Kategoria: matkailu

pohjoisen tyttö

/ hanna / (2) kommentoi

IMG_9461 IMG_9467 IMG_9481 Pakkasimme auton torstaina aamulla, kastelimme kukan, tyhjensimme jääkaapin ja jätimme välioven auki, ettei loppuviikon Hesarit jäisi ikävästi jumiin kahden oven väliin.

Navigaattori kertoi menomatkan pituudeksi 733 km. Helpotti kummasti, kun apukuskini pilkkoi reitin palasiksi. Ajaisimme Hyvinkään kautta Mikkeliin, söisimme lounaan ja jatkaisimme Kuopioon kahville. Siitä ei ole Kajaaniin enää matka eikä mikään, Kajaanista kotikonnuille reilu sata kilometriä.
Matkan aikana satoi vettä, paistoi aurinko. Koivumetsä ja aurinko loihtivat autoon vilkkuvan taideteoksen, otimme kuvan jokaisesta sateenkaaresta, yksikään ei toistunut yhtä kauniina kuvissa.
Tienpiennarten kukkaset näyttivät satumetsältä, homma meni lyyriseksi. Perillä taivas vaikutti yhdeltä veden pinnan heijastuksen kanssa.
Kotiseutu, aina sydämessä. Se teki minusta vahvan ja taipuisan, periksiantamattoman.


support your local

/ hanna / (7) kommentoi

IMG_7969IMG_7963 IMG_7964 IMG_7965 IMG_7966

Hyppäsimme lauantaina Volkkarin rattiin ja ajoimme Lahteen Heidin ja Tonin vieraiksi, he järkkäsivät Petit St Louise putiikkinsa takapihalla Backyard Sale -tapahtuman jonne saimme kutsun, myimme omia vaatteitamme, tapasimme lahtelaisia huipputyyppejä jotka tulivat juttusille (terkut kaikille!) ja söimme Tonin paistamia, Akun kokoamia burgereita.
Paikallislehti kävi tekemässä tapahtumasta jutun ja valloittava Nina Nuija ja Tosimuija -blogista jututti meitä pitkän tovin. Harmi kun ei ehditty nauttia sitä skumppaa yhdessä, ensi kerralla Nina!

IMG_7974
Lahtelaisten vieraanvaraisuus oli omaa luokkaansa, saimme kassikaupalla muistoja mukaamme. Instagramista (@hannagullichsen & @joonaslaurila) voitte bongata mieheni uuden lempparipaidan, joita saa muuten niitäkin sieltä samaisesta putiikista. Byredon tuoksut rantautuivat Suomessa ensimmäisenä tuonne samaan liikkeeseen, Heidi osasi tuoda minulle sovituskoppiin juuri ne (miesten) paidat ja housut joihin ihastuin samoin tein. Ostin myös Jensenit syksyä odottamaan. Ja Byredon kynttilän. Ja sormuksen.

Jos Lahti ei ole matkan varrella, on heillä ratkaisu tähänkin pulmaan: kauppa-auto kaartaa Helsinkiin ja toimittaa tilatut tuotteet asiakkaalle. Tätä minä kutsun omistautuneeksi yrittäjyydeksi. Ja huomasin jälleen, että tämä on laji jota tehdään sydämellä.

IMG_7973Illastimme Roux’issa, en yllättynyt lainkaan siitä että tarjoilijamme oli paikan omistaja.
Oli ihana päivä, kiitos Lahti. Me tullaan pian uudestaan!


tukholma / rolfs kök

/ hanna / (1) kommentoi

hannag rolfs kök hannag rolfs kök

Leipämiehen paratiisi.

hannag rolfs kök hannag rolfs kök hannag rolfs kök Tänne kun astuu sisään, tulee välittömästi tervetullut olo. Kattiloitaan ja pannujaan kolisuttava keittiö on ravintolan sydän, hymyilevä henksu sen sielu. Ovelta saapuvaa nälkäistä vierasta tervehditään useasta suusta, siitä tulee hyvä mieli.
Ravintolasali on tiukasti avokeittiön ympärillä, pöytiä on sijoiteltu jopa ikkunalaudalle, tila on kompakti. Seinät ovat täynnä nauloja joihin voi ripustaa ylimääriset tuolit ja takit. Naistenhuoneessa on jotakin erittäin hauskaa, käy katsomassa jos menet mestoille.
Pöydät teki mitä ilmeisimmin nerokas puuseppä, pienien levyjen ansioista voi yhdistää pöytärivin vaikka tusinalle, tai pitää sen kahden hengen pöytinä. Muuntautuva, asiakkaansa huomioon ottava ravintola.
Siellä on eräs tarjoilija joka muistaa minut, aika usein olen siis pöydissään istunut ja nauttinut.
Mitä tilata? Kysy tarjoilijalta päivän suositukset, sieltä tulee välillä iPhonen näytöltä kuvaa saapuneesta lihakuormasta, mahtavasti marmoroiduista pihvistä tai tarina ostereista jotka juuri tuotiin keittiön ovesta sisään. Tai luota vaistoosi. Itsehän vaan suljen silmät ja otan sokkona jokaiselta sivulta kaksi. Toimi tälläkin kertaa.

Ravintola oli tuona iltana melkein täynnä, ainoa vapaa pöytä oli ensimmäiseen kattaukseen klo 17.00. Kävelimme hotellille ja oli vielä valoisaa, aikaisen kattauksen hyviä puolia.
Kesä tekee tuloaan, ja ruokamatkat, nekin.

Rolfs kök
Tegnérgatan 41