Kategoria: Joonas Laurila

Home alone

/ Joonas / (6) kommentoi

Jännäilin vielä pari viikkoa sitten veikan polttareiden aikaan, kun Hanna hoiti viikonlopun yksin poikia, että miten tulisin itse selviytymään siitä muutaman viikon päästä. Lähinnä pelkäsin sitä, että miten kädet tulevat riittämään, jos tulee joku pikku tilanne. H-hetken lähestyessä olin kuitenkin hyvin luottavainen siihen, että kaikki tulisi menemään hyvin. Turha jännätä, koska olin kuitenkin suunnitellut kaikki muut asiat jo etukäteen. Olin juossut alkuviikosta hieman enemmän kilsoja, jotta viikonloppu olisi kevyempi ja pitkän lenkin siirsin sunnuntaiaamusta iltapäivään. Äiti tuli ystävällisesti hoitamaan Antonia ja Emiliä sen verran, että pääsin juoksemaan iisin tunnin lenkin, ennen kuin lähdimme porukalla lounaalle. Loppupäivän peuhasin sitten poikien kanssa kahdestaan. Päivän kohokohta oli ehdottomasti se, kun pääsen nukkumaan kärrylenkin jälkeen poikien kanssa päikkärit. Se on jäänyt itselle omasta lapsuudesta jotenkin vahvasti mieleen ja siksi on niin siistiä jatkaa sitä omien lapsien kanssa. Toinen toiseen kainaloon ja toinen toiseen ja sitten vaan unten maille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppujen lopuksi viikonlopusta ei ole paljon muuta sanottavaa kuin, että kaikki meni tosi hyvin ja oli mahtavaa olla hieman pidempi pätkä yksin poikien kanssa. Tuli testattua se, miten hommat saa hoidettua vain yhdellä käsiparilla. Rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että tilanne oli vähän toinen kuin Hannalla, koska hän joutui hoitamaan koko setin kolme kokonaista päivää ja itse selvisin vain reilulla päivällä. Hän onkin superäiti. Nämä hetket ovat kuitenkin pituudesta riippumatta isoja hetkiä, koska pääsen yksin suunnittelemaan ja hoitamaan kaiken. Ja sitä arvostaa toista käsiparia taas vähän enemmän, kun Hanna saapui takaisin.

joonas_laurila_hannag_ja_pojat_vkl_4

Olen sitä mieltä, että asenne sen ratkaisee. Emme tule muuttamaan lasten takia elämäämme radikaalisti, vaan haluamme heidän pääsevän mukaan meidän elämänrytmiimme. Ei turhaa stressiä ja rohkeasti vain uusien haasteiden kimppuun niin hyvä tulee. Lapset ovat kuitenkin terveitä ja hyväntuulisia niin turha miettiä, mitä voi mahdollisesti sattua. Se vain luo turhaa stressiä ja se heijastuu myös taatusti lapsiin. On niin siistiä, että nyt olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja hoidan enemmän kuin mielelläni myös tulevaisuudessa lapsia, jos Hannalle tulee joku meno tai halu lähteä jonnekin ystävien kanssa. Tämä isäjuttu on vaan niin siistiä, että haluan saada siitä kaiken irti.

joonas_laurila_hannag_ja_pojat_vkl_6

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Joonaksen hätislasse

/ Joonas / (5) kommentoi

Olen ottanut ohjat perheemme lounaista, koska teen kuulemma nopeasti maistuvaa sapuskaa. Vaimo väisti takavasemmalle, tarkemmin ottaen päiväunille kaksosten kanssa, kun keksin tämän pikalassen. Lasse on aina ollut yksi suosikeistani, mutta ongelma on ollut sen tekoon vaadittava aika. Viikonloppuna ehtii keitellä sooseja ja odotella tunteja, viikolla ei ole aikaa.

Löysin hiljattain tuorelasagnelevyt ja kun yhdistin ne laiskuuteen innovaatioon käyttää hiukan juustoa kerrosten välissä bechamelin sijaan, tämän ruuan valmistusaika laski reiluun puoleen tuntiin.

Tein tämän reseptin pieneen lasiseen vuokaan (taitaa olla IKEAn säilytyspurkki) ja käytin kaapista löytynyttä, hiukan kuivahtanutta Milanon salamia, mutta sen voi korvata millä tahansa leikkelejämällä. Liha tai veget toimivat yhtä hyvin tässä.

