Hän palasi pyytämään anteeksi

/ hanna / (3) kommentoi

Blogihistoriani luetuin postaus oli tämä. En arvannut lainkaan minkä padon ovet avasin kun nostin aiheen esille. Sain valtavan määrän kannustavia viestejä, olen vastaillut meileihin ja antanut aiheesta haastatteluja. Olen jutellut kadulla ja kahviloissa kiusaamisesta, saanut halauksia tuntemattomilta ja ollut yhtä kaikki aivan hämilläni tästä kaikesta, minkä postaus aiheutti.
Halusin vielä palata aiheeseen, sillä julkaisemani kommentin jättänyt Ebba palasi takaisin, alla keskustelumme kommenttiboksista.

Kirjoitettu 31.1.2017 klo 12:52
Ei tällä varmastikaan mitään merkitystä sinulle ole mutta silti: Pyydän anteeksi paskamaista kommenttiani. Olen todella todella pahoillani.

Kirjoitettu 31.1.2017 klo 13:44 / Vastaus käyttäjälle Ebba.
Ebba, sun anteeksipyynnöllä on todella suuri merkitys minulle. Olen odottanut sun palaavan, olet älyttömän rohkea kun sen teit. Kiitos.

Kirjoitettu 31.1.2017 klo 13:49 / Vastaus käyttäjälle Ebba.                                                   Lisäys edelliseen, annan anteeksi.

Kirjoitettu 31.1.2017 klo 15:05
Kaiken ilkeän, mitä sanoin, haluaisin perua, aivan kaiken ja tässä kävi juuri niin kuin pitikin, paska fiilis valtasi minut, enkä voinut antaa asian olla. Oli pakko palata! En itseni takia vaan sinun. Halusin pyytää sinulta anteeksi ja yrittää ottaa edes murto-osan takaisin siitä, mitä sinulle aiheutin. Blogikirjoituksesi sai myös minut itkemään, tajusin satuttaneeni. Toivottavasti se sai monet muutkin mielen pahoittajat miettimään sanomisiaan, kuin vain minut. Heippa nyt. Olet ihana!

Kirjoitettu 31.1.2017 klo 17:26 / Vastaus käyttäjälle Ebba.
Kiitos Ebba, paha mielesi kertoo inhimillisyydestä ja empatiasta. Olen iloinen, että tulit takaisin. Mä olen oikeesti aika nasta tyyppi, saattaisit jopa tykätä jos tavattaisiin. Tämä on pieni osa mun elämää, suuri osa päivää kuluu aivan muissa merkeissä. Huoleni ja murheeni mullakin, usko pois. Blogin tekeminen on kivaa, toivon sen tuovan iloa muillekin. Ja sinun esiintulosi antaa varmasti ajateltavaa monelle, hyvä sana voittaa aina sen ilkeän. Oon varma et sulle tapahtuu jotain ihanaa lähiaikoina. Varaudu siihen. Hei nyt!

Kirjoitettu 2.2.2017 klo 19:53
Varmasti olet nasta tyyppi, tiedän sen kyllä. Tavattuhan me on monet kerrat, eri kissanristiäisissä. Ei juteltu kuitenkaan kertaakaan. Toivottavasti tosiaankin esiintuloni vei pahaa mieltä edes vähän pois, kaikkea tuskin korjasi.

Blogistasi: se on todella ihanaa luettavaa!

_04A0261-2
Hän oli todella rohkea tullessaan takaisin ja hän näyttää hienoa esimerkkiä. Kiusaaja voi lopettaa, hän voi tehdä päätöksen ja muuttaa suuntaansa.
Ei kiusata enää, eikä hyväksytä kenenkään kiusaamista. Kaikilla meillä on jokin keino toimia, jos ei muuta, niin se kaunis sana.
Minun uskoni ihmiseen on sata, ei grammaakaan vähempää.

Kuva Dorit Salutskij


Porotortillat

/ hanna / (2) kommentoi

Kaupallinen yhteistyö Polarica

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPoronkäristys on ihanaa, mutta mitä tahansa käärii tortillalätyn sisään, on se vielä ihanampaa. Päätimme rullata käristyksen raikkaine lisukkeineen pötkön muotoon. Ja kuka sitä perunamuusia muutenkaan jaksaa aina veivata, vaihtelu virkistää!

