Kategoria: Joonas Laurila

Joonaksen hätislasse

/ Joonas / (5) kommentoi

Olen ottanut ohjat perheemme lounaista, koska teen kuulemma nopeasti maistuvaa sapuskaa. Vaimo väisti takavasemmalle, tarkemmin ottaen päiväunille kaksosten kanssa, kun keksin tämän pikalassen. Lasse on aina ollut yksi suosikeistani, mutta ongelma on ollut sen tekoon vaadittava aika. Viikonloppuna ehtii keitellä sooseja ja odotella tunteja, viikolla ei ole aikaa.

Löysin hiljattain tuorelasagnelevyt ja kun yhdistin ne laiskuuteen innovaatioon käyttää hiukan juustoa kerrosten välissä bechamelin sijaan, tämän ruuan valmistusaika laski reiluun puoleen tuntiin.

Tein tämän reseptin pieneen lasiseen vuokaan (taitaa olla IKEAn säilytyspurkki) ja käytin kaapista löytynyttä, hiukan kuivahtanutta Milanon salamia, mutta sen voi korvata millä tahansa leikkelejämällä. Liha tai veget toimivat yhtä hyvin tässä.

Tämän lasagnen pointtina on nopeuttaa prosessia ilman, että maku kärsii. Monet raaka-aineet voi vaihtaa toisiin ja tomaattimurskaa voi lisätä sen mukaan, kuinka ison annoksen haluaa tehdä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPikalasse neljälle

n. 200 g tuorepastalevyjä

50 – 100 g salamia tai muuta rasvaista makkaraa tai pekonia, viipaloi pieniksi siivuiksi (voit käyttää myös vegeä, esim. munakoisoa kuutioina)

2 rkl rypsiöljyä

1 sipuli

1 rkl tomaattipestoa tai tomaattipyreetä

1 purkki Muttin tomaattimurskaa

2 dl kermaa (ei haittaa jos kaapissa on vain vajaa purkki, se riittää)

1 tl suolaa (Maldon)

1/2 tl mustapippuria myllystä

50-100 g parmesaania (ei välttämätön, mutta parantaa makua)

riittävästi goudaa

 

– Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen

– Paista salamit pienessä määrässä öljyä

– Hienonna sipuli todella hienoksi ja heitä se sekaan, kuullota muutamia minuutteja

– Lisää ruokalusikallinen punaista pestoa tai tomaattipyreetä, jos niitä sattuu löytymään kaapista

– Lisää tomaattimurska ja kerma ja kiehauta

– Mausta suolalla ja mustapippurilla

– Lisää lopuksi parmesaani ja anna sen sulaa kastikkeeseen

– Tarkista maku

– Saksi Fiskarseilla lasselevyt sopivan kokoisiksi ja kokoa lasse, pohjalle kastike, sitten juustoviipaleita ja seuraavaksi lasselevyt, toista kunnes loppuvat

– Laita viimeisen kastikekerroksen jälkeen lassen pinnalle hieman enemmän juustoa

– Laita koko komeus uuniin ja paista sitä puolisen tuntia

Anna lasagnen levätä uunista tultuaan tovi, jotta se pysyy paremmin kasassa. Itse olen usein sen verran hätäinen, että isken kiinni saman tien.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kätevää eikö? Tägää oma hätislasse Instagramiin #pikalasse tai #hätislasse – I’ll be stalking!


Ajatuksia isyydestä

/ Joonas / (4) kommentoi

Olin viime viikonloppuna rakkaan veljeni polttareissa Berliinissä. Reissu oli samalla ensimmäinen kerta, kun olin useamman päivän poissa perheen luota. Kova paikka perherakkaalle ihmiselle.

Vasta reissun aikana huomasin, kuinka paljon teemme kotona asioita yhdessä. Reissussa tuli ajoittain aika avuton olo, kun viestittelin Hannan kanssa ja huomasin, miten paljon häntä olisi helpottanut extra käsipari. Päätimme kuitenkin ottaa homman treenin kannalta, koska on sanomattakin selvää, että matkoja tulee jatkossakin ja joudumme vuoroin selviämään ainakin osan ajasta yksin. Onneksi olen naimisissa superäidin kanssa, joka hanskaa kyllä tilanteen kuin tilanteen. Jos ei muuten niin mustan huumorin kautta.


Ja voi pojat miten siistiä oli tulla reissusta kotiin! Tulin sen verran myöhään, että pojat olivat nukkumassa ja siksi he näkivät minut vasta yöllä, kun syötin heidät. Oli mieletöntä nähdä poikien hymyt, kun he tajusivat, että olin taas maisemissa! Ehkä maailman paras fiilis, kun kotona on nyt entistä enemmän ihmisiä, jotka odottavat.


Olin päättänyt jo aiemmin, että annan Hannalle pari seuraavaa yötä lepoa ja hoidan Antonin ja Emilin, jotta hän saa palautua viikonlopusta. Polttareista huolimatta sain itseasiassa levättyä viikonloppuna, koska sain molempina öinä pidemmät yhtämittaiset jaksot unta kuin normaalisti. Siksi ehkä hieman yllättyneenä pari seuraavaa yötä ei tuntuneet pahoilta. Vastavuoroisuus on kaikki kaikessa ja kun joustamme, olemme myös energisempiä ja tehokkaampia.


Huomasin reissun aikana, että pystyn olemaan hyvä isä myös silloin, kun en ole paikalla. Pystyn tukemaan ja auttamaan olemalla tavoitettavissa ja läsnä. Usein vain muutama rohkaiseva sana saattaa auttaa. Se ei vie paljon aikaa ja voi antaa toiselle enemmän energiaa kuin uskotkaan. Ja kyllä, pystyin myös nauttimaan polttareista asiaan kuuluvalla tavalla.


