Kategoria: Joonas Laurila

Isäpäivä

/ Joonas / (14) kommentoi

Niin se vaan flunssa sai vihdoinkin minutkin kiinni, vaikka kauan siinä meni, lähes vuoden verran. Sietää olla tyytyväinen, että olen pysynyt näin terveenä, koska aiempina vuosina flunssa on ollut tuttu vieras. No, tuleepa ainakin levättyä hyvän treeniputken jälkeen niin jaksaa taas pian jatkaa samaan malliin. Ja kovempaankin. Tukholma lähestyy ja pian pääsen treenaamaan tosissaan eli ohjelman mukaan. Alkuvuoden olen mennyt fiiliksen mukaan ja valmistanut kehoa kevääseen ja on tuntunut toimivan. Ei turhaa stressiä ja nautinnon kautta kohti kovempia ja kovempia treenejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valehtelisin, jos sanoisin, että sairaana oleminen ei turhauttaisi, mutta on siinäkin puolensa. Olen nimittäin saanut viettää Antonin ja Emilin kanssa viime päivinä todella paljon laatuaikaa. Ei sillä, ettenkö olisi päässyt aiemmin viettämään. Nyt olen kuitenkin ollut pitkiä aikoja kotona poikien kanssa ja Hanna on päässyt tekemään samalla omia juttujaan. Sitä alkaa väkisinkin havainnoimaan asioita ihan eri tavalla, kun seuraa poikien touhuamista koko päivän.

joonas_laurila_hannag_pojat_2

Motoriikan kehittyminen on ollut hurjaa enkä usko, että tässä menee enää kauaa, kun pojat jo vilistävät pitkin lattioita. Sen verran kärsimättömiä ovat paikallaan, aivan kuten isänsäkin. Myös käsien motoriikka on kehittynyt huimasti. Tätä on treenattu kovasti muun muassa partani ja hiusteni kanssa. Kun ote löytyy se myös pitää.

joonas_laurila_hannag_pojat_1

Poikien luonne-erot alkavat myös pikkuhiljaa näkyä. Anton treenaa ja testailee kaikkea hullun lailla, kun Emil taas katselee rauhassa sivusta ja jossain vaiheessa vain päättää tehdä saman jutun kuin Anton. Vaikka Emilissä onkin ehkä enemmän omaa näköä niin Antonin toiminta vaikuttaa kovasti omalta. Yrityksen ja erehdyksen kautta onnistumiseen. Pitkä tie, mutta pääasia, että suunta on oikea.

joonas_laurila_hannag_pojat_7

Vaikka sairastaminen kahden lapsen kanssa ei olekaan herkkua niin on tässä saatu vähän levättyäkin. Tuntuu mahtavalta, kun on tehnyt pojille itse ruokaa, ruokittua heidät ja laitettua heidät sänkyyn, jonka jälkeen voimme kaikki nukkua samaan aikaan päikkärit. Mieli lepää ja kaikki ovat tyytyväisiä.

joonas_laurila_hannag_pojat_4

Tässä on herännyt ajatus siitä, että olisin jatkossa 1-2 päivää maanantaista lauantaihin kotona aamutreeneistä iltatreeneihin poikien kanssa ja antaisin Hannalle, jos hän haluaa, sitä tärkeää omaa aikaa. Töitä saa tehtyä paljon kotona poikien kanssa, jos vaan asennoituu siihen, että aikataulut ovat mitä ovat. Työt teen sitten, kun pystyn ja muuten vietän aikaa poikien kanssa.

