Kategoria: koti

Haalareita ja ensimmäisiä ruokahaaveita

/ hanna / (19) kommentoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marraskuu vetelee viimeisiään, meillä valmistaudutaan joulunviettoon suurperheenä. Pojat hupullisissa haalareissaan on ihaninta mitä juuri nyt tiedän, hyvänä kakkosena tulee eilen lahjaksi saatu joulukalenteri, jonka jokaisessa luukussa on lakua! Tule jo, joulukuun eka!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA Anton höyhenhaalarissa, matkalla höyhensaarille tai höyhensarjan matsiin leikkikehään? Emil seilaa venehaalarissaan pinnasängyn ja syöttötuolin väliä.

Pojat on kohta nelikuisia, meillä on jo lusikat valmiina odottelemassa ensimmäisiä maisteluita. Mitäs te lapselliset ruudun sillä puolella olette ensimmäiseksi antaneet pikkuisille? Mulla on Pipsan keittokirja pienille ihmisille tuossa vieressä, sormet syyhyää päästä kokkailemaan kurpitsamuffinsseja ja vaikka mitä! Siinä on muuten loistava lahjaidea, jos mietitte lahjaa vauvaperheeseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKaunista alkavaa viikkoa!

Haalarit Ebbe / Zicco


Leipämiehen aamu

/ hanna / (3) kommentoi

Moni on kysynyt Instagramin ja blogin puolella siitä, miten aikataulutan aamuni niin, että ehdin juoksemaan sekä hoitamaan muut aamuaskareet. Tältä näyttää leipämiehen aamu.

Rakastan tuoretta, rapeakuorista leipää.

Aamuni ei voi käynnistyä kunnolla, ellen saa mahaani kunnon leipää. Joko ennen tai jälkeen lenkin. Ennen Antonia ja Emiliä aamuni alkoivat aika tarkkaan kuudelta aamupalalla, joka on lähes aina samanlainen: leipää, mehua ja kahvia. Joskus sitä voi hullutella ja syödä jotain muuta, mutta tästä on tullut sellainen vakio, että tiedän mahan kestävän aamulenkin, joka alkaa hieman päivästä riippuen 06.30-07.00. Nykyään herään usein jo viiden jälkeen ruokkimaan pojat, jonka jälkeen saan tunnin verran omaa aikaa. Sen vietän aamupalan, Hesarin ja aamuverryttelyiden parissa ennen lenkkiä. Nykyään aamusta on tullut myös paras aika päivästä pestä pyykkiä, koneet kun sijaitsevat kätevästi keittössä. Ja rehellisesti sanottuna joskus menen myös hetkeksi takaisin nukkumaan.

joonas_laurila_voileipa

Aamu on myöhäisillan lisäksi lempihetkistäni, jolloin saan hetken olla yksin ajatuksieni kanssa ja usein käytän sitä aikaa myös töiden tekemiseen, koska olen skarpeimmillani heti aamusta. Tämä on mielestäni fiksua siksi, että lenkki pakollisten mailien ja muiden päälle rentouttaa ja vie ajatukset muualle. Varsinkin kun olen juoksemassa meidän aamuporukan kanssa. Usein saan vastaukset maileihin jo aikaisin aamusta ja konehommat pakettiin ennen puoltapäivää. Kun tekee aamutreenit porukassa, ei tarvitse murehtia asioita, vaan voidaan ”keskittyä” lenkin aikana täysin muihin juttuihin.

joonas_laurila_aamujuoksu_1

Ryhmässä juokseminen on tuonut mukanaan myös sen, että treenien vauhti ja intensiteetti pysyvät riittävän alhaisina. Saan sitä paljon kaivattua kevyttä treeniä joka viikko 3-5 kertaa ja näin myös iltoja vapautuu muille hommille. Aamutreenit ovat elintärkeä osa harjoittelua varsinkin, kun alan taas pian harjoittelemaan seuraavaan kisaan. Kun tavoitteena on juosta noin 120-140km viikossa helpottuu homma kummasti, kun käy joka aamu juoksemassa sen tunnin kevyttä.