Porotortillat
Kuusi tortillaa

6 kpl Santa Maria tortillalettuja
400 g Polarica poronlapakäristystä (sulata ohjeen mukaan)
reilu nokare voita
rypsiöljyä paistamiseen
1 pkt herkkusieniä
1 sipuli
1 dl karpaloita
1 prk ranskankermaa (tai 1,5 dl turkkilaista jugurttia)
pala tuoretta piparjuurta raastettuna
1/4 pienestä valkokaalista
mustapippuria
suolaa (Maldon)

Sekoita jäiset karpalot ranskankerman joukkoon ja jätä huoneenlämpöön. Viipaloi liha terävällä veitsellä pieneksi, jos talouden veitset kaipaavat teroitusta, saksi liha pieneksi Fiskarseilla!

Pilko sipulit, raasta kaali mummoraastimen ronskilla terällä ja viipaloi herkkusienet.

Kuullota sipulit voissa, siirrä sivuun odottamaan. Paista sienet voissa muutaman minuutin ajan ja nosta nekin sipuleiden joukkoon lieden viereen.

Kuumenna melko kuumalla pannulla 2 rkl voita ja loraus rypsiöljyä, lisää joukkoon pienitty poronliha. Paistele kymmenisen minuuttia, lisää joukkoon sipulit ja herkkusienet, mausta mustapippurilla ja halutessasi suolalla.

Paista tortillalättyjä todella kuumalla pannulla pienessä tilkassa rypsiöljyä minuutin verran per puoli. Täytä rullat poronkäristyksellä, nostele rullaan raastettua valkokaalia ja karpaloilla ryyditettyä ranskankermaa ja hiukan raastettua piparjuurta. Rullaa ja nauti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA


Toivoa kirjallisuudesta -kiertueen haastattelu

/ hanna / (11) kommentoi

Olimme muutama viikko sitten Suomen Mielenterveysseuran 120 -vuotisjuhlavuoden tiimoilta Töölön kirjastossa Toivoa kirjallisuudesta -tapahtumassa puhumassa Joonaksen kanssa meille tärkeistä kirjoista ja niiden merkityksestä omaan elämäämme. Kiitos vielä kaikille meitä kuuntelemaan tulleille, oli liikuttava ja hieno tunti, jonka saimme kanssanne viettää.

Iina Soininen kirjoitti aiheesta jutun, sain luvan julkaista sen täälläkin. Kuvituksena meidän kihlajaiskuvia, jotka otti aikoinaan Dorit Salutskij.

_04A0080

Toivoa kirjallisuudesta: Hanna Gullichsenin ja Joonas Laurilan kirjasuositukset

Tässä sarjassa tunnetut ihmiset kertovat, mistä kirjasta he ovat saaneet toivoa, voimaa tai iloa omaan elämäänsä.

·         Hanna Gullichsen, ruokakirjailija ja kustantaja, ja Joonas Laurila, juoksuvalmentaja ja kustantaja
·         Hanna Gullichsenin tuotanto: Safkaa – parempaa arkiruokaa (2012), Safkaa maanantaista sunnuntaihin (2014), Safkaa ja vinkkua (2014), Safkaa skideille – lapsuuden rakkaimmat reseptit (2015), 400 g – parhaat jauhelihareseptit (2015)
·         Ajankohtaista: Syyskuussa 2017 ilmestyy Joonaksen uusi kirja, osittain omaelämäkerrallinen elämäntaito-opas
·         Suhteeni kirjastoon:
Hanna: ”Olen elänyt lapsena kainuulaisessa pikku kylässä. Potkukelkkailimme mummon kanssa kirjastoon. Se oli minulle toivon lähde – luin kaiken, mitä käsiini sain. Kirjastolla on ollut iso vaikutus siihen, että nyt tykkään kirjoittaa ja teen töitä kirjojen parissa. Rakastan kirjastoja ja rakastan vesisadetta, koska se on lupa lukea -sää. Tykkäämme jutella Joonaksen kanssa kirjoista, joita olemme lukeneet ja siitä, olemmeko kokeneet tärkeät kohdat samalla tavalla. ”
Joonas: ”Asuin lapsena Oulunkylässä, ja kirjasto oli koulumatkani varrella. Jäin sinne useasti oleilemaan sen jälkeen, kun olin tehnyt läksyt. Luin jo nuorena paljon aikuisten hyllystä, ja koko luokkamme luki paljon. Kirjastossa luin myös pääsykokeisiin, kun hain yliopistoon lukemaan poliittista historiaa. Vietin silloin tuntikausia aikaa Eduskunnan kirjastossa. Kirjastoissa vetoaa rauhallisuus ja myös monien kauniiden rakennusten, kuten Kansalliskirjaston, arkkitehtuuri.”

