Kategoria: ruoka

Miten minusta tuli kokki

/ hanna / (12) kommentoi

Perustatko oman ravintolan?

Kysymys, johon olen vastannut varmasti jo sata kertaa kuluneen vuoden aikana. Vastaus on muuttunut kysyjän mukaan, päivän vastaus on tuolla postauksen lopussa.

Haluan kertoa kokkiopiskelustani teillekin, ehkä innostaa jotakin siellä ruudun takana ottamaan härkää sarvista ja seuraamaan kutsumustaan aikuisiällä.

hannakokkaa14Olin ravintola-alalla vuodesta 2000 vuoteen 2012, aloitin tarjoilijana, toimin myöhemmin ravintolapäällikkönä ja pääsin avaamaan kaksi ravintolaa Helsingin keskustaan. Olin ihan mahtava tarjoilija, rakastin työtäni ja ihmisten kohtaamista. Sain luoda elämyksiä, suositella, seurata sivusta kun ihmiset nauttivat. Parasta!

Olin edellisessä liitossani vahvasti apukokin asemassa, kuorin, pilkoin ja esivalmistelin. Se sopi hyvin minulle, opin kuin vaivihkaa alan salat ja liemet, haastavampien raaka-aineiden mahdollisuudet ja ymmärsin loputtoman opintien, jonka kokin ammatti tuo tullessaan. Silloin en kuitenkaan hinkunut keittiön puolelle, kokkailin omaksi ilokseni, en luottanut itseeni tarpeeksi.

Vuonna 2016 kustannusbisnes tuo leivän pöytään, blogi antaa voita leivän päälle. Perhon sivut alkavat vetää puoleensa, josko tässä ehtisi opiskella työn ohella, hankkisi tutkinnon. Vauvavuosi on melko helppoa aikaa, taaperoiden kanssa se saattaisi olla jo astetta hankalampaa. Vai onko se just päinvastoin? Pitäisikö odottaa, haudata koko haave? Ei ole aikaa, kuiski joku piru korvaani. Todellakin on aikaa, sanoi Joonas. Siinä sitten aikani pohdittuani tein päätökseni.
Suuri inspiraationi on Sikke Sumari, joka hankki kokin tutkinnon Perhossa hänkin, innostuin ja soitin koululle. Tapasin Annelin ja laadimme suunnitelman, hotelli-, ravintola- ja suurtalousesimiehen tutkintoni luettiin hyväksi, eteen jäi monta sataa tuntia harjoittelua ravintolakeittiöissä ja viikonloppuja koulun köökissä. Arvoitu valmistumisaika pari vuotta, riippuen tahdista jolla jaksaisin tehdä näytöt. Innostuin kuin nyt Hanna voi kokkaamisesta innostua ja paiskoin täysillä menemään. Ensimmäiset kuukaudet koululla, kesän lopulla ravintoloihin. Kokemuksista voisi kirjoittaa kirjan, kirjoitankin, lisää aiheesta tuolla tekstin loppupuolella.
Matka hymyilyttää nyt, vaikka toki sinne mahtui myös itkua, väsymystä ja toivottomuuden ja riittämättömyyden tunteita niitäkin. Onneksi on ystävät, joille voi soittaa kun itkettää ja onneksi on mies, joka laittoi oluen pakastimeen kun palasin iltavuorosta ja rojahdin sohvalle. Tukisukista ei ollut tarpeeksi hyötyä, suonikohjuleikkaus odottaa lähitulevaisuudessa. Alan vitsauksia, samoin kuin palovammoilla olevat kädet, kannan molempia jälkiä ylpeydellä.

Sain todistuksen pari viikkoa sitten, ensimmäinen todistukseni koskaan, joka oli alusta loppuun kiitettävä! Kuusi tutkinnon osaa, kaikki kiitettäviä! Ylioppilaana olin sellainen ceen muija, jolla ehkä pari ämmää. Olen ihan hiton ylpeä itsestäni.

Aloin kartoittaa unelmieni kokkailuja loppuelämäksi. Tämä se on, minun kohtaloni ja haaveeni.

hannakokkaa

hannakokkaa7Kirjoitin tovi sitten Instagramiin:

