Kategoria: juoksu

Poikien eka juoksukisa

/ Joonas / (6) kommentoi

Yksi unelma vanhempana on jälleen täyttynyt, kun pääsin eilen juoksemaan ensimmäisen juoksukisan poikien kanssa Helsinki City Running Day’ssä. Matkana 5 kilsaa, kuuma keli ja pikku vastatuuli eli olosuhteet olivat liki täydelliset.

Helsinki_city_running_day_joonas_laurila_3

Poikien kanssa on tullut juostua jo lukemattomia kertoja, minkä takia en jaksanut stressailla turhia, pojat kyllä viihtyisivät vaunuissa, kunhan vauhtia on tarpeeksi ja virikkeet riittäisivät. Eniten päätä vaivasi, miten pojat jaksaisivat odottaa lähtöa ja miten kisan alku tulisi sujumaan. Ruuhka ja kapea alku kun ei tuplarattailla ole se mieluisin tapa aloittaa juoksua.

Rattaiksi valitsin Bugaboon Donkeyt, koska halusin ehdottomasti molemmat pojat mukaan. Eturenkaat vaan lukkoon ja rengaspaineet vähän isommiksi niin kärryt rullaavat kivasti. Vauhdilla ei väliä, kunhan saan kokea tämän päivän molempien poikien kanssa, Hannan kannustaessa reitin varrella.

Helsinki_city_running_day_joonas_laurila_1

Kuten sanottu, niskapaskat ja kärryistä lenkin aikana lentelevät tavarat ei jännänneet. Naamat kohti menosuuntaa, rohkeasti niin eteen kärkeä kuin mahdollista ja kun alun kehä 1:n aamuruuhkaa pahemmasta sumpusta oli selvitty niin päästiin itse asiaan eli nauttimaan juoksusta. Jatkuva myyntipuhe pojille maalissa odottavista suolakurkuista ja rusinoista paransivat vielä mahdollisuuksia onnistuneeseen suoritukseen.

Kisa sujui lopulta paremmin kuin uskoinkaan

Rullailtiin poikien kanssa matka kevyeen vastatuuleen vähän päälle 21 minuutin, mahtui enemmän tapahtumia kuin mitä Facebook suoltaa viikossa. Puolimatkassa nappasin Garminin kundien tarjoaman vesipullon ja avasin korkin todeten, että kyseessä oli vichyä, joka virkisti koko tiimin ulkoisesti, kun se suihkusi vauhdissa päällemme. Tästä toivuttiin nopeasti ja pian nähtiinkin Hanna kannustamassa hurjasti Finlandia-talon nurkilla. Itse sain tästä valtavasti energiaa, mutta pojille iski ohituksen jälkeen ikävä, jota sitten paikkailin seuraavat sadat metrit pikku valkoisella valheella, että ollaan matkalla kotiin.

Helsinki_city_running_day_joonas_laurila_2

Viimeiset virstat alkoivat jo vähän painaa jaloissa ja kun reitin luonteesta johtuen kannustuskin hiipui, niin meno oli aika raskasta. Tai kunto huono. Maaliin päästiin kuitenkin ilman ongelmia ja palkintona pojat saivat luvatut rusinat ja mitalit.

Helsinki_city_running_day_joonas_laurila_4

Tapahtumana 5 kilsan katukisa oli juuri sitä, mitä Helsinki City Running Day kaipasikin. Matalan kynnyksen kisa, jonka voi halutessaan myös juosta all out. Mikä vaan sopii omiin tarpeisiin parhaiten. Toivottavasti tällä kisalle seuraa jatkoa koska reitti ja matka soveltuvat täydellisesti myös kärryjen kanssa juoksenteluun. Ja olisi kiva, että ensi vuonna näkyisi enemmän juoksijoita kärryjen kanssa niin tällä kuin muillakin matkoilla. Mielessäni pyörii entistä voimakkaammin myös ajatus omasta juoksukisasta, jossa lapset olisivat keskiössä.

Lisää juoksuaiheisia juttuja voit lukea kirjastani, joka on nyt toukotarjouksessa No Tofun verkkokaupassa hintaan 20€ ja kirja kuskataan kotiisi ilman postikuluja, ei kuitenkaan juosten.