Tämän lasagnen pointtina on nopeuttaa prosessia ilman, että maku kärsii. Monet raaka-aineet voi vaihtaa toisiin ja tomaattimurskaa voi lisätä sen mukaan, kuinka ison annoksen haluaa tehdä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPikalasse neljälle

n. 200 g tuorepastalevyjä

50 – 100 g salamia tai muuta rasvaista makkaraa tai pekonia, viipaloi pieniksi siivuiksi (voit käyttää myös vegeä, esim. munakoisoa kuutioina)

2 rkl rypsiöljyä

1 sipuli

1 rkl tomaattipestoa tai tomaattipyreetä

1 purkki Muttin tomaattimurskaa

2 dl kermaa (ei haittaa jos kaapissa on vain vajaa purkki, se riittää)

1 tl suolaa (Maldon)

1/2 tl mustapippuria myllystä

50-100 g parmesaania (ei välttämätön, mutta parantaa makua)

riittävästi goudaa

 

– Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen

– Paista salamit pienessä määrässä öljyä

– Hienonna sipuli todella hienoksi ja heitä se sekaan, kuullota muutamia minuutteja

– Lisää ruokalusikallinen punaista pestoa tai tomaattipyreetä, jos niitä sattuu löytymään kaapista

– Lisää tomaattimurska ja kerma ja kiehauta

– Mausta suolalla ja mustapippurilla

– Lisää lopuksi parmesaani ja anna sen sulaa kastikkeeseen

– Tarkista maku

– Saksi Fiskarseilla lasselevyt sopivan kokoisiksi ja kokoa lasse, pohjalle kastike, sitten juustoviipaleita ja seuraavaksi lasselevyt, toista kunnes loppuvat

– Laita viimeisen kastikekerroksen jälkeen lassen pinnalle hieman enemmän juustoa

– Laita koko komeus uuniin ja paista sitä puolisen tuntia

Anna lasagnen levätä uunista tultuaan tovi, jotta se pysyy paremmin kasassa. Itse olen usein sen verran hätäinen, että isken kiinni saman tien.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kätevää eikö? Tägää oma hätislasse Instagramiin #pikalasse tai #hätislasse – I’ll be stalking!


Ajatuksia isyydestä

/ Joonas / (4) kommentoi

Olin viime viikonloppuna rakkaan veljeni polttareissa Berliinissä. Reissu oli samalla ensimmäinen kerta, kun olin useamman päivän poissa perheen luota. Kova paikka perherakkaalle ihmiselle.

Vasta reissun aikana huomasin, kuinka paljon teemme kotona asioita yhdessä. Reissussa tuli ajoittain aika avuton olo, kun viestittelin Hannan kanssa ja huomasin, miten paljon häntä olisi helpottanut extra käsipari. Päätimme kuitenkin ottaa homman treenin kannalta, koska on sanomattakin selvää, että matkoja tulee jatkossakin ja joudumme vuoroin selviämään ainakin osan ajasta yksin. Onneksi olen naimisissa superäidin kanssa, joka hanskaa kyllä tilanteen kuin tilanteen. Jos ei muuten niin mustan huumorin kautta.


Ja voi pojat miten siistiä oli tulla reissusta kotiin! Tulin sen verran myöhään, että pojat olivat nukkumassa ja siksi he näkivät minut vasta yöllä, kun syötin heidät. Oli mieletöntä nähdä poikien hymyt, kun he tajusivat, että olin taas maisemissa! Ehkä maailman paras fiilis, kun kotona on nyt entistä enemmän ihmisiä, jotka odottavat.


Olin päättänyt jo aiemmin, että annan Hannalle pari seuraavaa yötä lepoa ja hoidan Antonin ja Emilin, jotta hän saa palautua viikonlopusta. Polttareista huolimatta sain itseasiassa levättyä viikonloppuna, koska sain molempina öinä pidemmät yhtämittaiset jaksot unta kuin normaalisti. Siksi ehkä hieman yllättyneenä pari seuraavaa yötä ei tuntuneet pahoilta. Vastavuoroisuus on kaikki kaikessa ja kun joustamme, olemme myös energisempiä ja tehokkaampia.


Huomasin reissun aikana, että pystyn olemaan hyvä isä myös silloin, kun en ole paikalla. Pystyn tukemaan ja auttamaan olemalla tavoitettavissa ja läsnä. Usein vain muutama rohkaiseva sana saattaa auttaa. Se ei vie paljon aikaa ja voi antaa toiselle enemmän energiaa kuin uskotkaan. Ja kyllä, pystyin myös nauttimaan polttareista asiaan kuuluvalla tavalla.