Lenkin jälkeen kurvaan usein Ekbergille hakemaan leipää, tuore leipä kun kiinnostaa. Sitten vain kotiin, loppuverkat ja suihkuun. Samoihin aikoihin muu perhe on alkanut heräillä ja kömpiä ylös sängyistään.

Tästä on tullut tapa, musta on ihan superkivaa helpottaa ei niin aamuvirkkujen perheenjäsenien aamutoimia tekemällä heille aamupalaa.

Se ei vie juurikaan aikaa tai vaivaa ja parantaa aamuja huomattavasti. Anton ja Emil syövät uudestaan pian kahdeksan jälkeen. Voin siinä samalla viimeistellä Hesarin heidän kanssaan.

2016-09-23-14-20-04

Jos olen treenannut edellisenä päivä pari kertaa tai jos illalla on ollut pidempi treeni niin usein aamulla on sen verran kova nälkä, että syön lenkin jälkeen toisen aamupalan. Ja pakkohan tuoreiden leipien kanssa on tehdä laadunvalvontaa.

2016-10-06-08-08-10

Niin se päivä lähtee käyntiin. Jos on jotain asioita hoidettavana niin lähden hoitamaan niitä ja jos taas aamupäivät ovat kuten nyt niin saatan jopa ottaa tähän väliin päivän ensimmäiset päikkärit. Selviän hyvillä yöunilla, kunhan saan nukkua päikkärit.

2016-09-18-13-07-51


Tuoksujen tyyssija

/ hanna / (8) kommentoi

img_7883
Jaan Joonaksen kanssa yhteisen rakkauden tuoksuihin. Käytämme yhteisiä pipoja, takkeja, neuleita, huiveja ja arvasitte oikein, myös joitakin tuoksuja. Näppärää.

Uusin tulokas on Artekista, ostin tuoksun hänelle lahjaksi jonain kauniina päivänä kun olin saanut nukkua kahdeksan tuntia putkeen. Tuoksussa on puuta ja tupakkaa, tummia sävyjä ja mystiikkaa. Lainaan tätä toisinaan itsekin kun tilanne sitä vaatii.

Dior Homme on lopussa, sitä tulee hankkia lisää – sen käyttöaika on joulukuusta helmikuuhun. Syntinen, ja juuri siksi ihan ehdoton olla olemassa.


Byredon Gypsy Water on rakkaimpani, siitä en luovu. Onneksi ei tarvitse, sitä kun saa Lahdesta. Migreeniin taipuvaisena jätän makeat tuoksut muille, Stella McCartneyn tuoksuista Stella on kulkenut messissä jo kauan. Siitä ei tule pääkipua, se on turvallinen kuin isoäidin neuloma pari villasukkia.
Tuoksu jota Joonas kantoi kun olimme ensimmäisillä treffeillä jääköön salaisuudeksi. Pullossa on taikaa.

img_7881 Tuoksukynttilöissä tuntuu pätevän tämä iänikuinen kaava, että halvalla ei saa hyvää. Parhaat kynttilät löytyy ehdottomasti Proloquesta, liki yhtä ihanaa kuin itse tuoksu, on putiikin omistajan tarinat tuoksujen takaa. Voisin kuunnella ja tuoksutella loputtomiin. Syksyn uusi kynttilä on tuo etualalla näkyvä Jardins d’Ecrivains’in Dickens -niminen kynttilä, jossa on kokoa ja tuoksua vaikka muille jakaa. Jättiläinen saattaa kestää maltillisella polttamisella jopa joulukuulle asti. Kallista, mutta kestävää. Tämäkin kaava on usein totta.

img_7882

Yksi kuvan kynttilöistä on nimetty hotellin mukaan, jonne matkaamme häämatkalle ensi kuun alussa. Papukaijamerkki hänelle, joka hoksaa.

Stella toi liljoja ja kahvia, nyt kun mietin, niin lempituoksuja nekin.