_04A0207Hanna Gullichsenin valinta: Tove Jansson: Kesäkirja

”Luin Kesäkirjan ensimmäisen kerran ruotsiksi vuosia sitten, vaikka ruotsi ei ole äidinkieleni. Suomeksi se on aivan eri kirja. Siinä on niin rikas ja upea käännös, että minun täytyy lukiessani kääntää sivuja takaisin ja ihmetellä hienoja kielikuvia uudestaan. Ikä tuo eri lukukerroilla kirjaan erilaisen näkökulman. Alun perin luin Kesäkirjan lapsen silmien kautta, nyt ajattelen asioita äidin ja omien lasten isovanhempien silmin, ja ehkä joskus, jos saamme lapsenlapsia, näkökulma muuttuu vielä kerran. Kirja kertoo Sofia-tytön ja hänen isoäitinsä kesistä saaressa. Olen itse asunut lapsena muutamia vuosia oman isoäitini luona ja pidän sitä nykyään suurena etuoikeutena.

Kirjassa on parasta arjen tavallisuus. Parhaat muistot omasta lapsuudestani ovat todella tavallisia asioita: hiihdimme isoäidin kanssa mökille, keitimme siellä pannukahvit ja hiihdimme takaisin. Muistijälkiä jää pienistä arkisista asioista, ja tylsistyminen on elämän hienoimpia asioita! Itse kiidän ja suoritan suurimman osan päivää, mutta yritän opetella pysähtymään. Kirja antaa armoa kaikille meille vanhemmille, jotka emme jaksa viedä lapsia kuutta kertaa viikossa harrastuksiin vaan mieluummin paistamme sadepäivänä kotona piirakkaa. Olen hyvä näin, ja se riittää.”

_04A0273

Joonas Laurilan valinta: Matt Long: The Long Run

”Matt Long on palomies, joka vuonna 2005 jäi pyörällä ajaessaan bussin alle ja hädin tuskin selviytyi hengissä. Kolme vuotta myöhemmin hän juoksi New Yorkin maratonin. Sain kirjan työskennellessäni yhtiössä, jonka amerikkalaisen tytäryhtiön porukat olivat löytäneet kirjan ja sanoivat, että minun on pakko lukea se. Kirja odotteli hyllyssä aika pitkän aikaa, mutta kun tartuin siihen, luin sen puolessatoista päivässä.

En olisi voinut valita Toivo-kirjaksi mitään muuta kirjaa. Kirjassa on paljon kiinnekohtia omaan elämääni ja toipumisen vaiheisiin. Sairastuin syöpään 18-vuotiaana ja sain lääkäreiltä vaihtoehdoiksi jalan amputoimisen polvesta alaspäin tai vaikeiden leikkausten sarjan. Valitsin leikkaukset, ja jouduin opettelemaan juoksemisen alusta uudelleen. Olen lukenut kirjan kahteen kertaan. Kirja on rankkaa luettavaa ja peilaa omia kokemuksiani. Long kuvailee toivoa mutta myös kuntoutumiseen liittyvää realismia. Toipumisessa tuli vuosien ajan takaiskuja ja tulee edelleen. Kirjan opetus hidastamisesta on tärkeää, sillä toipuminen alkaa vasta, kun hyväksyy, ettei ole kiire.

Seuraan nykyään tiiviisti Longin yhteistyökuvioita ja hyväntekeväisyysjärjestön toimintaa. Alan ehkä olla myös itse valmis puhumaan muille siitä, miten vaikeita asioita jäsennetään. Syksyllä ilmestyvässä kirjassani jaan omia kokemuksiani: kerron, mistä juoksu- ja elämänfilosofiani kumpuavat ja miten tavoitteellisuuden rinnalle ovat tulleet toisenlaiset arvot kuten elämänlaadun parantaminen. Elämme suorituskeskeistä aikaa. Ihmiset palavat loppuun jopa harrastuksissaan.”

_04A0101


1 2 3 109