä tuntuu, kun haaveilee jostain ja saavuttaa sen. Siihen tunteeseen on helppo jäädä koukkuun.

Ja olen pyytänyt äidiltäni anteeksi, hän teki kahta työtä ja opiskeli samaan aikaan, ei ollut yksinhuoltajalle helppo nakki. Teki parhaansa ja hyvin tekikin, olen äidistäni todella ylpeä. Häneltä olen oppinut myös sen, että kaikki on minulle mahdollista. Köyhyyden häpeäminen lienee ollut se hankalin käsiteltävä. Ei se ole häpeän aihe, se oli haaste joka otti eteensä, koulutti ja vahvisti. Ilman noita vuosia saattaisin olla sietämätön kusipää.

Nuorena luulin kaiken olevan saavutettavissa, nyt tiedän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYrittäjänä ollaan töissä 24/7. Ennen kuin aloin odottaa kaksospoikiamme, ehdimme tahkoa Joonaksen kanssa yhteisen yrityksemme parissa hyvän tovin. Kylvimme, nyt niitämme. Laitoimme alulle mahtavia kumppanuuksia, joista moni jatkuu varmasti vielä vuosia. Tehtiin aivan pirusti duunia, mutta osattiin myös relata. Iskettiin läppärit kiinni, lennettiin Pariisiin ja juotiin kylvyssä kylmää kaljaa. Lähdettiin lenkille, mentiin saunaan tai testattiin futonin ominaisuuksia. Tehtiin duunia sunnuntaina, levättiin maanantait jos siltä tuntui.

Rajoja ei ole, sillä piirrän ne itse. Downshiftailin menemään joka viikko pikkuisen.

img_1122Äitiysloman myötä piti taas pysähtyä miettimään, että miten yrittäjän käy. Turhia stressasin, töitä on painettu sunnuntaisin, ajastettu tällekin kuulle julmettu määrä postauksia. Loput viikosta menee vauvojen kanssa, nämä kaksi nappulaa ovatkin opettaneet minulle jo tähän mennessä paljon. On oltava siinä hetkessä, unohdettava kaikki muu. Keskityttävä satasella olemaan läsnä, helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kaltaiselleni yrittäjälle. Aivoja ei saa pois päältä, mutta kädet saa. Mielessä saa muhia suunnitelma jos toinenkin, mutta ennen ensi kevättä en anna niille juurikaan sijaa kalenteristani. Uskon tulevani ulos tästä vauvakuplasta entistä ehompana yrittäjänä, vahvempana naisena ja saakelin hyvänä koordinoimaan projekteja.

Yllä olevaan kuvaan kiteytyy tämä hetki, vauvat ovat koko ajan läsnä, työt vain toisinaan. Tässä tehtiin haastista erääseen lehteen, huutelen teillekin kun se on luettavissa. Kuusi minuuttia kuvan ottamisen jälkeen olin jo syöttämässä poikia, ylläni Joonaksen t-paita ja jalassa villasukat.

img_1119img_1124Pikakahvi ei totta vie kaunista, mutta kyllä se saa askeltamaan hiukan reippaammin ja hakkaamaan näppistä vähän sinne päin.

img_1125Lähdin mukaan tähän yhteistyöhön katsottuani Downshiftaajia pari jaksoa koko tuotantokauden. Nauroin nelosjaksossa niin lujaa ääneen, että vauvat heräsivät päiväuniltaan.
Kulissit on sarjassa kovat, korkeat ja kalliit. Rytinällä tullaan alas, mutta löydetäänkin ahdistuksen sijaan uusia sivupolkuja. Niitä polkuja soisi kunkin meistä katselevan, siellä tulee opittua taito jos toinenkin. Ja sitä osaa arvostaa asioita, jotka on sittemmin saavuttanut. Mikään ei ole minulle itsestäänselvää.

img_1123Downshiftaajien kakkoskausi alkaa 15.12. Uusia naamoja, taattuja nauruja ja Pirkka-Pekka Peteliuksen perse, viimeksi mainittu siellä kausi ykkösessä.


1 8 9 10