Havahduin 2016 joulun tienoilla useamman kerran Perhon sivuilta pyörimästä, mietin, josko tämä haave on mitenkään mahdollista toteuttaa tässä elämänvaiheessa. ”Kaikki on sulle mahdollista”, totesi Joonas ja siitä se sitten lähti. Päätin pistää kaiken peliin ja sitoutua satasella, oppia paljon ja kasvattaa nälkää alaa kohtaan. Vietin satoja tunteja Helsingin parhaiden ravintoloiden keittiöissä, koulun köökki tuli tutuksi sekin, luin ja pänttäsin reseptiikkaa, opin monelta loistavalta kokilta matkan varrella, sain osakseni luottamusta, hymähtelyä sitäkin, poltin itkien tupakan yhden rankan iltavuoron jälkeen, keitin lientä, tiskasin genareita, kuorin ja silppusin sitä ja tätä, paistoin kakkuja ja kaulin näkkäriä, haistatin pitkät vanhoille rakenteille, joita alalla yhä on, sain käsiini palovammoja ihan uskottavan määrän, päätin tehdä parhaani ja kädessäni on nyt pelkkää kiitettävää Perhosta.
Olen valtavan kiitollinen meidän systeemille, joka mahdollistaa opiskelun aikuisiälläkin, olen ylpeä itsestäni ja kiitollinen Joonakselle joka kannusti tähän ja jaksoi pitää kaiken kasassa. Oon ollut kaiken kiireen ja ajoittaisen stressin keskellä varmasti kehno vaimo ja todella keskinkertainen äiti, mutta nyt olen Perhosta valmistunut kokki, yhä kranttu ja todella nälkäinen. Tästä se kaikki vasta alkaa.

hannakokkaa10

Ai perustanko oman ravintolan? Onhan se mielessä, enemmän tänään kuin eilen. Odottelen nyt rauhassa ovien avautumista, olen vakuuttunut, että jokin uusi kutsuu jo, pitää malttaa kuunnella.

Sen tiedän, että seuraavassa keittokirjassani kerron kaiken, minkä osaan. Vien sinut kädestä pitäen minun ruokamaailmaani, enkä pidä mitään tietoa omanani.

Kuvat on otettu Basbasissa, jonka keittiöön minulla oli kunnia päästä veitseni kanssa. Kuvat otti Antti Mutka.


Voi veli mikä vohveli!

/ hanna / (6) kommentoi

Väännettiin kättä otsikosta.

J: Eikö sen pitäisi olla Voi veljet, mitkä vohvelit?
H: No ei, koska sitten se ei enää rimmaa.
J: Ok.
H: No keksi parempi!
J: Ei kun se on tosi hyvä.

Joonas osti muistaakseni raskausaikanani Clasulta vohveliraudan, joka paistaa kaksi vohvelia kerralla. Sillä paistelee tämmöisen kasan 20 minuutissa, eikä kokoamiseen mene muutamaa minuuttia kauempaa.
Huomattavasti nopeammin tämä kiskaistaan parempiin suihin, siihen ei mennyt lähellekään samaa aikaa kuin paistamiseen.
En osaa opettaa kärsivällisyyttä, koska en omaa moista hyvettä laisinkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Vohvelitaikina
taikinasta tulee n.12 suurta vohvelia, kasa riittää neljälle, säkällä kuudelle
3 kananmunaa (suosi luomua)
4 dl maitoa
1 dl vissyä
3 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 tl suolaa

Sekoita munat ja nesteet keskenään, siivilöi messiin vehnäjauho ja vispaa menemään. Lisää mantelijauho, suola ja sekoita kunnolla. Pärjäät myös ilman mantelijauhoja, itse löysin pussista jämät ja heitin ne taikinaan, oli kyllä parhaat vohvelit ikinä, eli lienee tuolla mantelijauholla näppinsä pelissä.

Paista vohveleita 2-3 minuuttia, älä turhaan availe rautaa ensimmäisen minuutin aikana kuten itse aina päädyn tekemään, ei se ole valmis ainakaan kahteen minuuttiin. Ja itse tykkään astetta tummemmista, siksi paistan vähän kauemmin. Höylään juustohöylällä vohveliraudalle ohuet slaissit jääkaappikylmää voita ennen jokaista vohvelia, tästä en tingi, sillä sen huomaa maussa. Levittele vohvelit leivinpaperin päälle jäähtymään, niiden pitää olla kunnolla viilenneet, ennen kuin kokoat kakun. Tai kakun ja kakun, on se kuitenkin enemmän kakku kuin se minkä näin Instagramissa ja pahoitin mieleni. Vesimeloni oli kuorrutettu kermalla ja koristeltu ruusuilla ja sitä väitettiin kakuksi. Ei ole kakku, on vesimelonia.

Täytteen riipaisin kasaan niistä kamoista, mitä jääkaapissa sattui olemaan. Periaatteessa kaikki hapanmaitotuotteet voi änkeä yhteen ja aina hyvä tulee. Pelkkä kermavaahto on yksinään aivan turhan lälly, mutta kun sekaan heitetään vähän happamammat kamut, niin johan alkaa toimia. Ja sokerilla sitä on turha kyllästää, toimii paremmin ilman. Ainakin mun mielestä ja kielestä.

