Kategoria: Joonas Laurila

Perheet safkaa ja karavaani kulkee

/ Joonas / (2) kommentoi

Hannaan oli otettu yhteyttä useammasta tahosta ja pyydetty kommentoimaan viimeaikaisia uutisia perheiden safkaamisesta ravintolassa. Jostain kumman syystä tämä keskustelu on harmittanut itseäni todella paljon, koska irrallisille sitaateille on annettu kohtuuttoman paljon painoarvoa.

_04A7281

En koe tarpeelliseksi kommentoida näitä tapahtumia, halusin vain todeta, että meillä ihmisillä on usein tapana vetää nopeita ja pitkälle vietyjä johtopäätöksiä kuulemastamme, jonka takia asiayhteys voi jäädä helposti pimentoon. Turha siis alkaa kommentoimaan, kun ei voi tietää koko kuviota. Tiedämme sen Hannan kanssa molemmat kokemuksesta.

Siksi en vaivaudu edes hypoteettisesti pohtimaan, mitä uutiskynnyksen ylittäneissä tilanteissa on tapahtunut. Sen vain sanon, että jokainen voi palauttaa mieliinsä menneitä buffakokemuksia ja nauraa ääneen, millaista käyttäytymistä on niissä tilanteissa nähnyt ja kokenut.

Olen varma, että meilläkin tulee jossain hamassa tulevaisuudessa eteen tilanne, jolloin aiheutamme tahtomattamme pahennusta ravintolassa. Aina ei vain voi onnistua, huonoja päiviä tulee väkisinkin. Onneksi voimme kuitenkin kaikki vaikuttaa tahoillamme ja opettaa lapsiamme (ja miksei meitä aikuisiakin) tottuneemmiksi ravintolakävijöiksi. Lapset ovat kuitenkin ravintoloiden tulevia asiakkaita, he tulevat määrittämään jaloillaan ja suillaan, mihin suuntaan maamme ravintolamaailma on menossa.

_04A7241

Kaikki ei tosiaan voi mennä aina nappiin, mutta epäonnistumiset – jos niitä siksi voi kutsua – voivat vaikuttaa paljon siihen, millaisiksi ravintolakäynnit tulevat tulevaisuudessa muodostumaan. Siksi pitäisikin keskustella enemmän siitä, miten lapsia voi opettaa ja toisaalta miten aikuisia voisi valistaa ravintolaetiketistä. Itselläni ne huonoimmat kokemukset kun eivät ole tulleet lapsista, vaan meistä aikuisista.

Ja lopuksi: jos uutiset ja kirjoittelut keskittyvät lapsiperheiden ravintolareissujen negatiiviseen puoleen ja leviävät koko kansan tietouteen, voi tällä olla todella suuri vaikutus lapsiperheiden ravintoloissakäyntien määrään. Me olemme heitä, jotka voivat muun muassa täyttää ravintoloiden alkuillat ja muut hiljaiset ajat, kuten viikon alkupäivät. Me olemme heitä, joita ei aina ole laskettu potentiaalisiksi asiakkaiksi, mutta jotka voivat muodostaa ravintolaan pitkän suhteen, joka siirtyy traditiona sukupolvelta toiselle.

Olisi kiva lukea enemmän positiivisista kokemuksista ja ehkä pitää itsekin alkaa jakaa myös omia kokemuksia ja vinkkejä enemmän, jotta tällaisille negatiivisille uutisille ei annettaisi niin paljon painoarvoa.

Kuvat: Dorit Salutskij


Lomakuume nousee

/ Joonas / (4) kommentoi


OLYMPUS DIGITAL CAMERAAlle kolme viikkoa ensimmäiseen lomaan poikien kanssa. Tapahtuma, jota koko perhe on odottanut kuin kuuta nousevaa. Ja vähän jännittänyt. Ilmassa paljon kysymyksiä siitä, miten reissu tulee sujumaan. On lennot, automatkat, ruokailut jne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haukattiinko liian suuri pala? Ei todellakaan! Jos ei uskalla niin ei voi onnistua ja saada uusia kokemuksia, oli kyse työstä, lapsista tai treenaamisesta. Pitää vaan vetää samalla asenteella kuin tähän asti niin kaikki tulee menemään enemmän kuin hyvin. Pois turha jännittäminen ja reissusta tulee enemmän kuin onnistunut. Ja seuraavat sujuvat jo paljon iisimmin.

