Kategoria: Joonas Laurila

Elämäni ensimmäinen, järjettömin ja viimeinen dieetti

/ Joonas / (1) kommentoi

Olen kokenut juoksijana paljon, mutta tämä syksy on ollut erikoisin ikinä. Ensimmäinen oma kirja on ulkona ja saa sydämen pomppimaan onnesta, mutta samaan aikaan minua on vaivannut pieni huoli siitä, pystynkö juoksemaan tulevaisuudessa.

Nyt suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat selkeämmät, mutta ennen kun pääsen leikkaukseen minulla on vielä ylitettävänä hankalin este. Itseni lihottaminen.

JJ julkkarit Ruosniemi output 2048px 011

Kuvittelin aluksi, että tämä tulisi olemaan helppoa; saisin syödä mitä haluan ja kuinka paljon haluan. Ja niinhän se aluksi menikin. Hyvää burgeria, pizzaa ja muita herkkuja meni alkuun ilman ongelmia, mutta pian tuli stoppi.

Aineenvaihdunta ei pysty reagoimaan äkillisiin ruokavalion muutoksiin hetkessä. Vähensin aluksi treenaamista, mutta huomasin pian, että treenaaminen pitää jättää minimiin, jos haluan painon nopeammin nousuun ja leikkaukseen. Kun syö järkyttäviä määriä eikä liiku, tulee näköjään hulluksi.

Kun yhdistetään treenaamattomuus siihen, että ei ole koskaan nälkä on aika hankalaa. Olen vaikeassa paikassa henkisesti ja fyysisesti. Hanna totesi muutama päivä sitten, että en ole ollut näin ärsyttävä koko yhdessäolomme aikana. Eikä ihme.

Koko ajan maha täynnä ja kun energiaa ei saa purettua treeneihin ja liikkumiseen niin se rassaa mieltä. Huolimatta tiedosta, että tässä tähdätään nyt parempaan tulevaisuuteen terveyden kannalta niin tuntuu hullulta jatkaa tätä mättämistä, yöunetkin se on vienyt.

Olen tiennyt aina sen, että elän liikkuakseni, mutta vasta nyt huomaan, kuinka suuri merkitys liikunnalla on oikeasta hyvinvointiin. Ja kuinka vaikeaa on olla liikkumatta, vaikka voisi liikkua, ja vaikka tietää, että tässä tähdätään nyt oman hyvinvoinnin parantamiseen.

Äkilliset elämänmuutokset ovat hankalia, mutta jollain niistä selviää kuitenkin aina.

Motivaatio on pidettävä yllä tavalla tai toisella. Ajatukset on suunnattu jo kuntoutukseen ja siihen, miten tulen treenaamaan kun leikkauksesta on selvitty. Minua motivoi usko siihen, että leikkauksen jälkeen saan uuden mahdollisuuden jalalleni ja pystyn ehkä jossain välissä jopa kävelemään paljain jaloin.

Ja onneksi on muita projekteja, kuten hiljattain aloittamamme podcastit. Mielenkiinto ja motivaatio pysyy yllä, kun on mielekästä tekemistä. Se on kaiken a ja o. Urheilu on ollut vahvasti esillä myös podcasteissa.

JJ julkkarit H_J output 2048px 004

Unelmoin siitä, että voisin juosta paljain jaloin uimaan Nizzan kivirannalta tai pelata fudista paljain jaloin pienten poikien ja Erikin kanssa.

Hannan tuki on ollut uskomatonta. On ollut ihailtavaa seurata sitä, kuinka hän uskollisesti jaksaa tukea, vaikka olenkin ollut lievästi sanottuna kireällä tuulella. Ja miten hän on ottanut osaa myös syömiseen. Kiitos siitä rakas.

Onneksi tässä on kyse (lapsiperheille tutusta) vaiheesta ja toivon mukaan tilanne etenisi niin, että olisin ”leikkauskunnossa” mahdollisimman pian.
Juoksijan järki on koetuksella, mutta on tässä pahemmastakin selvitty, selviän kyllä tästäkin. Ja jos mikään ei tunnu jeesaavaan niin voin aina kokeilla Jared Leton keinoa sulattaa kermajäätelöä ja juoda se tuopista. Kuulemma toimii.

Tämä projekti on pakon sanelema ja tiedän, että monet ihmiset tuskailevat painonhallinnan kanssa. Ei meidän tarvitse olla pelkkä luuta tai nahkaa ja jokainen tekee omat valintansa mahdollisuuksien mukaan, mutta sanon vain tämän: pitäkää liikunta osana elämää. Tavalla tai toisella. Se kannattaa.

Kuvien vaatteet: My o My ja My o My Men


Mitä en tekisi jalkani vuoksi?

/ Joonas / (14) kommentoi

On yli 17 vuotta siitä, kun viimeksi pääsin kävelemään paljain jaloin.

Vuosien saatossa murehdin sitä yhä vähemmän, mutta se on silti se konkreettisin muisto syövästä. Joudun koko ajan pitämään jotain jalassa, jotta voin liikkua.

