Ootko sä Hanna laivalla?!
Kysymys, jonka sain ystäväpiiristäni melko moneen otteeseen pääsiäisen tienoilla kun matkasimme Tukholmaan Silja Symphonylla.
Olenpa hyvinkin, vastasin. Lupasin myös palata aiheeseen tarkemman selonteon kera, eli millaista on laivamatkailu vuonna 2018. Edellisestä kerrasta olikin jo kulunut vuosia, lievästi sanottuna jännitti tuossa kun käveltiin terminaaliin.
Lähdimme matkaan koko perheen kanssa. Kolme lasta innosta puhkuen, Joonas matkanjohtajan roolissa eli elementissään ja minä hitusen skeptisenä ja ilman sen suurempia odotuksia. Ajankohtana pääsiäistorstai, hyvä syy iskeä läppäri kiinni ja loikata minilomalle.
Ensimmäinen iso plussa laivamatkailulle siitä, että nousimme kotiovemme edestä ratikkaan ja olimme terminaalissa 14 minuuttia myöhemmin. Hytin suhteen olin toivonut mahdollisimman tilavaa ja meidän jengille toimivaa ratkaisua ja 25 neliöinen commodore-hytti oli juuri passeli. Check in näihin hytteihin aukeaa jo pari tuntia ennen laivan lähtöä, joten laivaan pääsee väljillä vesillä ilman minkäänlaista ruuhkaa.
Commodore-hytit sijaitsevat laivan keulassa, erillisen lukitun lasioven takana. Sinne ei siis eksy yöllä tuntemattomia juhlijoita ja meno on siksikin melko rauhallista. Loungessa on mahtava palvelu, siellä on huomattavasti väljempi meno kuin laivan käytävillä ja ihmispaljouksia vieroksuvalle tämä lounge olikin laivan parasta antia. Kierreportaat vievät salaiseen pieneen pöytään, jossa ihailin auringonlaskua ihan yksikseni, tsekatkaapas tuo pöytä, jos olette mestoilla. Tarjolla on pientä purtavaa ja kahvia veloituksetta, kahvikonetta tuli näppäiltyä useampaan otteeseen.
Mennäänpä sinne hyttiin! Kaikki taaperoiden vanhemmat tietävät, millainen fiksaaminen on hotellihuoneeseen astuessa, ettei kersat kisko lattialle valaisimia, puhelimia, johtoja, koriste-esineitä, kukka-asetelmia ja muuta taidetta. Mepäs heittäydyimme sängylle makaamaan, hytti kun oli täysin taaperoturvallinen! Eivät saaneet mitään tuhoa aikaan, katselivat ikkunasta merta ja kaikkoavaa satamaa, samalla kun minä kävin varaamassa loungesta meidän perheelle iltasaunan. Yksityissaunan saa varattua illalla 20-22 välillä tunniksi ilman erillistä maksua – mahtava lisäarvo, jonka hyödynsimme molempina iltoina. Kylpytakki ja tohvelit löytyvät hytistä, uikkari kannattaa ottaa mukaan, jos mielit aamusaunaan ja olet kainoa sorttia. 12. kannen kylpyläosasto jäi käymättä, sinne mennään seuraavalla kerralla. Ollaan menossa Joonaksen kanssa kaksin ihan tuota pikaa, silloin keskitymme enemmän ruokapuoleen ja lupaamme raporttia ravintoloista sen visiitin jälkeen.
Mukaan matkaan kannattaa pakata myös korvatulpat jos olet herkkäuninen ja villasukat, sikäli kun olet kaltaiseni vilukissa. Huoneeseen kuului minibaarikaappi, jossa on veloituksetta tarjolla olutta, limuja ja kuohuvaa, itse jätimme juomat käyttämättä – vissyä kittasin läpi reissun, parasta matkajuomaa.