Onko teillä kokemuksia vastaavanlaisesta kokeilusta? Isäpäivästä? Itse näin tässä todella paljon plussia eikä juurikaan miinuksia. Palaverit ja muut kodin ulkopuolella tehtävät työt saa kyllä tehtyä kolmen tai neljän muun arkipäivän aikana. Ja tottakai olisin muutenkin kotona, mutta että pari päivää olisi merkattu isäpäiviksi. Se olisi musta aika siistiä.

joonas_laurila_hannag_pojat_5


Maanantai, suosikkini

/ Joonas / Kommentoi

Minulle on tullut monta kyselyä siitä, miten ehdin tehdä kaiken päivän tai viikon aikana. Miten saan juoksut, perhe-elämän ja työt sovitettua niin, että aikaa jää myös levolle (ja vaimon jalkojen hieronnalle, jonka lupasin hääpuheessani).

Maanantai kuvaa parhaiten sitä, miten jäsentelen oikeastaan kaikki päiväni. Muutamia vuosi sitten, kun kehoni ei ollut vielä niin tottunut pitkiin lenkkeihin ja palautuminen vei aikaa, jäivät maanantain treenit usein väliin tai torsoiksi ja muutenkin päivä oli minulle todella hankala. Viime vuosina, kun kroppa on alkanut kestää paremmin suuremman volyymin harjoittelua on maanantaista muodostunut yksi viikon tuottoisimmista päivistä. Tämän vuoden uudenvuodenlupaus oli se, että pidän rutiineistani kiinni ja maanantai saa luvan olla aina hyvä treenipäivä.

joonas_laurila_maanantai_9

Tyypillisesti päiväni alkaa noin kello kuusi todella kevyellä aamupalalla, jonka nautin Hesarin kera. Tämä on ehkä tärkein oma hetki koko päivässä ja sen avulla saan rentouduttua päivään. Viime aikoina on tullut herättyä useammin jo ennen kuutta, kun syötän pojat ennen aamupalaa. Ovat näköjään aamuvirkkuja, kuten isänsäkin. Aamupalan jälkeen lähden juoksemaan joko yksin tai aamuporukan kanssa usein hieman ennen seiskaa ja vauhti säädetään aina fiiliksen mukaan. Maanantain aamulenkit ovat usein 8-12 kilometriä todella iisiä kropan herättelyä. On tärkeää kuulostella olotilaa, jotta lenkki on oikeasti palauttava, jotta saan kropan palautumaan aktiivisesti. Aamulenkin jälkeen teen usein hetken liikkuvuusharjoituksia ennen suihkua ja toista aamupalaa. Päivä on aina hyvä kun se alkaa treenillä ja kahdella aamiaisella.

joonas_laurila_maanantai_7

joonas_laurila_maanantai_2

Siitä se päivä sitten lähtee käyntiin ja kaava toistaa arkipäivisin pitkälti samaa kaavaa. No Tofun hommia koneella ja palavereissa tai Corella valmennusten parissa. Ja aina välillä aikaa lasten ja Hannan kanssa. Olen suunnitellut päivät niin, että korkeintaan kahtena päivänä viikossa minulla voi olla menoa aamusta iltaan, muuten pidän aina muutaman tunnin päivästä vapaana, jonka voin pyhittää perheelle ja levolle. Näin Hannakin pääsee tarvittaessa tekemään omia juttujaan ja minä taas saan arvokasta aikaa poikien kanssa. Töitä, lepoa, lasten ruokkimista ja pikku leikkituokioita aina sinne tänne väliin. Siitä on hyvä päivä koottu. Ja välillä nappaan aina toisen pojan mukaan palaveriin niin saamme vähän jaettua Hannan kanssa vastuuta päivisin, jos molemmilla on menoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA joonas_laurila_maanantai_13

