Kategoria: urheilu

Stadikan taikaa ja uusi vanha harrastus

/ hanna / (7) kommentoi

IMG_7755- Nämä sandaalit on Kroatiasta, ei ne ole oikeat terveyssandaalit, mutta nätit ja tosi hyvät jalassa!
– Mennään tänne kun täällä ei ole ihmisiä.
– Miten sä laitat hiukset tonne altaaseen?
– Kyllä se on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän saa kauhoa.
– Ei näistä ketunnokista enää niin väliä, päätin heittää rintaliiveillä vesilintua kun täytän 80. En pue niitä enää koskaan, mokomat!
– Muista kehua itseäsi joka tunti. Ja uimalasit, niitä pitää pestä saippualla jotta eivät vuoda.

IMG_7681

Olen ollut onnellinen istuessani uima-altaan reunalla ja kuunnellessani ihmisiä, tähän oli melko pitkä matka.
Kaikki alkoi esikoiseni halusta osallistua minitriathlonille. Tai kelataanpa vielä enemmän, oikeastaan kaikki alkoi Headspace -sovelluksesta jonka latasin puhelimeeni.
Meditaatio on heille joilla on aikaa moiseen, mulla on tässä tää kiivastahtinen elämä, ei tässä ehdi meditoida, ajattelin.  Ja tähän se kuuluisa ääni kun kelkka kääntyy täydessä vauhdissa.

En viihdy ihmispaljouksissa, se ei varsinaisesti liity siihen, ettenkö pitäisi ihmisistä. Ruuhka-ajan ratikat ja keikkojen eturivit jätän muille, muutenkin tykkään liikkua väljillä vesillä. Siksi uimahalli ei ole houkutellut puoleensa.

Kuuntelin Headspace’n tarjoamaa, alusta asti koukuttavaa ja visuaalisesti kiinnostavaksi muovattua mindful moments-hommelia kolme minuuttia päivässä ja aloin ymmärtää mistä on kyse.
Muutin yhtenä iltana kolme minuuttia kymmeneksi ja nukahdin ilman korvatulppia. Ymmärsin ettei  minun tarvitse havainnoida kaikkia ihmisiä ja ääniä joita ympärillä pyörii, voin ihan yhtä lailla sulkea heidät kauemmas tietoisuudestani ja hyräillä menemään, katsella kaaosta kauempaa ja antaa sen soljua ohi – ei siitä stressiä kannata repiä, sielläpähän pyörikööt.
Ja kappas, he eivät enää aiheuttaneet levottomuutta minussa.

Ensimmäisellä kerralla vein esikoisen uimaan ja istuin itse penkillä, kävelin altaan reunalla ja muistelin nuoruuden rakasta harrastusta, joka oli juurikin uinti. Ja taitouinti, molempia tuli testattua. Muistaakseni nautinkin niistä, vai mitä, muisti?
Se oli arasti samaa mieltä. Se muisti nenään vedetyt kloorivedet ja ruttuiseksi rusinaksi muuttuneet sormenpäät, nenäklipsin, Hart-Sportin maun ja kumilenkin jättämän painauman nilkassa.

IMG_7754

Seuraavalla kerralla hyppäsin itsekin altaaseen, kello oli 06.39 eikä ollut ruuhkaa, koulut olivat juuri alkaneet. Kelluin lastenaltaassa ja katsoin taivasta. Oli helppoa olla ja katsoa skidin menoa. Kellotin hänen uintiaan ja olin semipaska mutsi. Ui lujempaa, anna sille liu’ulle mahdollisuus äläkä pyöri siellä miten sattuu, älä vaihda tyyliä kesken matkan!  Näytin illalla kotona YouTubesta uintivideoita, tajusin miksi en ole opettaja. Kai se hyvin meni, kahdessa viikossa aikansa parani 50%.

Kolmannella kerralla uin jo vauhdilla, bikinit eivät pysyneet perässä, kiskoin tissejä piiloon ja olin silti hullun fiiliksissä. Vettä meni korvaan, hypin sen pois. On tosi ärsyttävää kun vettä menee korvaan, mutta on aivan mieletöntä saada se pois.

Neljäs kerta ja päälläni oli kassalta vuokrattu vuokrauikkari, skidin uimalasit ja hirveä into. Skidi oli koulussa, lähdin uimaan yksin. Uin kilometrin aikaan 29 minuuttia, en osannut suhteuttaa sitä mihinkään, mutta rintaa vedin koska sen tekniikan osaan parhaiten. Tutkin uinnin jälkeen altaan reunalla roikkuen laattojen saumoja ja pohdin kloorin määrää, tasasin kiihkeää hengitystä ja olin onnellinen.
Jalat oli hyytelöä kun laskeuduin portaita suihkuille, kädet ottivat kaiteesta kiinni ja olivat hyvin huterat nekin.