Rattailla liikkuminen laivassa on helppoa ja miellyttävää, hissillä vitoseen ja olimme lasten paratiisissa, eli Silja Landissa. Allekirjoittaneen puhelin sukelsi pallomereen, esikoinen onneksi löysi sen pienellä kahlaamisella. Suurin haaste tähän mennessä oli saada lapset pois sieltä pallomerestä ja illallispöytää kohti.
Moni teistä kyseli Instagramin puolella kaksosten kanssa liikkumisesta, oliko se haastavaa ja mahtuiko tuplarattailla kaikkialle. Meillä oli mukana kahdet rattaat, mutta uskon tuplilla kulkemisen olevan mahdollista, haasteita ehkä korkeintaan täysien ravintoloiden käytävillä. Rattaissa on näppärää myös syöttää välipalaa skideille, Joonaksen taidonnäyte alla.
Tässä välissä kävin ostamassa vadelmaveneitä, ilman niitä ei tule kesää.
Commodore-luokan hyttiin kuuluu aamiainen Bon Vivant -ravintolassa. Uppomunat ja hollandaise hivelivät nälkäistä matkustajaa, tykkäsin. Ravintola aukeaa 07.00 ja aamiaista saa nauttia rauhassa, se oli yksi risteilyn ihanimmista hetkistä, katsella merta ja nauttia aamiaista, suunnitella päivää Tukholmassa.
Kannattaa tilata pöytään tuotavalta listalta kaikki mahdollinen, siellä on parhaat palat, ei niinkään noutopöydässä tai pöytään tuoduissa koreissa.
Tukholmassa! Yksi lempikaupungeistamme oli keväinen, joskin tuulinen. Kävelimme satamasta Stureplanille ja söimme lounaan Sturehofissa, lemppariraflassamme. Laiva odottelee satamassa, hyttejä siistitään samalla kun me vietämme päivää Tukholmassa. Piipahdimme parissa vaatekaupassa ja nappasimme kahvit mukaan kävelylle. Pojat nukkuivat päiväunet rattaissa ja päivä oli juuri niin täydellinen kuin odotimmekin sen olevan.
Käppäilimme takaisin satamaan ja mittari Joonaksen ranteessa näytti 11 kilometriä, muuten ihan kiva, mutta toisen taaperon vaippa päätti sanoa sopimuksensa irti paluumatkalla. Sattuuhan sitä myös vaippapiireissä.
Paluumatkalla esikoinen pääsi pelaamaan autopelejä, itse hain loungesta lainaan pari lehteä ja kahvin, pienet painuivat Joonaksen kanssa uudemman kerran pallomereen, Promenadella halailtiin kilpaa Harri Hyljettä ja seuraavana yönä tapahtuikinjotain ihmeellistä. Kutsun sitä Siljan ihmeeksi.
Skidit nukahtivat hyttiin tuotuihin matkasänkyihin seitsemän aikaan ja nukkuivat vielä kun lähdin aamusaunaan. Olivat täydessä unessa vielä kun palasin saunasta, Joonas herätteli skidit aamuun, eipä ole moista aiemmin tarvinnut tehdä. Ehkä se on laivan tasainen hurina, pieni liike ja pilkkopimeäksi vedetty hytti kun takasi unet, tiedä häntä. Aiomme ehdottomasti jatkaa tätä Siljan unikoulua jatkossakin.
Kiitos kaikille teille, jotka jaoitte laivamatkailuvinkkejänne Instassa, teidän avullanne löysin sen ihanan saunan ja sain parhaat palat irti laivan tarjonnasta.
Hauskaa kun aihe herätti paljon keskustelua ja kysymyksiä, toivottavasti jaksatte jatkaa juttua kommenttiboksin puolella. Vastailemme mieluusti kaikkiin mieleenne tuleviin kysymyksiin liittyen matkaamme.
Ps. Tästä pääsette tsekkaamaan teille tarjotut etuhinnat, sikäli kun suunnittelette aalloille lähtöä.