Tavoitteiden asettamisesta

/ Joonas / (2) kommentoi

Asetin itselleni noin vuosi sitten tavoitteen oman juoksu-urani suhteen. Kahden loukkaantumisten ja leikkauksen sävyttämän vuoden jälkeen mieli oli ajoittain maassa, kun juoksu ei vaan tuntunut hyvältä. Viimeinen marakin oli jo vuodelta 2014 Bostonista ja uudesta ei ollut tietoa, koska en uskonut jalan kestävän vielä sitä. Siksi päätin, että vuoden 2016 tavoitteena olisi pystyä nauttimaan juoksusta terveenä ja jos se onnistuisi niin 10km päiväkeskiarvo vuoden päätteeksi olisi ihan huippujuttu!

Tykkään asettaa tavoitteita. Se on yksi keino organisoida elämääni, jotta siitä tulisi sujuvampaa. Olipa sitten kyse juoksusta tai lastenhoidosta.

Päätin, että yrittäisin olla stressaamatta juoksusta ja hyväksyisin sen, että joinain viikkoina voin juosta 140km ja toisina taas en ollenkaan. Harjoittelun on vain vietävä eteenpäin niin, että jalat kestävät ja vahvistuvat. Kilometrit tulevat sitten kun tulevat ja vauhdilla ei ole niin väliä. Ja samalla valmistautuisin syksyyn ja elämään Antonin ja Emilin kanssa.

joonas_laurila_5

Vuosi ei ole sujunut täysin ongelmitta, mutta uudenlainen asennoituminen ja ajoittaiset keventelyt johtivat lopulta siihen, että päivätavoitteeni tuli viikko sitten sunnuntaina täyteen, kun mitatut kilometrit ylittivät 3650 kilometriä. Ja tähän meni lopulta vain kymmenen kuukautta eli on vielä pari kuukautta aikaa rakennella peruskuntoa niin juosten kuin salilla ennen vuodenvaihdetta. Seuraava tavoite on juosta vähintään 4000 kilometriä tälle vuodelle ja saada kroppa ja etenkin leikattu jalka tikkiin ennen kuin aloitan Tukholmaan valmistautumisen.

Lähden  Tukholman maralle kolmen neljän vuoden tauon jälkeen. Olin pähkäillyt ensi vuoden tavoitteiden kanssa ja oikeastaan ainoa asia, jonka olin päättänyt on se, että haluan juosta marathonin. Olin missä kunnossa tahansa. Tätä tavoitetta ei tarvitse kuitenkaan enää pähkäillä, koska Hanna päätti helpottaa valintaa ilmoittamalla minut muutama päivä sitten, kesken poikien yösyötön, Tukholmaan. Kiitos siitä rakas, nyt on ainakin tavoite, mitä kohden treenata.

screenshot-2016-10-16-20-25-38

Tukholma sinetöi omalla tavallaan toisen tärkeän tavoitteen. Nyt minulla on seuraavan kahdeksan kuukauden aikana mahdollisuus kokea ja oppia lisää siitä, miten onnistun optimoimaan oman harjoitteluni ja töiden lisäksi perhe-elämän. Jännittävää se tulee olemaan, mutta asennoituminen ratkaisee. Olen hyväksynyt sen, että joudun ajattelemaan harjoitteluani uudesta kulmasta ja se tekee tästä entistä hauskempaa. Ei tarvitse toistaa samoja tuttuja kaavoja, vaan pääsen rakentamaan kaiken uudelle pohjalle. Ja kaikkein hauskinta tulee olemaan se, että keväällä pääsen jo poikien kanssa juoksemaan rattaiden kanssa! Täysin uusi kokemus ja ties vaikka siitä innostuisi sen verran, että lähtisin juoksemaan jonkun lyhyemmän kisan jomman kumman (tai molempien) kanssa.

joonas_laurila_1

Uuden asetelman takia lähden juoksemaan Tukholmaan vain hyvää aikaa, en välttämättä ennätystä. En halua asettaa liian kovaa tavoitetta, koska haluan pystyä nauttimaan juoksusta samalla tavalla kuin tänä vuonna. Mikä hyvä aika tulee olemaan riippuu toki siitä, mihin kuntoon ehdin saada itseni ennen kisaa. Minimitavoite juoksun suhteen on kuitenkin juosta taas Bostonin rajan alle, jotta minulla säilyy mahdollisuus lähteä sinne vielä uudestaan. Minimitavoite taas perhe-elämän suhteen on olla mahdollisimman paljon läsnä ja osallistua arkeen. Juoksu ei saa torpedoida tätä. Haluan tehdä juttuja koko perheen voimin ja ammentaa sieltä voimaa muun muassa siihen, että jaksan herätä aamuisin treenaamaan. Aivan kuten tänäkin syksynä. Työt ja vapaa-aika tulevat kyllä sujumaan, mutta balanssin löytäminen juoksun ja perhearjen välille tulee olemaan se kaikkein ratkaisevin asia. Kun se onnistuu, onnistuu kaikki.

Joku voi sanoa, että ajattelen asioita mekaanisesti, mutta tilanne on itseasiassa täysin päinvastainen. Kun olen suunnitellut asiat hyvin ja asettanut tavoitteet oikein, säästyn turhalta stressaamiselta. Ja myös asioiden sumpliminen on helpompaa, koska niinhän se on, että ei mikään tule koskaan sujumaan täysin suunnitelmien mukaan. Elämä on luovimista ja kyse on vain lopulta asennoitumisesta ja siitä, että jaksaa motivoitua kaikkeen tekemiseensä oikealla tavalla. Silloin jaksaa tehdä vaikka mitä!