Illalla teen usein päivän toisen harjoituksen tai käyn valmentamassa muutaman tunnin. Maanantait ja perjantait ovat kuitenkin pyhitetty perheelle eli silloin en juokse kuin hieman lyhyemmän treenin. Erikin ollessa meidän luona lähdemme maanantaisin aina treenaamaan samaan aikaan. Heitän Erikin treenaamaan Eltsun putkeen ja lähden itse juoksemaan keskuspuistoon ja tulen sitten katsomaan treenien lopun ja huoltamaan kroppaa. Maanantain iltatreeni on usein vähän reippaampi kuin aamu ja teen sen usein vielä loppua kohden kiihtyvävä, jotta jalat aukeavat ennen huoltoa. Tämä joka toisen maanantain traditio on niin siisti, kun saan viikon käyntiin tuplatreenillä ja pääsen viettämään Erikin kanssa laatuaikaa. Meillä on jo omat soittolistat meno- ja paluumatkalle ja niitä sitten fiilistellään nupit kaakossa. Ja kun saavumme kotiin niin Hanna on laittanut ruoat valmiiksi ja pääsemme syömään kaikki samaan aikaan.

Vähän myöhäisemmän dinnerin jälkeen onkin sitten aika laittaa pojat nukkumaan, jonka jälkeen usein luemme, katsomme leffaa tai vain olemme Hannan kanssa kahden. Ja välillä teen vielä hetken töitä. Töiden suhteen en ole mikään iltaihminen, mutta tietynlaiset kirjoitusjutut vaan irtoavat paremmin, kun pääsee rauhoittumaan pitkän, mutta onnistuneen päivän jälkeen.

Minulle on helpompaa elää vahvasti strukturoitua ja suunniteltua elämää, kuin säätää joka päivä aamulla. Stressitasot pysyvät näin alhaalla ja lepohetket takaavat, että energiaa riittää koko päivälle. Lomalla voi sitten päästää rauhassa vapaalle ja elää vapaammin ilman aikatauluja.

Joskus kaikki ei mene kuitenkaan ihan nappiin ja se on ihan okei. Ne ovat kuitenkin vaan yksittäisiä päiviä, ei sen kummempaa. Oppiipahan hieman uudelleenorganisoinnista siinä samalla. Olen niin iloinen, että ennen niin vaikeat maanantait ovat nykyään yksi viikon kohokohdista. Siksi juhlimme sitä aina silloin tällöin Hannan kanssa ravintolaillallisella, koska miksei sitä voisi maanantaina käydä syömässä? Se on kuitenkin päivä joka monella on lähtökohtaisesti se päivä viikosta, jolloin menoa on tavallista vähemmän. Aikainen pöytävaraus vaan niin jaksaa taas tiistaina jatkaa viikkoa hyvillä mielin.


Vannomatta paras

/ Joonas / (2) kommentoi

Vannoin vuosi sitten monta asiaa, joita en tulisi tekemään Antonin ja Emilin kanssa. En sössötä, laula hassuja lauluja tai muuten vaan hölmöile sukkahousut päässä*. Joku roti sitä pitää olla. Lähtee hommat muuten ihan käsistä. Tai niin ainakin luulin.

joonas_laurila_pehmo_1OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vannomatta paras.

Luulin pysyväni kovana, mutta kai se on pakko myöntää, että musta on tullut pehmo. Ja syytän tästä sinua Hanna. Aloin pehmenemään jo kun sinä ja Erik saavuitte elämääni ja Antonin ja Emilin syntymän jälkeen voin jo verrata itseäni pehmoleluun. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Älkää ymmärtäkö väärin, pidän uudesta itsestäni. Ei entisessä ollut mitään vikaa, mutta elämänasenteeni on nykyään leppoisampi kuin ennen ja se vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten näen työnteon, perhe-elämän ja juoksemisen. Kaikki on jotenkin paremmin harmoniassa, kun tekee asiat ilon kautta ja ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA joonas_laurila_pehmo_2

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon, että tämä tie tulee myös johtamaan parempaan lopputulokseen kasvatuksellisesta näkökulmasta sekä myös siihen, miten tulen näkemään elämämme sitten joskus vuosikymmenien päästä. Ja se nostaa hymyn huulille.

Kivaa viikkoa kaikille!

*Instagramissa tämäkin on ihme on jo nähty.