Maailman hienoin tunne. Koukku oli siinä.

IMG_7368Nyt mulla on uudet uikkarit, uimalasit ja uimalakki. Kaksikymmentä vuotta sitten ei muuten ollut lakkia johon mahtuu tukka! Sinne saa nykyään viikattua letin jemmaan, eikä kallo räjähdä, mieletöntä!

Mulla on myös Stadikan kuukausikortti, vapaauinti menee kivasti ja kivuttomasti kun jalkojen välissä on se punainen kelluke (kelatkaa, olen alkanut testailla niitä vehkeitä sieltä ritiläkorista!) ja ennenkaikkea mulla on aivan hysteerisen onnellinen hymy naamalla joka aamu kun sukellan altaaseen.

Kävin aamulla kuumassa saunassa seisomassa uunona oven vieressä, sillä tajusin tarvitsevani pefletin. Alan ymmärtää kirjoittamattoman etiketin joka kaikkialla on, Stadikallakin. Ja todellakin vaihdan tyyliä kesken uinnin, pyysin skidiltä anteeksi typerää neuvoani.

Yksi siisteimmisä jutuista on ostaa uinnin jälkeen iso kahvi ulkokiskasta, se maistuu joka kerta parhaalle aamukahville ikinä. Tänään ostin myös ruisleivän ja keitetyn munan ja sain toisen kaupan päälle.

Ps. Etsin parhaillani valmentajaa joka ohjeistaisi minua tekniikan kanssa ja laatisi jonkinlaisen ohjelman, altaassa päämäärättömästi ajelehtivaa naista minusta ei saa tekemälläkään.


Jumppaa vauvojen kanssa

/ hanna / (12) kommentoi

Tervetuloa jumppaan! Laita soimaan Bomfunk MC’s Freestyler, levitä lattialle matto ja sitten lähtee! IMG_6688

IMG_6687Etsi sopiva käsipaino, mulle valikoitui tänään Anton, piirun vajaa kymmenen kiloa pelkkää iloa. Vauvan stailasi Joonas.
IMG_6678Ensimmäinen liike on lantionnosto. Yläkuvassa Anton lämmittelee, viisas vauva.

Äiti ei nyt lämmittele vaan ryhtyy suoraan treenaamaan, alla on nimittäin muutaman kilometrin lenkki. Nosta vauva lantion päälle, nappaa tiukka ote käsistä. Nosta lantio, käännä häpyluuta otsaasi kohti (kuulostaa hämärältä, mutta siten saat asennosta kaiken irti), purista perseellä epänormaalisti ja pidä asento 10 sekuntia. Toista nyt ainakin lapsen ikäkuukausien verran. Ja kolme kertaa sama setti.

IMG_6689Seuraavalla liikkeellä on ehkä nimikin, mutta unohdin. Istu ryhdikkäässä asennossa jalat suhteellisen levällään. Nostele vauvaa jalkojen yli sivuillesi, palaten aina välissä keskelle. Tuntuu aika nopsaa, itse teen niin kauan kuin alkaa vituttaa.

IMG_6684IMG_6683Lopuksi lentokonehommat. Makaa siten, että selän notko katoaa, paina ristiselkää mattoa kohti. Nosta sitten vauva suorille käsille ylös ja hi-das palautus alas. Väistele samalla vauvan suusta putoilevia kuolapommeja. Toistoja omien ikävuosiesi verran.

IMG_6685IMG_6690Viimeisenä vielä eeppinen haaste ojentajille. Kädet 90 asteen kulmaan, dippaile beibiä alas lattiaa kohti ja tunne kadonneiden ojentajien metsästyksen tuoma suloinen tuska. Ja tunne tuska myös hiuspohjassa pienten tahmaisten nyrkkien tehdessä harvennustaan. Toistoja sama määrä kuin päivässäsi on kahvikuppeja.

IMG_6682Vauva sai jumpan jälkeen pullon maitoa, äiti jääkylmän Coronan. Reipasta viikkoa!

