Tomaatti-anjovispasta

/ hanna / Kommentoi

Essu hihassa -videosarja jatkuu!

Tällä videolla yksi omista suosikkipastoistani, tämän nauttiminen edellyttää anjovisrakkautta. Mieheni on yhä oppimisvaiheessa kyseisen säilykkeen kanssa, mutta kyllä se vielä kelkkansa kääntää. Siihen asti minä saan nauttia isommat annokset.
Olen vinkannut aiemminkin, että kun löydät kunnollisia anjoviksia, osta kerralla pari purkkia. Nämä herkut nappasin mukaani Töölön Hella ja herkku -putiikista, ovat tajuttoman hyviä!

Neljälle
360 g spagettia
nokare voita
6 anjovisfileetä
4 valkosipulinkynttä
4-6 suurta, kypsää tomaattia lohkottuna
suolaa ja mustapippuria
kourallinen lehtipersiljaa ja ruohosipulia

Keitä pasta suolatussa vedessä al denteksi. Sulata sillä välin pannulla voi ja kuullota voissa viipaloitu valkosipuli muutaman minuutin ajan, lisää pannulle lohkotut tomaatit ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna pöhistä pannulla kunnes pasta on valmis, sekoita kastikkeen kanssa ja silppua joukkoon yrtit, sekoita ja nauti.

Anjovis vai sardelli?

Käytä kasviöljyyn, mieluiten oliiviöljyyn säilöttyjä suolattuja anjovisfileitä, jotka Suomessa myydään harhaanjohtavasti nimellä sardelli. Varo sillejä ja kilohaileja makeassa mausteliemessä, jotka myydään nimellä anjovis.


Rakkaudesta Ravintolapäivään

/ hanna / Kommentoi

Yhteistyössä Expedia.fiOLYMPUS DIGITAL CAMERASain kunnian lähteä mukaan verkkomatkatoimisto Expedian kampanjaan, jossa 13 ruokabloggaajaa ympäri Eurooppaa paljastaa maanosan parhaat ruokahelmet. Lähdin kokemaan ja kuvailemaan Ravintolapäivän tunnelmaa Suomen edustajana – mukana omilla kulmillaan olevien muiden bloggaajien tarinoita löytyy täältä.
Ravintolapäivä syntyi vuonna 2011 idealla, että jokainen voi perustaa oman näköisensä ravintolan tai kahvilan. Muistan hyvin, kun olin mukana ensimmäisissä tapahtumissa ja kirjaimellisesti juoksin ravintolasta toiseen, jotta olisin saanut maistaa mahdollisimman montaa annosta.

Olimme viime sunnuntain Ravintolapäivän kunniaksi kävelyllä ja nautimme perheeni kanssa maistiaisia kojusta jos toisesta. Hienointa on, että moni Ravintolapäivänä liikeideaansa testannut taho on perustanut ravintolan tai kahvilan todettuaan ideansa hyväksi – näin juuri, rohkaisevia esimerkkejä siitä, että yrittäminen ja oman intohimonsa seuraaminen kannattaa aina! Joskus usko omaan ideaan vaatii potkun persuksille isommalta yleisöltä kuin pelkältä omalta ystäväpiiriltä ja tämän potkun on moni saanut Ravintolapäivän ansioista.

Ravintolapäivä_hannaG_14

Sammakonreisiä kauppaava rafla oli myynyt jokunen vuosi sitten kattauksensa täyteen jo ennen kuin päivä starttasi, sinne oli turha jonotella. Tuijoitin surkeana porttikongiin teipattua kattaukset loppuunmyyty -lappua. Kysyntä oli kovaa, ihmisiä kiinnosti päästä toisten ihmisten koteihin syömään.

Parhaat ideat ovat aina olleet omaperäisiä, kuten erään ravintolan tapa laskea safkat pärekorissa toisen kerroksen asunnon ikkunasta kadulla odottaville asiakkaille. Hinnat on pidetty maltillisina, hyviä annoksia saa muutamalla eurolla.