JJ review final jpeg output 2048px 031

Olin varma, ett lähes koko vuoden vaivannut akillesjännevamma tulisi johtamaan vuoden lopulla leikkaukseen. Jos siis haluaisin edelleen jatkaa juoksemista. Siksi olikin aikamoinen yllätys, kun lääkäri jalkani tilannetta tutkiessa huomasi, että suurin kipu ei johdukaan akillesjänteestä, joka oli itseasiassa jo paljon paremmassa kunnossa. Syy olikin kantapää, josta on nyt hävinnyt rasvapatjan lisäksi oikeastaan kaikki muu paitsi luut, jänteet ja nahka. Tai oikeastaan tilanne on sama kaikkialla jalassa.

Hieman hämmentyneenä tilanteesta en heti tajunnut mistä on kyse, kun lääkäri kertoi, että nykyään voisi olla mahdollista tehdä jalkaan rasvansiirto. Minulle oli aiemmin sanottu, että rasvapatjaa ei voisi millään korjata, mutta nyt tilanne on ilmeisesti toisin. Pienessä epätietoisuudessa suuntasin kotiin lappu kourassa, jossa oli uuden lääkärin numero.

Soitin heti seuraavana päivänä ajanvaraukseen ja sain ajan ensi vuoden alkuun. Taitaa pitää aika kiirettä klinikalla. Jos konsultaatioaikaa pitää odottaa näin kauan niin taitaa mennä hetki ennen kuin pääsen itse leikkaukseen.

JJ review final jpeg output 2048px 045

Kuitenkin jo seuraavana päivänä sain puhelun sairaalasta, jos haluisin ottaa seuraavalle viikolla vapautuneen ajan. Ehdottomasti, sanoin.

Odottavan aika ei ollut tällä kertaa pitkä ja eilen sain vihdoinkin kuulla, mitä jalalleni voitaisiin tehdä. Voitte arvata fiilikset, kun kuulin, että rasvansiirto voidaan todella tehdä ja tehdäänkin. Leikatun jalkani rasvapatja käytännössä rakennetaan uudestaan muualta kehostani otetun rasvan avulla. Ja koko homma tehdään tähystämällä. Kuulostaa simppeliltä, mutta sitä se ei ole.

JJ review final jpeg output 2048px 043

Minun on pakko alkaa keräämään rasvaa kroppaan, koska tällä hetkellä sitä ei ole riittävästi. Voisi luulla, että tämä on helppoa, mutta kun aikaa on vain kuukausi niin saan tehdä tosissaan töitä, kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin pysyä kunnossa, jotta toipuminen sujuisi paremmin. Lisäksi rasvasolut eivät saa olla liian turvonneita, kun ne otetaan, koska ne tulevat kunnon nousun myötä taas pienenemään, joka ohentaa taas rasvapatjaa.

En saa varata jalalla noin kuukauteen ja senkin jälkeen vain asteittain eli luvassa ovat aika mielenkiintoiset ajat lasten kanssa. Ja muutenkin.

Mutta kun kyseessä on jalkani, olen valmis panostamaan kaiken, jotta saisin sen kuntoon ja ehkä vielä joskus kävelisin paljain jaloin.

Edes pienen matkan.

Kuvat: Antti Mutka


Jännittää niin perkeleesti

/ Joonas / (8) kommentoi

Ai mikä?

No eipä ainakaan mätkyt, koska ne ovat jo tiedossa, vaan Juoksijan järki. Pohdin pitkään kirjan tekemistä ja prosessissakin meni oma tovi. Ehkä syynä oli se, että minun piti saada riittävästi ajallista etäisyyttä moniin menneisyyden tapahtumiin ennen kuin pystyin käsittelemään niitä. Toisaalta taas en kokenut vielä olevani kokenut tarpeeksi. Nyt olen kokenut ja huomenna kirja vihdoin käsissäni ja pitkä odotus on ohi.

juoksijanjarki_kansi

On ollut mahtavaa huomata mielenkiinto, jota kirja sekä sanottavani ovat jo herättäneet. Se kertoo selvää kieltä siitä, että tarvitsemme enemmän dialogia siitä, miten juoksuharrastus mielletään ja miten monella tavalla sitä voi harrastaa. Ja oikeastaan mikä tahansa elämänalue tahansa. Oli kyse harrastuksesta, työstä tai ihan mistä vain. Kaiken pitää olla balanssissa, mikä ei ole aina helppoa, mutta kuitenkin jotain sellaista, mitä on syytä tavoitella.

JJ review final jpeg output 2048px 036

Ole armollinen itsellesi

Elämme yhteiskunnassa, jossa vauhti on kova ja koko ajan pitäisi parantaa. Niin ajattelin myös kirjastani. Aina olisi voinut kirjoittaa jonkun osuuden uudestaan. Onneksi ne ajatukset ovat nyt mennyttä ja kirja oven takana. Ensi viikolla juhlitaan!

JJ review final jpeg output 2048px 021

Kiitos kaikille, ketkä ovat auttaneet minua näiden vuosien aikana.

Kiitos Hanna, että lempeästi painostit minut kirjoittamaan tämän kirjan ja siitä, että olet vierelläni.

Olen tyytyväinen. Kippis sille ja kirjalle.

Joonaksen Juoksijan järki on ennakkotilattavissa No Tofun verkkokaupasta ilman postikuluja. Toimitukset alkavat viikolla 40.