Kutakuinkin tämä oli fiiliksemme, kun saimme ottaa kaksi viikkoa lomaa kaikesta. Firma pyöri ilman meitä eikä kukaan kaivannut linjoja pitkin, yrittäjän elämän arvostettua aikaa.
Varasimme Huvila Equadorin Villadan kautta jo tovi sitten, aiemmat postaukset loman suunnittelusta ja kohteen valinnasta löytyy täältä ja lomakuumetta podetaan täällä.
Olemme reissaavaa sorttia, meidän perheen Rimowat eivät kauaa ehdi hyllyllä huilata ennen seuraavaa matkaa. Aiemmin hotelli oli ainoa vaihtoehto, nyt alkaa mieli muuttua tarpeiden kanssa samaan tahtiin.
Lensimme Lissaboniin kesäkuulla ja viivyimme kaksi viikkoa. Ensimmäiset kymmenen päivää nautimme rennosta menosta huvilalla Cascais´ssa, Atlantin reunalla ja sitten karkasimme pariksi päiväksi Lissabonin humuun. Kombo joka toimi perheellemme juuri nappiin.
Huvilalomassa parasta:
Aloitetaan a-kirjaimesta, eli aperitiivit auringossa! Sitten unohdetaan aakkoset ja mennään fiilistellen.
Oma tupa, oma lupa. Yksi oli lenkillä, toinen pelasi snookeria ja kolmas nukkui päiväunia, neljäs kokkasi lounasta, silti olimme koko jengi yhdessä. Se, jos mikä on parasta huvilalomassa. Perheloma oli tavoitteemme ja sen myös saimme.
Liikkua tarvitsi vain jos halusi ja sekin onnistui helposti, kun saimme loistavan kontaktin paikallisesta kuskista Antoniosta, tästä vinkistä suurkiitos Villadalle. Mies nimittäin paljastui uskomattomaksi vinkkipankiksi ja tuntui lukevan ajatuksiamme ja tiesi mitä halusimme. Hän kuljetti porukkaamme ja toimi apteekissa tulkkina, löysi meille parhaat raflat ja ruokakaupat, kertoi alueen historiasta kaiken ja vähän päälle. Oman auton vuokraus olisi tullut kalliimmaksi, eikä lentokentällä jonotettu (jonottaminen minimiin skidien kanssa matkustaessa) vuokra-auto olisi tiennyt mihin suunnistaa, toisin kuin Antonio.
Cascais’n alue on täynnä mielenkiintoisia kohteita, mutta me panostimme yhdessä olemiseen ja lepoon. Atlantin voima on jotain niin primitiivistä ja suurta, että illat kuluivat usein hyvän illallisen jälkeen terassilla merta katsellen. Alueella on myös useampia hyviä ravintoloita ja niiden löytämisessä kannattaa käyttää apuna paikallisia. Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan kauppojen ja torien antimiin. Puoli-ilmaiset merenelävät ja lihat ovat vähintään yhtä hyvä vaihtoehto ravintolaillalliselle ja varsinkin jos kokkaus on hallussa ja omistaa hieman seikkailumieltä niin itse tehty illallinen huvilalla päihittää kaiken. Arkinen purjo-pekonipasta toimii sekin kyllä kaikkialla ja Smegin köökki oli tämän kokkiopiskelijan mieleen.
Ja lasten syöttötuolit, nuo arjen sankarit oli tuotu pinnasänkyjen lisäksi huvilalle. Palvelu pelasi, meidän kontaktihenkilömme piti linjat auki ja jeesi aina kun tarvetta ilmeni.