Treenikamat adidas, matto Casall ja Hannan vaaleanpunainen paita Adnym Atelier / Petit St. Louis


Valmentaja-Saralla on asiaa

/ hanna / (7) kommentoi

Kiitos kiinnostuksesta edellistä treenipostausta kohtaan. Sara kävi kommenttiboksissa jättämässä sanasen, päätin heittää sen tänne ihan omaksi postauksekseen, jotta ei mene keneltäkään ohi. Minusta se on niin täyttä asiaa ja mielettömän hyvin tiivistetty. Alla siis valmentajani Sara Nevalaisen mietteitä:

_04a1835_mg_1611
”Niin tosiaan, kuten usein mielelläni sanonkin, ihminen on rakentunut kudoksesta joka uusiutuu niin kauan kun ihminen on elossa, joitain poikkeuksia, kuten niveliä lukuunottamatta.
Suomalaisilla on geeniperimässään melko suurella prosentilla niin kutsuttua kudosheikkoutta, joka altistaa esimerkiksi mainitulle kohdun laskeumalle. Laskeuma voi joissain tapauksissa kehittyä myös ilman raskautta, lantionpohjan kudosrakenteiden heiketessä.  Useimmiten kuitenkin tilaan on johtanut vaikea raskaus ja tai synnytys. Lääketieteen (nykymielipiteen) mukaan tämä tila on pysyvä, eikä sitä voi  auttaa leikkauksetta, ehkäisy ja oireiden lieventäminen sen sijaan  on mahdollista lantionpohjan lihaksia vahvistamalla.

Sisäelimet joutuvat raskauden aikana antamaan tilaa kasvavalle kohdulle, kuten myös sisäelinten päällä olevat rakenteet, eli lihakset ja iho. Kun vauva on syntynyt, keho on niin tottunut raskaudenaikaiseen olotilaansa että alkuperäisen ryhdin, sisäelinten paikkojen ja hermotuksen rakentamiseen menee aikaa. Tähän voi kuitenkin kokemukseni ja tietämykseni mukaan vaikuttaa ratkaisevasti. Vaivaa on toki nähtävä, usein opeteltava käyttämään kehoa uudestaan, opeteltava kirjaimellisesti tuntemaan keho uudestaan (hyvin usein synnyttäneillä naisilla ei ole kunnollista, edes kosketustuntoa) kehossaan.

Venyneet, heikosti käytetyt lihakset, jos niiden päällä on vielä rasvakudosta, ovat aivan oikeata painoa, joka monissa tapauksissa vetää kudosrakenteita ikäänkuin alaspäin, ja tästä aiheutuu monen mainitsema ”raskausvatsa”, samoin mahdollinen erkauma pysyy auki muunmuassa tästä syystä-keho on ikäänkuin ”liian suuri” rankaan nähden ja sitä on vaivalloista kantaa siten, että nivelet ja lihakset olisivat niille tarkoitetuilla paikoilla. Tällöin myös sisäelimiin kohdistuva, alaspäin vetävä paine on melkoinen. Puhutaan puuttellisesta kehonhallinnasta. Leikkauksilla on kohdun laskeumien hoidossa varmasti paikkansa, mutta asiaan voi vaikuttaa vähintäänkin siten että oireet lievenevät. Asiansa osaavat lääkärit mainitsevatkin, että leikkausta harkitaan vasta lapsiluvun ollessa täynnä, eikä helpotus ole lopullinen ellei lihaksia harjoiteta.

Kun kehoa hermotetaan uudestaan, harjoitellaan sitkeästi ja kärsivällisesti , vaiva lievenee, koska kudokset alkavat kollageenin uudistuessa (keskimäärin kollageeni uudistuu 320 vuorokaudessa ilman tiettyjä hormonaalisia lääkeaineita, jotka ovat väärinkäytettyinä vaarallisia ja laissa kiellettyjä) rakentua uudestaan, tiivistyä, korjautua, edellyttäen ettei kudoksia venytetä ja löysytetä uudestaan (vrt. lihominen, uusi raskaus, lihaskuntoharjoittelun keskeyttäminen, vaikea sairaus kuten kasvaimet tai paha endometrioosi).  Tämä johtaa väistämättä myös ulkonäön, ryhdin ja yleisen toimintakykyisyyden paranemiseen.

Aiemmin aloitettu harjoittelu on aina parempi, mutta kuten kuluneesti sanotaan, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Minun on pakko uskoa tähän oman henkilökohtaisen kokemukseni ja melkein kahdenkymmenen vuoden aikana näkemieni asiakastulosten takia.

Älkää siis luopuko toivosta ja puhukaa, kyselkää, ottakaa selvää-ennenkaikkea näistä asioista pitäisi pystyä puhumaan, ongelmat eivät ole uusia mutta niistä on aina häveliäisyyssyistä vaiettu. Muutokset kuuluvat raskauteen, niistä kärsiminen taas ei minun mielestäni kuulu yhtään kenenkään elämään. Lapsen kantaminen ja synnyttäminen on uskomaton työ, suuri ihme, johon liittyvistä asioista ei tulisi kantaa syyllisyyttä; jokainen äiti ja nainen on ansainnut itselleen laadukkaan elämän ja kehon.”

_04a1838_04a1862

Mistä Saran löytää? Täältä: Hyvinvointistudio LUPAUS
Postaus toteutettu yhteistyössä LUPAUS -hyvinvointistudion kanssa
Kuvat Dorit Salutskij