Liike on lääke

/ hanna / (10) kommentoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEnsimmäinen kuukausi ilman treenejä menee jotenkin, ahdistaa ja ärsyttää toisinaan, mutta sen kestää kun tietää taas pian pääsevänsä juoksemaan, uimaan ja hikoilemaan. Toinen kuukausi on ankea, saa todeta kadottaneensa ryhdin, kaikki rutiinit, sykevyön ja itsekurin.
Kolmas kuukausi sanelee jo röyhkeää kieltä, ajatus ei kulje, aineenvaihdunta on pitkällä lomalla ja väsymys on tolkuton. Vyötäröresori pureutuu tiukempaan kuin koskaan aiemmin, stressinsietokykyä ei ole, makea maistuu ja vedenjuonti on unohtunut jo aikapäiviä sitten. Ei ole nälkä, ei ole jano. Uni tulee, mutta havahdun öisin.
Neljättä kuukautta en onnekseni joudu katsomaan silmästä silmään, kuume on poissa ja minä olen taas liikkeessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHappi, liike, energia ja elämä. Ulkona keskustelu kulkee paremmin, ryhti on helpompaa löytää ja pitää, lihakset muistelevat hommiaan, jokainen haluaa vastuuta ja keho alkaa taas tuntua omalta.

Tulee jano, tulee nälkä. Uni tulee sekin, eikä katoa lupaa kysymättä.

En aio ihan heti kitistä lenkkien jälkeen penikkakivuista, jäätyvistä pakaroista enkä aikaisista aamutreeneistä. Nautin täysin sydämin liikkeestä, voimasta joka pitää minut järjissäni ja mitoissani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASeuraavan viikon kalenteriin on jo isketty kiinni neljä treeniä; kaksi lenkkiä, yksi lihaskunto ja yksi uinti. Kaiken muun saankin sitten leikata ja liimata noiden treenien ympärille.
Siinä paras ja ainoa vinkkini, jos kysytte miten liikkumisen saa tungettua täyteen elämään. Treenit ja treffit kalenteriin, kaikki muu on toissijaista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAParasta alkavaa viikkoa!

Bugaboo juoksurattaat saatu brändilähettilyyden myötä 


Kaamos ja kuntoutuskaaos

/ Joonas / (3) kommentoi

Lähes jokainen ihminen joutuu jossain välissä elämäänsä tilanteeseen, jossa keho vaatii kuntoutusta. Syitä kuntoutukseen hakeutumiseen voi olla yhtä monta kuin on tapauksia, mutta montaa tapausta yhdistää yksi asia. Varsinaisen kuntoutuksen aika, oli se sitten viikkoja tai kuukausia ei riitäkään ja vaivoista muodostuu usein pidempiaikaisia.

IMG_8141Olen itsekin syyllistynyt tähän viimeksi kolme vuotta sitten, kun jalkaani korjattiin edellisen kerran. Jaksoin kyllä kuntouttaa jalkaa ja kroppaa monta kertaa päivässä siihen asti kun pääsin juoksemaan, mutta kun juoksu alkoi taas tuntua hyvältä, unohdin lähes tyystin kuntoutuksen jatkon. Mieli veti vain juoksemaan. Olen aina pyrkinyt ennen leikkausta pääsemään mahdollisimman hyvään kuntoon, jotta kuntoutus ja paluu juoksuun pariin sujuisi mahdollisimman helposti. Valitettavasti se myös altistaa tällaista mieltä unohtamaan kuntoutuksen pian juoksun alettua ja luvassa on ongelmia.

Kolmen kuukauden kuntoutus venyi lopulta yli vuoden mittaiseksi. Ravasin lukemattomia kertoja hierojalla ja osteopaatilla, kun samalla kun juoksin kivun sallimissa rajoissa. Nilkan ennestään huono liikkuvuus oli täysin osteopaatin vastuulla. Venyttelin ja tein jonkin verran liikkuvuutta, mutta siitä puuttui täysin suunnitelmallisuus. Kun jalka vihdoin saatiin kuntoon ryhdistäytymisen jälkeen oli aikaa leikkauksesta kulunut 14 kuukautta. Vannoin, että jatkossa hoidan asiat toisella tavalla. Tämä on aivan liian pitkä tie päästä kuntoon niin henkisesti kuin fyysisesti ja kustannuksiltaankin aivan liian kallista.

Kai tää nyt hitto jotenkin muuten pitäisi onnistua?