Rakas nanny joka kuuluu laajennettuun perheeseen, reissasi mukanamme. Apukädet olivat tarpeen kahden vauvan kanssa, ilman häntä olisi varmasti ollut haastavammat hetket etenkin loman alkupuolella kun helleaalto nosti elohopean neljäänkymmeneen ja poikia pidettiin viileinä monin keinoin. Uima-allas oli yksi niistä, se oli varmasti koko porukan lempijuttu. Snookerpöytä ja kellarikerros oli kovassa käytössä, uima-altaassa polskivat tyypit pääsivät kuikkimaan lasin kautta snookermatsin tilannetta ja setti oli oiva myös valokuvien tallentamiseen. Muistikortilla on satoja sukellus- ja allaskuvia.
Ystäväperhe tuli vieraaksemme muutamaksi päiväksi, se teki terää laiskaan lomatunnelmaan. Tämä on loistojuttu huvilalla jossa on useampi makuuhuone, frendit ja sukulaiset voivat tulla piipahtamaan. Kulinaristivieraidemme kanssa talolla nautittiin mustekalaa ja sellaisia viinejä, joita itse emme koskaan olisi onnistuneet löytämään. Grilli oli kuumana usein. Kameraa en jaksanut kaivaa esiin kovinkaan montaa kertaa, kädet kun oli milloin aurinkorasvassa, milloin muuten vain laiskotti.
Taianomaisista auringonlaskuista ja kaartuvasta horisontista ei saanut tarpeekseen. Ja hei lisää lomatunnelmia (meidän ja muiden) löytyy Instagramin puolelta tunnisteella #villadaholidays
Kokoan vielä erikseen vinkkimme pienten lasten kanssa matkustamiseen, palataan siihen pian!
Ja hei muuten, syyslomaviikot varataan nyt. Klikkaa tänne ja katso josko Villadalla olisi teidän perheen tarpeisiin sopiva talo odottamassa jossakin lempeillä lämpövyöhykkeillä.
Lissabon. Seitsemän ”mäen” kaupunki, josta meitä varoiteltiin, että rattaiden kanssa tulisimme olemaan pulassa. Huomasimme jo muutaman tunnin jälkeen, että kaupunki oli aivan mielettömän hurmaava! Löysimme Lissabonin, johon rakastuimme ja minne palaamme vielä tulevaisuudessa uudelleen. Aikaa oli tällä kertaa vain muutaman päivän verran, mutta tässä viisi vinkkiä meidän perheen suosikeista Lissabonissa.
1. Tuktuk -ajelu
Suhtauduimme aluksi aika skeptisesti tähän, lähinnä siksi, että emme uskoneet homman toimivat lasten kanssa. Huoli oli kuitenkin turha, koska tuktukiin sai kiinni turvaistuimet ja kaikki mahtuivat juuri sopivasti kyytiin. Ajelu on mitä parhain tapa nähdä Lissabonia ilman, että tarvitsee koko ajan suunnistaa ja urheilla rattaiden kanssa. Hyvä kuski on kaikki kaikessa ja meille sattui osumaan juuri sopivanlainen kenen opastuksessa saimme hyvän kattauksen historiaa ja kulttuuria, ruokaa unohtamatta. Ajelun jälkeen oli paljon parempi kuva siitä, minne kaupungissa kannattaa mennä, kun jalkaudumme koko porukan kanssa ahtaille ja mäkisille kaduille. Ja jos ajelu ei kiinnosta niin toinen hyvä vaihtoehto on juokseminen, koska myös juosten saa paremmin kuvan kaupungista ja varsinkin ranta ja puistot ovat aivan upeita juoksupaikkoja.
2. Hotelli
Hanna on hotellifani ja sai tälläkin kertaa valita asuinpaikkamme, Tivoli oli yksi niistä harvoista paikoista joissa mahduimme yhteen huoneeseen koko poppoo. Halpaa ei ollut, mutta panostamme matkailuun ja karsimme menojamme muissa asioissa. Ja se allas. Oma pikku keidas keskellä kaupunkia, jossa levähdimme aina ennen dinneriä. Kaksosten kanssa matkustaessa törmää muuten ihmeellisiin seiniin lentoyhtiöiden ja hotellien kanssa, näistä jutuista Hanna aikoo kirjoittaa postauksen myöhemmin.