Söimme pieniä pyöreitä munkkeja ihanalla sisäpihalla, jouduimme santsaamaan, niin olivat maukkaita. Samalta sisäpihalta löytyi muitakin herkkuja, ylikypsän possun muodossa. Ravintolapäivänä ei ole niin nuukaa, että missä järjestyksessä ruokia nauttii, me aloitimme munkeilla ja siirryimme possun kautta piknikille, siihen väliin taisi maistua mokkapalat (ostan aina kun on myynnissä, yksi lapsuuden suurimmista rakkauksista kunhan on ilman kookoshiutaleita) ja päivä päättyi muistaakseni lettujen kautta falafeliin.

IMG_2294

Ravintolapäivä_hannaG_13

Ravintolapäivä_hannaG_11

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintolapäivä on yksi niistä yhteisöllisistä tapahtumista, joka on ilahduttanut allekirjoittaneen lisäksi suurta määrää kaupunkilaisia ja tapahtuma on levinnyt Suomesta aina Brasiliaan asti, mikä on huikeaa! Pohdin Ravintolapäivän merkitystä ja tulin siihen tulokseen, että se tuo ihmisiä yhteen samalla tavalla, kuin sokerin lainaaminen naapurista, jota ei liiemmin tätä nykyä harrasteta. Naapurit ja korttelin tuntemattomat kasvot ovat helpommin lähestyttävissä, voit moikata luvan kanssa ja vaihtaa kuulumiset, kiusallisesta kanssakäymisestä ei ole tietoakaan. Hyvä ruoka tunnetusti yhdistää ja luo puheenaiheita.

Olen itse lähtöisin pieneltä paikkakunnalta ja huomaan rakentavani itselleni Helsingin ytimeen omaa pientä kylääni, jossa tunnen kivijalkakauppojen kauppiaat, kukkakauppiaasta on tullut ystävä, leipäkaupan myyjä pakkaa minulle leivän jo saapuessani leipomon ovelle ja lähikahvilassani tiedetään minkä kahvin tulen tilaamaan. Se luo minulle turvaa ja on korvaamatonta, siksi suosin kivijalkaa. Samasta syystä Ravintolapäivällä on sija sydämessäni, se on yhdistänyt lähikortteleiden ihmisiä ja tuonut Helsinkiin juuri oikeanlaista sutinaa.

Uskon, että kaupunkimme ja maamme ruokakulttuuri avautuu turisteillekin paljon paremmin viemällä heidät Ravintolapäivänä kierrokselle, kuin kolkuttelemalla perinteisten suomalaisten perinneravintoloiden ovia, joissa ei ole mitään vikaa, mutta porontalja ei ole se ainoa asia mikä kotimaamme ruokakultturilla on annettavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime sunnuntaina vietettiin viimeistä virallista Ravintolapäivää. Viisi vuotta täyttänyt tapahtuma on koonnut ihmiset yhteen hyvän ruoan merkeissä ja tulee tekemään sitä jatkossakin, tosin ilman virallista sille määrättyä päivää.

Ravintolapäivä_hannaG_12OLYMPUS DIGITAL CAMERATästä eteenpäin jokainen päivä on Ravintolapäivä! Ei vaadi erillistä lupaa perustaa oma pieni ravintola, joten ei muuta kuin menoksi!

Itse lueskelin näitä muiden maiden maukkaita juttuja ja sain matkakuumeen, joka tuntuu vaativan matkan Itävaltaan…


Mä autan, rakas 

/ hanna / Kommentoi

Ja sitä apua todella tarvitaan. En saa enää kengännauhoja solmittua, astianpesukoneen alahyllyä tyhjäksi saati varpaankynsiä lakattua. 

Illalla pudotin keitetyn perunan lattialle, siinä se kylmä pottu odotti kärsivällisesti aamuun asti, kunnes toinen perheen miehistä noukki sen ja heitti biojätteisiin. 

  

Valehtelisin jos kertoisin raskauden olleen pelkkää hattaraa ja taikapölyä, on tässä itkettykin. Enemmän kuitenkin naurattaa, nauratti tänäkin aamuna kun lähdimme kaupungille kaksin. 

Tiimityöllä tässä mennään, viimeistä raskauskolmannesta. Kenkälusikka toisessa kädessä, purkki Jymyä ja lusikka toisessa. 


1 2 3 80