JJ pyörä output 2048px 003Tällä kertaa tilanne tulisi olemaan toisenlainen. Leikkausta edeltävät kuukaudet kuluivat rasvavarantoa kasvattaessa. Treenaaminen ei tullut kyseeseen, koska muuten koko leikkausprojekti olisi venynyt kuukausilla. Jo ennestään laskusuuntainen kunto jatkoi syöksyään ennen leikkausta. Ei ihan ideaalitilanne aloittaa kuntoutusta leikkauksen jälkeen.

Miten kuntoutus olisi mahdollista hoitaa mahdollisimman hyvin ja nopeasti ilman, että tarvitsee maksaa itseään kipeäksi?

IMG_8140Ratkaisu syntyi vähän vahingossa, kun juttelin Helsingin urheiluhieronnan Tuukka Häkkisen kanssa. Hän ehdotti, että rakennetaan kuntoutukseen tiimi, joka koostuisi jalkaterapeutista ja fysioterapeutista sekä osteopaateista. Aluksi ajattelin, että tämä ei tulisi yhtään sen halvemmaksi, mutta hetken aikaa asiaa yhdessä pohdittuamme ymmärsimme, että keskiössä on kuntoutuksen kohteen eli meikämandoliinon oma halu ja kyky tehdä asioita itse hoitokertojen ulkopuolella. Myös sen jälkeen, kun pystyn taas juoksemaan. Minun oli itse löydettävä avaimet omaan kehittymiseen. Minun on itse haluttava tätä ja päätettävä, että kuntoutus vaati paljon omaa duunia onnistuakseen.

IMG_2236Samalla tämä olisi paljon taloudellisempaa, koska minulla olisi koko tiimin tieto taito käytössä, vaikka kävisin hoidoissa mahdollisimman vähän. He voisivat yhdessä pohtia hoitokertojen tarvetta ja sisältöä etukäteen. Tiimi eli Tuukka, Mirella, Anssi ja Simo totesivat melkein yhteen äänen, että tätä on pakko testata, koska tämä voisi mullistaa myös julkiselta puolelta tulevien lähetteiden sisällön. Protokollat ovat erittäin tärkeitä, mutta tosiasia on, että resepteihin luottaminen ilman yksilöllisistä arviointia ei ole aina paras tie. Liikaa muuttujia. Asiat voi tehdä myös toisin ja sitä nyt lähdetään testaamaan.

Pelkkä leikkaus ei riitä, kuntoutuakseen kunnolla kuntoutumisen painotus on aivan yhtä tärkeä kun leikkaus. Kustannuksia tulee, mutta jos leikkaus maksaa 3000€, sen hyöty vähenee merkittävästi mikäli kuntoutus laiminlyödään.

Näinhän sen on. En tiedä vielä mitä koko hoito tulee maksamaan kokonaisuudessaan, mutta sitä lähdetään nyt tutkimaan. Uskomme kaikki, että tämä voi mullistaa niin urheilijoiden kuin muidenkin yksilöllisen kuntoutuksen. Mutta mihin hintaan selviää vasta, kun olen kunnossa. Omasta mielestäni käy järkeen se että panostaa muutaman kuukauden enemmän pelimerkkejä tulee halvemmaksi kuin roikkuminen osteopaattien ja fyssareiden käsissä vuosia. Terveeksi tässä halutaan tulla. Kaipaan niin paljon juoksua. Onneksi ensi viikolla pääsen viettämään taas aikaa fillarin selässä.

JJ pyörä output 2048px 001Kuntoutusteemalla jatketaan myös tällä viikolla Kermaperse ja Komposti -podcastissa, jossa on luvassa turinaa liikunnasta ja pikemminkin sen puutteesta flunssakauden ollessa päällä. Suoraan vaatehuoneen lattialta käsin äänitettynä, höystettynä isolla määrällä mutua ja ennakko-oletuksia kestävyysurheilijoista.

Voit kuunnella sen tästä.

IMG_2483Tästä tuli nyt vähän erilainen ja ehkä vähän vakavahenkinen postaus, mutta musta tässä ollaan nyt yhteiskunnallisestikin isojen asioiden äärellä. Terveempi yhteiskunta voi henkisesti ja fyysisesti paremmin, työkyky on parempi ja kaikki ovat vaan yleisesti paremmalla tuulella. Niin se vain on.

Mitä mieltä te olette? Löytyykö historiaa kuntoutuksen parissa ja voisiko tämä toimia paremmin kuin se miten sinua hoidettiin? Olisi kiva kuulla kommentteja.