Täyte
2-3 dl kermaa
1 dl ranskankermaa
1 dl turkkilaista jugurttia
1 tl vaniljasokeria

Vispaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon jugurtti ja ranskankerma, mausta vaniljasokerilla. Lataa seos pursotinpussiin (sanoinhan, että käytän niitä kaikessa) ja leikkaa pussiin pieni reikä.

Kokoa vohvelitorni töräyttämällä täytettä ja heittämällä muutama marja jokaisen vohvelin päälle, jatka kunnes olet huipulla!
Koristele komeus marjoilla ja töpsäytä päälle vähän tomusokeria. Ihaile kättesi jälkeä tovi, sillä kauaa se ei siinä nökötä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJätin kuvan punaiset marjat toisiin touhuihin, tunnelma oli sininen ja marjat sen mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAValmis!
Eipä muuten ole, vaahterasiirappia ei saa unohtaa! Vaahterasiirappi olisi ihan riittävä syy muuttaa Kanadaan.

Eli uusi yritys:

OLYMPUS DIGITAL CAMERAViirun ja Pesosen pannkakstårta saattaa jäädä kakkoseksi.
Tietyt asiat maailmassa ovat enemmän kuin osiensa summa, yksi niistä on kasa vohveleita.


Linssikeittoa ja poron sisukkaa

/ hanna / Kommentoi

Kaupallinen yhteistyö Polarica

OLYMPUS DIGITAL CAMERAVihdoin saimme pulkkakelit ja pakkaset, se jos mikä herättää nälän. Tomaattinen linssikeitto on nopeasti valmistuva herkku, johon poron sisäfile sopii kuin rukkaset pakkaseen! Väännämme kotona kättä siitä, että onko tämä keitto vai enemmänkin muhennos, itse tykkään lusikoida paksua soppaa, siksipä sellaista keitän tälläkin kertaa. Mausteiden kanssa kannattaa varioida, jotta löydät itsellesi herkuimman yhtälön, testaa  paprikajauhetta, cayennepippuria tai lempiyrttejäsi.

Ota sisäfile sulamaan huoneenlämpöön ajoissa, tai sulata se runsaassa kylmässä vedessä, jossa se sulaa tunnissa parissa. Voit halutessasi käyttää myös pientä sisäpaistia, kuvan keittoon paistoin 250 grammaisen poronvasan sisäpaistin.
Polarican sivuilla on kooste lihan käsittelystä, kaikki videot ovat tämän linkin takana, kannattaa kuikata! Oli hauskaa kuvata noita pätkiä ja moni on niistä saanut jeesiä kotikeittiöön, ehkä sinäkin.

Tomaatti-linssikeitto
Neljälle

3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
pala inkivääriä hienonnettuna
1 porkkana raastettuna
1 tl currya
1 tl chilihiutaleita
kasvisliemikuutio
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1-2 tölkki(ä) punaisia linssejä
suolaa
mustapippuria

Kuullota kattilassa tai padassa hienonnettua sipulia viitisen minuuttia, lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli, inkivääri ja raastettu porkkana. Pyörittele pari minuuttia lastan avulla ja lisää curry ja chilihiutaleet. Kippaa joukkoon tomaattimurska, huuhdellut linssit ja kasvisliemikuutio ja jätä pöhisemään pienelle lämmölle ainakin puoleksi tunniksi. Jos keitto tuntuu liian paksulta, lisää tilkka vettä. Jos sen sijaan haluat siitä sakeampaa, anna pöhistä tovi kauemmin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA 1-2 Polarica poron sisäfilettä (200-400 g pakkaus)
iso nokare voita
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPoista lihasta näkyvät kalvot. Sulata melko kuumalla pannulla voi ja lisää oliiviöljy, paista lihapötkylöitä muutaman minuutin ajan, käännä lihaa paistaessasi, jotta saat sen paistumaan joka puolelta. Suolaa kevyesti ja pippuroi samalla kun paistat. Nosta paistetut sisukat leikkuulaudalle ja anna huilata pieni tovi. Leikkaa terävällä veitsellä suupalan kokoisiksi paloiksi, jotka on helppo nauttia lusikalla keiton joukosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKoristele annos korianterilla ja lusikoi soppaan vielä nokare ranskankermaa tai smetanaa, nauti.

Jos soppaa ja lihaa jää yli, voit säästää sen seuraavan päivän lounaaksi, meillä se ainakin katoaa kaapista ennen kuin ehdin pulkkaa sanoa. Porot meni parempiin suihin tällä lounaalla, mutta soppaa jäi vielä seuraavaksi päiväksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERALoistava vinkki, jonka kokkikoulu toi tullessaan, on maalarinteipin ja mustan tussin säilyttäminen työtasolla. Merkkaan aina kaiken jääkaappiin menevän, jotta ei tarvitse ovensuussa miettiä, että mitähän tässäkin boksissa on ja milloin se on sinne laitettu.

Kauniita ja maukkaita pakkaspäiviä!