3. Ravintolat
Kaupunki on täynnä mielenkiintoisia ravintoloita ja muutaman viikon kalapaaston jälkeen meille ehdottomaksi suosikiksi nousi Bairro do Avillez, jonka tavernan puoli keskittyi lihaan ja patio taas kalaan. Ruoka yhdistettynä täydelliseen palveluun oli niin mahtavaa, että eksyimme kolmen päivän aikana pariinkin kertaan rikospaikalle. Lapsiperheen kannattaa huomioida, että monet ravintolat avaavat ovensa vasta seiskan pintaan, tämä rafla oli auki koko päivän, joten siksikin se oli meille oiva valinta. Pojille ei tarvinnut erikseen pyydellä safkoja, henkilökunta ehdotteli omatoimisesti ruokia jotka heille sopisivat. Tender meat, vegetables and very tasty veal for the boys! Yes please!
4. Ihmiset
Parasta, mitä Lissabon voi tarjota ovat ihmiset. Oli kyse tarjoilijoista, hotellityöntekijöistä tai kadulla vastaantulevista ihmisistä niin heitä kaikkia yhdisti positiivisuus ja vilpitön ilo.
5. Fiilis
Talousvaikeuksien kanssa kamppaillut maa ei näyttänyt surulliselta vaan todella eläväiseltä ja iloiselta ja se tarttui meihin jo valmiiksi onnellisiin lomalaisiin. Olisimme voineet kävellä katuja pitkin vielä useamman päivän ja vain fiilistellä menoa. Lapsiperheelle Lissabon on kesällä ihanteellinen. Lämpötila ei nouse muutamia poikkeuksia lukuunottamatta yli 30:n asteen ja Atlantin tuulet pitävät kelin juuri sopivana, aamulla juoksuun ihanteellisena ja muuten liikkumiseen sopivana. Rattailla pääsee helposti tutkimaan kaupunkia, tuplarattailla en lähtisi liikkeelle, katuja kun ei ole tehty leveitä kuljetuksia varten. Baanaa on toisaalla enemmän, kuten kuvassa yllä, mutta heti kun lähdetään kipuamaan ylöspäin, kutistuvat kadut hyvinkin kapeiksi.
Ootko sä Hanna laivalla?!
Rattailla liikkuminen laivassa on helppoa ja miellyttävää, hissillä vitoseen ja olimme lasten paratiisissa, eli Silja Landissa. Allekirjoittaneen puhelin sukelsi pallomereen, esikoinen onneksi löysi sen pienellä kahlaamisella. Suurin haaste tähän mennessä oli saada lapset pois sieltä pallomerestä ja illallispöytää kohti.
Tukholmassa! Yksi lempikaupungeistamme oli keväinen, joskin tuulinen. Kävelimme satamasta Stureplanille ja söimme lounaan Sturehofissa, lemppariraflassamme. Laiva odottelee satamassa, hyttejä siistitään samalla kun me vietämme päivää Tukholmassa. Piipahdimme parissa vaatekaupassa ja nappasimme kahvit mukaan kävelylle. Pojat nukkuivat päiväunet rattaissa ja päivä oli juuri niin täydellinen kuin odotimmekin sen olevan.
Paluumatkalla esikoinen pääsi pelaamaan autopelejä, itse hain loungesta lainaan pari lehteä ja kahvin, pienet painuivat Joonaksen kanssa uudemman kerran pallomereen, Promenadella halailtiin kilpaa Harri Hyljettä ja seuraavana yönä tapahtuikin jotain ihmeellistä. Kutsun sitä Siljan ihmeeksi.
Kiitos kaikille teille, jotka jaoitte laivamatkailuvinkkejänne Instassa, teidän avullanne löysin sen ihanan saunan ja sain parhaat palat irti laivan tarjonnasta.