IMG_1897

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja siksi meillä onkin niin luottavainen olo matkasta. Matkat, autot, ruokailut ja niin edespäin on suunniteltu ja hoidettu mahdollisimman pitkällä ja pian voimme keskittyä vain nauttimiseen. Hengailua perheen ja ystävien kesken, treeniä, aurinkoa ja tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa. Valitsimme suorat lennot, jotta niiden kanssa ei tulisi turhaa säätöä, kunnon fudisperheauto on varattu ja huvilalla on kaikki tarvittava kunnossa. Portugali on enemmän kuin täynnä hyviä raaka-aineita ja hyvä keittiö takaa sen, että ruokailuiden kanssa ei tule ongelmia varsinkaan, kun pojat tuntuvat tunkevan suuhunsa kaiken mahdollisen.

Vaikka meillä onkin kaikki siis kivasti hanskassa niin olisi kiva kuulla, miten te lukijat olette valmistautuneet matkaan ja minkälaisia ylläreitä on saattanut tulla vastaan.


Isäpäivä

/ Joonas / (14) kommentoi

Niin se vaan flunssa sai vihdoinkin minutkin kiinni, vaikka kauan siinä meni, lähes vuoden verran. Sietää olla tyytyväinen, että olen pysynyt näin terveenä, koska aiempina vuosina flunssa on ollut tuttu vieras. No, tuleepa ainakin levättyä hyvän treeniputken jälkeen niin jaksaa taas pian jatkaa samaan malliin. Ja kovempaankin. Tukholma lähestyy ja pian pääsen treenaamaan tosissaan eli ohjelman mukaan. Alkuvuoden olen mennyt fiiliksen mukaan ja valmistanut kehoa kevääseen ja on tuntunut toimivan. Ei turhaa stressiä ja nautinnon kautta kohti kovempia ja kovempia treenejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valehtelisin, jos sanoisin, että sairaana oleminen ei turhauttaisi, mutta on siinäkin puolensa. Olen nimittäin saanut viettää Antonin ja Emilin kanssa viime päivinä todella paljon laatuaikaa. Ei sillä, ettenkö olisi päässyt aiemmin viettämään. Nyt olen kuitenkin ollut pitkiä aikoja kotona poikien kanssa ja Hanna on päässyt tekemään samalla omia juttujaan. Sitä alkaa väkisinkin havainnoimaan asioita ihan eri tavalla, kun seuraa poikien touhuamista koko päivän.

joonas_laurila_hannag_pojat_2

Motoriikan kehittyminen on ollut hurjaa enkä usko, että tässä menee enää kauaa, kun pojat jo vilistävät pitkin lattioita. Sen verran kärsimättömiä ovat paikallaan, aivan kuten isänsäkin. Myös käsien motoriikka on kehittynyt huimasti. Tätä on treenattu kovasti muun muassa partani ja hiusteni kanssa. Kun ote löytyy se myös pitää.

joonas_laurila_hannag_pojat_1

Poikien luonne-erot alkavat myös pikkuhiljaa näkyä. Anton treenaa ja testailee kaikkea hullun lailla, kun Emil taas katselee rauhassa sivusta ja jossain vaiheessa vain päättää tehdä saman jutun kuin Anton. Vaikka Emilissä onkin ehkä enemmän omaa näköä niin Antonin toiminta vaikuttaa kovasti omalta. Yrityksen ja erehdyksen kautta onnistumiseen. Pitkä tie, mutta pääasia, että suunta on oikea.

joonas_laurila_hannag_pojat_7

Vaikka sairastaminen kahden lapsen kanssa ei olekaan herkkua niin on tässä saatu vähän levättyäkin. Tuntuu mahtavalta, kun on tehnyt pojille itse ruokaa, ruokittua heidät ja laitettua heidät sänkyyn, jonka jälkeen voimme kaikki nukkua samaan aikaan päikkärit. Mieli lepää ja kaikki ovat tyytyväisiä.

joonas_laurila_hannag_pojat_4

Tässä on herännyt ajatus siitä, että olisin jatkossa 1-2 päivää maanantaista lauantaihin kotona aamutreeneistä iltatreeneihin poikien kanssa ja antaisin Hannalle, jos hän haluaa, sitä tärkeää omaa aikaa. Töitä saa tehtyä paljon kotona poikien kanssa, jos vaan asennoituu siihen, että aikataulut ovat mitä ovat. Työt teen sitten, kun pystyn ja muuten vietän aikaa poikien kanssa.

Onko teillä kokemuksia vastaavanlaisesta kokeilusta? Isäpäivästä? Itse näin tässä todella paljon plussia eikä juurikaan miinuksia. Palaverit ja muut kodin ulkopuolella tehtävät työt saa kyllä tehtyä kolmen tai neljän muun arkipäivän aikana. Ja tottakai olisin muutenkin kotona, mutta että pari päivää olisi merkattu isäpäiviksi. Se olisi musta aika siistiä.

joonas_laurila_hannag_pojat_5